Tänään on vuorossa Tokion kaupunginosa nimeltä Ikebukuro. Matka Shinjukusta Ikebukuroon kestää junalla vain 8 minuuttia, joten sinne on helppo pyrähtää lyhyemmäksikin aikaa. Päädyimme Ikebukuroon maanantaina, jolloin koko alue tuntui melko rauhalliselta.
Ikebukurossa on melko hyvät shoppailumahdollisuudet, joten suuntasimme Sunshine City -kauppakeskuskompleksiin, jossa on kauppojen lisäksi mm. observatorio, akvaario ja planetaario. Löytyihän sieltä myös kauppa nimeltä ”Ehkä Söpö”, mutta noista hassuista ja oudoista jutuista kerron omassa postauksessaan ;). Kannattaa huomioida, että useimmissa kauppakeskuksissa on saatavilla englanninkielisiä esitteitä ja karttoja, joiden avulla suunnistaminen on huomattavasti helpompaa.
Nämä vänkyrät portaat veivät Sunshine Cityn ulkopuolella olevalle rauhalliselle ylätasanteelle, jossa ihmiset ottivat rennosti, lukivat kirjoja ja juttelivat.
En tiedä, mikä näiden ”puskien” tarkoitus oli, mutta ainakin ne saivat minut hymyilemään :). On hienoa nähdä, että japanilaiset jaksavat nähdä vaivaa kauniin katukuvan eteen.
Alueen rento fiilis välittyi erityisesti pienemmillä kaduilla, joissa oli suurempia jalkakäytäviä.
Emme käyneet Big Echossa laulamassa karaokea, mutta se on yksi suosituimmista ketjuista Japanissa. On täysin tavallista, että tokiolaiset karaokepaikat ovat monikerroksisia komplekseja.
Toinen shoppailukohteemme oli Tokyu Hands -tavaratalo, josta löytyy vähän kaikennäköistä tavaraa. Tokyu Hands on hyvä paikka tuliaisostoksille laajan valikoimansa vuoksi. Kyseisen ketjun liikkeitä löytyy eri mittakaavoissa ympäri Tokiota. Meillä oli myös toinen syy käydä tässä tavaratalossa, koska sen 8. kerroksessa sijaitsee Nekobukuro eli ”kissatalo”.
Tokion asunnot ovat surullisen kuuluisia pienestä koostaan ja kalliista hinnoistaan. Siispä useimmilla ei ole tilaa pitää lemmikkiä. Vaikka tilaa olisi, luultavasti työajat ovat sellaiset, että lemmikkiä ei haluta ottaa, koska sille ei jäisi tarpeeksi aikaa. Tästä syystä nerokkaat japanilaiset ovat keksineet itselleen ratkaisun. Kissakahvilat ja kissatalot! Ideana tässä kissatalossa on se, että maksat sisäänpääsymaksun, joka oikeuttaa rajattoman oleilun kissojen seurassa. Kissoja saa silittää ja niille saa antaa herkkuja (jotka saadaan sisäänpääsyn yhteydessä), mutta säännöt ovat yleisesti ottaen erittäin tiukat, jotta kissoilla on mahdollisimman hyvä olla.
Idea on mielestäni hauska, mutta itse en nauttinut olostani kissatalossa. Olen allerginen kissoille, joten en yleensä haluaisi olla niiden lähellä paria tuntia kauempaa (vaikka ne söpöjä ovatkin), mutta se ei helpottanut oloani, että kaikkialla haisi kissankusi. Paikka ei näyttänyt likaiselta, mutta haju kertoi jotain aivan muuta. Kissarotuja oli kaikenlaisia. Osa oli omissa huoneissaan ja osa taas asiakkaiden hellittävänä. Ongelmana oli kuitenkin se, että useimmat kissat suostuivat nappaamaan herkut, mutta jokainen silitysyritys väistettiin erittäin taitavasti. Kyse ei kuitenkaan ollut minusta vaan kissat toimivat samoin kaikkien kohdalla :P.
Käytyämme Sunshine Cityssä ja Tokyu Handsissa lähdimme juna-asemaa kohti pikkukatuja pitkin. Sattumoisin törmäsimme kylttiin, joka esitteli lähellä olevaa kissakahvilaa. Kissakahvila eroaa aiemmasta niin, että tarjolla on pikkupurtavaa, kahvia, teetä yms. kaikkea, mitä kahviloista yleensä saa. Kissakahviloissa maksetaan yleensä siellä vietetyn ajan perusteella eikä kiinteää pääsymaksua. Meidän kohdallamme kissakahvila osoittautui halvemmaksi ja paljon paremmaksi vaihtoehdoksi.
Kahvilassa on paljon tilaa, mukavia sohvia ja lukunurkkauksia. Kissat ovat koko ajan vapaana ja näyttävät selvästi tyytyväisemmiltä. Säännöt eivät myöskään ole niin tiukat. Tarkoitushan on rentoutua kissojen ympäröimänä. Kissat antavat myös silittää paljon helpommin. Kahvilassa on tarjolla lehtiä ja kirjoja, joten monet tulevat viettämään sinne aikaa kuin omaan olohuoneeseensa. Ilmapiiri on kaikin tavoin mukavampi eikä aiemmin mainitsemiani hajuhaittoja ole. Siispä suosittelen jättämään kissatalot väliin ja suuntaamaan suoraan kissakahviloihin, jos haluaa päästä tekemisiin tuollaisten karvapalleroiden kanssa :).
