Tämä oli aivan pakko säästää matkan jälkeen
Tokio-postauksia on vielä tekemättä, mutta olen viimeaikoina kirjoitellut businessluokan lipuista mm. TÄSSÄ postauksessa, joten ajattelin, että olisi ajankohtaista tehdä postaus ensimmäisestä kokemuksestani businessluokassa.
Oltuamme Tokiossa pari päivää, Finnair ilahdutti minua sähköpostilla, jossa tarjottiin mahdollisuutta paluulennon matkustusluokan korotukseen 500€ / hlö. Olihan se iso summa, joten pähkäilin sitä jonkin aikaa, mutta olihan tarjoukseen lopulta tartuttava. Tämän ansiosta masentavassa kotiinpaluussa oli jopa jotain odotettavaakin.
(Edit: Päätin vielä lisätä tähän, että kyseessä oli Finnairin Airbus 330-300 kone, jossa on käsitykseni mukaan tällä hetkellä kaikkein paras Finnairin businessluokista. Kuulemani mukaan 340-300 -koneissa businessluokka ei ole yhtä hyvä, mutten tiedä onko asialle jo tehty jotain)
Sateinen Narita oli masentava näky… mutta onneksi lounge piristi
Monet voivat ajatella, että businessluokassa saa vain parin sentin lisäyksen istuimen leveyteen ja se on sitten siinä. Totuus on kuitenkin aivan toinen ainakin kaukolentojen tapauksessa. Luettelen tähän joitain businessluokan etuja Finnairilla varsinaisen paremman matkustamon lisäksi:
- Nopeampi lähtöselvitys lentokentällä
- Priority turvatarkastus
- Priority matkatavarat, joten laukkunsa saa nopeammin määränpäässä
- Ensimmäisten joukossa lentokoneeseen ja sieltä pois
- Tokioon tullessa olisi päässyt paljon nopeammin maahantuloselvityksistä läpi, jos olisi matkustanut businessluokassa (economyssa meni noin 45 min)
- 3 matkalaukkua ruumaan
- 2 käsimatkatavaraa (tämän rajoituksista en ole täysin varma)
- Vapaammat mahdollisuudet muuttaa lentolippua
- Pääsy lentokenttäloungeen
Qantasin businesslounge Naritan kentällä
Businessluokassa matkustaminen on yhdellä sanalla kuvailtuna rentoa. Tämä alkaa heti kentälle saavuttaessa. Lähtöselvitykset ja turvatarkastukset hoituvat nopeasti ja tehokkaasti ilman suurempaa jonottelua. Turvatarkastuksesta voikin siirtyä suoraan Naritan kentällä Qantasin loungeen odottelemaan koneen lähtöä. On hienoa, kun voi jättää lentokentän hälinän ja ihmistungokset taakseen suuntaamalla loungen rauhalliseen ja hiljaiseen ilmapiiriin. Qantasin loungessa oli tarjolla erilaisia pikkuruokia ja kaikenlaista juotavaa (tämä oli erittäin tervetullutta lentokenttähotellin kehnon aamiaisen jälkeen).
Loungessa oli tarjolla lehtiä, ilmainen netti ja muistaakseni myös suihkutilat. Näin täällä myös hienoimman vessan, johon olen koskaan törmännyt! Ehdin tottua japanilaisiin high-tech vessoihin, mutta siitä huolimatta yllätyin mennessäni loungen vessaan. Avatessani vessakopin oven vessanpöntön kansi nousi valmiiksi ylös. En voinut olla hymyilemättä tuollaiselle toiminnolle.
Full-flat istuin
Kyseessä oli ensimmäinen kertani businessluokassa, joten en tiennyt mitä odottaa. Voin kuitenkin sanoa sen, etten pettynyt tippaakaan. Heti koneeseen astuttuamme (omasta sisäänkäynnistä tietysti) meidät otettiin erittäin lämpimästi vastaan kuohuviinin ja appelsiinimehun kera. Olihan se aikamoista vaihtelua, kun juomat tarjoiltiin muovimukien sijaan Iittalan Ultima Thule -laseista. Oli hauskaa, kun minua lennon aikana palvellut japanilainen lentoemäntä kutsui minua herraksi (sir) ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni. Kuiskasin Tiialle tästä ja naureskelin, sillä jostain syystä se tuntui niin absurdilta, vaikka kyseessä olikin pieni asia.
Lähtövalmistelut ovat yleensä pelkkää hälinää ja tungosta, kun on kyse economyluokasta. Kuitenkin businessluokassa lähtövalmistelut tehtiin täydessä rauhassa samalla, kun kaiuttimista soi rauhoittava klassinen musiikki. Suorastaan yllätyin, kun kapteeni kuulutti, että olimme valmiita lähtemään. Kaikki tapahtui niin nopeasti ja huomaamattomasti. Lennon aikanakin huomasin, että businessluokassa saattoi olla parempi äänieristys, sillä lentokoneen äänet eivät häirinneet laisinkaan esimerkiksi keskustelua.
