Tokiota sanotaan maailman ruokapääkaupungiksi hyvästä syystä, sillä kaupungissa on enemmän Michelin-tähden ravintoloita kuin missään muualla maailmassa – jopa 267 ravintolaa (3 tähden ravintoloita 12 kpl vs. Pariisin 9 kpl). Tuo tieto on vain hyvä indikaattori siitä, millä tasolla Tokio on ruokakulttuurin suhteen, mutta tavalliselle kaduntallaajalle, kuten minulle, Michelin-tähtien määrällä ei ole mitään käytännön merkitystä, vaikka joskus olisi kiva testata kaupungin halvempia tähtiravintoloita, joissa ruokaa saa parilla kympillä ainakin lounasaikaan.
Jos ruokaintoilijoilta kysytään maata, josta tulee parhaat ruoat, vastauksena on yleensä Japani. Ruokaan tottumattomat saattavat kuitenkin vierastaa outoja ja jopa pelottaviakin ainesosia ja makuyhdistelmiä. Ei pidä unohtaa, että Japanissa syödään tappavaa fugua (pallokalaa) eikä pizza ole pizza ilman majoneesia. Tällaiset asiat ovat outoja monille länsimaalaiselle. Voin kuitenkin sanoa, että rohkea ruokailija löytää varsinaisen makujen sinfonialla sävelletyn ruokataivaan matkatessaan Japaniin. Tästä syystä haluankin tässä postauksessa kertoa hieman omista kokemuksistani herkkujen suhteen ja siinä samalla hieman opastaa lukijoitani, jotta hekin uskaltaisivat maistella näitä luomuksia ilman ennakkoluuloja.
Itadakimasu!
Sushi
Mitä olisi japanilainen ruoka ilman sushia? Mutta vaikka monet kokemattomat luulevat, sushi ei ole pelkkää raakaa kalaa vaan se voi sisältää monenlaisia eri ainesosia. Suosituimpia aineksia ovat ilmiselvän riisin lisäksi mm. lohi, avokado, kurkku ja katkarapu. Sushirullat voivat sisältää myös mm. majoneesia, seesaminsiemeniä, kalmaria, ankeriasta, monia erilaisia kaloja, rapua, valtavan variaation vihanneksia ja mätiä.
Tässä kollaasissa on ainoastaan maki-susheja, eli noriarkin sisälle kiedottuja aineksia.
Kun ensimmäistä kertaa söin sushia, kaikken hankalin maku oli nori, eli merilevä, jonka sisään monet sushirullat kieritetään. Nori maistuu monien mielestä esimerkiksi navetalle tai ruoholle. Itselleni se toi mieleen saman hajun kuin eläinkaupoissa – ei siis ehkä se kaikkein herkullisin mahdollinen. Merilevän maku kuuluu makuluokkaan nimeltä ”acquired taste”, eli vapaasti suomennettuna ”totuttelua vaativa maku”. Parin maistelukerran jälkeen norin makuun tottuu ja se alkaa maistua jo hyvältä, joten ei kannata luovuttaa ensimmäisen kerran jälkeen, vaikkei pääsisikään tämän makumaailman sisälle. Sushista on helppo saada väärä käsitys jo pelkästään sen takia, jos sitä sattuu maistamaan väärässä paikassa. Olen tähän mennessä löytänyt aidosti hyvää sushia vasta yhdestä suomalaisesta ravintolasta, eli Yumesta. Kaikki muut kokeilut ovat olleet joko huonoja tai ihan ok tasolla, mutta eivät mitään verrattuna Japanin susheihin. Monesti sanotaan, ettei oikeaa sushia ole maistanut ennen kuin sitä maistaa Japanissa.
Jos rehellisiä ollaan, ei siellä Tokiossakaan aina onnistuta. Joskus sushit ovat aivan liian isoja tai sitten kaikkea ei ole mietitty ihan loppuun asti. Nuo ravun jalat eivät nimittäin oikein houkutelleet, mutta ehkä vika oli vain minussa.
Sushi ei ollut mitään kauhean erikoista, mutta näköala Shinjukun pilvenpiirtäjässä oli aika lyömätön.
Okonomiyaki
Okonomiyaki, eli japanilainen pannukakku tai pizza. Oikeasti se ei ole kumpikaan, mutta rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ei ole selvää, missä tämä ruokalaji on saanut alkunsa, mutta Osaka ja Hiroshima ovat vahvoilla alkuperän suhteen. On mahdotonta sanoa mitään suosikkiruokalajia, joka olisi ylitse muiden, mutta kunnolla valmistettu okonomiyaki on taivaallisen hyvää. Itse tykkään eniten kyseiseen ruokalajiin erikoistuneista ravintoloista, joissa pääsee syömään tiskin ääreen. Tiskillä on suuri paistolevy, jossa kokki valmistaa luomuksensa erittäin taidokkaasti ja viihdyttävästi kolistellen paistolastoja ja tehden kirurgintarkkaa työtä ilman turhia heilumisia.
