5 tähden luksus-/boutiquehotelli Grand Hotel du Palais Royal Pariisissa + hieman samppanjaa
Erityisesti aktiiviset Instagram-seuraajani tietävät varmasti jo melko hyvin, miten matkustamme vaimoni kanssa, mutta pelkkien blogipostausten varassa olevilta jää paljon pimentoon. Siispä haluan nyt hieman avata teille sitä, mistä luksusmatkamme yleensä muodostuvat.
*kuva saatu Finnairilta
Olen ollut pariin otteeseen erilaisissa lehdistötilaisuuksia parin viime vuoden aikana blogini ansiosta, mutta yleensä en löydä niistä kauheasti kirjoitettavaa. Tilanne oli kuitenkin toinen, kun pääsin lehdistötilaisuuteen tutustumaan Finnairin tulevaisuuden näkymiin ja uudistuksiin. Uskoisin, että tässä pienessä postauksessa on monia lukijoita kiinnostavia pikkufaktoja, joten suosittelen lukemaan loppuun asti.
Olin saanut kutsun tulla Finnairin lehdistötilaisuuteen tiistaina, mutta sain ilokseni kutsun maanantaina parin tunnin varoitusajalla ulkomaalaiselle medialle suunnattuun illallistilaisuuteen Ravintola Oloon. Ei tarvinnut kauaa miettiä jäänkö mieluummin kotiin syömään leipää vai lähdenkö Michelin tähden ravintolaan tutustumaan Finnairin uuteen businessluokan menuun. Vaikka emme syöneetkään itse Olon ruokaa, paikka oli viehättävä ja haluan jossain vaiheessa ehdottomasti mennä testaamaan myös heidän antimiaan. Tällä kertaa maistelimme kuitenkin Finnairin uuden signature chef Sasu Laukkosen tekemää businessluokan menua, joka toi vahvasti esiin suomalaisia ja pohjoismaalaisia raaka-aineita, mikä oli minulle mukavaa vaihtelua, sillä aika harvoin sitä tulee syötyä mitään noin paikallista ruokaa ravintolassa. Sasulla on ravintola Helsingissä nimeltä Chef & Sommelier, jonka parin kymmenen asiakaspaikan konsepti kuulosti erittäin mielenkiintoiselta. Kyseisessä ravintolassa ei ole nimittäin lainkaan tarjoiluhenkilökuntaa vaan kokit tarjoilevat kaiken pöytiin ja tekevät ruokailukokemuksesta selvästi tavallista intiimimmän.
Kaukolentojen businessluokan menu koostui seuraavista ruoista:
Kurkku-tilli-pipajuurikeitto ja kylmäsavustettua kirjolohta
Kuhaa, sitruunalla maustettua perunamuussia ja kanttarellikastiketta
”Metsä” – Douglaskuusta, katajaa ja mäntyä (valitettavasti jälkiruoka ei onnistu tässä muodossa yläilmoissa, joten tälle on jokin korvike)
Kyllähän se businessluokan ruoka maistui näköjään myös maan kamaralla ja varmasti sitäkin paremmin yläilmoissa. Kaikki ruoat olivat sellaisia, joita en itse luultavasti tilaisi ravintolassa, joten tämä makumatka oli erittäin virkistävä ja myös sivistävä. Tällaista söisi mielellään matkalla Tokioon, mutta valitettavasti tämä menu ehtii luultavasti jo muuttua ennen kuin lennän seuraavaan kaukokohteeseeni. Jos haluatte lukea myös mahtavan bloggaajakollegani Veera Biancan mielipiteen illasta, hänen postauksensa löytyy täältä.