Ja sitten se kaikkein tärkein… nimittäin businessluokan istuin. Koneessamme oli Finnairin full-flat istuimet, jotka nimensä mukaisesti menevät täysin makuuasentoon. Eikä kyseessä myöskään ollut se ”liukumäki-malli”, josta ihmiset liukuvat pois.
Istuimet olivat todella mukavat ja juuri sopivan kokoiset. Pidin kovasti myös leveästä käsinojasta, jossa oli hyvä pitää esimerkiksi juomia yms. silloinkin, kun otti käsinojan sisältä tulevan pöydän esiin ruokaa varten. Omalla paikalla oli jotenkin niin kotoisa olla.
Kunnollinen oma näyttö
Oli mahtavaa katsella leffoja omalta näytöltä puolimakaavassa asennossa samalla, kun siemaili punaviiniä yläilmoissa.
Massage anyone?
Istuimessa oli hyvät säätömahdollisuudet, jotta kuka tahansa löytää sopivan asennon nukkumiseen, lueskelemiseen, ruokailuun ja kaikkeen mahdolliseen. Hierontatoiminto oli hauska lisä, vaikken sitä kauheasti käyttänytkään. Näillä istuimilla olisi helppo nukkua vaikka koko lennon ajan.
Ps. Innostuin myös niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin vessasta! Nimittäin yleensä välttelen lentokoneen vessaa kuin ruttoa. 10 tunnin lennollamme Tokioon en käynyt kertaakaan vessassa (too much information, I know). Mutta busineksessa vessaan on jopa panostettu. Vessa on valoisampi, suurempi ja siellä on jopa oma ikkuna! Ja huomasin, että busineksessa vessat pidetään siisteinä koko lennon ajan. Kaukana oli se ryöttäinen, eritteillä vuorattu economyvessa, johon minulla valitettavasti oli näköyhteys koko menolennon ajan.
Tästähän on hyvä siirtyä ruokiin, eikö niin?
Mitäs sitä olikaan tänään ruokana???
Lennon alkuvaiheessa jokaiselle jaettiin omat ruoka- ja viinilistat, joista sai valita omat ateriansa lennolle. Lentokoneruokahan ei yleensä saa kauheammin kehuja, mutta voin sanoa, että ruoka oli herkullista. Olihan ruoat mm. Tomi Björkin suunnittelemia.
Juomaa ja pientä naposteltavaa
Koko lennon ajan lentoemännät huolehtivat siitä, että kaikki on hyvin ja juomaa riittää. Hyvää punaviiniä ja baileysia meni kyllä pari lasillista. Söin myös ensimmäistä kertaa amouche bouche -alkupalan, joka näkyy kollaasin oikeassa yläkulmassa. Olen kuitenkin sen verran ”moukka”, etten voi olla sanomatta tuota alkupalan nimeä ylikorostetun hienostuneesti kuin ranskalainen herrasmies konsanaan.
Ravintolatasoista ruokaa
Ruoathan sai tosissaankin valita parista vaihtoehdosta. Itse valitsin alkupalaksi mm. samettista peruna-purjo -keittoa ja pääruoaksi naudanliha sukiyakia, nuudeleita, riisiä yms. Tämän lisäksi tuli vielä ”kevyt ateria”, joksi valitsin japanilaisen bento-boksin, joka sisälsi kaikenlaista herkullista japanilaista ruokaa. Näiden lisäksi sai mm. juustoja ja jäätelöä. Koko lennon ajan sai myös pyytää ”on demand” -listalta esimerkiksi hodareita, sushia, voileipiä, pullaa, suklaata yms. joita sai syödä sen verran kuin halusi.
Ps. Tuossa oikeassa alakulmassa näkyy Tiian lakto-ovo -ateria, mutten muista mitä herkkuja se sisälsi.
Ja jos kaikki tämä ei vielä riittänyt niin asiakaspalvelu oli kirsikkana kakun päällä. Businessluokassa on niin vähän matkustajia, että lentoemännät ehtivät palvelemaan kaikkia selvästi paremmin ja nopeammin. Tiia istui vasemman käytävän puolella, joten häntä palveli maailman paras suomalainen stuertti (hänestä kohta lisää) ja minun oikeanpuoleisella käytävälläni kulki erittäin ystävällinen japanilainen lentoemäntä.