Tämä ruoka koostuu yleensä kahdesta lettumaisesta taikinasta, joiden väliin laitetaan mm. lihaa, mereneläviä, kaalia ja muita vihanneksia, kuten myös nuudeleita. Annoksissa käytetään usein myös kananmunaa ja päälle voidaan laittaa esimerkiksi majoneesia ja inkivääriä. Kuulostaa taas vaihteeksi hieman erikoiselta, mutta tämä on todellakin maistamisen arvoista eikä makumaailmakaan ole loppujen lopuksi kauhean tuntematon suomalaiselle suulle.
Valitettavasti kyseessä ei ole se maailman kuvauksellisin ruoka 🙂
Pizza
Japani ei ole omien kokemusteni mukaan se kaikkein paras maa hyvän pizzan etsimiselle. Kyllä sieltäkin löytää hyviä paikkoja, mutta yleensä tekeleet ovat hieman erikoisia ja yksinkertaisia. En tiedä, kuinka helppoa muiden on tottua majoneesiin pizzassa, mutta itse olen ainakin tykästynyt siihen Japanin reissuillani, vaikken sitä laittaisikaan omatekoiseen pizzaan vieläkään. Pubimaisissa izakaya-ravintoloissa yksi annosvaihtoehto on monesti esimerkiksi neljän juuston pikkupizza, joka on hinta-laatu -suhteeltaan oikein mainio.
Kuten oikeassa alakulmassa näkyy, pizza syödään jostain kumman syystä haarukalla ja lusikalla. Älkää kysykö miksi. Toisaalta olen itse syönyt yhden kokonaisen pizzan syömäpuikoilla ihan vain tietääkseni onnistuuko se ;).
Niiden hyvien ja ihan hyvien pizzojen lisäksi eteen voi tulla myös tällainen sähellys. Kyllä, tuo on olevinaan pizza, ja ei, se ei maistunut hyvältä. Olikohan tuo olevinaan margarita-pizza tai jotain. Ei kastiketta, ei juustoa eikä mitään muuta kuin kuivaa taikinaa, pari basilikanlehteä ja kirsikkatomaatteja. Tuohon päälle vielä paska palvelu ja kovat hinnat… eli takuuvarma pettymys. Opin ensimmäisellä Japanin matkallani, että yleisesti ottaen ei kannata syödä Japanin ”italialaisissa” ravintoloissa, koska ne ovat ylihinnoiteltuja ja hinta-laatu -suhteeltaan sitä kaikkein huonointa kastia. Tämäkin oli juuri sellainen italialainen ravintola. Ei enää ikinä…
Ramen
Suurin pettymys japanilaisissa ruoissa on ollut ehdottomasti ramen, eli yksinkertaisesti sanottuna nuudeleita, lihaa ja nuudeleita sisältävä annos (variaatioitakin tietysti löytyy). Joudun häpeällisesti sanomaan, että olen testannut tätä kyseistä ruokalajia vasta yhden kerran eikä makuelämys ollut mitenkään erikoinen. Uskon kuitenkin, että paikka oli väärä ja annokseni sattui olemaan sellainen, joka hieman kuvotti. Tästä syystä haluaisin antaa tälle kovasti kehutulle kansanruoalle vielä toisen mahdollisuuden, koska odotukseni ramenia kohtaan ovat olleet aina korkeat.
Liha
Maailman kallein ja arvostetuin naudanliha on peräisin, yllätys yllätys, Japanista ja vielä tarkemmin sanottuna Koben alueelta. Koben jälkeen kakkonen on ehdottomasti Waguy-nauta, jota olen päässyt maistelemaan Helsingissäkin (se on mieletöntä). Oli miten oli, japanilaiset osaavat valmistaa liharuoista erittäin maittavia tuotoksia, jotka tyydyttävät kovimmatkin kulinaristit.
Vasen yläkulma: naudanliha-annos izakayassa. Oikea yläkulma: leivitettyä tonkatsu-porsasta siihen erikoistuneessa ravintolassa. V. alakulma: normilounas ravintolassa. O. alakulma: kanavarras izakayassa.
Suussasulavaa Waguy-nautaa kuuman kiven päällä.
Tempura
Jos olisi ihan pakko valita suosikkiruoka, tempura olisi todella vahvoilla. Tempura on ruokalaji, jossa esimerkiksi kasviksia ja äyriäisiä pyöritellään tempura-taikinassa ja sitten ruoat uppopaistetaan kullankeltaisiksi, rapeiksi ja maukkaiksi herkkupaloiksi. Itse pidän ehkä vielä enemmän tempuran ”alalajista”, eli tendon tempurasta, jossa paistettu tempuraseos laitetaan riisipedin päälle. Yksi suosikkiruokapaikoistani Japanissa on Tendon Tenya -niminen pikaruokala, josta saa juurikin näitä annoksia 5 – 8 euron hintaan.
