Yhteistyössä Hotel Kämp
Viime viikko antoi niin paljon aihetta juhlaan, että näitä tunteita on vaikea pukea sanoiksi. Siitä huolimatta on aika yrittää. Postaus on kuvitettu Hotel Kämpistä otetuilla kuvilla, sillä tämä kyseinen lempihotellimme liittyy vahvasti viime viikon tapahtumiin.
Hyvää huomenta kaikille!
Harvemmin kirjoittelen postauksia aamusta, mutta nykyään sekin on näköjään mahdollista uuden elämäntapamuutoksen ansiosta. Aloitin tämän viikon maanantaina elämäntapamuutoksen päättämällä, että herään joka aamu viideltä, lähden lenkille / treenaamaan puoli kuusi ja aloitan työt seitsemän ja kahdeksan välillä. En voi mitenkään väittää vielä, että tämä on pysyvä muutos, koska tämä on vasta viides päivä, mutta ainakin tässä vaiheessa tuntuu, että jatkan tätä ehdottomasti.
Olen vuosikausia ajatellut: ”Olisipa hienoa, jos jaksaisi herätä todella aikaisin aamulla ja lähteä lenkille”, mutta en ole koskaan saanut sitä aikaiseksi kuin korkeintaan parin viikon ajan. Lukiessasi tätä postausta pyydän sinua unohtamaan ”aamuvirkku” ja ”yökukkuja” käsitykset ihan kokonaan, koska minusta se on pelkkä tottumis- ja motivaatiokysymys eikä ”joko tai” -asia. Itsehän olen siitä vähän outo, että tykkään valvomisesta, mutta vihaan pitkään nukkumista, mikä ei ole ehkä se kaikkein paras yhdistelmä. Tässä postauksessa kerron teille hieman niistä huomioista, joita olen tehnyt kuluvan viikon aikana. Mainintana jo tässä vaiheessa, että painotan tässä enemmänkin aikaisen heräämisen ja liikunnan yhdistelmää, mutta tätä kaikkea voi soveltaa itselleen sopivalla tavalla.
Kyllä, kuten otsikossa lukee, menemme Tiian kanssa naimisiin vähän päälle kahden viikon päästä! Tämä on tietyllä tavalla hieman outoa ja hassua, sillä olemme olleet yhdessä jo niin pitkään (tänä vuonna tuli täyteen 13 vuotta), että eihän avioliitto tavallaan muuta mitään. Toisaalta se muuttaa kaiken. Ei mene enää kauan, kun olen elänyt elämääni Tiian kanssa kauemmin kuin ilman häntä, eli suhteemme on niin tiivis, että sitä olisi voinut kutsua avioliitoksi jo monta vuotta.
Miksi emme sitten menneet naimisiin aiemmin? Monethan solmivat liiton jo parin vuoden jälkeen. No, tietysti nuori ikämme tavatessamme on yksi suuri osatekijä, mutta samaan aikaan tuntuu siltä, ettemme ole ehkä olleet valmiita aiemmin. Voin ainakin sanoa omasta puolestani, etten ole ollut sitä. Nyt ei ole kyse siitä, että pelkäisin sitoutumista tai mitään muutakaan tuollaista. Minusta on vain aiemmin tuntunut siltä, etten ole vielä siinä vaiheessa elämää, että haluan solmia avioliiton.
Kun noin puolitoista vuotta sitten muutimme Helsinkiin ja meidän molempien hyvinvointi yksilöinä parani huomattavasti, tiesin, että nyt aika on koittanut. Asetin itselleni tiettyjä ehtoja ennen naimisiinmenoa, mistä osan olen täyttänyt osittain ja osan kokonaan. Päätin esimerkiksi ryhtyä häädieetille (taitaa olla melko harvinaista miehille?), jotta olisin omassa mielessäni ”mahdollisimman hyvä mies” tulevalle vaimolleni. En ole päässyt painon suhteen ihan siihen lopulliseen tavoitteeseen, mutta sentään hyvin lähelle sitä, mistä voin olla ylpeä.
Minusta on usein tuntunut, että meidän suhteemme on tavallista läheisempi. En osaa selittää sitä enkä tietenkään halua vertailla suhdettamme mihinkään yleiseen normiin, mutta välillämme on aina ollut jotain syvempää kuin ”pelkkää” rakkautta ja ystävyyttä. Tämä on yksi niistä syistä, miksi halusin pitää häät aivan kahden kesken maistraatissa. Haluamme molemmat, että voimme vain keskittyä toisiimme koko päivän ajan huolehtimatta siitä, miten juhlat etenevät ja onko kaikilla hauskaa. Tietysti meille tulee kaksi hyvää ystäväämme todistamaan tilaisuutta, mutta sen jälkeen jatkamme kahden kesken.
