Yhteistyössä Sonera ja Nordic Travel Bloggers -kollektiivi
Kuten kerroin jo aiemmin, lähdin Soneran siivittämänä Tukholmaan testaamaan Sonera Sopiva -liittymää, jota voi käyttää huoletta Suomen lisäksi myös monissa muissa maissa ilman lisämaksuja. Aiempi reissuni kyseiseen kaupunkiin oli noin 12 tunnin varoitusajalla tehdyn päätöksen tulosta, sillä pääsin tapaamaan kauan ihailemaani idolia. Ei ole mikään yllätys, että matkasta jäi todella hyvät fiilikset, vaikken ehtinytkään tutustua kaupunkiin lainkaan. Tästä syystä halusin omistaa tällä kertaa koko viikonlopun avovaimoni Tiian synttäreiden juhlistamiselle ja Tukholman tutkimiselle. Aiempina vuosina olen matkustanut vain kerran vuodessa rahallisista syistä, sillä matkoihini uppoaa kahisevaa melkoisesti. Nyt kuitenkin matkoja on tullut ja on tulossa suhteellisen usein verrattuna aiempaan, joten olen alkanut miettiä, tekisinkö mieluummin useampia lyhyitä pyrähdyksiä vaikkapa Euroopan kaupunkeihin vai yhden tai kaksi merkittävämpää matkaa jonnekin kauas, jos pitäisi valita niiden väliltä. Tukholma oli hyvä aloitus tälle testille.
Jos teidän pitäisi arvata, mikä on minulle tärkeintä matkailussa, voisitte kenties sanoa, että hotellit, ruoka, luksus jne., mutta mikään noista ei ole yhtä merkittävää kuin yhteinen aika Tiian kanssa. Vaikka asumme saman katon alla, vietämme aivan liian vähän aikaa keskenämme, sillä aikataulumme ja monet kiinnostuksenkohteemme ovat erilaisia. Siispä jokainen matka merkitsee minulle sitä, että saan olla sen viikonlopun, viikon tai pari viikkoa vain Tiian kanssa. Voimme keskittyä toisiimme sataprosenttisesti. Monet parit riitelevät lomilla jopa enemmän kuin arkena, mutta me olemme kenties kaikkein onnellisimpia juuri reissussa, sillä arvostamme yhteistä aikaa niin kovasti. Koko Tukholman matka oli itse asiassa synttäriyllätys Tiialle, joten fiilikset olivat sitäkin korkeammat.
Se on hienoa lentomatkustamisessa, että olipa määränpäähän kuinka pitkä matka tahansa, pääsen kuitenkin joka kerta kokemaan tietyt asiat lentokentällä ja koneessa. Esimerkiksi aina lentokentälle mennessäni olipa lento minne tahansa, tunnen loman alkaneen ja innostus valtaa minut. Myös lentokenttäloungessa rauhoittuminen ennen lentoa on asia, jota odotan joka kerta, kuten myös sitä hetkeä, kun kone nousee pilvien ylle auringonpaisteeseen. Tuo hetki on yksi niistä syistä, miksi rakastan matkustamista.
Pähkäiltyäni jonkin aikaa hotellivaihtoehtoja päädyin lopulta Hilton Slussen Stockholm –hotelliin, joka löytyy erinomaiselta paikalta Södermalmin pohjoisreunalta suoraan vanhan kaupungin eteläpuolelta. Pelkäsin aluksi, että Södermalm on liian syrjässä, koska olen aiemmin yöpynyt ns. ydinkeskustassa päärautatieaseman vieressä, mutta tämä oli kuitenkin erinomainen valinta. Valinta oli siitäkin päätellen hyvä, että ottaessamme taksin rautatieasemalta hotellille ja kerrottuani hotellin nimen, taksikuski sanoi ”Are you a rich man? This is the best hotel in Stockholm.”. Enpä tuohon oikein osannut vastata mitään, mutta jälkikäteen olisi pitänyt sanoa #koskamävoin ;). Saimme hotellihuoneen hotellin kulmasta, jolloin näkymät olivat esteettömät ja ikkunoihin paistoi mm. auringonlasku ja –nousu. Hiltonista tulee mahdollisesti oma postauksensa myöhemmin.
