Yhteistyössä Sonera ja Nordic Travel Bloggers -kollektiivi
Kuten kerroin jo aiemmin, lähdin Soneran siivittämänä Tukholmaan testaamaan Sonera Sopiva -liittymää, jota voi käyttää huoletta Suomen lisäksi myös monissa muissa maissa ilman lisämaksuja. Aiempi reissuni kyseiseen kaupunkiin oli noin 12 tunnin varoitusajalla tehdyn päätöksen tulosta, sillä pääsin tapaamaan kauan ihailemaani idolia. Ei ole mikään yllätys, että matkasta jäi todella hyvät fiilikset, vaikken ehtinytkään tutustua kaupunkiin lainkaan. Tästä syystä halusin omistaa tällä kertaa koko viikonlopun avovaimoni Tiian synttäreiden juhlistamiselle ja Tukholman tutkimiselle. Aiempina vuosina olen matkustanut vain kerran vuodessa rahallisista syistä, sillä matkoihini uppoaa kahisevaa melkoisesti. Nyt kuitenkin matkoja on tullut ja on tulossa suhteellisen usein verrattuna aiempaan, joten olen alkanut miettiä, tekisinkö mieluummin useampia lyhyitä pyrähdyksiä vaikkapa Euroopan kaupunkeihin vai yhden tai kaksi merkittävämpää matkaa jonnekin kauas, jos pitäisi valita niiden väliltä. Tukholma oli hyvä aloitus tälle testille.
Jos teidän pitäisi arvata, mikä on minulle tärkeintä matkailussa, voisitte kenties sanoa, että hotellit, ruoka, luksus jne., mutta mikään noista ei ole yhtä merkittävää kuin yhteinen aika Tiian kanssa. Vaikka asumme saman katon alla, vietämme aivan liian vähän aikaa keskenämme, sillä aikataulumme ja monet kiinnostuksenkohteemme ovat erilaisia. Siispä jokainen matka merkitsee minulle sitä, että saan olla sen viikonlopun, viikon tai pari viikkoa vain Tiian kanssa. Voimme keskittyä toisiimme sataprosenttisesti. Monet parit riitelevät lomilla jopa enemmän kuin arkena, mutta me olemme kenties kaikkein onnellisimpia juuri reissussa, sillä arvostamme yhteistä aikaa niin kovasti. Koko Tukholman matka oli itse asiassa synttäriyllätys Tiialle, joten fiilikset olivat sitäkin korkeammat.
Se on hienoa lentomatkustamisessa, että olipa määränpäähän kuinka pitkä matka tahansa, pääsen kuitenkin joka kerta kokemaan tietyt asiat lentokentällä ja koneessa. Esimerkiksi aina lentokentälle mennessäni olipa lento minne tahansa, tunnen loman alkaneen ja innostus valtaa minut. Myös lentokenttäloungessa rauhoittuminen ennen lentoa on asia, jota odotan joka kerta, kuten myös sitä hetkeä, kun kone nousee pilvien ylle auringonpaisteeseen. Tuo hetki on yksi niistä syistä, miksi rakastan matkustamista.
Pähkäiltyäni jonkin aikaa hotellivaihtoehtoja päädyin lopulta Hilton Slussen Stockholm –hotelliin, joka löytyy erinomaiselta paikalta Södermalmin pohjoisreunalta suoraan vanhan kaupungin eteläpuolelta. Pelkäsin aluksi, että Södermalm on liian syrjässä, koska olen aiemmin yöpynyt ns. ydinkeskustassa päärautatieaseman vieressä, mutta tämä oli kuitenkin erinomainen valinta. Valinta oli siitäkin päätellen hyvä, että ottaessamme taksin rautatieasemalta hotellille ja kerrottuani hotellin nimen, taksikuski sanoi ”Are you a rich man? This is the best hotel in Stockholm.”. Enpä tuohon oikein osannut vastata mitään, mutta jälkikäteen olisi pitänyt sanoa #koskamävoin ;). Saimme hotellihuoneen hotellin kulmasta, jolloin näkymät olivat esteettömät ja ikkunoihin paistoi mm. auringonlasku ja –nousu. Hiltonista tulee mahdollisesti oma postauksensa myöhemmin.
