Tänään täytän 27 vuotta, mikä tuntuu yllättävän suurelta luvulta. Vastahan täytin 20. Toisaalta minulle ikä on vain numero, joten en ala liikaa panikoimaan asiaa, vaikka minulla onkin tietyt tavoitteet saavutettavana vielä ennen kuin täytän 30. Synttäreiden aikaan alkaa kuitenkin helposti ajattelemaan erilaisia saavutuksia, jolloin on helppoa sortua myös vertailemaan itseensä muihin.
Moni ikätoveri on valmistunut korkeakoulusta ja saanut hyvän ammatin – kenties jo ensimmäisen ylennyksenkin. Itse olen urallisesti periaatteessa yhä samalla viivalla kuin siihen aikaan, kun omat opiskelukaverini elivät yhä opintotuilla. Tavallaan tuntuu, etten ole kehittynyt kyseisellä elämäni osa-alueella ja muut ovat vain viilettäneet ohi, vaikkakin totuus onkin jotain muuta. Kehitykseni ei vain ole niin näkyvää, eli ei ylennyksiä tai uusia alueenvaltauksia, vaan oman osaamisen kehittämistä. Toisaalta bloggaaminen tuli kuvioihin vasta pari vuotta sitten ja minulla on tärkeitä suunnitelmia sen suhteen, joten sillä saralla olen kyllä kehittynyt. Voin siis olla ylpeä siitä.
Vaikka tulevaisuuden tavoitteet keskittyvät enimmäkseen työasioihin, se ei tarkoita, että ne ovat kaikkein tärkeimpiä. Se sattuu vain olemaan niin, että kaikkein tärkeimmät asiat on jo saavutettu, eivätkä ne liity töihin, vaan johonkin aivan muuhun. On nimittäin hienoa sanoa vihdoin, että olen nyt naimisissa. Tavallaan mikään ei muuttunut suhteen kannalta, koska olimme tätä ennen jo 13 vuotta yhdessä, mutta samalla kaikki muuttui vakavammaksi, pysyvämmäksi ja hyvällä tavalla virallisemmaksi. On hienoa sitoutua toiseen ihmiseen tällä tavalla ja myös osoittaa kumppanilleen pysyvänsä tämän rinnalla tulevaisuudessakin. Lisäksi pieni, mutta tavallaan suuri helpotus on se, etten joudu enää miettimään kutsunko Tiiaa avovaimoksi, tyttöystäväksi vai kihlatuksi, koska nyt voin sanoa suoraan, että hän on vaimoni.
Mittaan usein omia saavutuksiani ”vau”-hetkillä. Niillä hetkillä, jolloin ajattelen ”että elämä onkin hienoa”. Suurin osa näistä hetkistä tulee tietenkin matkustaessa, kun esimerkiksi näen kauniin auringonlaskun, astun upeaan hotellin sviittiin tai matkustan businessluokassa. Ne ovat minun mittapuullani saavutuksia, sillä olen nähnyt vaivaa päästäkseni siihen pisteeseen, että voin mahdollistaa nuo ”vau”-hetket. Juodessani sampanjaa pari päivää sitten auringon laskiessa Okinawan hotellihuoneemme ulkopuolella ja nähdessäni vaimoni hymyilevän haltioissaan, en voinut olla ajattelematta kuinka onnellinen olen ja kuinka mahtavaa on, että voin tarjota meille molemmille jotain tällaista – elämyksiä ja kokemuksia. Vertailu on turhaa, mutta tiedän, että tuohon ei ihan jokainen 27-vuotias pysty, eli saan olla ylpeä saavutuksistani, vaikka välillä tuntuukin siltä, että poljen paikoillani eikä mikään ole muuttunut vuoden aikana. Pitää vain muistaa arvostaa itseään ja sitä mitä on saanut aikaiseksi.
Suurin tavoitteeni ennen seuraavia syntymäpäiviäni on yksinkertainen: enemmän vau-elämyksiä ja yhteisiä hetkiä rakkaan vaimoni Tiian kanssa. Yksinkertainen on usein kaunista, eikö vain? Sitä se elämä on – yksinkertaisen kaunista. Mukavaa päivää teille kaikille täältä Okinawan lämpimästä illasta!
25 kommenttia
Olipas hienoja ajatuksia. Ajattelen itse aika samalla tavalla. On hyvä että on tavoitteita, mutta pitää osata olla myös tyytyväinen sitä mitä on ja toisaalta myös nähdä työtä joidenkin suurempien unelmien eteen jos ne haluaa toteuttaa.
