positiivisuus

Olen juuri lähdössä matkabloggaajien pikkujouluihin, kun näen sattumalta ilmoituksen Facebookissa ”Yes, I really will be attending the meet-up”. Katson tarkemmin ja näen, että kaikkein suurin idolini, 4 Hour Workweekin kirjoittaja Tim Ferriss on järjestämässä ex tempore tapaamista 150 fanilleen Tukholmassa huomenna. En tiedä mitä tehdä. Lähdenkö tosiaan Tukholmaan alle vuorokauden varoitusajalla vain tuon yhden tapaamisen takia, vaikken edes voi olla varma, että pääsen tapaamaan koko henkilöä? Se ei ole lainkaan tapaistani, sillä suunnittelen kaiken aina hyvissä ajoin etukäteen. Ostan lipun tapaamiseen, mutta jätän asian vielä muhimaan. Ensimmäiseksi pikkujouluihin saavuttuani alan kysellä kaikilta, mitä pitäisi tehdä, mutta täytyy muistaa, että kyseessä on matkabloggaajien ryhmä, joten tietysti he sanovat, että pitäisi lähteä. Mitä enemmän mietin asiaa, sitä paremmin tajuan, että olisin täysi idiootti, jos en käyttäisi tätä tilaisuutta hyväkseni. Teidän lukijoiden pitää ymmärtää se, että Tim Ferrissin tapaaminen on elämäni suurimpien unelmien joukossa… siis suurimpien! Hänen oppiensa ansiosta uskalsin lopettaa koulunkäynnin (yksi elämäni parhaista päätöksistä) ja lähdin toteuttamaan unelmiani. Päästyäni kotiin keskellä yötä, suuntaan tietokoneelle ostamaan lentolippuja seuraavalle aamulle. Lisäksi saan yön aikana Facebookin kautta hotellikaverini kiinni, joka hommaa minulle huoneen Tukholman Radisson Blu Royal Vikingista hyvään hintaan, joten turhan kalliista matkasta ei tulekaan niin kallis. Yhtäkkiä kaikki onkin valmista ja olen lähdössä Ruotsiin heti aamulla.

Pari viikkoa aiemmin menin tokiolaiseen kirjakauppaan ja näin lehtihyllyssä ”SUCCESS”-lehden, jonka kannessa komeili juurikin herra Ferriss. Ostin lehden ja otin siitä kuvan Instagramiin hotellin loungessa. Jonkin ajan päästä huomasin, että itse Tim Ferriss oli tykännyt kuvasta! Henkilö, jolla on Instagramissakin yli 100 000 seuraajaa., henkilö, joka haastattelee kaikenlaisia kuuluisuuksia erikoisjoukkojen sotilaista poliitikkoihin ja leffatähtiin. Tämä voi monesta kuulostaa pieneltä asialta, mutta jos idolini on tuhlannut ajastaan edes sekunnin verran ja keskittynyt johonkin minun tuotokseeni, se on valtava kunnia. Viimeisen kokonaisen matkapäivän aamuna emme pääse tokiolaisen hotellimme aamiaisella siihen pöytään, johon yleensä istumme, joten valitsemme pöydän, josta sattumoisin näkee telkkarin (toisin kuin vakiopöydästämme). Hetken istuttuani ruutuun pärähtää CNN:n haastattelu Tim Ferrissistä aiheena ”Matka joka muutti elämäni”. Oudointa tässä on se, että hän puhui juurikin Japanin matkastaan. Joidenkin mielestä voi olla typerää puhua ”merkeistä”, energioista ja muista mystisistä asioista, mutta itse uskon niihin, joten en voinut olla huomioimatta tätä. Laitoin itse asiassa Instagramiin viestin Ferrissille, että tarjoan hänelle vielä joku päivä drinkin. En vain tiennyt sitä, että ”joku päivä” oli vain parin viikon päässä.

Kaksi viikkoa myöhemmin istun koneessa matkalla Tukholmaan tapaamaan tätä henkilöä, jonka näkemisestä olen unelmoinut jo vuosia. En voi korostaa tarpeeksi, että jos saisin tavata YHDEN julkisuuden henkilön (elävä tai kuollut) koko maailmassa, haluaisin tavata juuri hänet. Saavun paikalle puoli tuntia ennen virallisen tapaamisen alkua, mutta paikalla on jo parikymmentä ihmistä. Joku tulee avaamaan minulle lukitun oven ja esittäytyy. Kysyn onko Tim jo paikalla ja hän vastaa, että tuollahan hän on juttelemassa kaikille. Tämä on niin utopistinen tilanne. Kävelen ihmisjoukkoa kohti ja siinä hän on, idolini seisoo kahden metrin päässä minusta ja juttelee jollekin. Odotan hetkeäni, otan katsekontaktin ja menen esittäytymään. Kättelen häntä, kiitän elämäni muuttamisesta ja ojennan hänelle pullollisen Napue Giniä, jonka nappasin lentokentältä, sillä tiedän, että hän on suuri gin-fani (lisäkseni vain yksi toinen toi hänelle lahjan, joten jäin varmasti mieleen). Virallisen tilaisuuden alettua keräännymme Ferrissin ympärille, kun hän vastailee kaikenlaisiin kysymyksiin laidasta toiseen. On erittäin outoa kuunnella hänen vastailevan kysymyksiin ihan lähietäisyydeltä. Sitäkin oudompaa on, kun hän ottaa katsekontaktin ja mainitsee Napue pullon koko joukon edessä ja sanoo ”kiitos”, sillä hän pyysi minua kertomaan, miten se sanotaan suomeksi. Ehkä tämä vastaa sitä, miltä kiljuvista teinitytöistä tuntuu, kun he ovat esiintymislavan lähellä suosikkibändiään katsomassa. Minä en onneksi sentään kilju vaan pyrin olemaan mahdollisimman rento ja ”helppo” fani.

