Olen juuri lähdössä matkabloggaajien pikkujouluihin, kun näen sattumalta ilmoituksen Facebookissa ”Yes, I really will be attending the meet-up”. Katson tarkemmin ja näen, että kaikkein suurin idolini, 4 Hour Workweekin kirjoittaja Tim Ferriss on järjestämässä ex tempore tapaamista 150 fanilleen Tukholmassa huomenna. En tiedä mitä tehdä. Lähdenkö tosiaan Tukholmaan alle vuorokauden varoitusajalla vain tuon yhden tapaamisen takia, vaikken edes voi olla varma, että pääsen tapaamaan koko henkilöä? Se ei ole lainkaan tapaistani, sillä suunnittelen kaiken aina hyvissä ajoin etukäteen. Ostan lipun tapaamiseen, mutta jätän asian vielä muhimaan. Ensimmäiseksi pikkujouluihin saavuttuani alan kysellä kaikilta, mitä pitäisi tehdä, mutta täytyy muistaa, että kyseessä on matkabloggaajien ryhmä, joten tietysti he sanovat, että pitäisi lähteä. Mitä enemmän mietin asiaa, sitä paremmin tajuan, että olisin täysi idiootti, jos en käyttäisi tätä tilaisuutta hyväkseni. Teidän lukijoiden pitää ymmärtää se, että Tim Ferrissin tapaaminen on elämäni suurimpien unelmien joukossa… siis suurimpien! Hänen oppiensa ansiosta uskalsin lopettaa koulunkäynnin (yksi elämäni parhaista päätöksistä) ja lähdin toteuttamaan unelmiani. Päästyäni kotiin keskellä yötä, suuntaan tietokoneelle ostamaan lentolippuja seuraavalle aamulle. Lisäksi saan yön aikana Facebookin kautta hotellikaverini kiinni, joka hommaa minulle huoneen Tukholman Radisson Blu Royal Vikingista hyvään hintaan, joten turhan kalliista matkasta ei tulekaan niin kallis. Yhtäkkiä kaikki onkin valmista ja olen lähdössä Ruotsiin heti aamulla.
Pari viikkoa aiemmin menin tokiolaiseen kirjakauppaan ja näin lehtihyllyssä ”SUCCESS”-lehden, jonka kannessa komeili juurikin herra Ferriss. Ostin lehden ja otin siitä kuvan Instagramiin hotellin loungessa. Jonkin ajan päästä huomasin, että itse Tim Ferriss oli tykännyt kuvasta! Henkilö, jolla on Instagramissakin yli 100 000 seuraajaa., henkilö, joka haastattelee kaikenlaisia kuuluisuuksia erikoisjoukkojen sotilaista poliitikkoihin ja leffatähtiin. Tämä voi monesta kuulostaa pieneltä asialta, mutta jos idolini on tuhlannut ajastaan edes sekunnin verran ja keskittynyt johonkin minun tuotokseeni, se on valtava kunnia. Viimeisen kokonaisen matkapäivän aamuna emme pääse tokiolaisen hotellimme aamiaisella siihen pöytään, johon yleensä istumme, joten valitsemme pöydän, josta sattumoisin näkee telkkarin (toisin kuin vakiopöydästämme). Hetken istuttuani ruutuun pärähtää CNN:n haastattelu Tim Ferrissistä aiheena ”Matka joka muutti elämäni”. Oudointa tässä on se, että hän puhui juurikin Japanin matkastaan. Joidenkin mielestä voi olla typerää puhua ”merkeistä”, energioista ja muista mystisistä asioista, mutta itse uskon niihin, joten en voinut olla huomioimatta tätä. Laitoin itse asiassa Instagramiin viestin Ferrissille, että tarjoan hänelle vielä joku päivä drinkin. En vain tiennyt sitä, että ”joku päivä” oli vain parin viikon päässä.
Kaksi viikkoa myöhemmin istun koneessa matkalla Tukholmaan tapaamaan tätä henkilöä, jonka näkemisestä olen unelmoinut jo vuosia. En voi korostaa tarpeeksi, että jos saisin tavata YHDEN julkisuuden henkilön (elävä tai kuollut) koko maailmassa, haluaisin tavata juuri hänet. Saavun paikalle puoli tuntia ennen virallisen tapaamisen alkua, mutta paikalla on jo parikymmentä ihmistä. Joku tulee avaamaan minulle lukitun oven ja esittäytyy. Kysyn onko Tim jo paikalla ja hän vastaa, että tuollahan hän on juttelemassa kaikille. Tämä on niin utopistinen tilanne. Kävelen ihmisjoukkoa kohti ja siinä hän on, idolini seisoo kahden metrin päässä minusta ja juttelee jollekin. Odotan hetkeäni, otan katsekontaktin ja menen esittäytymään. Kättelen häntä, kiitän elämäni muuttamisesta ja ojennan hänelle pullollisen Napue Giniä, jonka nappasin lentokentältä, sillä tiedän, että hän on suuri gin-fani (lisäkseni vain yksi toinen toi hänelle lahjan, joten jäin varmasti mieleen). Virallisen tilaisuuden alettua keräännymme Ferrissin ympärille, kun hän vastailee kaikenlaisiin kysymyksiin laidasta toiseen. On erittäin outoa kuunnella hänen vastailevan kysymyksiin ihan lähietäisyydeltä. Sitäkin oudompaa on, kun hän ottaa katsekontaktin ja mainitsee Napue pullon koko joukon edessä ja sanoo ”kiitos”, sillä hän pyysi minua kertomaan, miten se sanotaan suomeksi. Ehkä tämä vastaa sitä, miltä kiljuvista teinitytöistä tuntuu, kun he ovat esiintymislavan lähellä suosikkibändiään katsomassa. Minä en onneksi sentään kilju vaan pyrin olemaan mahdollisimman rento ja ”helppo” fani.
