Yhteistyössä Ravintola Yume & Hotel Kämp
Kuten useimmat lukijani tietävätkin, kävimme Tiian kanssa tutustumassa Suomen arvostetuimpaan hotelliin, eli tietenkin Hotel Kämpiin, jonka arvostelupostaus löytyy tämän linkin takaa. Mainitsin postauksessa, että vierailimme myös hotellin ravintola Yumessa, mutta kyseinen arvostelu saa oman kirjoituksensa. No, nyt on sen kirjoituksen aika. Suosittelen lukemaan tätä postausta vatsa täynnä, ettei iske aivan kauhea nälkä ;).
Sopiessamme yhteistyöstä Kämpin kanssa saimme tietää, että hotellinjohtaja Marc Skvorc haluaa tarjota meille illallisen Yumessa Tiian syntymäpäivän kunniaksi. Sehän kävi meille mainiosti, sillä Yume oli ollut ”To Eat” -listallamme jo pidemmän aikaa. Kysyin hotelliesittelyn yhteydessä edellisenä iltana hotellipäällikkö Mikalta, mitä tulevaan illalliseemme kuuluu. Monesti hotelli voi määritellä tietyt kriteerit, kuten ”pääruoat ja lasillinen viiniä”, mutta Mikan vastaus oli hieman erilainen. Hän heilautti käsiään huolettomasti ja sanoi: ”Syökää ihan mitä haluatte. Teistä pidetään kyllä huolta. Keittiö haluaa päästä näyttämään osaamistaan.” Ihan pakko myöntää, että hymyä oli vaikea pidätellä tässä vaiheessa – oli nimittäin sen verran hieno fiilis.
Illassa oli sekin erikoisuus, että saimme luonnollisesti maistella Yumen nykyisen listan ruokia, mutta pääsimme testaamaan myös maistiaisia uudelta ruokalistalta, joka tulee käyttöön toukokuun puoliväliin mennessä. Tarkempia tietoja tulevasta listasta ei ole meidän tiedossamme, mutta ilmeisesti menu tulee jatkossakin sisältämään niin ”vanhoja” annoksia kuin myös uusia, hieman amerikkalaispainotteisia aasialaisia annoksia.
Ravintolan nimi Yume on japania ja tarkoittaa unta / unelmaa, mikä onkin osuva ilmaus tälle ravintolalle (huomaatte kyllä miksi). Sen pidemmittä puheitta on aika esitellä uuden suosikkiravintolamme ruokatarjontaa. Itadakimasu!
Saapuessamme ravintolaan kerroimme, että meille oli varattu pöytä. Valitettavasti tätä tietoa ei löytynytkään heidän listoistaan, mutta onneksi perjantai-iltana seitsemän aikoihin tilaa oli oikein mukavasti. Saimme todella ystävällisen ja asiantuntevan tarjoilijan nimeltä Toomas, joka kertoi keskusteluidemme lomassa mm. siitä, mitä asiakkaat saattavat vaatia Kämpin ravintoloissa. Esimerkiksi kerran eräs asiakas halusi kaviaaria, jota ei löytynyt listalta, joten hotellin työntekijä lähti etsimään (ja löysi) sitä hänelle. Toomas sanoi sen hyvin: ”Pyrimme aina parhaamme mukaan täyttämään asiakkaiden toiveet.” Jos satuit katsomaan jonkin aikaa sitten Hotellin vuosi -ohjelmaa, joka kertoi lontoolaisesta Claridge’s -huippuhotellista, Kämpissä toimitaan samalla tavalla kuin siellä tarpeen vaatiessa.
Koska halusimme maistella annoksia mahdollisimman laaja-alaisesti, tilasimme useimmat ruoat puolikkaina annoksina (huomioikaa tämä annosten koossa, mitä näkyy kuvissa). Tämä ei ole varsinainen ”erikoispyyntö”, joten tuo onnistuu kenen tahansa kohdalla. Yumessa on yleensä tapana jakaa annoksia, eli ruokailu perustuu sosiaalisuuteen, mutta minun ja Tiian ruokavalio eroaa sen verran toisistaan, että söimme enimmäkseen omia annoksiamme.