Kaupunkiin sattui todella mukavat ilmat juuri silloin, kun olimme siellä, mikä tarkoitti +8 astetta ja auringonpaistetta. Tämä sopi meille, sillä tykkäämme tutustua kohteisiin kävellen, jos se vain on mahdollista. Sain blogin kautta Visit Stockholmilta museopassit, joilla pääsi sisään todella moniin museoihin ja nähtävyyksiin ilmaiseksi. Yleensä emme koskaan käy museoissa, mutta tällä kertaa halusimme testata hieman sivistyneempää lähestymistapaa kaupunkiin. Tai no… ”sivistyneempää”, sillä suuntasimme minun toiveestani ensimmäiseksi Absolut Vodkan Spritmuseoon. Luulin tietysti, että pääsemme tastingiin ja näkemään tyylikkäitä vodkapulloja, mutta valitettavasti jouduin pettymään. Tastingejakin kuulemma järjestetään joskus, mutta ne ovat aina ruotsiksi eikä kyseiselle päivälle osunut sellaistakaan. Spritmuseossa oli ihan mielenkiintoisia taideteoksia ja alueita, joissa kerrottiin alkoholin valmistuksesta. Pääsin esimerkiksi haistelemaan, miltä monet eri ainesosat tuoksuvat, mutta loppujen lopuksi museo jäi melko vaisuksi ja ehkä hieman ankeaksi kokemukseksi.
Kuninkaanlinna oli toinen museo-/nähtävyyskokemuksemme. Linnahan on valtava ja on hienoa päästä näkemään, miten satoja vuosia sitten on eletty (aika ahdistavasti, by the way), mutta lähestymistapamme oli ehkä pikemminkin läpijuoksu kuin hidas harhailu taidetta ihaillen. Yritin ihan oikeasti löytää itsestäni sisäisen ranskalaisen taidetta rakastavan viiksivallun, mutta kun ei saa hommasta mitään irti niin ei. Olen yhä sama sivistymätön suomalainen kuin aina ennenkin.
Kolmas ja viimeinen museo, jossa kävimme, oli erittäin suosittu Fotografiska museet (sieltä ei ole valokuvia), eli valokuvataiteen museo, joka oli sattumoisin hotellimme lähellä Södermalmissa. Aloitus ei ollut se paras, sillä ensimmäinen alue oli täynnä ahdistavia kuvia alastomista, yllättävän karvaisista japanilaisista naisista ja ns. arkisia kuvia tavallisista ihmisistä. En vain tajua, mitä tällaisten kuvien edessä pitäisi tehdä. Tuijotella niitä ja keskustella parin kanssa, että ”onpa siinä aikamoinen puska” ja ”mitäköhän merkitystä noiden köysien käytöllä on yritetty hakea?”. Näinkö se menee? Ei kiitos, en ymmärrä. Onneksi loppupuolelta löytyi oikeasti mielenkiintoisia tauluja, joissa todellisuutta ja epätodellisuutta oli yhdistetty saumattomasti. Esimerkiksi kuva miehestä vetämässä autotietä perässään maton tavoin nurmikon päälle tai idyllinen saari, joka koostuukin jättimäisen kalan selästä, kun katsotaan pinnan alle. Oli hauskaa, että pystyin hakemaan tästä kiinnostavammasta taiteilijasta lisää tietoja kännykälläni ymmärtääkseni teosten sielunmaailmaa hieman paremmin. #koskamävoin
Mitäkö opin näistä museokäynneistä? Sen, että museot ja näyttelyt eivät ole yleisesti ottaen minua varten, mutta jos aihe ja taitelija ovat sopivia, voisin vaikka viihtyäkin niissä. Minusta ei siis tullut kultturellia taidenautiskelijaa, mutta millaisena Tukholma näyttäytyi muuten? Yleensähän hehkutan postauksissani kaupungin parhaita puolia, mutta nyt se on vähän vaikeaa. En syytä tästä Tukholmaa vaan ongelma taitaa olla korvieni välissä. En syytä Tukholmaa myöskään siitä, että olimme melko tyytymättömiä ruoan tasoon, sillä huonot ravintolavalinnat olivat omiani. Ongelmana on se, että useimmiten matkoilla meille ehtii tulla nälkä ennen kuin päätämme, minne haluaisimme syömään. Nälkäisenä ei tee parhaita ratkaisuja, joten vaikka pystyin etsimään lähistön ruokapaikkoja Soneran liittymäni avulla (mikä oli avuliasta), en löytänyt mitään sopivaa tarpeeksi läheltä, joten menimme ”kuhan jonnekin”. Ajan kanssa olisimme varmasti löytäneet jotain sopivaa, mutta nälkäisenä lähes mikä tahansa käy. Siispä päädyimme ainoastaan ravintoloihin, jotka olivat korkeintaan ”ok”, jos sitäkään, eli tämä matka ei ollut mitään makujen juhlaa. Onneksi sentään alla näkyvä hotellin burgeri oli ihan menettelevä ja hotelliaamiainen oli hyvä.
