En tiedä, teinkö historiaa viime viikolla, mutta ainakin liityin hyvin harvinaiseen joukkoon. Olin nimittäin luultavasti ensimmäinen suomalainen, joka hyppäsi elämänsä ensimmäistä kertaa avantoon Latviassa eikä Suomessa. Mutta selittääkseni, miten päädyin makaamaan saunan lauteille munasillani, kun peikolta näyttävä mies hakkasi minua vihdoilla ja miksi olin illan päätteeksi pilvessä, minun pitää aloittaa alusta.
Pohjatiedoksi se, että osallistuin NBE:hen host-bloggaajana, minkä osana pääsin matkustamaan Latviaan kolmeksi yöksi. En kuitenkaan merkitse näitä postauksia yhteistöiksi, koska en määrittele matkaa sellaiseksi. Haluan kuitenkin olla aina avoin näistä asioista.
Sigulda, Latvia
On maanantaiaamu, kun saavun alakertaan Latvian maaseudulla sijaitsevassa kartanossa, joka on vuokrattu vain minulle ja viidelle muulle bloggaajalle. Syön aamiaisen rauhassa, juttelen muiden kanssa, sometan ja odotan rauhallisin mielin ensimmäistä rentouttavaa päivää pitkiin aikoihin. Luvassa on spa-elämys, saunomista ja illallinen. Enpä muuten tiedä tässä vaiheessa, että iltaan mennessä olen tehnyt monta asiaa, joita en ole tehnyt ennen elämäni aikana. Tähän joukkoon kuuluu mm. jäniksen syömistä (helppo juttu), tangoihin pukeutuminen (yllättävän vaikeaa) ja avantoon pulahtaminen (ei ihan heti uudestaan).
Saavumme puoliltapäivin Spa Hotel Ezeriin, joka sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Riikan keskustasta Siguldan alueella. Kuuden hengen ryhmämme jaetaan kahtia, eli naiset lähtevät kokemaan perinteisen latvialaisen saunakokemuksen ja miehet jäävät siksi aikaa juomaan teetä ja juttelemaan. Pian naisten lähdettyä meille miehille tarjotaan mahdollisuutta selkähierontaan, joka kuulostaa taivaalliselta viikon blogikiireiden jälkeen. Amerikkalainen David lähtee ensimmäisenä ja kun hän on valmis puolen tunnin päästä, on minun vuoroni.
Saavun kylpylän vastaanottotiskille, jossa minulle sanotaan englanniksi: ”Tässä on pukukaapin avain, kylpytakki ja tangat.” Ajattelen, että nyt kuulin tai ymmärsin väärin, joten pidän turpani kiinni ja suuntaan pukuhuoneeseen. Kylpytakkini päällä on pikkuriikkinen muovipussi, jonka sisältä löytyy jokin pieni nykerö. Avaan pussin ja otan esiin mustat, kertakäyttöiset (lähes paperiset) tangat. Katson niitä jonkin aikaa ja yritän varmistua, ettei kyseessä ole suihkumyssy tai jotain. Ei ole. Päivän ensimmäinen ”ensikertani”. Riisuudun ja puen tangat päälle… ensin väärinpäin, koska ne ovat niin pikkuruiset molemmilta puolilta, etten aluksi edes huomannut eroa (en ollut ainoa, joka teki saman virheen). Olo ei ole ehkä se kaikkein mukavin enkä voi olla ajattelematta, että nyt joku vain pilailee kustannuksellani.
Lähden kylpytakki päällä kulkemaan käytävää pitkin hierojan huoneeseen ja näen Davidin eräänlaisessa lepohuoneessa juomassa teetä. Hän huikkaa, että kylläpäs hieronta teki hyvää. Itse ehdin sanomaan vain: ”But that thong though…” ennen kuin katoan himmeästi valaistuun huoneeseen rehevän latvialaisen naisen huomaan.