Kaupunkiin sattui todella mukavat ilmat juuri silloin, kun olimme siellä, mikä tarkoitti +8 astetta ja auringonpaistetta. Tämä sopi meille, sillä tykkäämme tutustua kohteisiin kävellen, jos se vain on mahdollista. Sain blogin kautta Visit Stockholmilta museopassit, joilla pääsi sisään todella moniin museoihin ja nähtävyyksiin ilmaiseksi. Yleensä emme koskaan käy museoissa, mutta tällä kertaa halusimme testata hieman sivistyneempää lähestymistapaa kaupunkiin. Tai no… ”sivistyneempää”, sillä suuntasimme minun toiveestani ensimmäiseksi Absolut Vodkan Spritmuseoon. Luulin tietysti, että pääsemme tastingiin ja näkemään tyylikkäitä vodkapulloja, mutta valitettavasti jouduin pettymään. Tastingejakin kuulemma järjestetään joskus, mutta ne ovat aina ruotsiksi eikä kyseiselle päivälle osunut sellaistakaan. Spritmuseossa oli ihan mielenkiintoisia taideteoksia ja alueita, joissa kerrottiin alkoholin valmistuksesta. Pääsin esimerkiksi haistelemaan, miltä monet eri ainesosat tuoksuvat, mutta loppujen lopuksi museo jäi melko vaisuksi ja ehkä hieman ankeaksi kokemukseksi.
Kuninkaanlinna oli toinen museo-/nähtävyyskokemuksemme. Linnahan on valtava ja on hienoa päästä näkemään, miten satoja vuosia sitten on eletty (aika ahdistavasti, by the way), mutta lähestymistapamme oli ehkä pikemminkin läpijuoksu kuin hidas harhailu taidetta ihaillen. Yritin ihan oikeasti löytää itsestäni sisäisen ranskalaisen taidetta rakastavan viiksivallun, mutta kun ei saa hommasta mitään irti niin ei. Olen yhä sama sivistymätön suomalainen kuin aina ennenkin.
Kolmas ja viimeinen museo, jossa kävimme, oli erittäin suosittu Fotografiska museet (sieltä ei ole valokuvia), eli valokuvataiteen museo, joka oli sattumoisin hotellimme lähellä Södermalmissa. Aloitus ei ollut se paras, sillä ensimmäinen alue oli täynnä ahdistavia kuvia alastomista, yllättävän karvaisista japanilaisista naisista ja ns. arkisia kuvia tavallisista ihmisistä. En vain tajua, mitä tällaisten kuvien edessä pitäisi tehdä. Tuijotella niitä ja keskustella parin kanssa, että ”onpa siinä aikamoinen puska” ja ”mitäköhän merkitystä noiden köysien käytöllä on yritetty hakea?”. Näinkö se menee? Ei kiitos, en ymmärrä. Onneksi loppupuolelta löytyi oikeasti mielenkiintoisia tauluja, joissa todellisuutta ja epätodellisuutta oli yhdistetty saumattomasti. Esimerkiksi kuva miehestä vetämässä autotietä perässään maton tavoin nurmikon päälle tai idyllinen saari, joka koostuukin jättimäisen kalan selästä, kun katsotaan pinnan alle. Oli hauskaa, että pystyin hakemaan tästä kiinnostavammasta taiteilijasta lisää tietoja kännykälläni ymmärtääkseni teosten sielunmaailmaa hieman paremmin. #koskamävoin
Mitäkö opin näistä museokäynneistä? Sen, että museot ja näyttelyt eivät ole yleisesti ottaen minua varten, mutta jos aihe ja taitelija ovat sopivia, voisin vaikka viihtyäkin niissä. Minusta ei siis tullut kultturellia taidenautiskelijaa, mutta millaisena Tukholma näyttäytyi muuten? Yleensähän hehkutan postauksissani kaupungin parhaita puolia, mutta nyt se on vähän vaikeaa. En syytä tästä Tukholmaa vaan ongelma taitaa olla korvieni välissä. En syytä Tukholmaa myöskään siitä, että olimme melko tyytymättömiä ruoan tasoon, sillä huonot ravintolavalinnat olivat omiani. Ongelmana on se, että useimmiten matkoilla meille ehtii tulla nälkä ennen kuin päätämme, minne haluaisimme syömään. Nälkäisenä ei tee parhaita ratkaisuja, joten vaikka pystyin etsimään lähistön ruokapaikkoja Soneran liittymäni avulla (mikä oli avuliasta), en löytänyt mitään sopivaa tarpeeksi läheltä, joten menimme ”kuhan jonnekin”. Ajan kanssa olisimme varmasti löytäneet jotain sopivaa, mutta nälkäisenä lähes mikä tahansa käy. Siispä päädyimme ainoastaan ravintoloihin, jotka olivat korkeintaan ”ok”, jos sitäkään, eli tämä matka ei ollut mitään makujen juhlaa. Onneksi sentään alla näkyvä hotellin burgeri oli ihan menettelevä ja hotelliaamiainen oli hyvä.
