Haluan heti alkuun sanoa, että suhtaudun tähän postaukseen terapiasessiona, en pelkkänä blogikirjoituksena. Tämän vuoden haasteiden ja surujen takia olen harkinnut oikeassa terapiassa käymistä, mutta tällä hetkellä tuntuu, että kirjoittaminen on minulle paras keino käsitellä näitä aiheita, vaikken kaikkea voikaan kertoa perusteellisesti. Tämä kirjoitus on siis tehty itseäni varten, mutta toivon tietysti, että sinäkin voit löytää tästä jotain hyötyä ja kenties lohtua omiin ongelmiisi ja oman elämäsi elämiseen.
Vuosi 2017 oli yllättävän rankka, sillä se lähti käyntiin ukkini kuolemalla. NBE, jossa toimin isäntäbloggaajana, oli täydessä vauhdissa, kun eräänä aamuna herättyäni sain kuulla, että ukkini menehtyi sairaalassa. Minun oli tehtävä päätös jo ennen sängystä nousemista. Olisin voinut jäädä sänkyyn suremaan sitä, että rakas ukkini oli nyt poissa. Samalla olisin luultavasti jättänyt NBE:n ja kohta alkavan Latvian reissun kesken. Mutta mitä hyötyä siitä olisi ollut? Se ei olisi tuonut ukkiani takaisin eikä parantanut kenenkään oloa. Tuo oli raskas aamu, mutta tein tietoisen päätöksen keskittyä elämän hyviin asioihin ja puskea eteenpäin. Tiesin nimittäin, että ukillani oli nyt parempi olla.
Olen käsitellyt isovanhempieni kuolemat omalla tavallani, mikä saattaa näyttää ulkopuolisista välinpitämättömältä tai kylmältä. En nimittäin pahemmin itke (vaikka tätä kirjoittaessa silmäni kostuvatkin), muistele tai jää suremaan heitä siitä syystä, että molemmat tähän mennessä poistuneet isovanhempani ovat mielestäni siirtyneet parempaan paikkaan. Tiesin, ettei heidän tarvitse enää kärsiä. Siksi suhtauduin heidän lähtemiseensä haikein, mutta tietyllä tavalla myös positiivisin mielin.
Vuosi ei ollut muutenkaan lähtenyt käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla, sillä olin saanut tietää läheiseni terveysongelmista, jotka vaikuttavat minuun varjon lailla päivästä toiseen. Tämäkin on kuitenkin asia, jolle en vain voi mitään. Nuo ongelmat ovat nimittäin hoidettavissa, mutta minä olen voimaton niiden edessä, koska en voi pakottaa ketään muuttamaan tapojaan tai olemaan onnellisempi. Voin ainoastaan katsoa vierestä ja tukea sen verran, mitä osaan. Mutta tärkein asia, jonka voin tehdä, on olla itse onnellinen.
Se ei nimittäin hyödytä ketään, että kaikilla on paha olla vain siksi, että yhdellä on. Jokainen on kuitenkin loppupeleissä vastuussa omasta elämästään ja onnellisuudestaan, mikä on vain hyväksyttävä. Sanon taas, että ehkä joku pitää ajatustapaani ja suhtautumistani kylmänä, mutta mielestäni meillä jokaisella on omat sisäiset kamppailumme, jotka meidän on käytävä itse läpi elämässämme. Tiedän näistä kamppailuista yllättävän paljon nuoresta iästäni huolimatta, joten puhun kokemuksesta. Tiedän myös, että toiset sortuvat ja toiset vahvistuvat, koska niin se elämä vain menee. Minä voin vaikuttaa ainoastaan oman elämäni lopputulokseen, en muiden.
Kesällä oli lähellä, etten palanut totaalisesti loppuun työurakkani alla, mihin hain kuitenkin helpotusta parin viikon kesälomalla (ensimmäistä kertaa vuosiin). Syystä tai toisesta en kuitenkaan ihan täysin palautunut loman aikana, mistä johtuen työt eivät oikein sujuneet enää koko loppuvuonna. Tästä jollain tavalla selvittyäni alkoikin kaamosaika, joka toi mukanaan kaamosmasennuksen, josta olen vasta nyt pääsemässä eroon kirkasvalolampun ja Lontoon reissun avulla.