Tiistaina pääsin ensimmäistä kertaa käymään Finnair HQ:ssa lentokentän vieressä, mikä oli jo itsessään hieno kokemus. Olin ainoana suomalaisena matkabloggaajana paikalla, mikä tuntui kieltämättä aika hienolta (vaikkakin on harmi, ettei Veera Bianca päässyt tiistaina paikalle). Koska suurin osa väestä oli Aasian suunnalta, pääsin tutustumaan erityisesti korealaisiin PR-ihmisiin, matkabloggaajiin ja journalisteihin, mikä oli erityisen mielenkiintoista. Poimin itseäni ja luultavasti myös lukijoitani kiinnostavat faktat tästä tilaisuudesta:
Jaakko Sorsan signature menu Finnairille *kuva Finnairilta
Steven Liun signature menu Finnairille *kuva saatu Finnairilta
Pääsin maistelemaan Steven Liun herkulliselta kuulostavasta menusta vain alkuruokaa, mutta en kylläkään valittanut, kun eteeni laitettiin mainiota lohta, hummeria ja kaviaaria.
Koko lehdistötilaisuus oli erittäin mielenkiintoinen ainakin minulle, sillä pääsin näkemään, miten Suomea ja Finnairia markkinoidaan erityisesti ulkomaalaisille vaikuttajille ja medioille. Täytyy myöntää, että vaikka olenkin pitänyt Finnairista valtavasti jo ennen, tässä tilaisuudessa sain olla ylpeä niin Finnairista kuin Suomestakin, kun näin tavallaan ulkopuolisen silmin, millaisena me näymme ulkomaalaisille. Miten on, saitteko kuulla mitään teitä kiinnostavia faktoja? Otan mielelläni kommentteja vastaan, jos herää jotain kysyttävää (vastaan parhaani mukaan) tai muuten vain kommentoitavaa.
Suuntaan sunnuntaina Berliiniin, joten muistakaahan seurata mukana Instagramin välityksellä, sillä nappaan mukaani aiemminkin käytössä olleen Sonera-liittymäni, jotta pysyn netissä kiinni :).
Jos pidit lukemastasi ja haluat tietää ensimmäisten joukossa, kun julkaisen postauksiani, voit käydä tykkäämässä blogin Facebook-sivuista. Jos haluat nähdä myös kuvia ennen kuin ne päätyvät blogiin asti (jos päätyvät lainkaan) ja seurata juttujani enemmän reaaliajassa, käy tykkäämässä myös Instagram-sivuistani. Arvostan jokaista tykkäystä ja seuraajaa, joten kiitos jo etukäteen :)!
Yhteistyössä Finnair
Welcome aboard
Istun Helsinki-Vantaan Finnair Loungessa Tokion ja Prahan lennon välissä. Alan tutkia maileja ja näen, että Finnair on lähettänyt jotain. ”Tervetuloa tutustumaan A350-koneeseemme.” Mitä ihmettä? Avaan sähköpostin ja näen kutsun. Finnair on kutsunut minut tutustumaan siihen koneeseen, jonka luomisprosessia olen seurannut erittäin läheisesti viimeisen puolen vuoden ajan. Näytän viestiä Tiialle innosta puhkuen ja lähetän varmuuden vuoksi parikin KYLLÄ-vastausta, jos vaikka ensimmäinen ei mennyt perille. Tasan viikon päästä olen samalla kentällä Non-Schengen puolella Finnairin Premium Loungessa odottelemassa bloggaajia Veera Bianca, Kaukokaipuu, Pää Pilvissä ja Curious Feet –blogeista. Seuraamme liittyvät myös Finnairin edustaja, Me Naisten päätoimittaja Johanna Lahti ja Finnairin blogiakin kirjoittava rokkitähti Jyrki69. Meidän värikäs porukkamme oli varmasti aikamoinen näky kameroidemme ja hymyjemme kera. Matkatessamme bussilla hämärän ja sateisen lentokentän läpi kohti konetta, innostuksemme oli käsinkosketeltavissa. Minulle saatettiin sanoa koneessa parikin kertaa siitä kuinka olin into pinkeänä kuin lapsi karkkikaupassa. Toisaalta mitä muutakaan sitä voisi olla, kun pääsin viimein kokemaan millainen A350-koneen UPEA businessluokka on!