Mikä sitten oli parasta itse kaupungissa, kun ruoka ja museot eivät tehneet vaikutusta? Ehdottomasti yleinen harhailu keväisillä kaduilla ihaillen vanhoja rakennuksia ja nauttien auringosta. Tukholmahan on kaunis kaupunki arkkitehtuurinsa puolesta ja keskusta on tarpeeksi pieni, eli se on täysin käveltävissä. Julkinen liikennekin toimii hyvin, jos sille tulee tarvetta, kuten meillä, kun kävimme Södermalmin länsikärjessä baarissa nimeltä Linje Tio (paras G&T matkan aikana – kuva yllä). Ongelma ei siis ollut Tukholmassa vaan ongelma oli minussa. Hienoin hetki oli muuten se, kun kävelimme valokuvataiteen museolle Tiian kanssa auringon laskettua, kun kyseinen kaupunginosa oli rauhoittunut selvästi aiemmasta. Fiilistely on kivaa missä tahansa, jos vain on oikean henkilön kanssa liikenteessä (tai kyllä sekin riittää, että osaa arvostaa omaa seuraansa).
Kaiken kaikkiaan vaikka Tukholma onkin kaunis ja viihtyisä kaupunki ja matka oli mukava, en vain saanut kaupunkiin mitään tarttumapintaa. En siis kokenut sitä tiettyä tunnetta, joka tekee lähtemättömän vaikutuksen ja saa palaamaan yhä uudestaan ja uudestaan. Kenties tämä johtuu siitä, että Tukholma on niin Helsingin kaltainen, eikä sydämessäni ole tilaa kahdelle tällaiselle kaupungille. Tai sitten pitää vain hyväksyä, ettei jokaisesta kaupungista tarvitse tykätä. Tämä oli ensimmäinen ”kokeiluni” lyhyiden viikonloppulomien saralla, mutta en anna tuomiotani vielä. Olen nimittäin lähdössä noin kolmen viikon päästä toiseen eurooppalaiseen kaupunkiin parin yön reissulle, joten saa nähdä muuttuuko mieleni, mutta tällä hetkellä tuntuu, että jos on pakko valita, teen mieluummin yhden tai pari merkittävää matkaa vuodessa kuin useita pikkumatkoja, jotka eivät tee sen suurempaa vaikutusta.
Onko teillä käynyt missään niin, ettette vain itse näe sitä, miksi kaupunkia / maata kehutaan tai mitä erikoista siinä on? Entä pidättekö enemmän ”suurista” matkoista esimerkiksi moneksi viikoksi kaukomaihin vai nopeista viikonloppupyrähdyksistä lähivaltioihin? Lisäksi jos lukijoideni joukossa on ihmisiä, jotka pitävät Tukholmasta erityisen kovasti, olisi mielenkiintoista tietää syynne siihen ja kenties mahdollisia suosituksia ensi reissua varten. En ole nimittäin vielä luovuttanut naapurimme suhteen ja haluaisin saada enemmän irti seuraavalta matkalta. Uskon, että neuvojen ja vaikkapa paikallisen kaverioppaan avulla reissu olisi ihan erilainen, kun kaupungista näkisi uusia puolia. Onneksi matkanteko ja kaupungissa fiilistely helpottuivat Sopiva-liittymän avulla, sillä moni asia olisi jäänyt varmasti tekemättä ja löytymättä ilman netin ihmeellistä maailmaa.
Jos pidit lukemastasi ja haluat tietää ensimmäisten joukossa, kun julkaisen postauksiani, voit käydä tykkäämässä blogin Facebook-sivuista. Jos haluat nähdä myös kuvia ennen kuin ne päätyvät blogiin asti (jos päätyvät lainkaan) ja seurata juttujani enemmän reaaliajassa, käy tykkäämässä myös Instagram-sivuistani. Arvostan jokaista tykkäystä ja seuraajaa, joten kiitos jo etukäteen :)!