Vaikka tähän vuoteen mahtui paljon negatiivisuutta ja rankkoja hetkiä (muitakin kuin tässä mainitsemiani), tämä oli silti hyvä vuosi. Matkustimme enemmän kuin koskaan ennen, koin upeita hetkiä Tiian kanssa niin Pariisissa, Berliinissä kuin Lontoossakin, vietimme ensimmäisen joulumme ulkomailla (tästä tulee perinne) ja muutimme upeaan asuntoon.
Viime vuoden loppupuolella kirjoitin iloisena ja innokkaana, miten teen tästä vuodesta parhaan tähän mennessä. En suoraan sanoen osaa sanoa, onnistuinko siinä, mutta sen verran tiedän, että tämä vuosi on ollut minulle valtavan tärkeä sisäisen kehityksen ja omien päämäärieni selkeyttämisen kannalta. Olen oppinut itsestäni paljon enemmän kuin olisin osannut kuvitellakaan. Ehkä tämä ei ollut iloisin vuosi, mutta tärkeä ja hyvä se oli siitä huolimatta.
Tärkeintä on muistaa, että häviöt ja epäonnistumiset voi kääntää voitoiksi, jos asenne ja suhtautuminen ovat kohdallaan. En todellakaan jää vellomaan tämän vuoden vaikeuksia vaan suuntaan ensi vuoteen Elastisen sanojen saattelemana: ”Katse eteen ja suupielet ylöspäin, teen vastoinkäymisistä voimaa!”
Blogiani pidempään seuranneet tietävät, etten tee uuden vuoden lupauksia. Teen sen sijaan aina tavoitteita tulevalle vuodelle. Tässä siis teillekin tiedoksi osa niistä:
- Haluan olla onnellinen, siis oikeasti onnellinen. Tänä vuonna tajusin, etten olekaan ollut sitä, vaikka luulin olevani. Vuonna 2018 olen onnellisempi kuin koskaan ennen.
- Haluan voida hyvin, niin henkisesti kuin fyysisesti.
- Haluan käyttää aikani paremmin – vähemmän ajan tuhlaamista ja enemmän hetkiä, jotka tekevät minut iloiseksi. Tähän kuuluu myös työn ja vapaa-ajan tasapaino.
- Kaksi matkaa Japaniin. Päätin pari päivää sitten, että kevään Japanin matkan lisäksi haluan Japaniin myös syksyllä. Vuoden loppupuolella nähdään, miten olen onnistunut tässä.
- Joulu ulkomailla. Haluan jatkaa tänä vuonna alkanutta perinnettämme viettämällä joulun taas jossain muualla kuin Suomessa.
- Aion olla rikkaampi kuin koskaan ennen. Tämän lauseen tulkitsemisen jätän teille.
Haluan tehdä kaksi pyyntöä lukijoilleni. Ensinnäkin pyydän, ettei tätä postausta kommentoida osanotoilla tai näistä negatiivisista asioista puhumalla. Halusin vain tuoda tunteeni ja tämän vuoden koettelemukseni tietoonne, koska haluan olla teille mahdollisimman avoin. Älkää käsittäkö väärin, sillä arvostan tietysti kaikkia tsemppaavia kommentteja, mutta vaikka postaus alkoikin rankemmilla jutuilla, haluan, että se loppuu positiivisesti – ja toivon tätä myös kommenteilta.
Toinen pyyntöni on se, että teette seuraavasta vuodesta parhaan vuoden, jonka olette koskaan kokeneet! Ja jatkatte samaa kaavaa vuodesta toiseen. Se on paras tapa edetä elämässä, olla tyytyväinen itseensä ja ennen kaikkea paras tapa olla onnellinen. Kiitos teille kaikille tästä upeasta vuodesta ja mahtavaa uutta vuotta 2018! Kun vuosi vaihtuu tänä yönä, seison parvekkeellamme Tiian kanssa katsellen ilotulituksia ja nostan maljan onnellisuudelle. Siispä kippis teille!