Yllä olevassa kuvassa näkyy ensimmäinen alkuruokani, eli lohisashimi tulisella yuzu-kastikkeella. Tilasin sen erityisesti siksi, että tykästyin yuzu-hedelmän (vähän kuin sitruunan ja mandariinin sekoitus) makuun Tokion reissuillamme. Lohisashimi oli samaan aikaan mukavan raikas, mutta lievän tulinen. Makua oli muutenkin runsaasti. Sashimit ovat sopivan kokoisia makupaloja, joilla on hyvä herätellä ruokahalua.
Minä tilasin alkupalaksi annoksen, joka sisälsi kasvistempuraa ja togarashi-majoneesia. Tämä annos kannattaa ottaa puolikkaana, sillä uppopaistettu tempura-taikina oli melko rasvaista, minkä vuoksi suurempi annos saattaisi alkaa hieman tökkimään (tilanne on tietysti erilainen, jos annos tulee jaettavaksi). Majoneesissa oli pieni polte, mutta ei millään tavalla häiritsevästi. Tykkäsin annoksesta todella paljon. -Tiia
Kysyin, mitä Toomas suosittelisi toiseksi alkupalaksi, jolloin minulle ehdotettiin ribsejä. Kun vielä myönsin, etten ole koskaan syönyt niitä, päätös oli jo tehty. Siispä valitsin puolikkaan annoksen Thai Pork Ribsejä, eli possun ribsejä raikkaan yrttisalaatin ja thai-chilikastikkeen kera. Annoksen lihaa oli hieman vaikea valokuvata tuon kasan alta, mutta ehkä suotte tämän minulle anteeksi :). Yleensä välttelen ribsejä niiden sotkevuuden takia, mikä oli kyllä huomattavissa näissäkin. Sotkevuudesta huolimatta uskon vahvasti, että tilaan tätä vielä uudestaankin, sillä annos tarjosi mielettömän makuelämyksen. Liha oli herkullisen mureaa, tulista, mutta silti sopivan makeaa. Tulisuuden ja makeuden täydellinen tasapaino teki annoksesta erityisen mielenkiintoisen. Nyt aloin ymmärtämään, miksi ribseistä pidetään!
Kuvassa näkyy lohisashimi-annokseni lisäksi vasemmassa laidassa oleva Yume Style Maki Roll, eli päivän makirulla (sushia).
Makirullan sisällä oli mm. kurkkua ja ananasta (ainakin muistaakseni, sillä muistiinpanot hävisivät valitettavasti tämän annoksen suhteen). Muistan kuitenkin, että makirulla oli aivan mielettömän hyvää! Kiinnitin huomiota makeuteen, joka tuli mahdollisesti ananaksesta – tämä oli yllättävä ja mielenkiintoinen makuyhdistelmä. -Tiia
Kaikki muut maistamamme annokset ovat vanhalta ruokalistalta, mutta saimme kaksi maistiaista uudeltakin listalta. Tästä syystä en tiedä niiden nimiä enkä tarkempaa koostumusta, sillä ne olivat ns. ”keittiön tervehdyksiä”. Tässä näkyvät sushit ja alempana olevat burgerit olivat uutuuksia.
Sillä aikaa, kun odottelimme pääruoka-annoksiamme, meille tuotiin yllätyksenä nigiri-susheja uudelta listalta. Viimeistään tässä vaiheessa Yume lunasti nimensä merkityksen, sillä tämä annos oli kuin unelma. Yleensä nigiri-sushien lohi on raakaa lohta riisipedillä, mutta tässä annoksessa lohet oli paistettu todella pikaisesti, mikä toi niihin hauskan ja herkullisen koostumuksen. Uskon, että juuri tästä paistamisesta johtuen nigireissä oli lievä savuinen jälkimaku. Koostumuksessa positiivista oli myös se, että palanen ei levinnyt, jos siitä haukkasi vain puolikkaan. Monet sushipalaset saattavat nimittäin hajota tässä vaiheessa. Tässäkin annoksessa oli havaittavissa pienoinen polte, joka oli ilmeisesti peräisin wasabimajoneesista, jota annokseen oli hieman sipaistu. Maut olivat kaikin puolin sopivan mietoja ja puhtaita, jolloin koko skaala erottui mainiosti. Olimme Tiian kanssa samaa mieltä, että nämä saattoivat voittaa jopa Tokiossa saatavat sushit. Se on nimittäin suuri kunnia, koska olemme maistelleet susheja sillä puolella maailmaa kerran jos toisenkin.
