Huone
Tiedostin etukäteen, että uneni määrä olisi erittäin rajallista alkaen Matkamessujen torstaista ja päättyen polttareiden jälkeiseen sunnuntaihin. Totuushan oli karmeampi kuin luulin, koska parhaimmillaankin ehdin nukkua 4 tuntia yössä (la – su vain 2 tuntia). Kun tähän lisätään vielä se, että torstaina oli matkabloggaajien bileet ja perjantaina ja lauantaina juhlimme polttareita, voitte vain kuvitella, millä tasolla juhliminen on ollut. Eli jos rehellisiä ollaan, oloni oli aivan karmea sunnuntaina (onneksi pystyn välttämään krapulat erään erinomaisen tuotteen avulla, mutta mikään ei pelasta kehoa univajeen oireilta). Olin onneksi varautunut tähän kaikkeen valitsemalla itselleni tavallista tasokkaamman majoittumisen. Olisin tietysti voinut mennä sieltä, mistä aita on matalin ja napata itselleni vaikkapa Omena-hotellin, mutta en tykkää laskea tasoani hotellin kohdalla edes yksin matkustaessani. Tästä syystä otin yhteyttä Radisson Blu Plazaan ja sain sovittua itselleni hyvän hinnan Business Class -huoneesta. Haluan yleensäkin yöpyä juurikin tässä huoneluokassa siitä syystä, että siihen sisältyy pääsy Plaza Loungeen.
Lentokenttälounge, tuo rauhan tyyssija keskellä lentokentän hälinää. Lounge herättää ihmisissä vaihtelevia mielikuvia, mutta uskoisin, että useimmat niistä ovat positiivisia. Useat lounget on varattu vain tiettyihin asiakasohjelmiin kuuluville jäsenille tai kyseisessä ohjelmassa tietyn tason saavuttaneille, mutta niihin pääsee monesti myös rahalla tai meidän tapauksessamme matkustamalla businessluokassa. Olen ollut lentokenttäloungessa vain kerran aiemmin, kun lensin ensimmäistä kertaa businessluokassa Naritan kentältä Helsinkiin vuonna 2013. Kuitenkin 2014 Tokion reissullani pääsin testaamaan Finnairin schengen-loungea kahteen otteeseen, Finnairin non-schengen-loungea, Prahan Menzies Aviation -loungea ja Naritan Qantasin loungea (kuten vuonna 2013). Tällä kertaa arvostelussa on Helsinki-Vantaalta löytyvä schengen-lounge.