Paljon onnea sinulle syntymäpäivänä ja jatka samaan malliin. Se mitä muut tekee ei ole itseltä pois. Pääasia että on itse onnellinen ja tyytyväinen elämään 🙂
Kiitos, Katja :). Täysin totta. Tavoitteet ovat loppupeleissä aivan yhtä tyhjän kanssa, jos niistä ei sitten osaa nauttia, kun ne on saavuttanut. Pitää osata olla tyytyväinen nykyisiin asioihin, jotta voi kehittyä johonkin vielä parempaan.
Kiitos, jatkan ehdottomasti :D! Juuri näin!
Kaunis kirjoitus sai silmäkulmaan kyyneleen. Mukavaa honeymoonin jatkoa teille ?❤️
Olipa kauniisti sanottu :). Kiitos kovasti, Maria!
Mitäpä tuohon lisäämään, Vau-hetket vaan on niin ihania 😉 Hyvää synttäriä täältä toiselta puolelta maailmaa!
Todellakin! Kiitos paljon, K :).
Fiksuja ajatuksia! Tuo paikallaan junnaamisen fiilis työelämässä on itelle niin tuttu! Vielä kun on edelleen sama työpaikka takataskussa kuin vuonna 2008 niin sitä välillä tuntee, että kiertää vain ympyrää 😀 Mutta kuten sinäkin, jos sitä alkaisi laatimaan listaa mitä kaikkea on nähnyt ja kokenut niin kyllä siitä tulisi komea lista! 🙂 Ärsyttävää kuinka syvälle tuo itsensä vertaaminen muihin on syöpynyt ihmisiin vaikka sen eteen tekee koko ajan töitä että keskittyy vain olennaiseen eli siihen, että itellä on hyvä fiilis.
Ja superisti onnea naimisiinmenon vuoksi ja mahtavaa häämatkaa! Näin monessa perseelleen menneessä parisuhteessa olleena voin kyllä sanoa, että ei tuo teidän tilanteenne mikään itsestäänselvyys tai ”helppo” juttu ole, ei todellakaan 😀 Saa olla ylpeä ja onnellinen, että on löytänyt ihmisen vierelleen loppuelämäksi! 🙂
Kiitos, Katja :). Ymmärrän tosiaan mitä tarkoitat :P. Mutta nythän oma urasi etenee ihan huimaa tahtia, kun taisit löytää sen oman kutsumuksesi! Sitä on ollut hienoa seurata vierestä somen kautta! Haluan sanoa tuohon liittyen vielä, että yksi parhaista ystävistäni on ollut puolustusvoimilla töissä jo monia vuosia ja se on ehdottomasti se hänen juttunsa (rauhanturvaustehtäviäkin takana pari kappaletta). On hienoa nähdä, kun joku löytää itselleen työn, josta nauttii, joten toivottavasti sinulle käy nyt samoin :).
Mutta tosiaan onhan sitä tullut koettua ihan hurjan hienoja juttuja, jotka ovat paljon tärkeämpiä kuin tavalliset työsaavutukset! Ja se on harmillista, että sitä vertailua tulee tehtyä vähän pakostikin, vaikka pyrkisi kuinka unohtamaan sellaisen. Sama juttu kateudessa, joka on omasta mielestä helvetin typerää hommaa, mutta silti välillä huomaa, että sekin nostaa päätään, vaikka kuinka yrittää järkeillä sen pois.
Kiitos valtavasti :D! Ei tosiaankaan voi pitää tätä itsestäänselvyytenä ja helppo tiekään se ei ole ollut, mutta kaikki se on ollut tämän arvoista :). Olet täysin oikeassa. Mikään ei voita tätä :).
Vooi ja kiitos sulle sun sanoista! Ei vielä hajuakaan että mihin tää oma tie mut vie, mutta vahva fiilis on sen suhteen, että oikealla tiellä ollaan! 🙂
Ei sitä onneksi tarvitsekaan tietää :). Teet vain niin kuin hyvältä tuntuu!
Tuttuja ajatuksia. Itsekin välillä seuraan tuttujen uralla etenemistä ja vähän kaivertaa, kun itse olen tekemässä hanttihommia maailman toisella puolella. Kuitenkin valitsin nyt tehdä näin ja olen onnellinen tässä valinnassani. Luulen, että elämäni on ollut ainakin minusta itsestäni mielenkiintoisempaa.
Onnea kovasti vielä sekä syntymäpäivän että naimisiinmenon johdosta!