Puoli tuntia myöhemmin nousen hierontapöydältä rentoutuneena (ja helpottuneena, että Latviassa ei harrasteta happy endingia) ja lähden lepohuoneeseen juomaan paikallista yrttiteetä ja katselemaan ikkunasta, miten lumihiutaleet leijailevat alas. Ajattelen, että ehkä päivän ”koetukset” ovat nyt ohi. Olen väärässä.
Jonkin ajan kuluttua paikan omistaja tulee hakemaan mieskolmikkoamme ja sanoo, että naiset ovat olleet saunassa jo liian pitkään, joten meidän kokemuksemme tulee olemaan hieman nopeampi kuin aiotut kaksi tuntia. Hyppäämme hänen autoonsa ja hän vie meidät mäen alapuolella sijaitsevalle pihasaunalle. Ensimmäiseksi hän sanoo, että täällä ollaan sitten munasillaan eikä missään uimashortseissa. Jep, luulot pois niin suomalaisilta kuin ulkomaalaisiltakin. Saksalainen Michael kääntyy puoleemme ja sanoo englanniksi saksalaisella murteellaan: ”You’re gonna see my German hammer”, jolloin kaikki purskahtavat nauruun. Tästä se lähtee, pojat.
Kun olemme vaihtaneet yllemme kylpytakit erillisessä pukeutumismökissä, siirrymme varsinaiseen saunamökkiin. Siellä meidät ottaa vastaan itse saunamestari, joka on pukeutunut Nuuskamuikkusen kaltaiseen saunahattuun ja asuun, joka näyttää hamppusäkiltä. Hänen harottavat harmaat hiuksensa ja vaatetuksensa saavat hänet näyttämään metsän peikolta. Hyppäämme saunan lauteille, jotka ovat niin korkeat, että jalat eivät yletä maahan, ja saan tehtäväkseni heittää löylyä, koska suomalaiset osaavat sen.
Pian saunamestari saapuu seuraksemme vihtojen kera ja heittää kunnon laidallisen vettä kiukaalle. Tämän jälkeen hän alkaa viuhtoa kuumaa ilmaa päällemme tehden olon todella tukalaksi hyvin nopeasti. Itse olen sentään tottunut saunomiseen, joten kuumuus on vielä siedettävää, mutta uskon, että ulkomaalaisilla ystävilläni oli aika hemmetin vaikeaa. Saunassa ei saanut juoda edes vettä, joten pikkuhiljaa huono olo alkoi ottaa vallan. Onneksi tässä vaiheessa sanottiin, että nyt kaikki pihalle, jossa saimme saavillisen kylmää vettä niskaan.
Vesikylvyn jälkeen laitetaan pyyhkeet päälle ja siirrytään sisälle juomaan kuumaa yrttiteetä, jonka ohessa omistaja kertoo perinteisen latvialaisen saunomisen vaiheista ja periaatteista. Hän ei sano, että tämä on parempi kuin suomalainen tapa, mutta hän sanoo sen olevan erilaista. Esimerkiksi alkoholia ei saisi juoda missään nimessä (toisin kuin Suomessa), koska itse saunan lämpö muuttaa verenpainetta ja alkoholin käyttö vain tuplaa vaikutuksen. Lisäksi suomalainen avantoon meno on kuulemma väärä tapa, koska Suomessa mennään saunaan ja sieltä suoraan avantoon. Sillä selvä. Latviassa mennään saunaan, sitten totuttelemaan kylmyyteen esimerkiksi vesisaavillisen kera, sitten taas saunaan syvälämmitykseen ja sen jälkeen vasta avantoon.
Juttelutuokiomme aikana jokainen menee vuorollaan saunaan saunamestarin armoille sillä aikaa kun muut odottavat. Jenkki David menee ensimmäisenä, saa oman syvälämmityksensä ja tulee jonkin ajan kuluttua ulos huonovointisena valittaen ylikuumenemista. Totuus on, että häntä luultavasti kuumennettiin oikeasti liikaa. No, tähän auttaa vain yksi asia, eli avanto, jonne David suunnistaa oikein mielellään tässä vaiheessa. Meille on kerrottu, että on tärkeää muistaa työntää myös pää veden alle, koska muutoin pään verenpaine jää erilaiseksi kuin muun vartalon, mikä voi aiheuttaa päänsärkyä.