Mutta mitä jos oma idoli (tämä on vahva sana) onkin jotain muuta kuin mitä on odottanut? Mitä jos hän onkin täysi kusipää ja tajuan, että olen tuhlannut osan elämästäni hänen ihailemiseensa? Onneksi näin ei ole, sillä on hienoa huomata, että edessäni seisova mies on kaikkea sitä, mitä hän antaa olettaa julkisuudessa. Tai oikeastaan hän on sitäkin rennompi ja mukavampi. Ei pienintäkään merkkiä ylimielisyydestä tai muusta julkisuuden mahdollisesti mukanaan tuomasta negatiivisuudesta. Ehkä se johtuu myös siitä, että Tim Ferrissin fanit ovat vähän erilaisia verrattuna vaikkapa bändien tai näyttelijöiden faneihin. Timin fanit ovat yrittäjiä, unelmoijia, tekijöitä, eli henkilöitä, jotka ottavat oman elämänsä ohjat käsiinsä. Koska väkeä on enemmän kuin tarpeeksi, pääsen juttelemaan Timin kanssa aika vähän. Lyhyetkin jutteluhetket minun on vain otettava, sillä tässä joukossa ujot ja hiljaiset eivät pärjää. En kuitenkaan halua viedä liikaa hänen aikaansa, jotta hän voi keskustella mahdollisimman monen kanssa, joten pidän keskusteluni lyhyinä. Olen kuitenkin saanut matkani aikana sen mitä halusin, eli sain kätellä häntä, kiittää kaikesta ja ottaa yhteiskuvan (en yleensä harrasta tällaista). Lisäksi pääsin vielä keskustelemaan Tokiosta ja jopa halaamaan häntä lähtiessäni. Aika upea ilta siis. Alun perin tapaamisen piti kestää kaksi tuntia, mutta se meni yliajan puolelle ja lopulta jatkoimme hieman pienemmällä porukalla vielä baariin jatkoille. Joukkiomme näytti ihan kuin opetuslapset olisivat seuranneet Jeesusta.
Kuva ei ole paras mahdollinen, mutta ihan sama, minulle tämä on valtavan tärkeä 🙂
Kun saavun hotellille, minun on pakko mennä aulabaariin hieman selvittelemään ajatuksiani ja illan tapahtumia. Mieleeni tulee se, kun laitoin pari viikkoa sitten Tokiossa Instagram-kuvaani, että joku päivä tarjoan vielä Ferrissille juoman. Ärsyynnyn, kun tajuan, että nythän siihen olisi ollut täydellinen tilaisuus, kun olimme baarissa. Hetken päästä muistan kuitenkin Napue-pullon, jonka annoin hänelle ja tajuan, että täytin tuonkin tavoitteeni tiedostamatta – ja vielä paremmin, sillä kyllähän gini pullo voittaa yhden kämäisen drinkin. En voi olla hymyilemättä, kun katselen ikkunasta Tukholman hiljaisia katuja ja ajattelen kuinka upeaa elämä on. Kun uskaltaa asettaa hullujakin tavoitteita ja uskaltaa uskoa niihin, mitä vain voi tapahtua. Olen elävä esimerkki tästä. En tiedä, kuinka moni teistä jaksoi lukea tämän loppuun asti, sillä luulenpa, että aika harva teistä fanittaa Tim Ferrissiä läheskään samalla tavalla kuin minä, mutta tämän tarinan ”opetus” on se, että elämässä voi saada kaiken, mitä haluaa, jos on valmis siihen. En tiennyt, miten pääsen tapaamaan hänet. En tiennyt myöskään milloin se onnistuu. Tärkeintä ei olekaan tietää miten asia tapahtuu, jos vain päämäärä on selvillä. Matkan päätteeksi keksin myös vihdoin vuosien miettimisen jälkeen, mitä haluan elämältäni, mikä on aika upea juttu sekin. Oliko matka siis kaiken arvoista? Aivan varmasti oli!
Olisi todella mielenkiintoista kuulla onko teillä kenties idoleita ja oletteko ikinä päässee tapaamaan heitä? Tai haluaisitteko edes tavata?
Ps. Asiaan liittymätön ilmoitus. Pako Arjesta on Vertaa.fi-sivustolla ehdolla vuoden 2015 parhaaksi matkablogiksi, joten olisi mahtavaa, jos viitsisitte käydä äänestämässä blogiani, jos pidätte siitä, mitä kirjoitan :). Sivusto arpoo äänestäjien kesken 300€ matkalahjakortin, joten ehkä siitäkin on jotain iloa ;). Kiitos kaikille äänestäjille!
Jos pidit lukemastasi ja haluat tietää ensimmäisten joukossa, kun julkaisen postauksiani, voit käydä tykkäämässä blogin Facebook-sivuista. Jos haluat nähdä myös kuvia ennen kuin ne päätyvät blogiin asti (jos päätyvät lainkaan) ja seurata juttujani enemmän reaaliajassa, käy tykkäämässä myös Instagram-sivuistani. Arvostan jokaista tykkäystä ja seuraajaa, joten kiitos jo etukäteen :)!
64 kommenttia
Kysyitkö sä tosissa matkabloggaajilta, että pitäisikö lähteä? 😀 Vastauksenhan tietää jo kysymättäkin. Olipa jotenkin niin iloa ja inspiraatio pulppuava postaus. Noin sitä pitää kuule! Et paljastanut, mitä elämältäsi haluat, mutta hienoa, että sekin on selkiintynyt.
Jep x). Tuo jo osoittaa sen kuinka sekaisin ajatukset olivat, kun en edes tajunnut, että vastaushan on ilmiselvä ;). Kiva kuulla, että fiilis välittyi sinne asti!
Jätin tarkoituksella paljastamatta, koska eihän sitä kaikkea pidä kertoa yhdeltä istumalta ;). Kiitos kommentistasi!
Mahtavaa, Jerry! Tiesin, että reissu olisi oikeasti unelmien täyttymys, sen verran innoissasi pilke silmäkulmassa sitä mainostit! 😉 Jutun perusteella vaikuttaa siltä, että Tukholman reissu oli jopa parempi mitä ikinä olisit uskaltanut siltä odottaa. Unelmien perässä kannattaa juosta ja niiden eteen on ehdottomasti otettava riskejä. Miksipäs muutenkaan näitä arjen haasteita vastaan taistelisimme ja kiemuraisia polkuja tallustelisimme! Jes! Laittaisin tähän perään tosi ison peukun, jos olisi sellainen mahdollisuus.
Kiitos, Saana! Voi olla, että olin lievästi innoissani asiasta silloin pikkujouluissa :P. Täytyy myöntää, että olihan se ihan mieletön reissu! Lähdin periaatteessa hakemaan kättelyä ja sain kaiken tuon, joten ei olisi paremmin voinut mennä :D. Olet ihan oikeassa! Hienosti sanottu, sillä unelmat ja tavoitteet pitävät elämän kiinnostavana. Kiitos todella kivasta kommentista, Saana :)!
