The Okura, Tokio – Kansainvälistä luksusta japanilaisittain

Yhteistyössä The Okura, Tokio

Tokion The Okura -hotelli on yksi Japanin vanhimmista luksushotelleista, mutta tavallaan se on nykyään yksi uusimmista. The Okura sai juuri valmiiksi kolme vuotta kestäneen täysremontin, joten vaikka sillä on pitkälle ulottuva historia, se on silti aivan upouusi hotelli. Kun hotelli on vasta avattu, on suuri riski, että kaikki ei ole vielä ihan valmista ja asiat etsivät omaa paikkaansa. En tiedä, johtuuko tämä aiemman hotellin tuomasta kokemuksesta vai japanilaisesta tehokkuudesta, mutta jo kuukausi avajaisten jälkeen hotelli oli täysin toiminnassa ilman minkäänlaista keskeneräisyyden tunnetta. Olin jo aiemmin kiinnostunut kyseisestä hotellista seuratessani remontin etenemistä, mutta American Expressin Platinum Conciergen suosituksesta päädyin lopulta valitsemaan The Okuran hotelliksemme neljäksi yöksi syksyn matkalla.

The Okura sijaitsee Tokion Minato-ku-alueella, keisarillisen palatsin puutarhan eteläpuolella ja Roppongin itäpuolella.

Kenelle The Okura sitten oikein sopii? Jos uusi, kansainvälinen luksushotelli kuulostaa hyvältä, mutta kaipaat siihen myös perinteistä japanilaista vieraanvaraisuutta, The Okura on täydellinen valinta. Hotellin sijainti on kätevä, mutta emme varsinaisesti löytäneet kauheasti tekemistä aivan lähialueelta. Kuitenkin esimerkiksi Roppongi ja Ginza ovat lyhyen kävelymatkan päässä ja lähistöllä on metroasemia, joten kulkeminen paikasta toiseen on helppoa.

Uusi hotelli koostuu kahdesta rakennuksesta, eli Prestige Towerista (korkeampi päärakennus) ja Heritage Wingistä. Prestige Tower on 41-kerroksinen pilvenpiirtäjä, joka sisältää Club Loungen, kuten myös Club-tason huoneet. Heritage Wing on 17-kerroksinen ja sisältää enimmäkseen japanilaistyylisiä sviittejä. Yövyimme itse Prestige Towerissa 39. kerroksessa Club Corner -huoneessa.

The Okuran käytävät ja yleistilat ovat täynnä erilaista taidetta ja muita kauniita esineitä.

SAAPUMINEN

En valitettavasti osaa kertoa, millainen Club-tason sisäänkirjautuminen tavallisesti on, sillä saavuimme hotellille vasta keskiyöllä, joten Club Lounge oli jo suljettu. Olimme ainoat pääaulassa olevat asiakkaat, joten sisäänkirjautumisemme hoidettiin nopeasti ja tehokkaasti. Emme itse asiassa nähneet koko neljän yön vierailumme aikana kertaakaan jonoja aulan tiskeillä, vaikka hotelli oli lähes täynnä, joten uskon, että sisäänkirjautuminen hoidetaan aina tehokkaasti kellonajasta huolimatta. Sisäänkirjautumisen jälkeen henkilökunta saattoi meidät huoneeseemme asti.

HUONEEMME

Itse huone, kuten periaatteessa koko hotelli, on todella sulavalinjainen, maanläheinen ja hillitty. Huoneessa lähes kaikki on piilotettu puupaneelien tai liukuovien taakse, joten yleisfiilis on hyvin rauhallinen ja siisti. Lisäksi valtava huonekorkeus tekee huoneesta entistä tilavamman tuntuisen.