Avannon jälkeen David viedään heinillä täytetyn jättimäisen tyynyn päälle makaamaan ulkoterassille, hänet kääritään pyyhkeisiin ja peittoihin ja jätetään siihen joksikin aikaa rauhoittumaan. Tämä on kuulemma tärkein osa tätä kokemusta ja se voi olla suorastaan hengellistä. Joskus aiemmin kiinalainen liikemies ei ollut tiennyt, mitä tuleman pitää, joten hän oli säikähtänyt niin pahanpäiväisesti, että oli napannut vaatteensa ja juossut takaisin päärakennukseen. Tämän jälkeen omistaja on aina muistanut selittää ennakkoon, mitä tuleman pitää.
Olin itse viimeisenä vuorossa, joten muiden reaktiot eivät kauheasti rauhoittaneet hermojani. He tulivat kuumina ja hoipertelevina ulos saunasta ja pian kiljuivat kylmässä vedessä. Herkkua. Lopulta saunamestari kutsui minut saunaan, joten oli aika aloittaa.
Käyn makaamaan saunan lauteille alasti vatsalleni. Saunamestari heittää kunnon löylyt alkajaisiksi ja alkaa sitten viuhtoa kuumaa ilmaa päälleni. Koko prosessin tarkoitus on syvälämmittää lihakset ja keho, jolloin avanto ei tunnu enää niin pahalta. Mutta siihen pisteeseen päästäkseni, minun on kestettävä tätä kuumuutta. Ilmakylvyn jälkeen vuorossa on kuuma vesisade märistä vihdoista. Sitten alkaa varsinainen hakkaamisvaihe, jonka aikana minua vihdotaan kuin viimeistä päivää. Ei kivuliaasti, mutta antaumuksella. Pikkuhiljaa saunamestari etenee siihen pisteeseen, että märät vihdat puristetaan ihoani vasten aloittaen jalkapohjista ja siirtyen pikkuhiljaa niskaan asti. Tässä vaiheessa vihtojen kuuma vesi aiheuttaa sen, että ihoni tuntuu palavan. Olen kipukynnyksen rajamailla, mutta kestän suomalaisella sisulla. Minuahan ei muut voita saunomisessa, perkele. Jonkin ajan kuluttua käännyn ympäri ja sama tehdään etupuolelle… mutta onneksi mestari ymmärtää jättää vällykäärmeen rauhaan.
Noin kymmenen tai viidentoista minuutin lämmittelyn jälkeen saan kuulla, että nyt on se hetki, jota olen pelännyt. On aika lähteä avantoon. Kävelen haparoivin askelin kylmiä lankkuja pitkin kohti avantoa omistajan taluttamana, koska päässä heittää. Ympärilläni on vain hämärä, latvialainen maalaismaisema, jonka hiljaisuus on niellyt (huom, kuvia muokattu kirkkaammiksi, joten todellisuudessa oli paljon pimeämpää). Pääsen avannon portaille, työnnän ensimmäisen jalan veteen ja tajuan kuinka pirun kylmää se kaikesta lämmittelystä huolimatta. No, nyt ei ole aikaa epäröidä. Laskeudun nopeasti hartioita myöten veteen ja työnnän pääni veden alle, kuten on käsketty. Onneksi tämä hetki ikuistetaan kameralle, koska en ole välttämättä tekemässä tätä uudestaan heti huomenna.
Nousen avannosta ja minut talutetaan heinäpatjan päälle. Minut kapaloidaan niin, että vain kasvot jäävät näkyviin, minkä jälkeen kaikki poistuvat takaisin sisälle jättäen minut pimeyteen. Suljen silmäni ja sitten se alkaa… nimittäin oudot tuntemukset. Sanotaan, että tämä vaihe tuntuu siltä kuin olisi aineissa. Niistä ei ole kokemusta, mutta voin kuvitella, että se tuntuu tältä. Sydämeni hakkaa hulluna ja suorastaan tunnen, miten veri virtaa kehossani. Pikkuhiljaa rauhoitun, suljen silmäni ja vaivun outoon välitilaan.