Sepä olisikin ollut, jos fanijoukko olisi ollut lauma kiljuvia aikuisia, jotka eivät meinaa pysyä nahoissaan 😀 Uskomattoman hyvä keksintö tuo lahja! Jännä juttu, etteivät monet tulleet ajatelleeksi koko asiaa. Itse olisin varmasti myös halunnut viedä idolille jotain muistettavaa, ihan sama vaikka Fazerin Sinistä Suomesta 😀
Nostan hattua, että menit tapaamiseen. Olisit varmasti kieriskellyt mielipahasta jälkeenpäin jos olisit päättänyt olla menemättä.
Älä turhaan mieti sitä, ettet päässyt tarjoamaan Timille drinkkiä. Ensiaskel on nyt otettu, joten seuraava kertakin varmasti tulee! Ehkä tapaatte randomisti joskus Tokiossa baarissa :p
Mulla ei tällä hetkellä ole ketään erityistä idolia. Nuorempana fanitin ihan järjettömästi Dimmu Borgiria (no joo, edelleenkin). Pääsin tapaamaan heitä nimmariteltalle Tuska festivaaleilla ja sain yhteiskuvan vokalisti Shagrathin kanssa. Se oli yks hienoimpi hetkiä alle 20-vuotiaana 😀
En tiedä, kuinka kaukana tilanne oli tuosta, mutta varmaan jokaine kiljui sisäisesti ”Se katto mua!” :P. Kiitos, omastakin mielestä se pullo oli aika kova veto ja täytyy myöntää, että yllätyin kovasti, ettei kaikki tuoneet jotain. Arvaa vain kuinka hyvin erotuin joukosta! Parikin sanoi myöhemmin, että oli hieno juttu, kun toin sen Timille :). Fazerin Sininen olisi tosi hyvä lahja kenelle tahansa. Tapaamiseen lähteminen oli aika iso askel pois omalta mukavuusalueelta, mutta olet täysin oikeassa. Mietin silloinkin, että jos en lähde, kadun sitä todella pitkään. Onneksi lähdin!
En enää mieti, koska tarjosin jotain parempaa, eli sen ginin :P. Mutta varmasti vielä tavataan jossain, tiedän sen ;). Tokiolainen baari olisi aika unelma tapaamispaikka :D.
Tuollainen hetki oli varmasti mielettömän upea! Itselläni ei harmillisesti ole koskaan ollut yhtään bändiä tai artistia, jota fanittaisi ihan kauheasti, joten keikoille meneminen ja nimmareiden pyytäminen ei ole ollut korkealla tärkeysjärjestyksessä. Oikeastaan haluaisin jonkun fanituksen kohteen musiikkimaailmastakin :). Voi olla, että matkabloggaamisen myötä löydät uuden idolin esimerkiksi jostain alan huippuvaikuttajasta. Kiitos kommentista, Maarit :)!
Tim Ferriss!! Luin 4-hour work weekin ihan pelkän nimen perusteella ja sain kyllä siitä paljon irti. Onhan se vähän kärjistetty ja aika harvalle _4_ tunnin työviikko on mahdollinen, mutta ihan mahtavia pointteja ja toimenpide-ehdotuksia herra kirjassaan tarjoili. Pitäiskin lukea kirja uudestaan ja palautella mieleen asioita.. Mut hei huippua et pääsit tapaamaan miehen, ymmärrän fanituksesi hyvin ja arvostan spontaaniuttasi!
Hehee! Mahtavaa, että sieltä löytyi toinenkin fani tai vähintäänkin henkilö, joka tietää kyseisen tyypin :). Tärkeintä koko kirjassa oli tavallaan se, miten se avasi silmät kaikille mahdollisuuksille ja elämän rajattomuudelle. Ja itse asiassa Ferris itsekin sanoo, ettei tarkoitus ole pyrkiä kirjaimellisesti 4 tunnin työviikkoon, vaan pointtina on enemmänkin tehdä aikaa sille, mitä oikeasti haluaa elämältään :). Itse olen lukenut kirjan läpi lukemattomia kertoja ja kyseinen ”raamattuni” alkaakin olla jo hieman rispaantunut :P. Tosi kivaa, kun sanot noin :). Kiitos kommentistasi, Venla!
Mulla tuli tästä fiilis, että pitäiskö itsekin lukea tuo kirja, kun se kerran suhun on tehnyt näin suuren vaikutuksen. 🙂 Mulla ei itsellä samalla tavalla ole idoleita. Jos pitäisi valita joku, jonka heittäytymistaitoa, riskin ottoa tai pelkäämättömyyttä ihailen, niin se olisi mulla varmaan omat vanhemmat… ja he useammin tarjoavat mulle niitä drinkkejä kuin minä heille. 😀
Mahtavaa, jos heräsi sellainen fiilis :). Kannattaa ehdottomasti lukea se, jos yhtään alkoi kiinnostaa. Suosittelen lukemaan englanniksi, koska suomennos on aika kamala :P. Kyselin tämän asian yhteydessä moneltakin löytyykö heiltä idoleita, mutta aika harvalla oli ketään ketä nimetä. Et siis ole ainoa. Upeaa kuitenkin, että voit ihailla vanhempiasi tuollaisissa asioissa, koska nuo ovat valtavan arvostettavia piirteitä. Eikä se ole yhtään pahitteeksi, että he tarjoavat ne drinkit etkä sinä ;).
Kiitos kommentistasi :).
Täällä ilmoittautuu toinen fani, joka in kanssa lukenut 4 hour workweekin useampaan kertaan ja tapaisin mielelläni herran kasvotusten. Tää oli oikeastaan eka monista kirjoista, joka sai kyseenalaistamaan perus oravanpyörä elämää ja ottaa askeleita kohti sitä, mitä haluaa. Ihailen Ferrissin tehokkuutta, kykyä kyseenalaistaa ja priorisoida ja myös sitä asennetta, että elämään voi saada luksusta ja laadukkaita asioita olematta miljonääri. Kyse on vaan valinnoista.
Ihan paras ja niin hieno hyvänmielen postaus, että tästä lähti aamu hyvin alulle (Ausseissa nyt 7.20 aamulla). Olen tosi iloinen, että tartuit tilaisuuteen, otit riskin ja toteutit unelmasi! Joskus universumi napsauttaa asiat kohdilleen niin täydellisesti, että pitää olla nopea hyödyntämään tuo tilaisuus ennen kuin se menee ohi.