Aloitetaan huoneeseen tutustuminen sängystä, joka on suorastaan valtava! Se on ilmeisesti ”vain” 220 senttiä leveä, mutta se tuntui sitäkin isommalta. Ja suuressa sängyssähän on pakko olla iso peitto, joka oli rehellisesti sanottuna muhkeampi ja hyvällä tavalla painavampi kuin missään tähän mennessä. Kun yritin katsoa telkkaria sängystä käsin, jouduin painamaan peittoa alaspäin useita kertoja, jotta näin jotain kaiken sen muhkean peittopilven takaa. Se ei käy selväksi kuvissa, mutta Instagramin puolella Okuran highlight-osiossa löytyy pieni video tästä, jos haluat tietää, mitä tarkoitan.

Tykkään nykyään hotelleissa erityisesti siitä, jos huoneessa on käytössä sähköllä toimivat verhot, varsinkin pimentävät sellaiset, sillä ne ovat tärkeä ominaisuus, kun aurinko nousee jo aamuviideltä ja paistaa suoraan huoneeseen. Se on mahtava fiilis, kun aamulla herättyäni voin vain painaa nappia sängystä käsin, jolloin verhot nousevat valtavien ikkunoiden edestä paljastaen Tokion kaupunkinäkymän. Ja näkymästä puheen ollen, se oli yksi huoneen parhaista ominaisuuksista. Koska meillä oli kulmahuone, sieltä oli näkymät Roppongiin, Shinjukuun ja jopa Tokyo Toweriin, joka yllätti meidät positiivisesti, sillä kun saavuimme ensimmäistä kertaa huoneeseen, verhot olivat kiinni, joten emme osanneet aavistaakaan, että yksi Tokion ikonisimmista maamerkeistä on lähes suoraan ikkunamme takana.

Pidin huoneessa erityisesti iPadista, jolla pystyi hallitsemaan kaikkea verhoista valaistukseen. Sen käyttö oli intuitiivista ja jotenkin ”futuristista”, koska en ole tottunut sellaiseen muissa hotelleissa. Valitettavasti en tajunnut ottaa kuvaa iPadista, mutta Instan puolella siitä löytyy video.

Siellä se Tokyo Tower näkyy

Sängyn takana olevista ikkunoista näki suoraan Shinjukuun

KYLPYHUONE

Kylpyhuoneessa on iso liukuovi, jolla sen voi erottaa muusta huoneesta

Suihku on sijoitettu tilavaan huoneeseen ammeen viereen (suihkusta löytyy myös peili)

Kylpyhuone oli kaunis ja tyylikäs, mitä edesauttoi se, että vessa oli sijoitettu omaan huoneeseensa eteiskäytävän puolelle, jolloin itse kylpyhuone voitiin pitää mahdollisimman avarana ja avoimena. Parasta kylpyhuoneessa oli kylpyammeen valtava ikkuna, joka toi luonnonvaloa ja tarjosi samaan aikaan mielettömät näkymät Tokion yli kylvyssä ollessa. Jos kuitenkin mieluummin pidät verhot kiinni kylpyyn mennessäsi, ammeen päädyssä oleva telkkari varmistaa, ettei aika käy silloinkaan tylsäksi. Olen aiemmin nähnyt telkkareita hotellihuoneiden peileissä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun sellainen oli upotettu ammeen päätyseinään. Oli mahtavaa rentoutua kunnon vaahtokylvyssä kylmää juomaa siemaillen ja japanilaisia TV-ohjelmia katsellen. Kylpyamme oli muutenkin yksi parhaista, joita olen päässyt testaamaan, koska se oli juuri täydellisen kokoinen – ei liian pitkä eikä liian matala.

Hotellihuoneesta löytyi myös luontaisia kylpyhuonetuotteita paikalliselta Three-brändiltä

Vessan suhteen minulla on pari parannusehdotusta. Koko vessassa ei ollut yhtään pyyhekoukkua, joten tästä johtuen pyyhkeet oli aina jätettävä lavuaarin reunalle, jossa ne eivät päässeet kuivumaan. Toinen parannusehdotus on sisustaminen. Vaikka kyseessä on vain vessa, se vaikutti hieman keskeneräiseltä, koska siellä ei ollut mitään koriste-esineitä tai esimerkiksi taidetta, toisin kuin muualla huoneessa. Mutta muuten kaikki oli kuten pitikin, eli huoneessa oli japanilainen Toto-älyvessa kaiken maailman lämmitys- ja pesutoimintoineen.

