saksa

*kello saatu yhteistyönä Perkko Oy:lta ja Keskisen Kellolta

Viime kuussa tekemäni Berliinin reissu ei ollut mikä tahansa pikapyrähdys Saksaan, vaan se oli alusta asti suunniteltu yllätykseksi viime vuonna eläkkeelle jääneelle isälleni. Onnistuimme pitämään matkan melko hyvin salassa, mutta vaikka hän saikin tietää kohteen hieman etukäteen, hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, miksi olimme menossa juuri Berliiniin.

Otin jo alkuvaiheessa matkanjärjestäjän roolin ihan siitäkin syystä, että olen niin itsepäinen ja tarkka matkustamisesta, että stressaisin aivan liikaa, jos joku toinen tekisi matkajärjestelyt. Näkemäni vaiva oli sen arvoinen, kun saavuimme sunnuntaina hulppeaan hotelliimme, josta olin tajuttoman innoissani. Kirjoitan kuitenkin siitä aivan oman postauksensa myöhemmin, joten se saa jäädä toiseen kertaan. Maanantaiaamuna aamiaisen jälkeen suuntasimme isäni ja isoveljeni kanssa hakemaan vuokra-autoamme, jonka päätimme olevan järkevämpi vaihtoehto kuin usealla junalla puljailu. Vuokraamolla saimme yllättyä positiivisesti, kun varaamamme Audi A8 olikin uusinta mallia ja kaikilla herkuilla varustettu luksusraketti. Ei hassumpi menopeli kolmelle Audi-fanille. Alunperin yritimme saada allemme Audi S7:n, joka olisi ollut upea ratkaisu, mutta valitettavasti ne olivat jo loppuneet vuokraamoista, sillä olimme sen verran myöhään liikkeellä asian suhteen.

Audin keula suunnattiin kohti parin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaa Leipzigiä ja tarkemmin sanottuna sieltä löytyvää Porschen tehdasta. Vaikka pidänkin autoista erittäin paljon, en erityisemmin tykkää ulkomailla ajamisesta, joten otin mielelläni apukuskin roolin ja annoin veljeni ajaa. Ei se näyttänyt häntäkään haittaavan, kun hän tykitti parhaimmillaan 200 km/h autobahnilla, joka saisi olla suorastaan vientituote. Meno oli sen verran rivakkaa, että saavuimme tehtaalle etuajassa ja jouduimme odottelemaan porttien ulkopuolella jonkin aikaa, sillä alueelle päästetään saksalaisella tehokkuudella vasta 15 minuuttia ennen tehdaskierroksen alkamista. Odotellessamme alueelle pääsyä hymy alkoi nousta pakostikin huulille ja jännitys tiivistyä, kun ohi ajeli jatkuvalla syötöllä toinen toistaan upeampia Porscheja kaikissa eri väreissä ja malleissa. Itse en edes erityisemmin välitä kyseisestä automerkistä, mutta jopa minä olin aivan innoissani.

Itse kierros oli mielenkiintoinen ja saimme nähdä lähietäisyydeltä, miten Porscheja valmistetaan, mutta rehellisesti sanoen tulimme paikalle enimmäkseen sen takia, että pääsisimme ajamaan radalle, joten tehdaskierroksen loppuessa fiilis vain parani. Odotus oli vihdoin palkittu, kun siirryimme ulos radan varikkoalueelle ja edessämme siinsi kaunis rivi Porscheja – Macaneja, Caymaneja, Cayenneja, Boxstereita ja tietysti 911 Carreroita, jollaiset olin varannut meidän porukallemme. Ohjaajamme kertoi vain, että autosaattueemme ajaa ympäri rataa hänen perässään jonossa, jossa ohittelu on kiellettyä, paitsi silloin, kun etummainen siirtyy jonon perälle, jotta jokainen pääsee vuorollaan ajamaan suoraan ohjaajan takana. Sitten hän antoi meille luvan valita automme ja siirtyä radan puolelle. Olin jo iskenyt silmäni tummanharmaaseen Carrera 4S:ään, joten harpoin sen luokse ja istuin innokkaana ohjaajan paikalle.