Toinen keittiön tervehdys oli osoitettu minulle, koska Tiia ei syö lihaa. Jos rehellisiä ollaan, en yhtään pistänyt pahakseni, kun sain rohmuta nämä ihan itse – sen verran maukkaita ne olivat. Koska en tiedä, mikä annoksen oikea nimi on, nimeän sen nyt Yumen Waguy-burgeriksi. Keltaisen keittiön Martina sanoi mielestäni hyvin, mitä Waguy-liha on: ”Waguy on kuin kuohuviini ja Kobe on kuin samppanja.” Eli parempaa versiota (Kobea – maailman kalleinta nautaa/härkää) kutsutaan tällä hienommalla nimellä, koska se tulee Koben alueelta. Siispä Waguy-liha painii melko kovien poikien sarjassa. Maistoin sitä myös Tokion reissullani ihan sellaisenaan ja voin sanoa, että se oli upeaa koostumukseltaan.
Burgereiden sämpylät olivat mukavan pehmeitä ja tiiviitä. Välissä oli täydellisesti paistettua Waguy-häränlihaa ja ainakin kimchiä. Muuta en osaa sanoa sisällöstä, mutta minun ei tarvitse tietää sisältöä voidakseni sanoa, että tämä oli ehdottomasti yksi suosikeistani. Burgerien makumaailma sulautui yhdeksi, herkulliseksi räjähdykseksi suussani. Tätä täytyy saada lisää!
Valitsin pääruoaksi kokonaisen Salmon Teriyaki -annoksen, eli paahdettua lohta makealla teriyaki-kastikkeella. Vaikka vatsa oli jo täynnä kaikenlaisista alkupaloista, silti tämän annoksen jaksoi syödä helposti – niin hyvää se oli! Teryaki-kastike oli mukavan makeaa ja yhdessä lohen kanssa ne olivat herkullinen makupari. Ilman kastiketta lohi olisi mielestäni kaivannut hieman lisää suolaa, mutta onneksi kastiketta oli tarpeeksi paljon, jotta sitä riitti jokaiseen suupalaan. Tätä aion tilata uudestaankin. – Tiia
Otin illan viimeiseksi ruoka-annokseksi kokonaisen Sichuan Pepper Beef -annoksen, eli wokattua härkää, sechuan-pippuria ja paksoita (pinaattikiinankaali). Tässä vaiheessa olin jo todella täynnä, koska tilasimme pääannokset ennen keittiön tervehdysten saapumista. Annoksen tuoksu oli erittäin herkullinen, maku oli hyvä ja koostumus oli sopivan murea. Voi olla, että täysi vatsa vaikutti tähän, mutta annos ei kaikesta huolimatta ollut ehkä ihan minun tyyliseni. Siinä ei ollut mitään vikaa, mutta se ei vain ole sellainen, jonka tilaisin uudestaan. Kaikesta huolimatta maut olivat kohdallaan, joten moni varmasti tykkäisi siitä.
Listalta löytyi mielenkiintoiselta kuulostava yuzua sisältävä juoma (olisikohan ollut sakea?), mutta valitettavasti sitä ei ollut enää saatavilla tavarantoimittajasta johtuen. Halusin kuitenkin saada jonkilaisen yuzu-cocktailin, joten Toomas pyysi baarimikkoa sekoittelemaan sellaisen yuzu-mehusta minulle ja Tiialle (sain tietää, että yuzu on muuten yllättävän kallista Suomeen tuotuna). Tämä raikas ja maukas drinkki vei kielen mennessään, joten tilaan varmaankin samanlaisen myös seuraavalla kerralla. Se oli niin hyvää, että ehdotin sitä suoraan uudelle listalle, mutta voi olla, ettei se olisi myynnin kannalta suosittu vaihtoehto kalliin raaka-aineen takia. Suosittelen kuitenkin tilaamaan yuzu-cocktailin, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus.
Mikään ateria ei ole täydellinen ilman kunnon jälkiruokaa. Siispä tilasimme molemmille jälkkärin, jolla on upea nimi Samurai Choco Cake, eli suklaakakku omena-yuzu sorbetilla. En tietenkään tajunnut, että laadukkaissa ravintoloissa sorbetti tehdään tuoreista hedelmistä, joten onneksi tajusin kysyä asiasta tarjoilijalta ennen ensimmäistä suupalaa. Olen nimittäin allerginen useimmille tuoreille hedelmille, joten valitettavasti jouduin poistamaan sorbetin ja päällä olevat omenatikut. Tästä huolimatta suklaakakku oli suussasulavan pehmeää ja maukasta. Siispä täydellinen päätös täydelliselle illalle.