Ystävällisyys oli aivan toista luokkaa kuin se, mihin olen tottunut. Kun minulta kysyttiin haluanko kahvia tai teetä, päätin kysäistä onko tarjolla cappuccinoa. Lentoemännän ilme muuttui todella pahoittelevaksi ja hän häpeillen alkoi sanoa, että ”Valitettavasti tässä ei ole cappuccinoa…”, johon sanoin tietenkin, ettei se haittaa eikä se ole välttämätöntä. Mutta hän jatkoi: ”…mutta voin valmistaa sellaisen… siinä kuitenkin kestää viisi minuuttia.” Siis ongelma ja suuri häpeä oli se, että minun piti odottaa ”erikoiskahviani” viiden minuutin ajan. En oikein ole tottunut tuollaiseen.
Kun tuli aika tarjoilla kevyt ateria, sama lentoemäntä oli huomattavasti todella pahoillaan, kun hän joutui sanomaan minulle, että toinen ruokavaihtoehto on jo loppunut (länsimaalainen versio = leipää), joten jäljellä on enää japanilainen bento-boksi (jonka olisin muutenkin ehdottomasti halunnut). Sanoin, että ehdin kyllä syömään Suomessa noita länsimaalaisia vaihtoehtoja ihan tarpeeksi, joten otan mieluummin vielä niitä japanilaisia herkkuja.
Tiian stuertti oli aivan omaa luokkaansa. Aivan mahtava tyyppi! Huumorintajua vaikka muille jakaa. Tiia kävi nukkumaan lennon aikana, mutta itse päätin katsella leffaa. Jossain vaiheessa alkoi tekemään mieli jotain makeaa, joten kysyin ohimenevältä stuertilta, mitä heillä on tarjolla. Hän kävi tarkistamassa asian ja palasi pian luetellen vaihtoehtoja: ”Tuolla olisi sipsejä”… sellaisia kiitos… ”ja fazerin sinistä”… otetaan sitäkin… ”ja voileipiä”… nooo…. tuo vielä sellainenkin. Huvittavaa tässä oli se, että aina, kun olin syönyt käärepapereissa olleet fazerin siniset, hän nappasi roskat sivupöydältäni ja laittoi kourallisen suklaata tilalle. Tätä jatkui monen monta kertaa. Hän vain ilmestyi tyhjästä penkin takaa ja huomaamattomasti vaihtoi suklaat aina uusiin. Varmaankin viidennen annoksen jälkeen naureskelin hänelle, ettei nyt oikeasti tarvitse enää antaa niitä enempää, mutta tämän jälkeen hän tuli vielä kerran vaihtamaan suklaasatsin veikeä ilme kasvoillaan. En voinut olla nauramatta. Hän teki niin suuren vaikutuksen meihin molempiin, että olisi mahtavaa, jos voisin lähettää hänelle terveisiä tätä kautta. Valitettavasti en tiedä hänen nimeään.
Kaiken kaikkiaan businessluokassa matkustaminen on upea alku- tai loppumatkalle. Pitkänkin lennon jälkeen pääsee perille virkistyneenä, rentoutuneena ja valmiina uusiin seikkailuihin. Vaikka liput maksavatkin järkyttäviäkin summia, ymmärrän täysin hinnan perusteet. Pelkkä yksi istuin taitaa viedä ainakin kolmen economy-istuimen verran tilaa ja lentohenkilökuntaa on varmasti kolme kertaa enemmän per matkustaja (tai luultavasti suhde on tuotakin parempi). Kun tähän lisätään ravintolatasoiset ruoat ja juomat plus kaikki muut mukavuudet, hinta on täysin oikeutettu. Pyrin siihen, että jatkossa lennän kaikki kaukolennot busineksessa tai paremmassa, jos vain mahdollista. Oli se niin hieno kokemus. Jos rahaa käyttämällä voi poistaa matkustamisesta sen negatiivisen osuuden, niin olen täysin valmis siihen.
Kysykää ihmeessä, jos haluatte tietää lisää tai haluatte saada tarkennusta johonkin. Toivottavasti jollekin oli hyötyä näistä tiedoista, mutta kaikkein eniten toivon, että nautitte tämän lukemisesta.
Oletko sinä kenties matkustanut businessluokassa? Tai haluaisitko ehkä joskus matkustaa? Kerro ihmeessä omista kokemuksistasi tai mielipiteistäsi kommenttiosiossa!
Jos pidit lukemastasi ja haluat tietää ensimmäisten joukossa, kun julkaisen postauksiani, voit käydä tykkäämässä blogin Facebook-sivuista. Jos haluat nähdä myös kuvia ennen kuin ne päätyvät blogiin asti (jos päätyvät lainkaan) ja seurata juttujani enemmän reaaliajassa, käy tykkäämässä myös Instagram-sivuistani. Kiitos :)!