Kukaan meistä ei tiennyt kuinka kauan itse ajamisosuus kestäisi, joten isäni ja veljeni arvailivat, että ajaisimme ehkä 5 kierrosta, joka kuulosti tietysti vähältä, mutta onneksi he erehtyivät täysin. Aluksi pääsimme testaamaan hätäjarrutusta radan sivuosuudella, mutta noin 10 auton porukastamme aika harva tajusi loppujen lopuksi koko harjoituksen ideaa (itse kuuluin tähän porukkaan). Veljeni oli yksi harvoista, joka suoritti tehtävän halutulla tavalla. Sitten vuorossa oli jonossa ajamista, rataan tutustumista ja ajolinjojen opettelua. Ensimmäisen kierroksen jälkeen vauhtia alettiin kasvattaa yllättävänkin nopeasti ja pian perässä pysyminen olikin jo vaikeaa. Jatkuva keskittyminen oli välttämätöntä, jos halusi pysyä radan rajojen sisällä. Keskittymistä ei helpottanut se, että takanani oli joku oletettavasti kiinalainen perskärpänen, joka ei paljon turvaväleistä välittänyt… hieman kuumottavaa.

Parin kierroksen jälkeen ohjaaja sanoi radion välityksellä, että voimme halutessamme laittaa Sport-asetukset päälle, jolloin auton olemus muuttuu entistä urheilullisemmaksi esimerkiksi äänien, kaasupolkimen vasteajan ja jarrujen tiukkuuden suhteen. Muistan vieläkin, kun painoin tuota nappia ja auto muuttui välittömästi aivan eri kulkuvälineeksi. Harmaa kaunokaiseni syöksähti eteenpäin ärähtäen korvia huumaavasti, jolloin en voinut tehdä muuta kuin huutaa riemusta (toivoen, ettei radio ollut kaksisuuntainen) ja puristaa rattia lujempaa. Yritin välillä vilkuilla nopeusmittaria, joka kertoi, että parhaimmillaan ajoin ainoalla pidemmällä suoralla 190 km/h ennen kuin oli pakko tehdä hätäjarrutus, ja tiukat mutkatkin mentiin satasta. Ei ihan perheautoilla vedellä samoja nopeuksia.

En ollut koskaan päässyt ajamaan radalla, joten kokemus oli tietysti yllätyksiä täynnä. Yllätyin ensinnäkin siitä kuinka rankkaa ajaminen voikaan olla! Keskittyminen on niin kovaa, että jo se itsessään on äärimmäisen rankkaa, varsinkin kun ajoimme yhtä kyytiä noin tunnin verran. Tuon tunnin päätteeksi oli aivan läpimärkä hiestä, mitä ei tietenkään auttanut se, etten saanut ilmastointia kunnolla päälle. Ongelmana oli, ettei minulla ollut aikaa etsiä tuntemattomasta autosta ilmastoinnin säätönappuloita, joten paras mihin pystyin, oli nappula, josta ilmastointi alkoi puhaltaa täysillä. Tässä vaiheessa en vain enää kuullut ohjaajaa radion kautta, koska hurina oli sen verran kova, joten ilmastointi ei voinut olla kauaa päällä. Lisäksi yllätyin myös lievästä huonosta olosta, joka alkoi tulla loppuvaiheessa. Jo aloituksen yhteydessä ohjaaja sanoi, että tämä on hieman kuin vuoristorata, joten jotkut voivat alkaa voida pahoin, jolloin kannattaa ajaa hetkeksi varikolle. Ajattelin itsekseni, että kenelle muka tulee huono olo tuollaisesta ja kuka tuhlaisi aikaansa varikolla, kun sinne asti on tultu. En siinä vaiheessa tajunnut, että mutkasta mutkaan ajaessa hurjissa nopeuksissa, jatkuvia tiukkia käännöksiä tehdessä ja keskittymisen ollessa tapissaan, ihmiskeho alkaa jossain vaiheessa reagoimaan siihen. Kukaan ei keskeyttänyt missään vaiheessa ja sain pidettyä oman lievän pahoinvointini kurissa, mutta silloin tajusin, miksi ohjaaja halusi mainita asiasta jo alussa.