Mikä sitten oli parasta itse kaupungissa, kun ruoka ja museot eivät tehneet vaikutusta? Ehdottomasti yleinen harhailu keväisillä kaduilla ihaillen vanhoja rakennuksia ja nauttien auringosta. Tukholmahan on kaunis kaupunki arkkitehtuurinsa puolesta ja keskusta on tarpeeksi pieni, eli se on täysin käveltävissä. Julkinen liikennekin toimii hyvin, jos sille tulee tarvetta, kuten meillä, kun kävimme Södermalmin länsikärjessä baarissa nimeltä Linje Tio (paras G&T matkan aikana – kuva yllä). Ongelma ei siis ollut Tukholmassa vaan ongelma oli minussa. Hienoin hetki oli muuten se, kun kävelimme valokuvataiteen museolle Tiian kanssa auringon laskettua, kun kyseinen kaupunginosa oli rauhoittunut selvästi aiemmasta. Fiilistely on kivaa missä tahansa, jos vain on oikean henkilön kanssa liikenteessä (tai kyllä sekin riittää, että osaa arvostaa omaa seuraansa).
Kaiken kaikkiaan vaikka Tukholma onkin kaunis ja viihtyisä kaupunki ja matka oli mukava, en vain saanut kaupunkiin mitään tarttumapintaa. En siis kokenut sitä tiettyä tunnetta, joka tekee lähtemättömän vaikutuksen ja saa palaamaan yhä uudestaan ja uudestaan. Kenties tämä johtuu siitä, että Tukholma on niin Helsingin kaltainen, eikä sydämessäni ole tilaa kahdelle tällaiselle kaupungille. Tai sitten pitää vain hyväksyä, ettei jokaisesta kaupungista tarvitse tykätä. Tämä oli ensimmäinen ”kokeiluni” lyhyiden viikonloppulomien saralla, mutta en anna tuomiotani vielä. Olen nimittäin lähdössä noin kolmen viikon päästä toiseen eurooppalaiseen kaupunkiin parin yön reissulle, joten saa nähdä muuttuuko mieleni, mutta tällä hetkellä tuntuu, että jos on pakko valita, teen mieluummin yhden tai pari merkittävää matkaa vuodessa kuin useita pikkumatkoja, jotka eivät tee sen suurempaa vaikutusta.
Onko teillä käynyt missään niin, ettette vain itse näe sitä, miksi kaupunkia / maata kehutaan tai mitä erikoista siinä on? Entä pidättekö enemmän ”suurista” matkoista esimerkiksi moneksi viikoksi kaukomaihin vai nopeista viikonloppupyrähdyksistä lähivaltioihin? Lisäksi jos lukijoideni joukossa on ihmisiä, jotka pitävät Tukholmasta erityisen kovasti, olisi mielenkiintoista tietää syynne siihen ja kenties mahdollisia suosituksia ensi reissua varten. En ole nimittäin vielä luovuttanut naapurimme suhteen ja haluaisin saada enemmän irti seuraavalta matkalta. Uskon, että neuvojen ja vaikkapa paikallisen kaverioppaan avulla reissu olisi ihan erilainen, kun kaupungista näkisi uusia puolia. Onneksi matkanteko ja kaupungissa fiilistely helpottuivat Sopiva-liittymän avulla, sillä moni asia olisi jäänyt varmasti tekemättä ja löytymättä ilman netin ihmeellistä maailmaa.