Yumen tunnelma ja sisustus henkivät modernia, aasialaista tunnelmaa, joka on samaan aikaan hienostunutta, mutta siitä huolimatta myös rentoa. Tällaisessa ravintolassa on tarkoitus syödä pidemmän kaavan mukaan ja viettää mukava ilta ystävien tai treffiseuran kanssa. Toomas palveli meitä koko illan erittäin asiantuntevasti kertoen annoksista ja viineistä. Tarkkailemme yleensä arvosteluvierailuillamme yleistä asiakaspalvelun tasoa ja sitä, miten muita asiakkaita kohdellaan. Voin ilokseni sanoa, että niin Toomas kuin muutkin tarjoilijat huolehtivat kaikista asiakkaista iloisesti ja ystävällisesti.
Yumesta tuli meille molemmille yksi suosikkiravintoloistamme, jonne on pakko päästä uudestaan. Suosittelen siis kaikille lukijoille, että käykää testaamassa tämä ravintola viimeistään siinä vaiheessa, kun uusi ruokalista tulee voimaan toukokuussa. Toivottavasti meidät kutsutaan testaamaan uutta ruokalistaa kokonaisuudessaan, mutta vaikka ei kutsuttaisikaan, menemme varmasti maistelemaan sitä jossain vaiheessa, sillä erityisesti uudet annokset veivät kielen mennessään.
Suurkiitos Ravintola Yumelle, sen henkilökunnalle (erityisesti Toomakselle), Hotel Kämpille, hotellipäällikkö Mikalle, hotellinjohtaja Marcille ja markkinointipuolen Ritvalle ja Katjalle. Tämä oli mahtava kokemus, joka todella jäi mieleen!
20 kommenttia
[…] EDIT: Yume-arvostelu löytyy nyt tämän linkin takaa. […]
Voin vaan kuvitella että annokset maistui yhtä hyvältä kun näytti! Miten mä en koskaan tajunnut käydä tuolla vielä silloin kun sain syödä firman piikkiin :'(
Ne oli upeita :D! Kannattaa käydä tuolla, vaikka pitäisikin maksaa omalla rahalla ;).
Oi voi ja nam. Onneksi vedin just illallisen naamariin, muuten olisin varmaan jo puolimatkassa Yumeen. 🙂
Niinpä ;). Kiva, että pidit tästä :).
Voi ei, olisi pitänyt totella ja lukea tämä vasta lounaan jälkeen kun vatsa on täynnä. Tuli nimittäin nälkä. Näyttää todella herkulliselta!
Niin siinä käy, kun ei kuuntele :P. Hyvä, jos tämä postaus herätti kiinnostuksen Yumea kohtaan :).
Apuaaa, lukiessa vain kuvittelin kuinka itse pääsisi haukkaamaan noita annoksia! Ihanaa!
Ja en myöskään muista noiden hieman tulilla käyneiden nigirien nimiä, mutta Lontoossa asuva ystäväni on niihin tulisesti rakastunut ja söi niitä Thaimaassa joka kerta kun vain listalta löytyi. Jostain kumman syystä itse en maistanut niitä ja nyt kyllä tämän sinunkin ehhkutuksen myötä vähän harmittaa. Meni kyllä to do-listalle! 🙂
No sittenhän me onnistuttiin tässä postauksessa :D! Ne olivat niiiin hyviä annoksia :O.
En tiennytkään, että tuollaisilla nigireillä on ihan joku tietty nimityskin. En tiennyt näiden nimiä siis siitä syystä, kun ne ovat julkaisemattomalta listalta :). Hei, nyt voit korjata tuon virheen ihan Suomen maaperällä käymällä Yumessa, kun uudet annokset on julkistettu ;).