Vierailumme alkuvaiheessa huoneen siisteystaso jätti valitettavasti toivomisen varaa, sillä lakanoissamme oli jotain likaa, joka siivoojien olisi pitänyt huomata sänkyä pedatessa ja erityisesti kylpyhuoneesta löytyi hiuksia. Ensimmäisen tai toisen yön jälkeen vaikutti siltä, että siisteystaso koheni, sillä alkuvaikeuksien jälkeen huone pidettiin todella hyvässä kunnossa, vaikkemme maininneet heille ongelmista.

ASIAKASPALVELU

Asiakaspalvelu on yksi tärkeimmistä asioista lähes missä tahansa yhtiössä, mutta erityisesti luksushotellissa. The Okuran henkilökunta oli aina ystävällistä ja avuliasta, mikä on odotettavissa tämän tason hotellissa. Tykkäsin erityisesti pääaulan kimonoasuisista naisista, jotka ohjasivat asiakkaita kohteliaasti hisseihin ja kumarsivat syvään ovien sulkeutuessa. Tällainen tuo hieman japanilaista vivahdetta tällaiseen kansainväliseen hotelliin.

Joka kerta, kun yövyn muussa kuin luksushotellissa, jään kaipaamaan turndown serviceä, eli huoneen valmistelua iltaisin. The Okura tietysti tarjoaa tämän palvelun, mutta jokaisella hotellilla on oma tapansa tehdä se. The Okurassa valot himmennetään, huoneeseen tehdään pieni siistiminen, verhot suljetaan ja yöpöydille tuodaan japanilaisia suklaita ja vesipullot. Lisäksi ulko-oveltamme löytyi joka aamu sanomalehti ja iltaisin sängylle tuotiin pyjamat, mikä teki hotellista entistä kotoisamman tuntuisen.

Jos sellaiselle on tarvetta, hotelli tarjoaa ainakin Club-tasolla yöpyville kolmen vaatteen prässäyksen ja kenkien kiillotuksen ilmaiseksi, jotta voit lähteä tyylikkäänä treffeille tai bisnesillalliselle. The Okurassa on myös mahdollista mennä Go Saloniin, jossa ammattilaispelaaja opettaa asiakkaita pelaamaan japanilaista Go-peliä. Olen jo pitkään halunnut testata sitä, joten olisin ehdottomasti tarttunut tähän tilaisuuteen, jos aikaa olisi ollut enemmän.

The Okurassa on myös jotain sellaista, jota harva hotelli tarjoaa, nimittäin oma taidemuseonsa. Se sijaitsee erillisessä rakennuksessa hotellin etupihan vastakkaisella laidalla, ja hotellin asiakkaat pääsevät vierailemaan siellä ilmaislipuilla. Sisällä ei saanut ottaa kuvia, joten siksi omasta vierailustamme ei ole todistusaineistoa, mutta näyttely oli täynnä vaikuttavia, vanhoja japanilaisia taide-esineitä.

The Okuran taidemuseo

AAMIAINEN

Club Loungen aamiaisen lisäksi halusimme ensimmäistä kertaa testata myös aitoa japanilaista aamiaista, joten yhtenä aamuna suuntasimme hotellin japanilaiseen Yamazato-ravintolaan, joka sijaitsee Heritage Wing -rakennuksessa. Koska tämä aamiainen kuuluu hintaan, jos yövyt club-tasolla, suosittelen lämpimästi testaamaan tätäkin vaihtoehtoa, vaikka luulisit, ettei japanilainen aamiainen ole sinun juttusi. Olen nimittäin itse aina ajatellut, että haluan syödä ainoastaan aamiaisruokia, joihin olen tottunut, mutta japanilainen aamiainen yllättikin herkullisuudellaan. Loppujen lopuksi ruokaisampi aamiainen ei ollut yhtään hassumpi idea, sillä se täyttää ihan eri tavalla kuin länsimaalainen aamiainen.