Jos pidit lukemastasi ja haluat tietää ensimmäisten joukossa, kun julkaisen postauksiani, voit käydä tykkäämässä blogin Facebook-sivuista. Jos haluat nähdä myös kuvia ennen kuin ne päätyvät blogiin asti (jos päätyvät lainkaan) ja seurata juttujani enemmän reaaliajassa, käy tykkäämässä myös Instagram-sivuistani. Arvostan jokaista tykkäystä ja seuraajaa, joten kiitos jo etukäteen :)!
10 kommenttia
Kiitti postauksestasi ja rehellisyydestäsi, ettei Stokis ihan ”uponnut”. Olen muuten kattellut tota Slussenin Hiltonia sillä silmällä, mutta tullut siihen tulokseen, että Hiltoneita saa toisista Euroopan kaupungeista halvemmallakin. Sitten kun siihen ynnätään about samanhintaiset lentoliput Stokiksen kanssa, niin kyllä vaan sen koneen nokka suuntaa jonnekin muualle kun naapurimaahamme. Niin kuin varmaan mun menoista huomaat, tykkäämme mieluummin tehdä lyhyitä pyrähdyksiä lähelle ja sitten yhden tai muutaman pitkän matkan vuodessa. Tulemme miehen kanssa hulluksi, jos ei ole useampia matkoja kalenterissa koko ajan. 😀
Anyway, Tukholmasta vielä sen verran, että olen käynyt siellä elämäni aikana varmaan tsiljoonasti, mutten koskaan oikeasti. En siis ole edes raapaissut pintaa, mikä kyllä hävettää. En osaa sanoa onko se kiva paikka vai ei, mutta sen voin sanoa, että vanhakaupunki on nätti. Että nuin, tarttis varmaan antaa sille kaupungille mahdollisuus joskus.
Kiitos itsellesi kommentista :). Se oli kiva hotelli, mutta olihan se ihan turhan kallis. Onneksi oli alennuskampanja päällä, jolloin viitsin laittaa rahat siihen. Se ei kuitenkaan ole sellainen, jota varten kannattaisi lähteä käymään siellä. Sehän on tietysti paras yhdistelmä, että käy useita pieniä pyrähdyksiä ja sitten esimerkiksi yhden isomman matkan vuodessa, koska ymmärrän täysin, että tarvitsee sitä helpotusta arkeen hieman useammin, jos siihen vain on varaa :).
Kerrohan sitten, mitä pidit, kun joskus annat sille mahdollisuuden. Kannattaa tosiaankin mennä joskus ajan kanssa, mutta itse haluaisin tietää, mitä siellä ihan oikeasti kannattaa nähdä ja tehdä.
Hyvää pohdintaa ja nyt kyllä jään mielenkiinnolla odottamaan mihin tulokseen tulet tuossa useita lyhyitä pyrähdyksiä esim. Euroopassa vaiko pari pidempää, laatuun jne. panostavaa matkaa. Itse nimittäin koen ehkä hiukan huomaamattani olleeni samassa tilanteessa viime vuosina. Ennen minulle oli jotenkin ihan itsestäänselvää, että ulkomaille suuntautuvia matkoja oli vuodessa vain yksi, korkeintaan kaksi. Ja ne olivat yleensä etelänmatkoja lasten kanssa, hiukan parempi hotelli, shoppailua, rentoutumista jne. mikä ei välttämättä parin teinin kanssa ole ihan halpa harrastus. Nyttemmin kuitenkin olen huomannut alkavani suosia lyhyempiä matkoja, pidennetty vkonloppu jne. tyyliin. Halvat lennot, joku ”ihan kiva” hotelli eikä kauheasti käyttörahaa mukaan, ääasia että päästään reissuun. No myönnetään, olen ehkä vielä alkutekijöissä tässäkin, mutta uskoisin suuntauksen tulevaisuudessa olevan tämä että enempi matkoja, vähempi luksusta. 😀
Kiitos, Virpi :). Kiva kuulla, että joku toinenkin on pohtinut tällaisia asioita. Ymmärrän nimittäin molempien matkustustyylien hyvät puolet, mutta ensimmäistä kertaa on se mahdollisuus, että voin oikeasti miettiä kumpi olisi parempi vaihtoehto. Toisaalta myös elämäntilanne ja fiilikset määrittävät tätä aika kovasti, sillä joskus pitkä matka ei nappaa yhtään, mutta lyhyt reissu Tallinnaan saattaa olla juuri se asia, joka tarvitaan, että pää pysyy kasassa ;). Saa nähdä, miten tämä oma mielipiteeni kehittyy. Tosiaan vähän päälle 2 viikon päästä on seuraava lyhyt matka, joten sekin varmasti kertoo jo jotain. Kiitos kommentistasi ja mukavaa pääsiäistä :)!