Tästähän meillä on ollut välillä puhetta, mutta mielestäni olet tehnyt täysin oikean ratkaisun omien uravalintojesi ja elämäsi suhteen :). Usko pois, enemmän ne toimistotoissä ja perheen parissa raatavat ovat kateellisia sinulle kuin toisinpäin ;).
Kiitos paljon!
Hurjasti onnea! 🙂 Kyllä se on juuri niin, että kannattaa miettiä omia valintojaan vain omasta näkövinkkelistä – itsehän tätä omaa elämää eletään. Jos joku asia omassa elämässä ja valinnoissa harmittaa, niin voihan sille sitten tehdä jotakin. Mutta ulkopuolelta tulevien paineiden takia tuskin kannattaa vaivautua, vaan ainoastaan silloin, jos ihan aidosti kokee omista lähtökohdistaan, että jotakin pitää muuttaa. (Eikä muuten kannata hankkia mitään ikäkriisiä sen kolmenkympin lähestyessä, ei täällä toisella puolen meinaan ole lainkaan hassumpaa. :D)
Kiitos paljon :)! Olet ihan oikeassa. Ei missään nimessä kannata antaa ulkopuolisten paineiden vaikuttaa itseensä, koska ainoastaan sillä on väliä, miltä itsestään tuntuu. Jep, uskon kyllä, että selviän ilman kriiseilyä ;). Tiedän, että 30 toisella puolella elämä on tätäkin mahtavampaa :D. Kiitos kommentistasi!
Jerry, sää kyllä oot mestari kirjoittamaan näitä postauksia! Oon lukenut tämän itse asiassa jo kolme kertaa, mutta nyt vasta ehdin kommentoida. Tämä on aivan ihana osa postausta:
”auringon laskiessa Okinawan hotellihuoneemme ulkopuolella ja nähdessäni vaimoni hymyilevän haltioissaan, en voinut olla ajattelematta kuinka onnellinen olen ja kuinka mahtavaa on, että voin tarjota meille molemmille jotain tällaista – elämyksiä ja kokemuksia. Vertailu on turhaa, mutta tiedän, että tuohon ei ihan jokainen 27-vuotias pysty, eli saan olla ylpeä saavutuksistani, vaikka välillä tuntuukin siltä, että poljen paikoillani eikä mikään ole muuttunut vuoden aikana. Pitää vain muistaa arvostaa itseään ja sitä mitä on saanut aikaiseksi.”
Niin kaunista ja niin hyvin sanottu. Olen huomannut, että ihmiset (itseni mukaan lukien) alkavat pitää itsestäänselvyytenä niitä asioita, jotka osaavat tai jotka ovat saavuttaneet. Ne asiat syntyvät yleensä niin pikkuhiljaa ja huomaamatta. Ja sitten niihin tottuu, eikä niitä enää tajua pitää saavutuksina. Mutta tuossa olet kuvannut todella kauniisti parhaita saavutuksiasi, jotka ovat ensinnäkin todella hienoja ja toisekseen todella poikkeuksellisia. Juuri kuten sanoit, moni sun iässä ei oo tuossa tilanteessa. Eikä välttämättä koskaan.
Mutta sitten ne mitä ei ole saavuttanut, ne kyllä itse huomaa turhan helposti aina 😀 Sen vuoksi oli tosi tarpeellista, että kirjoitit nuista saavutuksista ja sanoit ääneen meille kaikille muistutuksen, että pitää vain muistaa arvostaa itseään ja sitä mitä on saanut aikaiseksi.
Tää sun postaus toimi inspiraationa sille, että rohkaistuin taas pitkästä aikaa kirjoittamaan omista ”saavutuksista” ja kuulumisista. Kiitti Jerry ja ihanaa matkan jatkoa! http://stilettikorkokanta.blogspot.fi/2016/10/opinnaytetyosta-ja-kutsumustyon.html
Aivan valtava kiitos :D! Tämä on niin outoa, koska sanoin juuri Tiialle ehkä 10 minuutin tarkkuudella siitä, kun kirjoitit tämän kommentin, että on niin kivaa saada sinulta välillä näitä todella positiivisia kommentteja, joissa sanot, että inspiroin sinua yms. :). Ja samaan aikaan kirjoitit tämän! Tästä tuli niin hyvälle mielelle, ettet uskokaan.
Ja tuossa olet niin oikeassa, että ne saavutukset tulevat yleensä pikkuhiljaa eikä niitä sen takia välttämättä edes tajuakaan. Ajattelin viimeksi eilisiltana juuri samaa, että elämäni on muuttunut neljässä vuodessa aivan valtavasti, mutten ole osannut ehkä ihan täysillä arvostaa sitä.
