Kaizen on japania ja sen voisi suomentaa vapaasti ”jatkuvaksi kehitykseksi”. Moni varmasti tietää, että itsekehitys on minulle tärkeä asia, mutta valitettavasti se jää silloin tällöin muiden asioiden varjoon. Itsekehityksessä kenties vaikeinta on kehityksen ylläpitäminen, sillä loppujen lopuksi mitään ”maalia” ei ole. Kun se ns. ”maali” saavutetaan, siitä eteenpäin asiaa täytyy joko ylläpitää tai kehittää entisestään.
Otetaan esimerkiksi laihduttaminen, jossa minun pitäisi olla jo ammattilainen kaikkien näiden vuosien yritysten jälkeen (ensimmäistä kertaa taisin ”laihduttaa” jo ala-asteella). Jos tavoitteenani on pudottaa 10 kiloa, jotta painan X määrän, se ei riitä, että saavutan tuon tavoitteen. Sen jälkeen painoa on ylläpidettävä, joten itsekehityksen aloittaminen voi olla melko suuri haaste monelle. Siksi voi olla parasta edetä hitaasti ja ottaa tämä haaste mukavana asiana eikä kärsimyksenä, kuten moni voi sen ottaa.
Noin vuosi sitten lopetin viimeisimmän dieettini, kun olin pudottanut painoni 91 kilosta 78 kiloon. En muista tarkkaa aikaa, mutta siihen taisi mennä 3 – 4 kk. Paino pysyi hyvin 80 kilon paikkeilla kunnes Tokion reissulla lihoin yli 3 kiloa ja sen jälkeen paino lähti taas nousuun. Helsinkiin muuttaminen toi tullessaan valtavasti hyviä asioita, mutta arvatkaa, miten käy, kun ravintolatarjonta ja kaikki muu kasvoi 10-kertaisesti? Sanotaan vaikka niin, että käytin paljon rahaa saadakseni näin ”upean” kropan, joka nyt komeilee vaatteideni alla :P.
Kaksi viikkoa sitten sain tarpeekseni tästä turvottavasta ähkystä ja paskasta olosta, joten päätin aloittaa uudestaan vanhan dieettini, joka on toiminut ennenkin. Syy lihomiseen oli yksinkertainen: en löytänyt itselleni sopivaa ruokavaliota enää dieetin jälkeen, eli jojoilin taas painoni takaisin ennalleen. Jojoilu on painonpudottajien kirosana, mutta kenties se voisikin olla juuri se puuttuva pala – ratkaisu ongelmiini. Päätin tällä kertaa, että saavuttaessani sopivan painon, palaan sellaiseen ruokavalioon kuin haluan. Ainoa ero on se, että väistämättömän lihomisen jälkeen palaan takaisin ruotuun ja jatkan tällä dieetillä. Esimerkiksi 2 kuukautta lihomista ja kuukausi laihduttamista. Siispä hallittua jojoilua. Mitä väliä sillä on, jos paino heittelee parilla kilolla parin kuukauden välein? Ei mitään, jos pidän sen vaihteluvälin tarpeeksi pienenä. Siispä tällä kertaa minulla on oikeasti uskoa pysyvään parannukseen ja itsekehitykseen kroppani suhteen.
Aloitin dieetin viime viikon maanantaina ja nyt paino on pudonnut lähes 3 kiloa (nestettä noin 2 kiloa, tiedetään). Olo on kaikin tavoin parempi ja jatkan dieettiäni innolla. Tarkoitus olisi saavuttaa 80 kilon paino ennen lokakuisia synttäreitäni (lähtöpaino: maaginen numero 91).
Itsekehityksen nimessä päätin lisätä kaverini innoittamana (kiitos N.) dieettiini pienen liikunnallisen aspektin. Useimmiten yrittäessäni lisätä liikuntaa elämääni, päädyn innostumaan siitä ehkä viikoksi ja sitten se taas loppuu. Oletan, että itsekuri saa minut liikkeelle, mutta niin ei kuitenkaan koskaan käy. Mutta entä jos tekisinkin ihan vähän joka päivä? Siis todella vähän. Kaizenin perinteen mukaan aloitin pienestä – 1 punnerrus ja 1 vatsalihasliike joka päivä… siinä se. Pointtina on tehdä tästä helppo rutiini ja lisätä joka päivä yksi liike lisää, eli 7. päivänä punnerruksia ja vatsoja tehdäänkin jo 7 kappaletta. Se kuulostaa mitättömältä, mutta entä siinä vaiheessa, kun päälle kolmen kuukauden päästä teenkin sata punnerrusta ja sata vatsaa per päivä? Siinä alkaa tulla jo tulosta. Aikomuksenani on lisätä Kaizen-tekniikkaani jossain vaiheessa japanin hiraganojen, katakanojen ja kanjien opettelu yksi merkki kerrallaan.
Jos haluat perehtyä enemmän Kaizeniin (suosittelen lämpimästi), käy lukaisemassa Art of Manlinessin kirjoitus aiheesta (KLIK).
Saa nähdä saavutanko tavoitteeni vai en, mutta totuus on se, että pienikin parannus ruokavalioon ja liikuntatapoihin on aina parannus. Onko kenelläkään muilla mitään itsekehitysprojekteja työn alla :)? Kuulisin niistä mielelläni!