Kannattaa kokeilla Tukholmaa kesäaikaan ja tutustua myös saaristoon, esim. Sandhamn on kiva paikka. Mä tykkään vaan kävella Tukholmassa ympäriinsä, Gamla Stanin lisäksi juuri Södermalm on kiva sekä tietty Djurgården. Jos täytyy valita Tukholman paras nähtävyys, sanoisin Skansen, sillä ulkoilmamuseo iskee itselle ainakin enemmän kuin perinteiset. Myös Stadshusetin opastettu kierros on kiva ja näköalat tornista. Hyviä ravintoloita Tukholmassakin on, harmi ettei teidän kohdalle osunut yhtään. Oma suosikkini on aasialainen lounaabuffetpaikka Kulturhusetin kellarissa. Ei mitään fine dining -meininkiä, mutta ylihyvää ruokaa 🙂
Kiitos hyvistä vinkeistä, Hanna :). Kesäaikaan Tukholma on tietysti entistä kivempi ja nytkin huomasin, että ympäriinsä kävely on kivaa. Ainoa ongelma oli siinä, etten sitten oikein muuten saanutkaan siitä mitään irti :P. Gamla, Söder ja Djur on nyt kävelty läpi ainakin osittain, joten olen samaa mieltä kanssasi. Stadshusetia ei kokeiltu, joten ehkä ensi kerralla. Tuo ravintolajuttu oli harmillista, mutta täysin oma vikani, koska on aika epätodennäköistä, että Helsingissäkään osuisi hyvä ravintola kohdalle pelkästään, kun kävelee sattumalta johonkin sisään. Kiitos näistä :)!
Itse tykkään Tukholmasta tosi paljon. Liian usein siellä on tullut tehtyä vain päivävisiittejä. Tekisi mieli seuraavaksi tutustua pitkän kaavan mukaan kaupungin Gastro Pub tarjontaan. Itselle riittää hotelliksi esim Scandic. Käytän erotuksen Hiltoniin ruokaan ja juomaan ☺
Mitä itse kysymykseesi tulee, niin pari asiaa Tukholmassa on huippuluokkaa: Solvallan ravirata ja kaupungin golfkentät. Mikäli niistä ei ole innostunut, niin Gamla Stanin katujen tutkiminen on aina mukavaa.
Kiva kuulla, että tykkäät Tukholmasta :)! Scandicin ja Hiltonin erotuksesssa jää varmasti enemmän rahaa muihin juttuihin, joten ei lainkaan hassumpi idea. Ravit ja golf eivät oikein nappaa, joten vaikka vinkit ovatkin hyviä, ne eivät oikein sovellu omaan matkustamiseeni ;). Gamla Stan vaikutti kivalta, mutta samalla myös niin turisteille suunnatulta, että siitä vähän myös karisi se karisma (tämä on silti täysin ymmärrettävää). Kiitos vinkeistä!
[…] seurata mukana Instagramin välityksellä, sillä nappaan mukaani aiemminkin käytössä olleen Sonera-liittymäni, jotta pysyn netissä kiinni […]
[…] >> Lue lisää Pako Arjesta -blogista! […]