Koska A350 on ollut niin paljon esillä mediassa, tekninen puoli ja sellaiset on käsitelty jo moneen kertaan, eikä se muutenkaan ole oma vahvuusalueeni, joten jätän tuon puolen melko vähälle. Sen verran sanon kuitenkin, että polttoaineenkulutusta on laskettu 25%, koneen sisäilma vaihtuu täysin 2 – 3 minuutin välein ja istuinpaikkoja on yhteensä 297, joista 46 on businessluokassa. Lisätietona se, että koska kyseessä oli vielä miehistön perehdytyslento eikä virallinen reittilento, kaikki ei ollut vielä ”valmista”, eli ruokamenu oli vielä erilainen kuin oikeilla lennoilla ja esimerkiksi vessoissa ei ollut hygieniatuotteita, jotka siellä tulee olemaan.
Ensimmäinen ajatukseni koneeseen noustessa oli: ”Onpa tämä valoisa ja avara!” Varsinkaan ”avara” ei ole yleensä se sana, jota käyttäisin yhdestäkään lentokoneesta, mutta A350:ssä se on erittäin kuvaavaa. Värimaailma ja matkustamon linjat ovat modernin pelkistettyjä ja hyvällä tavalla kliinisiä. Se ei ole mikään yllätys, että juuri businessluokka kiinnosti minua kaikkein eniten, joten pääsin matkustamaan molempiin suuntiin juurikin busineksessa. Kävin kuitenkin myös economyn puolella ja voin sanoa siitä sen verran, että kyseinen matkustusluokka tuntui selvästi tilavammalta, avarammalta ja modernimmalta kuin edeltäjänsä. Uskon, että siellä viihtyy mainiosti pidemmilläkin lennoilla, sillä jokaisella on suuret henkilökohtaiset näytöt ja revontulivalot ulottuvat koneen päästä päähän.
Konetta on kehuttu hiljaiseksi, joten tällä kertaa en laita vastamelukuulokkeitani päähän vaan kuuntelen varta vasten nousussa kuuluvia ääniä. Nousu on muutenkin todella pehmeä (en edes painaudu istuinta vasten, kuten yleensä), mitä lisää se, että moottoriäänet ovat aivan selvästi hiljaisempia kuin vaikkapa A330-koneessa, jossa olen matkustanut Tokion reissut. Hiljaisuus tarkoittaa myös sitä, että kanssamatkustajien kanssa on ihan oikeasti helppo jutella! Pystyin keskustelemaan parin istuimen päähän korottamatta ääntäni, mikä on aikamoinen saavutus, kun yleensä vieruskaverillekin pitää huutaa koneessa. Näin tähän täydellisesti sopivan sloganin Finnairin some-kanavassa: ”kovin ääni matkustamossa on jääpalojen kilinä”. Hiljaisuus ei ole pelkästään mukavuustekijä, sillä tutkimusten mukaan melu rasittaa ihmiskehoa, eli A350 on armollisempi varsinkin pitkillä lennoilla.
Yksi harvoista ”negatiivisista” sanottavista liittyy vessaan. En mitannut sitä mittanauhalla, mutta mielestäni businessluokan vessa oli ehkä hieman pienentynyt. Ongelmana oli myös se, että vessanpöntön etureuna on selvästi tavallista paksumpi/leveämpi, mikä saattaa aiheuttaa sotkuisen ongelman miehille, jotka eivät ole kauhean tarkkoja käydessään vessassa seisoviltaan. Muuten pidin vessan ulkonäöstä ja erityisesti pohjoismaalaisesta, vaaleasta puusta. Mutta WC sisälsi kuitenkin yhden jättimäisen parannuksen (ainakin tällaisen hygieniafriikin mielestä), sillä vesihana on vaihtunut! Yleensä hanasta pitää painaa nappulaa, jotta vettä tulee parin sekunnin ajan. Käsiä ei siis saa puhtaaksi, joten nappia pitää painaa yhä uudestaan ja samalla aina liata kädet. Näin ei oikeasti saa käsiään puhtaaksi. A350:n vesihanat toimivat liikkeentunnistuksella, mikä on aivan mahtava juttu, sillä enää ei tarvitse olla painelemassa niitä likaisia nappuloita. Ja vessoista puheen ollen, se ”naisten vessa” ei ole tarkoitettu vain ja ainoastaan naispuolisille matkustajille, mistä moni tuntui nostavan haloon. Kyseinen vessa vain sisältää hieman enemmän naisille suunnattuja hygieniatuotteita eikä näinollen syrji tätä meidän karvaisempaa sukupuolta.