Japanilainen aamiainen

Ravintolan tyyli on hyvin pelkistetty, mutta se sopii japanilaiseen ravintolaan täydellisesti. Tarjoilijat ovat pukeutuneet kauniisiin kimonoihin ja ikkunan takana avautuu näkymä rauhalliseen japanilaiseen puutarhaan, jota katsellessa voi aloittaa aamunsa rentoutuneena ja seesteisenä. Japanilainen aamiainen koostuu useista pikkuannoksista, jotka tuodaan pöytään yhdellä tarjottimella. Ateriansa riisin saa valita parista vaihtoehdosta, mutta pääasiassa annos on muuten ennalta määritetty.

Länsimaalaiselle tällainen aamiainen tarjoaa kiehtovan näkökulman japanilaisiin tapoihin ja kulttuuriin, joten suosittelen sitä lämpimästi. Vaikka aion jatkossakin pitäytyä pääsääntöisesti länsimaalaisemmassa versiossa, tämän kokemuksen jälkeen tiedän, että japanilainenkin aamiainen on hieno vaihtoehto aina välillä, kun siihen on mahdollisuus.

CLUB LOUNGE

Club loungen saatavuus on yksi tärkeimmistä tekijöistä, joiden perusteella valitsen nykyään hotellini kaikkialla maailmassa. Lounget tarjoavat rauhallisen paikan, jossa voi rentoutua, syödä aamiaista ja muita pikkuruokia, kuten myös juoda vaikkapa lasin samppanjaa.

Voi olla, että tämä menee hotellin uutuudeen piikkiin, mutta hotellin lounge-alue tarvitsee parannuksia joissain perusasioissa. Henkilökunta on ystävällistä ja avuliasta, mutta siitä huolimatta asiakaspalvelu on se osa-alue, joka ontuu tässä vaiheessa. Haluan mainita, että ymmärrän tietysti, että loungen tiskin takana istuvien työntekijöiden on pidettävä kirjaa siitä loungen asiakkaista, jotta sinne ei tule ketään luvattomia henkilöitä. Kuitenkin tämän tason hotellissa pitäisi riittää, että huoneen numeron kertoo ensimmäisenä aamuna, minkä jälkeen he muistavat asiakkaan, kuten useimmissa luksushotelleissa. Valitettavasti The Okurassa numero piti kuitenkin kertoa joka aamu, mikä on pieni asia, mutta kaikki luksushotelleissa usein yöpyvät tietävät, että tällainen heikentää eksklusiivisuuden tunnetta ja oletusta siitä, että hotelli todella tuntee asiakkaansa. Loungeen on nimittäin paljon kivempi tulla, kun heti tervehditään esimerkiksi nimellä.

Minusta oli myös outoa, että respaa lukuun ottamatta loungen henkilökunta ei pahemmin kommunikoinut asiakkaiden kanssa. He siivosivat pöydät ja täyttivät buffet-tarjontaa, mutta he eivät kertaakaan tulleet esimerkiksi kysymään, onko meillä kaikki tarvittava. Meiltä ei edes kysytty, haluammeko teetä tai kahvia aamiaisella. Siispä kontakti asiakkaiden kanssa pidettiin minimissä, mikä voi toimia joidenkin ihmisten kohdalla, mutta itse en luo samanlaista tunnesidettä paikkaan ilman keskustelua henkilökunnan kanssa.

Itseäni myös ärsyttää se, jos loungessa ei noudateta pukukoodia. Vierailumme aikana Japanissa pelattiin juuri rugbyn maailmanmestaruuskisojen viimeisiä otteluita, joten monet ulkomaalaiset asiakkaat halusivat käyttää joukkueidensa pelipaitoja, minkä voin kyllä ymmärtää, mutta minimivaatimuksena pitäisi olla edes kenkien käyttö. Kaikille pitäisi olla itsestään selvää, ettei tyylikkääseen loungeen tulla kylpytossuissa eikä niitä todellakaan riisuta jalasta, kun käydään syömään, kuten jotkut valitettavasti tekivät. Jos hotellissa on sääntöjä, kuten pukukoodi, niitä täytyy ylläpitää kunnioittavalla tavalla. Hotelli ei voi vaikuttaa siihen, miten kukakin pukeutuu, mutta se voi päättää, missä asussa loungeen saa tulla. Epäsiisti pukeutuminen tasokkaassa paikassa on epäkunnioittavaa muita kohtaan.