Tiesinkin, että sinä fanitat kanssa Tim Ferrissiä :). Itsellä ihan sama juttu, eli kyseinen kirja sai kyseenalaistamaan lähestulkoon kaiken! Ferrissin asenne on mahtava, mutta oikeastaan upeampaa on se, että hänkin on ihan tavallinen ihminen, joka myöntää käyttävänsä torkkuherätystä ihan liian usein, eikä hänkään saa aina asioita tehokkaasti aikaiseksi. Tällaisistakin puhuttiin tuolla :). Mutta todellakin kyse on valinnoista ja Ferriss on oiva ihminen näyttämään, mihin pystymme.
Mahtavaa, että tykkäsit :)! Tuo on niin totta. Välillä pitää vain tarttua tilaisuuteen ja onneksi tein sen, kuten sinäkin Australian suhteen, vaikka kyseinen tilaisuus ei ollutkaan ehkä niin nopeasti ohi kiitävä :). Kiitos kommentistasi, Sandra!
Oi että, olipa ihana tarina! Hymyilytti koko ajan lukea tätä. Lisäksi nyt haluan ehdottomasti lukea tuon kirjan, joka noin on muuttanut elämäsi. 🙂
Mun suurin idolini tällä hetkellä on Nightwishin Tuomas Holopainen ja voi apua en tiedä uskaltaisinko tavata hänet livenä. Olen kyllä käynyt skenaarion päässäni läpi useampaan otteeseen, että mitä sanoisin ja mitä tekisin ja pelkkä ajatuskin jännittää. 😀 Joitakin vuosia sitten pääsin tapaamaan hyvin pienessä seurueessa saman yhtyeen Marco Hietalaa ja voi että jännitti. Olin yhtä hymyä, kun kättelin Marcoa ja hän sanoi minulle ”nyt mä en ikinä pese tätä kättä” IIIK! 😀
Mahtavaa kuulla, Lotta :)! Todella kivaa, jos saan fiilistä välitettyä ruudun toiselle puolelle. Kannattaa todellakin lukea se (englanniksi), koska jos ei mitään muuta niin ainakin se saa kyseenalaistamaan asioita.
Hienoa, että löytyy idoli :). Itsekin mietin Ferrissin tapaamista kaikissa eri skenaarioissa, mutta loppujen lopuksi se oli yllättävän helppoa, kun kyseessä on niin rento tyyppi. Jos joskus saat mahdollisuuden tavata Tuomaksen, tee se ihmeessä epäröimättä! Muuten kadut sitä ikuisesti :P. Varmasti aikamoinen kokemus tuo Hietalan tapaaminen varsinkin, kun hän sanoi vielä noin xD. Tuollaiset tapaamiset jää pitkäksi aikaa mieleen :). Kiitos kommentistasi!
Mielenkiintoista! Nyt sivistymättömänä täytyy myöntää etten ollut kuullutkaan tyypistä. Luen kirjan ja tuun sitten kommentoimaan taas!
Ei oo ollut ikinä oikein mitään omia idoleita… Paitsi ehkä Dalai Lama, jonka oon kahteenkin otteeseen päässyt tapaamaan, molemmilla kerroilla olen varma että se hymyili miulle, mutta en uskaltanut mennä jututtamaan, nynny mikä nynny…
Hienoa, että oli mielenkiintoista :). Älä pelkää, monetkaan eivät ole kuulleet Ferrissistä varsinkaan Suomessa, koska kyseessä ei ole mikään muusikko tai leffatähti, jollaiset yleensä suurin osa tietää. Kannattaa todellakin lukea kirja (englanniksi) ja mielelläni kuulen mielipiteesi sen jälkeen! Dalai Lama on aika kovan luokan idoli :O. Ja uskomatonta, että olet päässyt tapaamaan hänet jo kaksi kertaa! Varmasti aikamoinen fiilis seisoa sellaisen miehen läheisyydessä, vaikkei hänelle juttelisikaan :). Julkkisten ja suurmiesten / -naisten edessä tavallinen ihminen tuntee itsensä helposti melko mitättömäksi, joten jututtaminen ei välillä käy mielessäkään. Se on ihan tavallinen reaktio. Kannattaa kuitenkin miettiä, jos ”kolmas kerta toden sanoo” ja menet juttelemaan ensi kerralla ;). Kiitos kommentistasi :)!
Haa, mä luin juuri 4 Hour Workweekin ja olin jo todella tekemässä elämälleni jotain (lähinnä päivätyölleni), kun elämä toi muutoksen eteeni positiivisen raskaustestin muodossa. Nyt päivätyö jää tauolle ja voin keskittyä paremmin siihen mistä pidän eniten, eli bloggaamiseen. Ja ehkä siihen vauvaankin pitää vähän keskittyä.. 😀
Ihanasti kirjoitettu juttu. Tuntui kun olisin ollut mukanasi ja pystyin niin samaistumaan fiiliksiisi, joita idolin tapaaminen herättää. Todellakin luin jutun loppuun asti. Itselläni ei ole juuri nyt ketään suurta idolia, mutta voin jotenkin samaistua tuntemuksiisi kun mietin teini-ikäistä Martinaa, joka oli juuri kohdannut silloisen suuren sankarinsa, Ilveksen jääkiekkojoukkueen maalivahdin. 😀 Siitäkin hetkestä on muistona yhteiskuva, joka on ihan jäätävän huono, mutta sitäkin tärkeämpi muisto. Ainakin sille teini-ikäiselle Martinalle. 🙂
Mahtavaa, että kirja on tullut luettua, vaikka suunnitelmat menivätkin vähän uusiksi ;). Hienoa, että nyt on aikaa keskittyä bloggaamiseen! Siihen pyrin itsekin tekemällä päivätyön tehokkaammin ja varaamalla enemmän aikaa blogille. Hoidat sitten sen vauvan aina, kun postaukset on tehty xD.
Kiitos paljon, Martina :). Postaus on aina onnistunut, kun sen kautta voi välittää omia tuntemuksiaan myös lukijalle, joten tällainen kommentti lämmittää mieltä. Vaikka idolia ei olisikaan tällä hetkellä, uskon kyllä, että tiedät, miltä tuollainen tuntuu, koska kyllähän sen maalivahdin tapaaminen oli takuuvarmasti upea kokemus :)! Kiitos kommentistasi!
Wau mikä äkkilähtö! Oon ihan vähän kade, koska 4HWW on kyllä itsekin tullut kaluttua moneen kertaan läpi ja Ferrissin podcasteja tulee kuunneltua viikoittain. Meillä kulkee aina vähintään yksi kirja mukana ja se on 4HWW. Jos joskus iskee epätoivo omaan tekemiseen, niin tulee palattua kirjaan ja muistaa taas mikä on tärkeintä. Se, että on oman elämänsä kuskina.