Vasemmalla puolella on upotettu ”lokero” esimerkiksi kuulokkeille.
Businessluokan matkustajat ovat suurimmaksi osaksi ihmisiä, jotka haluavat olla lentokoneessa omissa oloissaan ja keskittyä nukkumiseen tai vaikkapa työntekoon. Olemme poikkeus Tiian kanssa, sillä matkustamme lähes aina kahdestaan, joten haluaisimme mieluiten kyetä olemaan mahdollisimman lähekkäin, jotta keskustelu onnistuu helposti. Businessluokan istuimissa on käytetty 1 + 2 + 1 ratkaisua, eli jokaiselta paikalta on suora yhteys käytävälle, jolloin kenenkään ei tarvitse hyppiä toisen jalkojen yli, kuten monissa muissa businessluokissa. Tämä on itsessään erittäin suuri parannus varsinkin yksin matkustavien kannalta.
Reunimmaiset istuimet on käännetty lievästi ikkunoita kohti ja keskimmäiset istuimet osoittavat kohti koneen keskustaa. Tästä syystä kenenkään ei tarvitse tuijotella toisen matkustajan naamaa, sillä kaikilla on oma rauhallinen ”koppinsa”, jossa matkustaminen luo mukavaa yksityisyyttä. Hyvä puoli tässä on se, että yksin matkustava voi valita minkä tahansa paikan ja olla omassa rauhassaan. Jonkun kanssa matkustavan täytyy kuitenkin miettiä hieman, mikä on tähän tarkoitukseen paras paikka.
Itselleni paikan valinta on todella tärkeää, mutten vieläkään tiedä, mitkä näistä otamme sitten, kun pääsemme ensimmäistä kertaa A350:n kyytiin kahdestaan Tiian kanssa. Toisaalta keskipaikat olisivat hyvät, sillä istuimia voi siirtää myös eteenpäin niiden ollessa pystyasennossa, jolloin keskustelu helpottuu vieruskaverin kanssa. Toinen vaihtoehto olisi käytävän molemmilta puolilta paikkojen ottaminen, nimittäin käytävän yli on ainoa näköyhteys toiseen matkustajaan. Kolmas vaihtoehto olisi peräkkäin istuminen laidassa, joka olisi paras ratkaisu siitä syystä, että molemmat saisivat ikkunapaikat ja kenties kaikkein eniten sitä omaa rauhaa. Toisin sanoen en ole yhtään sen viisaampi tämän asian suhteen, vaikka olenkin matkustanut tuossa koneessa jo yhteensä lähes 6 tuntia.
Vierekkäiset keskipaikat. Keskustelu onnistuu helpommin, jos molemmat siirtävät istuimensa etuasentoon. Tässä näkee myös kookkaan sivupöydän, joka on todella kätevä.
Lento oli sen verran lyhyt, että meillä oli vain pieni ruokatarjoilu verrattuna kaukolentoihin. Tästä syystä en sen enempää keskity ruokaan tässä postauksessa, sillä pääsin maistelemaan uutta menua Tokion lennollani, joten kerron ruoista mieluummin sen postauksen yhteydessä. Businessluokassa ruokailua kuitenkin helpottaa se, että sivupöytä on tarpeeksi kookas. Lisäksi vaikka esiin ponnahtava, taitettava, erillinen ruokapöytä olisi esillä, matkustaja pääsee helposti nousemaan paikaltaan purkamatta koko pöytää. Yleensähän pöydältä pitää poistaa kaikki ja se täytyy asettaa takaisin omalle paikalleen, jos haluaa päästä jaloittelemaan, mutta A350-businessluokassa tämäkin ongelma on poissa.
