Okei, olisin voinut valita otsikoksi myös ”Esmeralda vai Quasimodo?”, mutta molemmat tarinat sijoittuvat sentään Ranskaan, joten pitäydytään tässä. Aiemmassa postauksessani kerroin olevani innoissani tulevasta Pariisin matkasta, mutta samalla puhuin myös monista pelonaiheistani ja ennakkoluuloistani. Nyt Pariisin matka on takanapäin, joten ajattelin kertoa teille, mikä todellinen mielipiteeni tuosta Valon kaupungista oikein on. Huomasin ennen reissun alkua, että todella moni bloggaajakaverini oli rakastunut Pariisiin, joten pystyin lähtemään matkaan hyvin mielin.
Aloitetaanpa hotellista. Kun aloitin hotellin etsimisen monta kuukautta sitten, aloin käydä jo epätoivoiseksi, kun kaikki hotellit, joista olin kiinnostunut, maksoivat lähemmäs tuhat euroa yöltä. Jossain vaiheessa jopa sanoin Tiialle, että jätetään menemättä, ostetaan lennot jonnekin muualle ja otetaan hieno hotelli uudesta kohteesta, koska sekin tulisi halvemmaksi kuin Pariisin suorastaan naurettavat hinnat. Mutta onneksi American Expressin Concierge pelasti meidät.
Kerrottuani conciergelle millaisen hotellin haluan ja mikä budjettini sain jo seuraavana päivänä pari hyvää hotelliehdotusta. Niistä yksi oli ylitse muiden, sillä se sijaitsi aivan Louvren vieressä ja kyseessä oli vieläpä Small Luxury Hotelsin viiden tähden boutique hotelli, joka oli saanut pisteitä erityisesti asiakaspalvelustaan. Se kuulosti täydelliseltä meille, joten pyysin conciergea varaamaan sen saman tien. Sovin vielä varauksen jälkeen yhteistyön kyseisen Grand Hotel du Palais Royalin kanssa, joten kirjoitan siitä myöhemmin oman postauksensa.
Hotelliin kirjautumisen jälkeen oli tietenkin pakko päästä tutkimaan kaupunkia viipymättä. Ensimmäisenä päivänä lämpötila oli lähes 30, ilmankosteus oli korkea ja ukkospilvet olivat saapumassa Pariisin ylle, mutta siitä huolimatta aurinko paistoi vähän väliä. Täytyy myöntää, että Pariisi tuntui ilmansa puolesta hyvin espanjalaiselta kaupungilta sillä hetkellä. Olen käynyt Espanjassa parikymmentä kertaa, joten ehkä sillä oli tekemistä sen kanssa, että tunsin oloni heti kotoisaksi.
Tykkäämme yleensäkin kävellä varsinkin kaupunkikohteissa, joten hotellin sijainti oli kuin meille tehty. Ensin lähdimme kulkemaan Seinen rantaa pitkin ja ihailemaan alueen kauniita kaarisiltoja. Sen jälkeen siirryimme toiselle puolelle jokea ja pikkuhiljaa kohti Pariisin kuuluisinta nähtävyyttä, eli Eiffel-tornia. Aluksi luulin, että se olisi hieman liian kaukana hotelliltamme, mutta yhtäkkiä torni vain putkahti talojen takaa esiin. Ei mennyt aikaakaan, kun olimmekin jo sen juurella. On hassua, miten Eiffel näkyy kaikkialle kaupungissa, mutta silti se piiloutuu kerrostalojen taakse lähietäisyydellä, jolloin se pääsee helposti yllättämään tällaiset turistit.
Juuri tuo Eiffelin yllättävyys jäi lähtemättömästi mieleeni kymmenen vuotta sitten, kun vierailin Pariisissa perheeni kanssa. Nyt kuitenkin arvostukseni tuota rakennelmaa kohtaan oli aivan toista tasoa kuin aiemmin. Jostain syystä korkeat maamerkit, kuten Eiffel Pariisissa, The Shard Lontoossa ja Skytree Tokiossa ovat suosikkejani kaupunkikohteissa. Ehkä se johtuu siitä, että yleensä juuri kaikenlaiset tornit ja pilvenpiirtäjät edustavat sitä yleistä mielikuvaa kyseisestä kaupungista.