Jep, aika kaukana siitä, mitä yleensä teen :P. Teillähän onkin tuo elämäntyyli juurikin 4HWW:n mukaista, joten en yhtään ihmettele, että kirjakin kulkee aina mukana :D! Tuo nimittäin on todellakin kaikkein tärkeintä ja te olette hieno esimerkki siitä :). Kiitos kommentistasi, Sari!
Nyt oli kyl sen verran kova mainospuhe, et täytyy varmaan itekkin tutustuu kirjaan ja kirjailijaan. 😀
Vahingollinen mainospuhe :P. On kuitenkin selvää, että suosittelen ehdottomasti!
Spontaanit päätökset on ihan parhaimpia, oon iloinen sun puolesta, tästä tekstistä välittyy todella hyvin fiilikset! Itse en allekirjoita kaikkia Ferrisin oppeja, mutta siitä oon kyllä samaa mieltä että se on motivoiva ja innostava, vaikka omaan makuuni ehkä liian individualistinen. Mutta tajusin että ehkä sitten jossain alitajunnassa kuitenkin jotain hänen opeistaan seurasin, tein nimittäin sen mitä hänkin, otin loparit ja muutin Argentiinaan hahah 😀 😀
Kiitos paljon, Annika :)! Spontaaneja päätöksiä on tullut tehtyä aivan liian vähän, mutta olen huomannut, että juuri niitä pitäisi tehdä tosi useasti! Ei missään nimessä tarvitsekaan olla samaa mieltä Ferrissin kanssa kaikista asioista, tai mistään, sillä tärkeintä on, että hänen ideoistaan ja neuvoistaan tarttuu jotain mukaan – edes kyseenalaistamisen taito, jos ei mitään muuta. Kuulostaa mielenkiintoiselta, että sanot Ferrissiä ”liian individualistiseksi”, joten kuulisin tosi mielellään tarkemmin asiasta :). Siis keskittyykö Ferriss liian itsekkäästi vain yhteen henkilöön eikä vaikkapa laajempaan ryhmään, vai? Varmaankin jotain tosiaan tarttui mukaan, kun repäisit tuolla tavalla ;). Kiitos kommentistasi!
Joo en oo varma onko individualistinen juuri oikea sana, mutta se fiilis mikä mulle jäi oli että Ferrisin mielestä tärkeintä on tulla yksilönä menestyväksi hinnalla millä hyvänsä ottamatta huomioon sitä miten oma elämäntyyli vaikuttaa muihin ihmisiin ja ympäristöön. Siinä ei mun mielestä tuotu yhtään esiin sitä minkälaisia ”externalities” (en oo varma miten käsite käännetään suomeksi) yksilön toiminta saattaa aiheuttaa jos toteuttaa 4h-työviikon hinnalla millä hyvänsä. Esimerkiksi yritys ei voi olla nykymaailmassa pelkästään voittoa tuottava, vaan sen pitää ottaa huomioon myös kestävä kehitys, ympäristötekijät ja sosiaalinen vastuu. Toinen asia mikä särähti korvaan oli se matkustuvinkki että ei kaikkea tarvi pakata koska voit joka kerta ostaa uudet vaatteet. 😛 Ja muutama muu mutta alan kuulostamaan hirveältä paasaajalta jos jatkan tätä avaututmista 😀
Mutta having said that, kirjassa on mun myös paljon loistavia oppeja ja ajatuksia esimerkiksi juuri siitä että pitäisi muuttaa ajatusmallia sen suhteen että mitä elämässä kannattaa priorisoida, perinteinen työnteön malli ei ole välttämättä se oikea.
Ja tämän Ferriss-kritiikin ei ole siis tarkoitus millään tavalla kritisoida Ferrissistä motivoituneita, koska uskon että hänen oppejaan pystyy ehdottomasti toteuttamaan myös muuta maailmaa ajatellen…! 🙂
Ajattelin, että tarkoitit tätä, mutta kiitos tarkennuksesta :). On mielenkiintoista kuulla toisten mielipiteitä näistä asioista, joten hyvä vain, kun kerroit lisää! Varmasti Ferrissin opit voi tulkita monella tavalla, mutta loppujen lopuksi hän antaa vain idean siitä, miten asian voi tehdä, mutta se on sitten jokaisesta itsestään kiinni, miten tätä lähestyy. Mutta ymmärrän tarkalleen, mitä ajat takaa :).
Matkustusvinkkinähän tuo on tavallaan ihan hyvä, mutta ei todellakaan kestävää matkailua edistävä eikä muutenkaan ympäristöystävällinen, joten en itse toimisi noin. Ei huolta, en ottanut tätä mitenkään negatiivisesti, vaan pelkästään mielenkiintoisena näkökulmana :). Kuten sanoinkin aiemmin, sehän on jokaisesta itsestään kiinni, miten noita oppeja soveltaa, joten loppujen lopuksi niitähän voi käyttää myös paljon hyvään ja maailman kehittämiseen. Yksi pääasioistahan on se, että vapauttaa oman aikansa siihen, mikä on tärkeää, eli vaikkapa luonnonsuojeluun tai hyväntekeväisyyteen, riippuen ihmisestä. Kiitos hyvästä kommentista :).
Ihanaa aitoa intoa koko teksti! Teksti saa minut iloiseksi sinun puolestasi. Onneksi menit!!
Ja pakko myöntää, piti käydä googlettamassa kuka on Tim Ferriss… 🙂 Nyt tiedän!
Kiitos :)! Hienoa, että tuli tuollaiset fiilikset tästä. Todellakin, onneksi menin! Monikaan ei tiedä Tim Ferrissiä, koska kuten sanoin jossain aiemmassa kommentissani, hän ei ole mikään leffatähti tai muuta. Tällaiset itsekehitysgurut jäävät usein vain tietyn asiakaskunnan tietoisuuteen :).
Mä en koskaan olekkaan kuullut koko Tim Ferris -nimisestä tyypistä. Pitää varmaan Googlettaa hänet.
Hienoa että päätit spontaanisti lähteä matkaan ja että pääsit tapaamaan idolisi! 🙂
Et ole todellakaan ainoa! Kannattaa googlettaa niin tiedät mistä puhutaan ;). Oli oikeasti hieno kokemus, täytyy myöntää.
Totta kai sinun piti lähteä tälle matkalle! Ja kuulostikin niin onnistuneelta. Minäkin monesti aina sanon, ehkä hieman pilke silmäkulmassa, että tämä oli selvästi ”merkki”. Ja toki niitä ”merkkejä” pitää kuunnella. Pitää itsekin kyllä lukea 4HWW.