Kenellekään blogin lukijalle ei tule yllätyksenä, että rakastamme matkustamista Tiian kanssa. Tästäkin syystä halusimme mieluummin panostaa häämatkaan kuin hääjuhliin. Toisaalta, vaikka juhlia ei olekaan, se ei tarkoita, ettemme nauttisi hääpäivästämme täysillä. Syömme nimittäin illallisen suosikkiravintolassamme Yumessa ja siirrymme siitä sitten yläkertaan Hotel Kämpin upeaan sviittiin viettämään hääyötä. Seuraavana päivänä hitaan aamun ja herkullisen hotelliaamiaisen jälkeen suuntaamme Kämpistä suoraan lentokentälle Kovasen Limousine-palvelulla, jota käytimme viimekin vuonna. Luksusta on siis tiedossa, kuten kuuluukin.
Häämatkasta ja hääpäivästä tulee kirjoitettua sitten jälkikäteen monta postausta, mutta ajattelin tässä vaiheessa paljastaa teille, minne tulemme matkustamaan. Harkitsimme monia vaihtoehtoja, joista päällimmäisenä oli alunperin New York + Karibian risteily, mutta nähtyäni risteilyjen kovat hinnat kyseiselle ajankohdalle, aloin miettiä, mitä voisin saada sillä samalla rahalla jossain muualla. Monien mutkien kautta päädyimme lopulta suosikkimaahamme, vaikka rehellisesti sanoen se ei ollut tällä kertaa lainkaan tarkoitus.
*kuva otettu netistä
Tokio vei voiton, kun tiesin, että saamme sieltä juuri sitä, mitä haluamme, mutta myös sen takia, että Tokiosta on suoria lentoja paratiisiin. Halusimme ehdottomasti häämatkaltamme niin kaupunkilomaa kuin myös rentoutumista jossain lämpimässä ja aurinkoisessa kohteessa. Tajusin asiaa tutkittuani, että Tokiosta lentää paratiisisaari Okinawalle (Japanin Havaijille) vain 2 – 3 tuntia, lennot ovat melko edullisia ja saarelta löytyy upeita hotelleja. Tämä löytö teki päätöksen puolestani, sillä selvästi risteilyä halvemmalla hinnalla saimme lennot saarelle ja vielä hotellin kaupan päälle.
*kuva otettu netistä
Joskus aiemmin olin katsellut Okinawan hotellitarjontaa, mutten löytänyt jostain kumman syystä TripAdvisorilla (jolla lähden aina tutkimaan hotelleja) yhtään 4 tai 5 tähden hotellia. En vieläkään tiedä, mikä virhe TA:ssa oli silloin, mutta jotain kautta löysinkin ne oikeat hotellit listalle. Päädyin valitsemaan meille ehdottomasti saaren parhaan hotellin, eli 5 tähden Ritz-Carltonin.
*kuva otettu Ritzin sivuilta
Ritz-Carlton on minulle uusi tuttavuus, vaikka tietysti tiedänkin hotelliketjun jo entuudestaan – en vain ole yöpynyt siellä. Hotellit ovat minulle suuri kiinnostuksen aihe muutenkin, joten olen hieman lueskellut Ritzin yleisestä asiakaspalveluperiaatteesta ja muusta sellaisesta. Nimittäin koettuani Berliinin Waldorf Astorian viiden tähden palvelun, olin melko myyty. Ritzin pitäisi ilmeisesti osata palvelu sitäkin paremmin ja olemmehan vielä Japanissa, jossa asiakaspalvelu on muutenkin huippuluokkaa. Tästä syystä odotukseni ovat kovat, joten saa nähdä, miten ne täytetään.
*kuva otettu Ritzin sivuilta
*kuva otettu Ritzin sivuilta
*kuva otettu netistä
Kun on kyse matkustamisesta, tykkään tietysti hifistellä, fiilistellä ravintoloita, hotelleja ja nähtävyyksiä, mutta kaikkein tärkeintä minulle on se, että saan jakaa kaiken tämän rakkaan vaimoni kanssa :). Eniten siis odotan sitä, että saamme viettää kolme kokonaista viikkoa aivan kahden kesken ilman työstressejä ja velvollisuuksia. Voi myös olla, että odotan hieman lomaa ihan itsessään, koska viimeksi olin kunnon lomalla vuosi sitten.
Jos haluatte seurata häämatkaamme ja mahdollisesti jopa pieniä palasia hääpäivästämme, muistakaa klikkailla erityisesti Instagram tilini seuraukseen, mutta tietysti myös Facebook-sivut. Mahtavaa sunnuntaita kaikille!