Eiffel oli myös hyvä tilaisuus päästä näkemään, millainen turistihuijareiden määrä oikein onkaan. Ennakkoon pelkäsin erityisesti huijareiden aggressiivisuutta, mutta sain huomata, että olin aivan turhaan huolissani. Kyllähän meille tultiin kauppaamaan turistikrääsää ja pyytämään allekirjoituksia ”hyväntekeväisyyteen”, minkä seurauksena joutuu yleensä maksamaan kymmeniä tai satoja euroja huijareille, mutta heistä pääsi helposti eroon sanomalla napakasti, ettei kiinnosta. Emme siis joutuneet kohtaamaan niitä ystävyysrannekkeiden solmijoita, jotka käyvät pakolla kimppuun.
Toinen ”ongelma”, josta olin kuullut monesti, oli se, että Pariisissa ei puhuta englantia, minkä lisäksi suurin osa asiakaspalvelusta on todella töykeää. En joutunut kertaakaan tilanteeseen, jossa englantia ei olisi ymmärretty enkä myöskään kohdannut yhtään oikeasti töykeää asiakaspalvelijaa, vaikka ei sitä huippupalveluakaan saanut hotellin ulkopuolella.
Hotellin henkilökunnan mukaan nämä huhut ovat paljolti peräisin siitä, että joskus entisaikaan monissa kahviloissa ja ravintoloissa tarjoilijat saivat palkkansa pöytämäärän perusteella. Tämän takia tarjoilijat halusivat päästä nopeasti eroon asiakkaistaan, jotta pöydän vaihtuvuus oli rivakkaa. Kuulemma näitä kahviloita on enää hyvin vähän, mutta maine on jäänyt elämään ja vaikuttanut ihmisten mielikuvaan koko kaupungista.
Kuitenkin kaikkein hienointa Pariisissa oli arkkitehtuuri ja yleinen fiilis. Kaupungista löytyvät rakennukset ovat äärimmäisen kauniita ja kadut vaihtelevat somien pikkukujien ja valtavien esplanadien välillä. Tunnettuja nähtävyyksiä löytyy kaikkialta ja mikä parasta, Eiffel näkyy lähes joka kolkkaan.
Pariisin matkasta tuli entistä positiivisempi, kun sain bloggaajakaveriltani Karoliinalta hyvän vinkin siihen, miten voin kulkea tyylikkäästi, jos tarvitsen jonkin kulkupelin. En nimittäin halunnut kulkea metrolla enkä mielellään takseillakaan, joten kun Karoliina kertoi Uberin tapaisesta Chauffeur Prive -sovelluksesta, minun oli pakko testata sitä. Minua kiinnosti erityisesti se, että palvelun kautta voi valita myös tasokkaampia ”sedan” autoja. Sovellus näytti kätevästi, kuinka pitkä aika autoa pitää odottaa ja paljonko matka maksaa. Käytimme palvelua kolme kertaa, joista jokainen maksoi 15€, eli minimisumma, joka tuosta paremmasta kategoriasta pitää maksaa. Ensimmäinen matka oli oikeastaan vain vitosen, koska käytin kympin tutustumistarjouksen.
Tilasimme kuljettajan ensimmäistä kertaa mennessämme ravintolaan lauantai-iltana. Ulkona satoi kaatamalla ja ravintolalle oli useamman kilometrin kävelymatka, joten otin meille auton ja yllätyin positiivisesti, kun paikalle kaartoi upouusi S-sarjan Mercedes Benz. Esimerkiksi Kovanen käyttää S-sarjaa omissa limusiinikuljetuksissaan, eli melkoisen tasokas kulkupeli 5€ hinnalla. Takaisin tultiin E-mersulla ja seuraavana päivänä saatiin taas S-mersu. Oli mieletön fiilis lipua Pariisin keskustan läpi mustan luksusauton takapenkillä kuin mikäkin filmitähti. Ei yhtään hassumpi tapa liikkua kauniissa kaupungissa. Jos haluatte testata kyseistä palvelua ensi reissullanne, voitte käyttää JERSAV6 -liittymiskoodia, jolla me molemmat saamme 5€ käyttörahaa palveluun (tämä ei ole yhteistyömainita vaan ihan tavallinen suosittelukoodi).