Jälkikäteen se tuntuu niin itsestään selvältä, mutta silloin aluksi en ollut ihan varma onko se sen arvoista vai ei. Onneksi kuitenkin tein tällaisen päätöksen :). Kyllä niitä merkkejä kannattaa kuunnella ;). Suosittelen lämpimästi lukemaan tuon kirjan englanniksi, koska suomennos oli omasta mielestä aika huono.
Olipas positiivinen postaus, sitä oli ilo lukeakin, ja pidän kirjoitustyylistäsi! En ole kuullutkaan kyseisestä hepusta, mutta vaikuttaa tutustumisen arvoiselta, etenkin jos suunnittelee jonkinnäköisen bisneksen perustamista. Minäkin uskon ”merkkeihin” ja luotan paljon intuitioon, vaikka se vähän hörhöltä saattaa kuulostaakin. 😀
Kiitos, Johanna :)! Tuo on todella kiva kuulla! Itse asiassa oma kirjoitustyylini on se, jota kritisoin ehkä eniten oman pääni sisällä, joten on todella piristävää kuulla jonkun kehuvan sitä :). Kannattaa ehdottomasti tutustua häneen ihan elämänlaadun parantamisenkin vuoksi, mutta erityisesti jos haluat yrittäjäksi tai saada enemmän irti työelämästä. Et menetä mitään, jos luet tuon yhden kirjan, mutta suosittelisin hankkimaan sen englanniksi :). Merkkeihin kannattaa uskoa tietyissä määrin, joten ihan sama vaikka ne olisivatkin hörhöjä juttuja joidenkin mielestä x). Kiitos kommentistasi!
Näin se pitää tehdäkin! Mä ennen katsoin kaikenmaailman itsekehitysoppaita vähän nenänvartta pitkin, mutta sitten nelisen vuotta sitten tutustuin avomieheen joka on ihan niiden fani ja kaikki se niistä kumpuava positiivisuus, asenne ja käytännön muutoksetnsai mutkin pauloihinsa. Että en ihmettele enää, että tällaisia tyyppejä fanitetaan – mua oikein harmittaa, kun itsellä ei oo ketään varsinaista idolia tällä hetkellä. Ois hienoa päästä kokemaan jotain samanlaista kuin sä tällä reissulla.
Ymmärrän, miksi monet eivät oikein välitä itsekehitysoppaista sun muista guruista, mutta juurikin tuollainen sopivan henkilön tapaaminen voi raottaa sitä, miksi jotkut kiinnostuvat niistä niin valtavasti. Hienoa, että löysit itsellesi sellaisen miehen :)! Kyllä se idoli vielä löytyy, jos sellaista ”kaipaa” elämääsi, mutta toisaalta ei se ole välttämätöntä. Mutta se on myönnettävä, että tuollaisten fiilisten kokeminen on aivan mieletöntä kenelle tahansa, olipa sitten kyse vaikkapa suosikkibändin tapaamisesta tai tällaisesta idolista :). Kiitos kommentistasi! Kerrohan joskus, jos löydät itsellesi sen idolin ;).
Olen samalla tavalla fanittanut Riku Rantalaa ja Ville Haapasaloa ja molemmat olen onnistunut tapaamaan. Tim Ferriss on minulle ihan nevöhööd, mutta jo tuo ensimmäinen ajatus on sellainen, että rakastan olla eri mieltä. Tietyin privilegioin varustetut ihmiset ovat sellaisia, jotka saavat, minkä tahtovat, mutta siis tässä on tämä reunaehto. Ihan vaikka konkreettisesti, minä en pääse Athos-vuorelle ikinä, vaikka kuinka haluaisin. Tuskin voittaisin esimerkiksi olympialaisissa, vaikka kuinka haluaisin.
Monikin suomalainen fanittaa juurikin Rikua ja Villeä erityisesti elämänasenteen ja laajan matkustelun takia :). Upeaa, että olet päässyt tapaamaan heidät! Varmasti oli hieno hetki.
Sanoinkin jo monelle muille kommenteissa, että Tim ei tosiaankaan ole Suomessa se kaikkein tunnetuin henkilö, joten en yhtään ihmettele, ettet ole kuullut hänestä :). Tämä on varmasti sellainen aihe, josta voisin väitellä monta tuntia, mutten näe sille mitään syytä, joten sanon vain sen, että ymmärrän täysin, miksi olet tuota mieltä, vaikken itse ihan allekirjoitakaan tuota. Riippu tietysti, millaisista privilegioista puhut, mutta ihmisille on ominaista syyttää ulkopuolisia tekijöitä siitä, jos eivät menesty siinä, missä haluavat menestyä – olipa sitten kyse urasta, opiskeluista, parisuhteista tai mistä tahansa muustakaan. Puhun nyt siis yleisesti, koska olen itsekin syyllistynyt aivan samaan juttuun (ja syyllistyn varmasti jatkossakin) ennen kuin tajusin tekeväni niin. Tietysti on olemassa ns. ääritapauksia, kuten Athos-vuori, jonne ei tyyliin päästetä lainkaan naisia, mutta jos tätä asiaa haluaa viedä pidemmälle, ei se ole ihan niinkään, ettet koskaan voisi päästä sinne. Jos tarpeeksi kovasti haluat sitä, voit yrittää muuttaa säädöksiä, jotka kieltävät naisten pääsyn tai vaikkapa hankkia itsellesi erikoisluvan, jolla pääset nousemaan sinne. Jos muu ei auta niin ainahan voit hypätä sinne laskuvarjohypyn ;). Pointtina on se, että keinoja kyllä löytyy, vaikka ne eivät olisikaan niitä helpoimpia tai edes monen mielestä mahdollisia. Ja olympialaisissakin voi voittaa kuka tahansa, jos siihen on valmis :).
Halusin vain sanoa, miksi olen itse tätä mieltä, vaikka sinä olet tässä aivan yhtä oikeassa kuin minäkin. Tarkoitukseni ei ole inttää vastaan vaan enemmänkin tuoda esiin oman elämänasenteeni, joka ei usko siihen, että joku asia ei olisi mahdollista. Toivottavasti et siis ärsyynny tai loukkaannu siitä, miten esitin asian :). Kiitos hyvästä kommentistasi!
