Ajattelin vaihteeksi tehdä pienen postauksen jostain muustakin kuin pakkomielteestäni Tokiosta 🙂
Viime kesänä tuli tilanne, että meidän piti ostaa avovaimoni kanssa ensimmäiset kunnolliset matkalaukkumme. Aiemmin olimme pärjänneet muilta lainatuilla laukuilla, mutta Tokion reissulle oli aika ostaa ihan ikiomat. Vaihtoehtoja on tietysti vaikka millä mitalla, mutta laukkuostoksille lähdettäessä kannattaisi jopa vähän ymmärtää näiden asioiden päälle. Kiersimme kaikenlaisia suurempia liikkeitä läpi kunnes lopulta päädyimme pienemmän ketjun liikkeeseen nimeltä Nahkatavara. Onneksi sieltä sai todella asiantuntevaa palvelua, joten myyjä kertoi hieman erilaisista matkalaukkutyypeistä ja siitä, mitä kannattaa huomioida laukkua ostettaessa.
Ensinnäkin materiaalilla on enemmän merkitystä kuin luulin. Tiesin sen, että jotkut laukut ovat jonkinlaista muovia ja toiset ovat kangasta. Siinä se. Mutta myyjä osasi kertoa, että monet halvemmat ”muoviset” matkalaukut eivät varsinaisesti sovellu lentomatkustamiseen. Nimittäin tällaiset laukut menevät helpommin rikki kovassa käsittelyssä, eli sellaisessa, jota lentokentällä koetaan. Monet tietysti käyttävät näitä matkalaukkuja vuosikymmeniä ilman mitään ongelmia, mutten ollut koskaan kuullut tuota näkökulmaa asiaan.
Tavaramme mahtuvat yleensä matkalaukkuihin oikein mukavasti, mutta ongelmana ovat painorajat, jotka tulevat nopeasti vastaan. Siispä halusimme kestävän laukun, joka olisi myös mahdollisimman kevyt. Suurin osa Samsoniten ja muiden parempien merkkien kevyistä ja kestävistä laukuista maksoivat maltaita, joten ne jäivät nopeasti pois laskuista. Tykästyimme liikkeessä Roncato-merkkisiin laukkuihin, mutta koko merkki oli meille täysin tuntematon. Netistäkin löytyi melko vähän tietoa kyseisestä laukkumerkistä. Roncatot olivat selvästi kalliimpia kuin halvimmat laukut, mutta ne sattuivat olemaan tarjouksessa, joten hinta jäi sopivasti alle Samsoniten vastaavien mallien. Valintaa auttoi se, että laukut olivat tyylikkäitä ja pinta oli sellainen, joka ei naarmutu helposti (toisin kuin kiiltäväpintaiset laukut). Matkustaminen saa tietysti näkyä laukuissa, mutta pidän kaikissa tavaroissani siitä, että ne ovat hyvässä kunnossa ja myös näyttävät siltä.
Kuva laukusta Instagramissani
Kyseisiä laukkuja parilla matkalla käyttäneenä voin sanoa seuraavaa:
Haluan jatkossa ainoastaan laukkuja, joissa on neljä pyörää (spinner-laukkuja), kuten tässä Roncaton mallissa. Pikkuhiljaa lentokentän jonossa liikkuessa on helpottavaa työntää spinneriä pystyasennossa aina hiukan eteenpäin – elämän pieniä iloja. Vähintäänkin sisäosan toisen puolen pitää olla verkkotasku, mutta mieluummin ottaisin mallin, jossa niin olisi molemmilla puolilla. Laukun pitää olla kevyt, kestävä ja pyörien pitää rullata hyvin.
Nyt alkuvuodesta aloitettuani matkablogin kirjoittamisen huomasin, että tarvitsen myös jonkin laukun tai kassin, johon saan pienempien reissujen tavarat. Törmäsin Intersportin tarjoukseen pari viikkoa sitten ja löysin Helly Hansenin 50 litran putkikassin puoleen hintaan (hintaa jäi 40€), joten pakkohan se oli ostaa. Tuon kokoiseen kassiin mahtuu hyvin viikonloppukamat. Nyt vain odottelen seuraavaa hotellireissua, joka on näillä näkymin toukokuussa, jotta pääsen testaamaan, miten tuo toimii käytännössä 🙂
Tämäkin löytyy Instagramista
Nyt haluaisinkin kysyä, mihin lukijani pakkaavat matkatavaransa 🙂
Käytättekö rinkkaa? Matkalaukkua? Urheilukassia? Isoisän vanhaa matka-arkkua? Muovikassia? Juuttisäkkiä? Vai tarvitsetteko matkatavaroita ollenkaan :)?
Ihailen sitä, että ihmiset kykenevät matkustamaan pelkillä käsimatkatavaroilla pidemmilläkin matkoilla, mutta itse satun olemaan sitä kategoriaa, että aina on iso matkalaukku mukana… vaikka olenkin mies.
Laittakaa omat kokemuksenne, tottumuksenne ja ehdotuksenne kommentteihin 🙂
Tokio on täynnä Don Quijote (DONKI) -liikkeen ketjuja. Nämä liikkeet ovat kuuluisia siitä, että niistä voi löytää aivan mitä tahansa. Kävimme yhdessä Shinjukun liikkeistä, jossa saimme kokea todella klaustrofobiset käytävät. Hyllyt olivat täynnä tavaraa lattiasta kattoon, ja vain yksi ihminen mahtui juuri ja juuri kulkemaan käytävällä osumatta mihinkään. Kaverini Onni ilmaisi hyvin, että kyseisessä liikkeessä ”moottorisahat ja kalapuikot ovat samalla hyllyllä”. Tuo ei ole laisinkaan liioiteltua. DONKista löytyy naamiaisasuja, ruokaa, juomaa, CD-soittimia, meikkejä, telkkareita, dildoja ja pörröisiä rintaliivejä.
Kiitos, jos jaksoit lukea blogin loppuun asti, vaikka tässä onkin paljon sulateltavaa :). Tulen käyttämään kaikissa Tokiossa kertovissa postauksissani myös avovaimoni Tiian (