Vasemmalla perinteisempää tempuraa (monesti ainekset ovat paksumman taikinan peitossa) ja oikealla tendon-versiota.
Pikaruoka
Kuten kaikki muukin ruoka, myös pikaruoka poikkeaa totutusta. Jopa Subwayhin meneminen on jännittävä kokemus, koska tarjolla on paljon laajemmat ja erikoisemmat valikoimat kuin Suomessa. Kastikkeina toimivat mm. teriyaki, wasabi ja soija, kun taas päätäytteen virkaa toimittavat erilaiset lohet, kuten savulohi taikka esimerkiksi katkaravut. Japanissa jopa subit ovat parempia ja terveellisempiä.
Oma ehdoton suosikkini perinteisemmistä pikaruokapaikoista on Lotteria-hampurilaisketju, jonka teriyakiburgerit ovat tajuttoman hyviä. Useimmista pikaruokaloista saa myös yhtä suosikkilimppariani, eli vihreää melonilimonadia. Myös pikaruokaloiden yksittäisten ravintoloiden välillä voi olla eroja, mikä on parhaiten huomattavissa Tokion Ginzan kaupunginosan keskustan myymälässä. Hampurilaiset asetellaan esteettisemmän näköisesti puiseen koriin ja esimerkiksi tarjotinta on turha yrittää viedä itse sille määritetylle alueelle, koska erittäin ystävälliset ja palvelualttiit työntekijät vaativat saada tehdä sen. Uskon, että tämä Ginzan ravintola on poikkeustapaus käytäntöjen suhteen, koska kyseessä on kuitenkin Japanin kallein maa-alue.
Muu ruoka
Halusin laittaa vielä tähän loppuun erilaisia ruoka-annoksia ympäri Tokiota. Tokiossa voi viettää vaikka vuoden syömällä joka päivä uudessa ravintolassa ilman, että maistaa ainuttakaan japanilaista ruokalajia, sillä intialaisia, amerikkalaisia, ranskalaisia jne. ravintoloita on pilvin pimein. Siispä Tokiossa ja Japanissa ei tarvitse nähdä nälkää, vaikka kohdemaan ruoat vähän pelottaisivatkin. Toisaalta itseni on hyvin vaikea ymmärtää Japanin matkaajia, jotka eivät pidä japanilaisesta ruoasta, mutta se johtuu siitä, että rakastan sushia, tempuraa, okonomiyaki ja kaikenlaisia ihmeellisiä herkkuja, mitä kyseisellä maalla on tarjota.
Vasemmassa yläkulmassa oleva annos on ns. itse koottu ja se sisältää mm. tempurakatkarapuja, udon-nuudeleita ja suolaista lientä. Ravintoloissa, joissa kyseinen annos kootaan itse, hinnat ovat erittäin edullisia, eli ehkä 3 – 5 euron luokkaa. Oikeassa yläkulmassa on hieman erilainen tempura-annos kylmien nuudelien kera. Vasemmassa alakulmassa näkyy ensimmäinen tulinen ruoka, jota söin Japanissa – nuudeleita, lihaa, vihanneksia ja jonkinlainen kastike. Oikeassa alakulmassa on izakayassa tilattu… okonomiyaki, jos en ihan väärin muista. Izakayat ovat erinomaisia ravintoloita Japanin ruokakulttuuriin tutustumista varten, sillä näistä paikoista saa usein ruokaa laidasta laitaan, jolloin saa laajan käsityksen Japanin ruokatarjonnasta pienellä hinnalla.
Yllä näkyy perinteinen lounasateria, joka sisältää mm. tempuraa ja nuudeleita.
Yllä olevat annokset ovat muoviversioita.
Lopetetaan tämä postaus kuvalla, joka näyttää enemmänkin olevan USA:sta kuin Japanista. Kua’Aina ravintolaketju on hauska Havaiji-teemalla luotu hampurilaispaikka, jossa soi Havaijin-radio ja maut ovat kohdallaan. Satuimme syömään tämän annoksen Odaiban tekosaarella, jossa on mm. Vapaudenpatsaan kopio.
Tämä oli pelkkä pintaraapaisu Japanin ja Tokion ruokien ihmeelliseen maailmaan, mutta toivottavasti onnistuin herättämään mielenkiintoa japanilaista ruokaa kohtaan, kenties poistamaan joitain ennakkoluuloja ja ehkä jopa opettamaan jotain. Kysykää ihmeessä, jos haluatte tietää jostain lisää ja kertokaa mieluusti, jos tykkäätte tällaisista postauksista. Rakentava palaute on aina tervetullutta suuntaan tai toiseen. Mukavaa maanantai-iltaa kaikille!