Upeaa, että lähdit! Ja kyllä postauksen jaksoi lukea helposti loppuun asti, innostuneisuutta on mukava seurata! Eikä edes haitannut ettei mulla ole mitään tietoa kuka herra Tim Ferriss on. 😀
Kiva tietää, että jaksoit lukea :). Tärkeintä ei ole Ferrissin tunteminen vaan yleisesti se fiilis, mikä voi tulla oman idolin tai tärkeän henkilön tapaamisesta, joten et menettänyt mitään tarinassa, vaikket häntä tunnekaan ;). Kiitos kommentistasi!
Olipas inspiroiva ja innostava teksti! Mä en pysty ihan samallalailla samaistumaan tuohon idolihommaan tai kenenkään fanittamiseen, kun mulla nää ihailun kohteet vaihtelee mielialan ja päivän mukaan 😀 Ikinä en ole ketään varsinaisesti fanittanut.. Olishan maailma täynnä julkkiksia, joita olisi unelmien täyttymys tavata, mutta ei ole ketään niin ylitse muiden.. Pakko kai myöntää, etten ollut kyseisestä miekkosesta kuullutkaan ennen tätä postausta! Ehkä pitäisi hänen elämänfilosofiaansa tutustua paremmin, ainakin tän postauksen perusteella 😀
Vaikutti tosi voimaannuttavalta kokemukselta, mahtavaa et otit riskin ja lähdit!
Kiitos paljon, Jenna :)! Harvalla on noita idoleita, mutta voi olla, että sellainen osuu joskus sinunkin kohdallesi. Usko pois, et ole ainut, joka ei ole kuullut Ferrissistä :P. Kannattaa ehdottomasti tutustua! Ei siinä ainakaan mitään menetä ;).
Sitä se todella oli – voimaannuttavaa ja inspiroivaa. Kiitos kommentistasi!
Haha, ihana postaus! Olen itse ihan super extreme-ihminen ja peukutan aina kun joku tekee samoin!
Kiitos, Sari :)! Itse olen kaukana extremestä, mutta kiva välillä astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle :).
Ihan mieletön juttu! Upeaa että menit! Tästä heräsi paljon ajatuksia…
Tuntuu että ihmiset pohtivat ja pähkäilevät läpi elämänsä pitäisikö sitä ja tätä. ”Voi kunpa joskus” -ajattelu on voimissaan, mutta harva uskaltaa tehdä asioille mitään….Sitten on olemassa niitä, jotka päättävät mitä haluavat, menevät ja tekevät elämästään juuri sellaista kuin haluavat 🙂
Kiitos, Kiia! Hienoa, jos pystyin herättämään ajatuksia postauksen avulla. Suurin osa ihmisistä on valitettavasti juuri sellaisia, että ”olisihan se kiva”, mutta eivät ikinä tee mitään, kuten sanoitkin. Itse pyrin olemaan jälkimmäinen, eli sellainen, joka ei jää odottelemaan sitä, että elämä antaa asiat. Mieluummin ansaitsen ne omilla teoillani :).
Tää postaus! Great success man ???! Titta osti aikoinaan tän jampan kirjan ja kehui sitä. Tarkoitukseni oli lukea se, mutta työkiireiden ja elämän niputtaminen IKILOMALLE vei kaiken vähäisenkin ajan, että kirja jäi lukematta. Kun aikamme koitti lähteä IKILOMALLE niin en keksinyt parempaakaan kirjaa ottaa mukaani! Valitettavasti Titta oli jo ennättänyt luovuttaa kirjan kaverille. Olin, että ”that’s life, it was meant to happen like this” ja koska kirja oli Suomeksi niin sekin vielä. Luen mieluusti Englanniksi kaikki kirjat, mutta NYT uskon tähän merkkiin, että hankin tämän kirjan nyt jostain ja annan sille ”a second chance”! Ehkä äkkiseltään kun pääsin Kavinskyn kanssa ottamaan selfien oli niin jännä tilanne, että voin vaan kuvitella sun x1000 olotilan ennen, aikana ja tilanteen jälkeen ? Good on ya! Olen täysin samaa mieltä, unelmia on uskallettava toteuttaa, kukaan ei estä niiden saavuttamista, muuta kuin sinä itse! Aivan mahtavaa, että otit sen lennon. Olisi varmasti jäänyt kaivelemaan hampaaseen jos et sitä olisi tehnyt!
-Thomas / IKILOMALLA
*living my dream, every day ?*
Kiitos kovasti, Thomas :D! Tämähän on juuri se kunnon merkki siitä, että nyt kannattaa etsiä Timothy Ferrissin kirja käsiin englanniksi (suomennos on aika huono). Ehkä nyt on jostain syystä otollisempi aika lukea tuo kuin aiemmin, joten tartu tilaisuuteen! En itse tiennyt kuka Kavinsky on ennen googlettamista, mutta varmasti hänenkin tapaaminen on ollut todella jännittävä tilanne :)! Tapasitteko tyyliin keikalla vai kadulla yms.? Täytyy myöntää, että Ferrissin tapaaminen oli kyllä aivan uskomaton kokemus. Hienosti sanottu, unelmia tosiaan kannattaa toteuttaa! Tiedän jälkikäteen, että olisin katunut ikuisesti, jos en olisi napannut sitä lentoa :). Tuntuu tosiaankin siltä, että sinä ainakin elät unelmaasi, joten jatka samaan malliin! 4HWW-kirjasta on varmasti hyötyä tuollaisessa elämäntyylissä :). Kiitos mahtavasta kommentista!
Taisinkin tähän jo Facen puolella kommentoida, että kyllähän sitä joskus voi (ja pitää 🙂 ) lähteä matkalle aika pieneltäkin tuntuvan syyn takia (ja tämähän oli selvästi isompi).
Me kävimme Travelers Century Clubin kokouksessa toissavuonna lentämällä Frankfurtiin lauantai-aamuna, osallistumalla kokoukseen lauantaina ja paluulento sunnuntai-aamuna. Ei paljon muuta Frankfurtista koettu kuin kokous, mutta oli se matkan arvoinen!
Ihan totta :). Helposti vain tulee ajateltua rahaa ja sitä kuinka paljon ”järkeä” tuollaisessa on, mutta joskus pitää antaa tunnepuolen voittaa. Silloin sanoinkin, että tuo oli takuuvarmasti hieno kokemus teille, vaikka Frankfurtia ei silloin ehtinytkään paljon näkemään :). Kiitos kommentistasi!