Uskon, että minun on hyvä mainita myös Pariisin turvallisuuspuoli, koska moni matkailija on miettinyt sitä varsinkin viime vuosina. En väitä, etteikö jokainen suurkaupunki Euroopassa olisi riskialtis iskuille, mutta suoraan sanoen turistin on melko turhaa miettiä sellaista, koska sille ei vain yksinkertaisesti voi mitään. Jos pelko iskuista estää lähtemästä maailmalle, suosittelen pysymään saman tien kotona lukkojen takana, koska omassa kotikaupungissakin voi tapahtua mitä tahansa. Tärkeämpää on nauttia elämästä täysillä ja jättää murehtiminen niille, jotka eivät ymmärrä sitä.
Turvajärjestelyt olivat hyvin näkyviä Pariisissa erityisesti turistien suosimilla alueilla ja kaupoissa / tavarataloissa. Tiettyihin isompiin kauppoihin mentäessä kaikkien kassit ja laukut ”tutkittiin” ovella. Rehellisesti sanoen tuo oli niin pintapuolinen vilkaisu jokaisessa paikassa, että se on silmänlumetta, ei oikeaa turvallisuutta. Lisäksi raskaasti aseistautuneita poliiseja näkyi vähän väliä.
Pienenä kritiikkinä sanon, ettei sekään lisännyt omaa turvallisuuden tunnettani, kun näin miten aseita käsiteltiin. Näin parikin kertaa, miten rynnäkkökivääreitä kannettiin niin, että piippu osoitti vähän minne sattuu. Ihminen, joka tietää mitään aseista, tietää, että piippu osoittaa maahan, kun sillä ei olla ampumassa. Tästä syystä tuli enemmänkin ajatus, että jos jotain kävisi kaduilla, poliisi voisi aiheuttaa vain enemmän kaaosta, koska tuo näky ei valanut uskoa, että he osaisivat käyttää aseitaan kauhean turvallisesti siviilien kannalta. En siis halua pelotella enempää, mutta vähän kritisoin sitä, että mikä lisää oikeasti turvallisuutta ja mikä ei.
Totuus on kuitenkin se, että jo kymmenen vuotta sitten Eiffeliäkin suojeltiin rynnäkkökiväärejä kantavien sotilaiden ja poliisien toimesta, joten se asia ei ole kamalasti muuttunut vuosien saatossa. Meillä ei tullut kertaakaan turvaton olo matkamme aikana, eli voin suositella kaupunkia matkakohteeksi kenelle tahansa. Pariisissa on jokaiselle jotakin Disneylandista luksuskauppoihin ja halvoista ruokapaikoista maailman kalleimpiin ravintoloihin. Jos voisin, ottaisin heti lennot takaisin vaikkapa elokuulle, jolloin Pariisi kuulemma hiljenee melkoisesti, eli myös hinnat ovat alhaisemmat.
Oman hotellihuoneen parveke oli oiva paikka nauttia samppanjaa
Se on selvää, että Pariisi teki meihin valtavan positiivisen vaikutuksen, jonka takia haluamme tutustua kyseiseen kaupunkiin ja Ranskaan entistä paremmin. Tiia ainakin sanoi useampaankin otteeseen, että hänellä iski Ranska-kuume, joten enhän minä voi evätä vaimoltani tuohon maahan tutustumisen iloa.
Mitä mieltä sinä olet Pariisista? Oletko ehkä käynyt siellä tai suunnitteletko matkaa sinne? Vai onko se ”ei koskaan” -listallasi? Kommentit ovat erittäin tervetulleita.
Jos haluat nähdä enemmän kuin mitä blogissa näytetään, kannattaa laittaa Instagram ( @escapemundaneblog ) ja Facebook-sivu ( www.facebook.com/PakoArjesta ) seurantaan, sillä niissä kerrotaan ja näytetään asioita, mitä ei koskaan päädy blogiin asti (esimerkiksi muokkaamatonta videota hotellista heti sinne saavuttuani tai muuten vain arkisempia asioita).