Kuvan alaosassa näkyvä käsinoja nousee nappia painamalla. Alhaalla ollessaan se helpottaa siirtymistä käytävälle. Sen vieressä on todella syvä ja tilava lokero, jonne saa mahtumaan pienemmät tavarat. Sivupöydän alta löytyy erillinen paikka juomapullolle.
Jalkatilaa löytyy kahdesta tasosta. Alempaa voi käyttää vaikkapa säilytykseen, jos sille ei ole muuta käyttöä.
Karttaa pystyy pyörittämään kuin älypuhelimen kosketusnäyttöä.
Uusi viihdejärjestelmä teki vaikutuksen suurella näytöllään ja intuitiivisella käyttöliittymällään. Oli hauskaa nähdä näytöltä matkan kulku eri tavoin, kuten yllä olevassa kuvassa, kartan avulla tai vaikkapa kamerasta. 
Yllä oleva kuva näyttää, mihin viihdejärjestelmä pystyy. Kartan saa niin lähelle, että oman talonkin saa halutessaan näkyviin. Lisäksi eri kohteista löytyy mielenkiintoisia tietoja, joita on hyvä lueskella vaikkapa matkakohteestaan. Viihdejärjestelmässä oli vielä hieman käyttöongelmia, jotka on luultavasti korjattu jo tähän mennessä. A350 on Finnairin ensimmäinen kone, jossa on myös WIFI, mikä on todella odotettu toiminto. Omalla kohdallani se toimi hyvin, kun sain sen toimimaan kirjautumisvaikeuksien jälkeen. Toivon vain, että kirjautumiskokemuksesta tehdään reippaasti helpompi, sillä en ollut ainoa, joka paini sen kanssa lennon aikana. Kuitenkin kun sen saa toimimaan, se toimii hyvin.
Viihtyisyyttä lisätään tietysti myös jo kuuluisiksi tulleilla tunnelmavaloilla, jotka voidaan laittaa kuvastamaan jopa revontulia. Uskokaa pois, ne vaikuttavat matkustusmukavuuteen todella paljon, jos satut olemaan yhtään esteettinen henkilö. Kuvat eivät tee valoille oikeutta – ne on koettava itse.
Kaiken kaikkiaan kone tuntui olevan täynnä parannuksia ja hiottuja yksityiskohtia. Oikeastaan kaikki asiat, joita vanhemmissa koneissa voitaisiin parannella, on otettu huomioon A350-koneessa. Kunpa tämä saataisiin vielä Tokion reitille! En itse asiassa ymmärrä lainkaan, miksi A350 ei alkanut lentää välittömästi Japaniin, jonka businessluokat tuntuvat olevan aina lähes täynnä. Tuntuu vähän siltä, että kone menee hukkaan Bangokin lennoilla, mutta tästähän voi olla montaa mieltä.
Valtava kiitos Finnairille tästä kutsusta, kokemuksesta ja suoraan sanottuna kunniasta! Kiitos myös matkakumppaneille tästä ikimuistoisesta reissusta. Käykää lukemassa heidänkin postauksensa varsinkin, jos haluatte saada paremman käsityksen economysta. Jos jokin jäi epäselväksi tai haluatte tietää lisää koneesta (erityisesti businessluokasta), pistäkää ihmeessä kommenttia, vastailen parhaani mukaan.
Jos pidit lukemastasi ja haluat tietää ensimmäisten joukossa, kun julkaisen postauksiani, voit käydä tykkäämässä blogin Facebook-sivuista. Jos haluat nähdä myös kuvia ennen kuin ne päätyvät blogiin asti (jos päätyvät lainkaan) ja seurata juttujani enemmän reaaliajassa, käy tykkäämässä myös Instagram-sivuistani. Arvostan jokaista tykkäystä ja seuraajaa, joten kiitos jo etukäteen :)!