Tuuli hyväilee hellästi kasvojani ja heiluttaa samalla puista tuulikelloa terassilla. En kuule muuta kuin siitä lähtevän äänen ja sydämeni sykkeen. Olen kuin toisessa maailmassa ja tunnen, miten alan leijua ylös maanpinnasta johonkin tiedottomaan tilaan. Rentoudun täysin ja tunnen itseni painottomaksi. Tätäkö se syvärentoutuminen on? Näköjään tämä onnistuu ilman meditoimistakin.
Jossain vaiheessa (en tiedä, paljonko aikaa on kulunut) David kulkee terassin läpi matkalla uuteen avantokokemukseen, joten tiedän, että minun on noustava ylös ja annettava paikkani hänelle. Siispä vapaudun kapalostani ja suuntaan sisälle keskustelemaan uusista kokemuksistani. Michael kysyy englanniksi: ”Veditkö helikopteria?” Ajattelin, että kyseessä on huono vitsi, joten naurahdan ja jätän vastaamatta. Jonkin ajan kuluttua Davidkin alkaa puhua helikopterista ja Michael kysyy samaa uudestaan. Tässä vaiheessa tajuan, että he ovat tosissaan eivätkä vitsaile, joten päätän kysyä, mitä he oikein tarkoittavat tällä ”helikopterilla”. Saan kuulla, että monet kokevat tuossa tiedottomassa tilassa heinäpatjan päällä maatessaan, että he heiluvat kuin helikopteri – ylös, alas, sivulta sivulle ja ympäri. Sanoin, että Suomessa ”helikopterilla” tarkoitetaan yleensä jotain hieman muuta, joten olin lievästi ihmeissäni tuosta kysymyksestä, mutta näitä kielimuureja tulee pakostikin vastaan.
Davidin ”helikopterin” jälkeen siirrymme takaisin pukeutumismökkiin, laitamme vaatteet niskaan ja suuntaamme illalliselle päärakennukseen. On hassua ajatella, että olen maanantai-iltana tekemässä tällaista Latvian maaseudulla sen sijaan, että näppäilisin tietokonetta kotona. Kaikkea sitä kokeekin, kun uskaltaa poistua mukavuusalueeltaan ja hypätä tuntemattomaan.
Kiitokset Davidille näistä viimeisistä avantokuvista. Hänen bloginsa löytyy täältä, jos haluatte käydä katsomassa.
Voi kuulostaa, että tämä perinteinen saunakokemus oli outo, pelottava tai epämiellyttävä. Ehkä se olikin sitä joltain osin, mutta samalla se oli hengellistä, rentouttavaa ja todella ainutlaatuista. Uskon, että jokaisen kannattaisi kokea tuo joskus elämänsä aikana, vaikka se vaatisikin omalta mukavuusalueeltaan poistumista. Ainakin minulle se oli monella tasolla epämukava, mutta samalla myös kasvattava kokemus, ja olen iloinen, että uskalsin tehdä sen. Eräs Latvian matkailusloganeista on ”parasta hitaasti nautittuna”, mikä pitää erinomaisesti paikkansa tässä tapauksessa. En ehkä tekisi tuota joka viikko, eli normaali suomalainen sauna on edelleen minun makuuni, mutta suhtaudun tuohon enemmänkin tietynlaisena extreme-kokemuksena. Katsotaan saanko nimilaatan tai vaikkapa pronssipatsaan tuon saunan luokse tästä uroteostani – ensimmäinen suomalainen, joka kokeili avantoa Latviassa.
Tälläkin Latvian reissulla käytin jatkuvasti Instagramin Stories-toimintoa, joten jos haluat pysyä reissuissa mukana, kannattaa laittaa Instagram ( @escapemundaneblog ) ja Facebook-sivu ( www.facebook.com/PakoArjesta ) seurantaan, sillä niissä kerrotaan ja näytetään asioita, mitä ei koskaan päädy blogiin asti.