Mahtava juttu että lähdit! Itsekin kovasti unelmoin, että oppis heittäytyyn kunnolla tällaisiin mahdollisuuksiin(jos niitä omalle kohdalle sattuis). Oli myös varmasti siistiä päästä tapaamaan kyseinen herra. Ite oon useasti hypistellyt sitä kirjaa, mutta toistaiseksi on jäänyt aina hyllyyn. Täytyy Suomeen palatessa korjata tilanne.
Kiitos! Itsellekin tämä on aika harvinaista, mutta kannattaa muistaa tämä postaus, kun omalle kohdallesi sattuu jotain vastaavaa. Muistat sitten paremmin, mitä sillä voi saavuttaa :). Kannattaa ehdottomasti tutustua tuohon kirjaan – mielellään englanniksi. Kiitos kommentista :)!
Mahtavaa, että uskalsit tarttua hetkeen! Mä olen itsekin ollut ennen sellainen ihminen, joka on suunnitellut ja ennakoinut kaikki tekemisensä hyvin tarkkaan etukäteen ja tiedän, kuinka sellaiseen tottuneelle on hankalaa yhtäkkiä tehdä asioita spontaanisti. Varmasti oli hyvin ikimuistettava tapaaminen. Mä tykkään kierrellä ulkomaita myöten suosikkibändieni (jotka ovat suomalaisia…) keikoilla. Siinä yhdistyy kaksi mun suosikkiasiaa: matkustaminen ja hyvä musiikki. Joten ymmärrän hyvin senkin, että itselleen tärkeitä asioita voi lähteä kokemaan myös kotikaupunkia kauemmas 🙂 Nämä on niitä asioita, joita on sitten hyvä muistella keinutuolissa. Sitä elettyä elämää.
Kiitos, Noora :). Hienoa, jos olet päässyt irti kaavoihin kangistumisesta ja teet asiat spontaanimmin :). Itselläni on vielä pitkä matka jatkuvaan spontaanisuuteen, mutta kehitän itseäni tuossa asiassa jatkuvasti. Varmasti muistan tuon ikuisesti!
Suosikkibändien mukana kiertäminen on takuuvarmasti hieno keino nähdä maailmaa! Muuten olet täysin oikeassa, mutta muista, että elämää on vielä keinutuolivaiheessakin, jos asenne on kohdallaan ;). Kiitos kommentistasi!
Minullekin aivan tuntematon tyyppi. 🙂 Kuinka paljon sinua olisikaan harmittanut, jos et olisi mennyt! Tilaisuuksiin todellakin pitää tarttua, jos se mitenkään on mahdollista. Tietenkin tuohon reissuun meni rahaa, mutta ei kokemuksia kuitenkaan voi rahassa mitata. Ihan parasta, että koit matkan kaiken arvoiseksi.
Ei se haittaa, sillä monille hän on ihan nobody :). Tilaisuuksiin pitää tosiaankin osata tarttua! Kiitos kommentistasi :).
Hienoa, että pääsit tapaamaan idolisi! Jotenkin minuakin kyllä huvitti tuo, että kysyit matkabloggaajilta, pitäisikö sinun lähteä 🙂 Minulle tämä Tim Ferriss ei ollut ennalta tuttu, piti ihan googlata, mikä hän on miehiään. Kiinnostavaa matskua kyllä, pitää tutustua vielä tarkemmin!
Jep, siinä vaiheessa olin niin sekaisin, etten edes tajunnut kysymyksen seuraamuksia ;). Kannattaa tutustua tarkemmin esimerkiksi 4HWW-kirjan englanninkielisen version muodossa, jos yhtään alkoi kiinnostaa :). Kiitos kommentista!
Aivan huikea juttu ja niin superia että lähdit vaan extempore! Oikein! Iso peukku myös tosiaan tuliaisten huomioimiselle. Mä en voi väittää että olisin osannut käyttäytyä yhtä hillitysti kun tapasin idolini Dave Grohlin, hahaha ;)))
Oli tosi hieno fiilis :)! Kiitos paljon! Siis tapasit vai jos tapaisit :P? No joka tapauksessa en yhtään ihmettele, jos et osaisi/osaa käyttäytyä hillitysti, koska onhan Dave kuitenkin sellainen tyyppi, että siinä kuuluukin kirkua, pomppia ja seota täysin :D. Itse asiassa vaikken häntä erityisesti fanitakaan musiikillisesti (oikein hyviäkin biisejä löytyy kyllä), olisi silti mielenkiintoista tavata hänet, koska hänessä on sellaista aika upeaa elämänasennetta :P. Kiitos kommentistasi :)!
Olipahan erikoinen tunne lukea postaus, jossa kirjoittaja on aivan sfääreissä ihmisestä, jota en tiedä. No sen verran kiinnostus heräsi, että aloin seuraamaan kaveria Twitterissä. Sen jälkeen ehdotti seuraavaksi Richard Bransonia, Bill Gatesia ja Donald Trumpia, että sellaista.
Kommentit luettuani alkoi 4 tunnin työviikkokirja kiinnostamaan 🙂
Itsellä ei taida olla ketään sellaista henkilöä, jonka kanssa haluaisin ehdottomasti tavata. Toki joidenkin maailman huippu-urheilijoiden peliä on hieno seurata paikanpäällä ja sitä olen harrastanutkin. Voisihan sitä tietysti pelata golfkierroksen jonkun legendan kanssa. Ehkäpä sitten golfkierroksen unelmaryhmä olisi Samuel L. Jackson, Barack Obama ja Tiger Woods. Itselleni caddieksi James Harden, jaksaa ainakin kantaa mailat koko kierroksen. Pelipaikkana Augusta National, eiköhän joku noista sinne saa ryhmän pelaan.
Varmasti on erikoista lueskella hehkutusta, kun ei tiedä kohteesta mitään :P. Aika kovaan joukkoon pisti Ferrissin, joten varmasti tässä hehkutuksessa on jotain perää ;). Kannattaa lukea tuo kirja englanniksi, jos mahdollista. Suosittelen siis lämpimästi :).
Golfkierros tuossa porukassa olisi aika uskomaton kokemus takuuvarmasti, joten ehkä tuo onkin sopiva unelmatavoite sinulle ;). Kiitos kommentista, Rami :)!
Heips! Mielukuvani kampista on tyylikkäs ja moderni hotelli, jonne olen aina halunnut päästä rentoutumaan.
[…] kyseisen menetelmän on tutkittu toimivan tavoitteiden saavuttamisessa. Esimerkiksi kirjailija Timothy Ferriss on puhunut tästä usein. Jos ihminen asettaa itsensä tietynlaiseen vastuuseen julkisesti, hänen […]