Positiivisuus

Pahoittelut, mutta positiivisuushaaste on jäänyt hieman taka-alalle ihan yksinkertaisen unohduksen takia 😛 . Tehdäänpä siihen nyt korjaus. Tässä on teille kolmas osa sunnuntain kunniaksi, olé!

1. Valoisat kesäillat. Vaikka säät eivät olekaan suosineet suomalaisia, mikään ei silti vie noita upeita kesäiltoja. Instagramistanikin näkee, että tein eilen pienen kävelylenkin sataman ympäri baari-illan jälkeen. Saimaa ja auringonlasku näyttivät niin kauniilta. Ja lepakoitakin lenteli ihan vierestä 😛

Lappeenrannan satama

2. Ajanvietto ystävän kanssa. Vietin viime viikon flunssassa ja juhannuskin meni kotona (mikä oli itse asiassa todella mukavaa vaihtelua), joten alkoi tuntua siltä, että on pakko päästä jo vähän tuulettumaan. Siispä lähdin eilen ystäväni J:n kanssa nautiskelemaan paikallisen Teerenpelin antimista 🙂 . Olen jo pitkän aikaa halunnut baari-illoilta yhtä yksinkertaista asiaa: keskustelua ystävien kanssa. Se riittää. Ja oli kyllä mukavaa 🙂

3. Merkit paremmasta. Uskon ns. merkkeihin, jotka kertovat, että on menossa oikeaan suuntaan elämässä. Itselleni tämä merkki on muodostunut asiasta, jota kohtaan tunnen suorastaan pakkomielteistä kiinnostusta, nimittäin Audi R8:sta. Olen maininnut sen ennenkin, mutta kyseinen auto on ehdoton unelma-autoni, jonka tulen hankkimaan vielä jossain vaiheessa. Audi R8 on kohtalaisen harvinainen näky Suomessa, sillä niitä taitaa olla vain parikymmentä kappaletta Suomen rekisterissä. Siitä huolimatta olen huomannut, että näen niitä erityisesti silloin, kun etenen elämässäni ja kuljen oikeaan suuntaan. Näin on ollut jo parin vuoden ajan, mutta nyt olen alkanut näkemään näitä autoja paljon useammin. Siispä minulle se merkitsee sitä, että saavutan tavoitteeni ja myös sitä, että onnistumiseni on jo todella lähellä. Onko kenelläkään teistä mitään tällaisia merkkejä elämässä?

4. Uudelleen herännyt toivo Tokiosta. Ainahan se on mielessä… nimittäin Tokio. Pakkomielteeni kyseistä kaupunkia ja Japanin maata kohtaan ei ole vähentynyt missään vaiheessa, joten en osaa ajatella muuta kuin uutta matkaa sinne. Alkuvuoden huonon työtilanteen takia toivoni alkoi jo hiipumaan sen suhteen, että pääsisin vielä tänä vuonna Tokioon. Vaikka töitä ei tullut ja säästötili hupeni jatkuvasti, pidin siitä huolimatta pienen summan matkatililläni, koska en suostunut menettämään toivoa. Olin samassa tilanteessa vuosi sitten, mutta siitä huolimatta pääsin kuin pääsinkin toteuttamaan unelmieni matkan. Siispä uskoin, että se on mahdollista myös nyt. Olen alkanut saamaan enemmän töitä uuden, todella mukavan toimeksiantajan puolesta, joten toivoni on herännyt taas voimakkaana. Tällä alalla ei voi koskaan tietää töiden määrää, mutta jos kaikki menee suunnitelmieni mukaan, saatamme päästä Tiian kanssa Tokioon vielä loppuvuodesta 😀 ! Motivaationi on räjähtänyt pilviin ja minulla on todella hyvä fiilis tästä 🙂

Söimme aamiaista aina tällaisten näköalojen kera :). Tuolla taustalla näkyy muuten Fuji-vuori, jos katsoo tarkasti 😉

5. Businessluokan kikkailu. Aiemmassa postauksessani mainitsinkin saamistani erinomaisista neuvoista businessluokan halvempien lippujen löytämiseen. Olen sanonut monta kertaa, etten enää halua matkustaa kaukolentoja economyssa, jos ei ole pakko, joten oli mahtavaa löytää tämä ”salainen maailma” kulissien takaa 😉 . Nyt tiedän, että voimme matkustaa businessluokassa Tokioon jopa ilman tarjouksia. Siispä mielialani on parantunut entisestään 😀

Positiivista sunnuntaita kaikille upeille lukijoilleni! 😀