Mun on tunnustettava että käytin ruokatuntiani tänään tämän postauksen lukemiseen kännykällä. Voi itku ja hammasten kiristys jos en pääse testaamaan tuota paikkaa Helsingin reissulla seuraavaksi! Näyttää nimittäin jo sisustuksenkin perusteella Akureyrin RUB23-ravintolalta jossa söin ne elämäni ensimmäiset tempurat ja parasta sushia ikinä. Ja näyttäähän nuo annoksetkin jo aivan järkyttävän hyviltä. Että joo, täällä yks mainoksen uhri 😀
Hahaa :P. Kukaan ei kuuntele varoituksia xD. Kannattaa ehdottomasti käydä testaamassa tuo jo nyt, mutta erityisesti silloin, kun ruokalista on uusittu! Muistankin tuon RUB23:n, josta teit postauksen, joten jos tästä tuli yhtään se mieleen, on parasta mennä katsomaan onko niissä muutakin samaa ;). Annokset olivat todella herkullisia! Mainoksen uhri on hyvä olla ;).
Pikkuviiveellä eksyin lukemaan tämän postauksen :D. Minä en yleensä koskaan malta laittaa paljon rahaa yhteen ravintolakäyntiin (Voi johtua myös siitä, että en omista koskaan paljon rahaa), mutta Yume on ainoa Helsingin ravintola, jossa näin on tullut tehtyä. Tykkään tästä ravintolasta ihan hirmu paljon, toivottavasti pääsen pian taas syömään herkkuja :P. Näyttää muuten todella hyvältä kaikki nää annokset 8).
Itselläkin on blogien lukemisissa aikamoinen viive, joten ymmärrän täysin ;). Kiva juttu, että päädyit kuitenkin kommentoimaan :)!
Täytyy myöntää, etten ihan hirveän useasti viitsi itsekään syödä mitään kauhean kalliita ravintolaillallisia, mutta välillä on kivaa hemmotella itseään ja avovaimoaan :). Yumesta tuli kertaheitolla suosikkiravintolamme Helsingissä. Hieno juttu, että sinäkin tykkäät siitä! Ainoa harmi on se, ettei kaikkia maistamiamme annoksia tullutkaan uudelle listalle, mutta vakuuteltiin silti, että kaikki ovat todella herkullisia, joten kannattaa käydä testaamassa, kun se on nyt jo julkistettu ;). Ajateltiin mennä Tiian kanssa mahdollisesti parin viikon päästä, kun 5.6. perjantaina on ilmeisesti jokin erikoisjuttu siellä. Odottelen vielä tietoja, että mistä on kyse. Kiitos kommentistasi!
Wautsi, tosi hyvännäkösiä annoksia! Pitääkin seuraavan kerran kokeilla, kun tulen Helsinkiin. Tässä sulle vaihtariksi yksi Lontoon parhaista salaisuuksista, mitä sushi-paikkoihin tulee. Sielläkin oli melkoisia waguy-herkkuja!
https://heidislittleblackbook.wordpress.com/2014/11/05/dinings-high-end-modest-sushi-restaurant-with-some-truffle-ponzu-jelly-wagyu-magic/
Ne olivat kyllä erinomaisia :)! Kannattaa ehdottomasti, koska nyt Yumessa on vielä uusi listakin.
Waguy?! Kuulostaa liian hyvältä, eli pakko mennä katsomaan ;). Kiitos vinkistä!
[…] varmasti tullut jo selväksi, että Yume on ehdoton suosikkiravintolani – ei pelkästään Helsingissä vaan tällä hetkellä koko maailmassa. Virheetön ja […]
[…] viikolla sähköpostiini tuli viesti, joka sai minut innostumaan välittömästi. Ravintola Yumessa olisi seuraavan viikon perjantaina (10.6.) kutsuvierastilaisuus, jossa syödään grilliruokaa ja […]
[…] täydellisesti. Suunnitelmissa oli Kämpin sviitin lisäksi illallinen suosikkiravintolassamme Yumessa ja seuraavan päivän iltapäivätee Kämp Brasseriessa. Ei siis yhtään hassumpi […]
[…] nauttisi hääpäivästämme täysillä. Syömme nimittäin illallisen suosikkiravintolassamme Yumessa ja siirrymme siitä sitten yläkertaan Hotel Kämpin upeaan sviittiin viettämään hääyötä. […]
[…] tahtiin. Tämän jälkeen oli helppoa ottaa hissi alakertaan ja suunnata suosikkiravintolaamme Yumeen, joka on yksi Hotel Kämpin […]