Lupasin viime postauksessani, että esittelen kourapelistä voittamaani palkintoa (elämäni ensimmäinen voitto tuollaisesta pelistä). Ikebukuron kissakahviloiden teeman mukaisesti minun täytyi tietysti voittaa Tiialle jotain kissa-aiheista. Kovan taistelun ja noin 500 jenin jälkeen koura nappasi mukaansa tuollaisen otuksen :). Voin sanoa, että oli melkoinen voittajafiilis ja olin ylpeä itsestäni 😛
Pidin kaiken kaikkiaan Ikebukuron fiiliksestä, mutta laajempaa käsitystä oli vaikeaa saada yhden päivän aikana. Sinnekin pitää siis palata taas ensi kerralla :). Suosittelen aluetta erityisesti shoppailun ja ravintoloiden vuoksi. Kissoista pitäville ja erikoisista kokemuksista kiinnostuneille kissakahvilat ovat erinomainen ajanviettovaihtoehto. Kahviloita löytyy muualtakin kuin Ikebukurosta, mutta tämä alue on kaikkein tunnetuin kissoistaan.
Mitä mieltä olette, haluaisitteko itse käydä kissakahvilassa :)?
9 kommenttia
Haluan takas tuonne kissakahvilaan! Ja hienosti taistelit kourapelin kanssa, koska palkinto on mitä parhain <3.
Eiköhän voida mennä sinne taas uudestaan :). Kiitos :P. Pitihän siulle jotain kivaa saada sieltä 😉
Ehdottomasti haluaisin käydä kissakahvilassa! 🙂 Olen itsekin harmikseni vähän allerginen kissoille, mutta tykkään niistä sen verran paljon, että kaverini ollessa matkoilla otan hänen kaksi kissaansa mielelläni hoiviini ja selviän siitä heinänuhaan tarkoitetuilla lievillä allergialääkkeillä. Lontooseen avattiin jokin aika sitten myös eka kissakahvila, ja mielenkiinnolla seuraan, innostuisiko joku joskus asiasta Suomessakin 🙂
Hieno tuo Tiian ostama kännykkäkoru ja innolla odotan postausta muistakin söpöistä ja oudoista Japanin jutuista! ^^
Sitten kannattaa laittaa se listalle, jos menet Tokioon ;). Itse en selviä edes allergialääkkeillä, joten pari tuntia on ihan maksimi omassa tapauksessani. Kuulinkin, että noita on avattu muuallakin maailmassa, mutta voi olla, ettei Suomeen ihan heti ole tulossa, koska täällä niin monilla on kissoja omasta takaa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä :).
Onhan tuo aika hieno ;). Tiia osti myös toisen, jossa kissa roikkuu lankakerästä x). Ja on jotenkin niin japanilaisen outoa, että tuossa kuvassa näkyvällä kännykkäkorulla on pallit xD. Luit oikein. Se tuntui olevan ihan tavallista tuolla, että söpöilläkin jutuilla on jotain jalkojen välissä :P.
Kiva, että sellainen postaus kiinnostaa, koska olen säästänyt parhaat palat viimeiseksi!
Apua, ei oo todellista 😀 Kissakahviloita! Lienee selvää, etten ole kuullutkaan tästä ilmiöstä missään päin maailmaa… Mahtavia nuo pöllöpuskat 🙂
Japanissa se on todellista ;). Tokiossahan voi jopa ”vuokrata” koiria tuntiperusteella, jotta ne voi viedä esimerkiksi lenkille tai sitten koiran voi viedä ”kauneussalonkiin” yms. :). Monikaan ei tietenkään näistä tiedä, koska Japani on niin mysteerinen maa ;). Kiva, että tykkäsit, sillä minustakin ne olivat todella kiva piriste kaupunkimaisemassa. Kiitos kommentistasi 🙂
Lontoossa äskettäin piipahtaessani ei tullut kissakahvilaa etsityksi, vaikka tiesin siitä. Miksei se sopisi korvikkeeksi, jos on omia karvakorvia (kosmetologi ja hortonomi) kovin ikävä reissussa. Tiedätkö, ovatko kissakahvilat kovin täysiä, onko jonoa tai tarvitseeko varata paikkaa, vai sopiiko poiketa sisään, kun kohdalle osuu?
Kyllähän tuollainen voi tosissaan toimia silloinkin, jos on omia lemmikkejä ikävä :). En tiedä, millainen tilanne on yleensä, mutta ainakin silloin, kun kävimme ”kissatalossa” siellä oli meidän lisäksemme ehkä kaksi ihmistä. Kissakahvilassa oli sitten enemmän porukkaa, mutta ei kuitenkaan tungokseen asti. Varmasti tuokin riippuu paljon ajankohdasta ja kyseisen paikan suosiosta. Kävimme molemmissa tavallisena arkipäivänä, joten kaupungillakaan ei ollut silloin hirveän kovaa tungosta. Mutta paikkavarauksia ei ainakaan noihin tarvinnut :). Kiitos kommentistasi! Kysy vain, jos tulee vielä kysyttävää tuosta tai jostain muusta 🙂
Täällä sivutaan kissakahviloita yhdessä 11 kysymyksestäni.
Tampere, Tallinna tulossa syyspuoleen.