Vaikka loungessa oli näitä pieniä epäkohtia, se oli silti rauhallinen paikka, jossa oli aina paljon tilaa rentoutua ja ihailla upeita maisemia. Omaan makuuni aamiaistarjonta oli ehkä hieman suppea, mutta uskon, että jokainen löytää sieltä silti tarpeeksi ruokaa itselleen. Pidin siitä, että loungessa oli mahdollisuus tilata erilaisia omeletteja ja kananmunia, mutta esimerkiksi vohvelien ja pannukakkujen lisääminen tarjontaan voisi olla kivaa ekstraa. Kaikki tarjolla ollut oli kuitenkin laadukasta, mikä on aina määrää tärkeämpää.

Loungessa oli päivittäin tarjolla pari erilaista ruoka- ja juomakattausta, mutta aamiaisen lisäksi kävimme testaamassa vain illan cocktailhetken yhden kerran. Yllätyin positiivisesti nähdessäni japanilaista Hibiki-viskiä, sillä sitä on vaikeaa saada edes Japanista sen valtavan suosion takia. Pidin myös tarjolla olleesta Pommeryn samppanjasta, vaikkei se omiin suosikkeihini kuulukaan. En tiedä tästä tarkemmin, mutta ilmeisesti loungessa tarjolla olleet Pommeryn magnum-kokoiset pullot on tehty jollain tavalla yhteistyössä The Okuran kanssa, mikä on kiva pikku lisä. Kuitenkin magnum-pullosta kaataminen on hieman hankalampaa kuin tavallisesta pullosta, joten erityisesti sitä olisi parempi tulla tarjoilemaan pöytään sen sijaan, että asiakkaat kaatavat sitä itse.

Loungessa on paljon potentiaalia, mutta kaiken kaikkiaan se ei ole vielä ihan sillä tasolla, jolla se voisi olla. Uskon kuitenkin, että pienen viilauksen jälkeen siitä tulee miellyttävä kaikin puolin.

YHTEENVETO

Pääsääntöisesti minusta tuntuu, että The Okurassa on valtavasti potentiaalia, mutta ehkä se vaatii vielä hieman aikaa. Toivon, ettette käsitä kuitenkaan väärin, sillä The Okura on jo nyt todella hyvä hotelli, josta moni varmasti nauttii, eikä useimmat näistä mainitsemistani epäkohdista varmaan ole edes ongelmia joillekin. Itse olen vain äärimmäisen vaativa hotellien suhteen. Hotelli on kaunis, henkilökunta on ystävällistä ja tehokasta ja kaikkialla voi aistia hienon yhdistelmän kansainvälistä luksusta ja perinteistä japanilaista vieraanvaraisuutta, joten The Okura erottuu massasta edukseen. Olen varma, että olympialaisten alkaessa puolen vuoden päästä Tokion The Okura -hotelli on taas noussut Japanin huippuhotellien joukkoon, jonne se kuuluu.

Kiitos, kun jaksoit lukea taas yhden näistä pitkistä hotelliarvosteluistani. Toivottavasti nämä tiedot auttavat sinua, kun etsit jatkossa hotellia Tokiosta. Halutessasi voit seurata matkojani Instagramin puolella @escapemundaneblog -nimimerkillä.

Blogini Facebook-sivut löydät tästä linkistä.

Jos haluat seurata Instagramissa ihanaa vaimoani, joka otti suurimman osan postauksen kuvista (ne paremmat), hänen Instagraminsa löytyy tämän linkin takaa: @blackpluswhiteisgrey