Mutta mitä jos oma idoli (tämä on vahva sana) onkin jotain muuta kuin mitä on odottanut? Mitä jos hän onkin täysi kusipää ja tajuan, että olen tuhlannut osan elämästäni hänen ihailemiseensa? Onneksi näin ei ole, sillä on hienoa huomata, että edessäni seisova mies on kaikkea sitä, mitä hän antaa olettaa julkisuudessa. Tai oikeastaan hän on sitäkin rennompi ja mukavampi. Ei pienintäkään merkkiä ylimielisyydestä tai muusta julkisuuden mahdollisesti mukanaan tuomasta negatiivisuudesta. Ehkä se johtuu myös siitä, että Tim Ferrissin fanit ovat vähän erilaisia verrattuna vaikkapa bändien tai näyttelijöiden faneihin. Timin fanit ovat yrittäjiä, unelmoijia, tekijöitä, eli henkilöitä, jotka ottavat oman elämänsä ohjat käsiinsä. Koska väkeä on enemmän kuin tarpeeksi, pääsen juttelemaan Timin kanssa aika vähän. Lyhyetkin jutteluhetket minun on vain otettava, sillä tässä joukossa ujot ja hiljaiset eivät pärjää. En kuitenkaan halua viedä liikaa hänen aikaansa, jotta hän voi keskustella mahdollisimman monen kanssa, joten pidän keskusteluni lyhyinä. Olen kuitenkin saanut matkani aikana sen mitä halusin, eli sain kätellä häntä, kiittää kaikesta ja ottaa yhteiskuvan (en yleensä harrasta tällaista). Lisäksi pääsin vielä keskustelemaan Tokiosta ja jopa halaamaan häntä lähtiessäni. Aika upea ilta siis. Alun perin tapaamisen piti kestää kaksi tuntia, mutta se meni yliajan puolelle ja lopulta jatkoimme hieman pienemmällä porukalla vielä baariin jatkoille. Joukkiomme näytti ihan kuin opetuslapset olisivat seuranneet Jeesusta.

Kuva ei ole paras mahdollinen, mutta ihan sama, minulle tämä on valtavan tärkeä 🙂

Kun saavun hotellille, minun on pakko mennä aulabaariin hieman selvittelemään ajatuksiani ja illan tapahtumia. Mieleeni tulee se, kun laitoin pari viikkoa sitten Tokiossa Instagram-kuvaani, että joku päivä tarjoan vielä Ferrissille juoman. Ärsyynnyn, kun tajuan, että nythän siihen olisi ollut täydellinen tilaisuus, kun olimme baarissa. Hetken päästä muistan kuitenkin Napue-pullon, jonka annoin hänelle ja tajuan, että täytin tuonkin tavoitteeni tiedostamatta – ja vielä paremmin, sillä kyllähän gini pullo voittaa yhden kämäisen drinkin. En voi olla hymyilemättä, kun katselen ikkunasta Tukholman hiljaisia katuja ja ajattelen kuinka upeaa elämä on. Kun uskaltaa asettaa hullujakin tavoitteita ja uskaltaa uskoa niihin, mitä vain voi tapahtua. Olen elävä esimerkki tästä. En tiedä, kuinka moni teistä jaksoi lukea tämän loppuun asti, sillä luulenpa, että aika harva teistä fanittaa Tim Ferrissiä läheskään samalla tavalla kuin minä, mutta tämän tarinan ”opetus” on se, että elämässä voi saada kaiken, mitä haluaa, jos on valmis siihen. En tiennyt, miten pääsen tapaamaan hänet. En tiennyt myöskään milloin se onnistuu. Tärkeintä ei olekaan tietää miten asia tapahtuu, jos vain päämäärä on selvillä. Matkan päätteeksi keksin myös vihdoin vuosien miettimisen jälkeen, mitä haluan elämältäni, mikä on aika upea juttu sekin. Oliko matka siis kaiken arvoista? Aivan varmasti oli!

Olisi todella mielenkiintoista kuulla onko teillä kenties idoleita ja oletteko ikinä päässee tapaamaan heitä? Tai haluaisitteko edes tavata?

Ps. Asiaan liittymätön ilmoitus. Pako Arjesta on Vertaa.fi-sivustolla ehdolla vuoden 2015 parhaaksi matkablogiksi, joten olisi mahtavaa, jos viitsisitte käydä äänestämässä blogiani, jos pidätte siitä, mitä kirjoitan :). Sivusto arpoo äänestäjien kesken 300€ matkalahjakortin, joten ehkä siitäkin on jotain iloa ;). Kiitos kaikille äänestäjille!

Jos pidit lukemastasi ja haluat tietää ensimmäisten joukossa, kun julkaisen postauksiani, voit käydä tykkäämässä blogin Facebook-sivuista. Jos haluat nähdä myös kuvia ennen kuin ne päätyvät blogiin asti (jos päätyvät lainkaan) ja seurata juttujani enemmän reaaliajassa, käy tykkäämässä myös Instagram-sivuistani. Arvostan jokaista tykkäystä ja seuraajaa, joten kiitos jo etukäteen :)!