Mahtavaa, jos voin välillä inspiroida sinua näin :). Kävinkin lukemassa postauksesi, mutta kommentti puuttuu vielä ;). Oikeasti, aivan valtava kiitos tästä mahtavasta kommentista! Tämähän pitäisi kehystää työhuoneen seinälle :D. Ja kiitos, onneksi matkaa on jäljellä vielä :).
Tää viikko on ollut jotenkin erityinen siinä, että puolin ja toisin ihmiset ovat onnistuneet piristämään ja inspiroimaan toisia positiivisilla ja kannustavilla sanoilla. Jotenkin poikkeuksellisen paljon on tullut puhuttua tästä aiheesta just tällä viikolla. Mullekin tuli superhyvä mieli tästä kommentista (ja siitä myös, jonka olit jättänyt mun blogiin). Ihmiset ei ilmeisesti voi koskaan saada tarpeeksi paljon palautetta ja kannustusta. Kaikki tarttee kuulla sitä, että joku uskoo suhun.
Tästä yllä olevasta tuli itse asiassa mieleen sellainen oivallus, että mää esim. voisin helposti ajatella, että ei kai mun tartte sanoakaan sitä, että sää Jerry oot inspiroiva, koska sehän nyt on itsestäänselvyys! Ja niin varmasti moni muukin ajattelee, eikä tule sanoneeksi sitä sitten sulle. Mutta hurjan kiva kuulla, että sillä mitä mää ajattelen, on merkitystä sulle. Ollaan puhuttu susta kuule monta kertaa hyvää selän takana. Ja moni muu on samoilla linjoilla. On niin hienoa, että sää uskallat tehdä omaa juttuasi juuri sun näköisellä tavalla. Ja siitähän ei seuraa mitään muuta kuin timanttia!
Sellaista on kyllä selvästi liikkeellä :)! Mahtavaa kuulla, että onnistuin ”tekemään vastapalveluksen” tuottamalla hyvää mieltä :D! Enpä usko, että edes jatkuvasti kehutut julkkikset tulee immuuneiksi aidoille ja koskettaville kohteliaisuuksille, eli kyllä ihminen vaan tarvitsee niitä.
Tuo on erittäin mieltä lämmittävästi sanottu, Ulla :). Muiden inspiroiminen tämän kautta on yksi niistä suurimmista tavoitteista, joita en huutele kauheasti blogissa, joten joka kerta, kun kuulen tehneeni niin edes hetkellisesti, tunnen oikeasti onnistuneeni. Ja tietysti hyvien kavereiden mielipiteillä on merkitystä :)! Onpa mukavaa kuulla, että selän takana puhutaan hyvää :). Me ollaan kuule timanttien tekijöitä koko porukka! Jatketaan samaan malliin omien unelmatavoitteiden toteuttamista, Ulla :). Edelleenkin todella iso kiitos tästäkin upeasta kommentista! Tulee niin hyvä mieli :).
Jeii täällä vierailu oli hyvä aloitus päivän askareille! Sain kunnon buustin laittaa tuulemaan! Timantteja päin 😉 Onnistuit tuossa sun inspis-tavoitteessa jälleen, Jerry! Nyt hyvät biisit soimaan niin tää iloinen mieli jää päälle!
No hienoa, että sain vielä tällaisellakin tuota fiilistä aikaiseksi :D! Antaa mennä!
Aivan mahtava kirjoitus. ”Pitää vain muistaa arvostaa itseään ja sitä mitä on saanut aikaiseksi.” Kirjoitan tämän itselleni muistiin, jotta muistaisin itsekin enemmän arvostaa sitä, mitä on nyt, eikä vain koko ajan kohdistaa ajatuksia johonkin tulevaan.
Mylhöstyneet onnittelut siis sinulle ja teille pariskuntana!
Siis myöhästyneet onnittelut. Pahoittelen typoa.
Kiitos kovasti, Pirita :)! Olen hieman yllättynyt siitä, miten paljon tästä postauksesta tykättiin, mutta mahtavaahan se on erityisesti, jos tämä inspiroi muita. Olen otettu, että sanot noin. Se on valtava saavutus minulle itselleni, jos lukijat saavat tästä paremman olon itselleen tai voivat kehittyä tämän avulla :).
Kiitos paljon!
Paljon Onnea! Hieno kirjoitus. Samaa mieltä että elämästä pitää osata myös nauttia!
Kiitos paljon :)! Kivaa, että tämä iski :).