Tämä kokemus oli ehdottomasti yksi elämäni parhaista tähän mennessä. Koska ajamiseen oli varattu niin paljon aikaa, pääsin hiomaan ajolinjojani kierros kierrokselta ja viemään itseäni äärirajoille. Pariinkin otteeseen yritin hieman liikaa, jolloin kova meno hidastui äkkijarrutukseen ja sormien ristimiseen, että pysyn vielä radalla mutkien kohdalla. Vaikka tuo kuulostaisi hieman vaaralliselta, se oli ainoastaan äärimmäisen hauskaa. Voisin mennä heti takaisin Leipzigiin ihan varta vasten kokeakseni taas tuon saman tunteen. Toisaalta toivon, että ensi kerralla radalle mennessäni pääsen ajamaan Audi R8:aa Porschen sijaan. Monet julkkikset ja rikkaat harrastavat autourheilua puoliammattilaisina tai harrastuksenaan varsinkin uran loputtua, mitä en enää ihmettele yhtään. Rahaa tuohon harrastukseen menee tietysti, mutta siinä saa sellaisen adrenaliiniryöpyn, että ajamiseen jää helposti koukkuun. Suorastaan kiljuin riemusta useampaankin  otteeseen radalla ajaessani, joten voin sanoa, että innostuin lajista ”lievästi”.

Jos haluat itse totetuttaa samanlaisen reissun, suosittelen tekemään seuraavasti:

• Yövy Berliinissä tai suoraan Leipzigissä
• Jos yövyt Berliinissä, vuokraa auto ja varaa matka-aikaa varmuuden vuoksi 2,5 – 3 h suuntaansa, vaikka itse ajamiseen meneekin vain noin 2 h (Suosittelen käyttämään auton varaamiseen F-Securen Freedomea, sillä säästimme itsekin sillä monta kymppiä. Tarkempaa tietoa tämän takaa löytyvässä postauksessa)
• Englanninkieliset kierrokset tulevat myyntiin pari kuukautta aiemmin eikä niitä ole montaa kertaa vuodessa, joten ole ajoissa liikkeellä (kyseessä on tämän linkin takaa löytyvä Pilot Onroad -paketti)
• Tehdaskierros ja ajelu 911 Carreralla ilman Porsche-lounasta maksaa 330€/hlö (muut autot 300€)
• Varaa tähän hommaan koko päivä

Vastaan mielelläni kysymyksiin parhaani mukaan, jos haluat tietää jotain tarkemmin tai saada esimerkiksi ohjeita kyseisen matkan järjestämiseen. Kuulisin mielelläni, jos joku teistä on käynyt ajamassa kilparadalla tai kenties jopa juuri Leipzigissä. Otan myös vinkkejä vastaan muista hyvistä ratakokemuksista, sillä haluaisin päästä tekemään tätä useamminkin.

F-Securen postaus loppui eilisiltana ja voittajat on arvottu Random.org-palvelun kautta. Onnetar suosi tällä kertaa Teaa ja Anastasiaa, joille on ilmoitettu asiasta henkilökohtaisesti. Onnea voittajille ja kiitos kaikille osallistuneille! Kannattaa käydä lataamassa Freedomen ja Safen ilmaiset kokeiluversiot kaikesta huolimatta, vaikka arpaonni ei olisikaan nyt suosinut.

Jos pidit lukemastasi ja haluat tietää ensimmäisten joukossa, kun julkaisen postauksiani, voit käydä tykkäämässä blogin Facebook-sivuista. Jos haluat nähdä myös kuvia ennen kuin ne päätyvät blogiin asti (jos päätyvät lainkaan) ja seurata juttujani enemmän reaaliajassa, käy tykkäämässä myös Instagram-sivuistani. Arvostan jokaista tykkäystä ja seuraajaa, joten kiitos jo etukäteen :)!