Yhteistyössä Solo Sokos Hotel Torni
Kuten mainitsin eilisessä Solo Sokos Hotel Torni arvostelupostauksessani, halusin jakaa Tornin ruoka- ja juomapuolen omaksi postaukseksi. Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, Hotelli Tornista löytyy kolme baaria (Ateljee Bar, American Bar ja O’Malleys) sekä Ravintola Torni, jossa aamiainenkin syödään. Olen tottunut siihen, että monien hotellien baarit ja ravintolat ovat melko mitäänsanomattomia. Niissä voi ottaa kaljan tai lonkeron, mutta yleensä ne eivät tee sen suurempaa vaikutusta. Toisin kuitenkin kävi Hotelli Tornissa.
Tulen luultavasti mainitsemaan tämän postauksessa myöhemminkin, mutta pahoittelen hehkutustani jo etukäteen. Kyseessä ei ole mikään maksettu mielipide vaan olimme Tiian kanssa oikeasti tätä mieltä, miten kuvailen kokemuksiamme. Minkäs teet, kun kaikki oli niin hyvää 🙂
Ateljee Bar
Useimmat ovat vähintäänkin kuulleet Ateljee Barista ja sen upeista näköaloista, mutta monet helsinkiläisetkään eivät ole käyneet siellä. Se on sellainen paikka, joka on pitkään ollut listalla, mutta koskaan ei vain ole tullut mentyä. Jos näin on, suosittelen tekemään tähän muutoksen mahdollisimman nopeasti. Myönnän, että drinkkien hinnat voivat olla hieman kalliita niille, jotka ovat tottuneet halpoihin kaljatuoppeihin tai viiden euron cocktaileihin, mutta hinnalle on syynsä. Ateljee Barin ja American Barin baarimikot ovat enemmän kuin taitavia. Katsellessamme cocktailien tekoa en voinut olla ihailematta kuinka antaumuksellisesti ja keskittyneesti drinkit valmistuivat. Hanakalja on valmis hetkessä, mutta esimerkiksi oikeaoppisen mojiton tekemiseen kuluu oikeasti aikaa, joten ei ole ihme, että drinkit eivät ole kaikkein halvimpia.
Olin maininnut hotellipäällikölle, että miksologia (ns. drinkkien tekeminen) on kiinnostanut minua jo pitkään, joten odotin innolla, että pääsen kokeilemaan Hotelli Tornin baarien tarjontaa. Yllätyin erittäin positiivisesti, kun hotellipäällikkö kertoi, että pääsisimme Tiian kanssa maistamaan yhdet cocktailit American tai Ateljee Barissa ilmaiseksi. Oli mahtavaa, että hän huomioi kiinnostuksenkohteeni ja sisällytti sen vierailuumme näin herkullisella tavalla. Päätimme valita Ateljee Barin (vaikka valinta olikin vaikea), sillä halusimme ehdottomasti päästä kokemaan, miltä Helsinki näyttää Tornin terassilta katsottuna.
Haluan myös mainita, että Ateljee Bar tarjoaa nimensä mukaisesti mahdollisuuden taiteen kokemiseen. Nuoret alle 35-vuotiaat taiteilijat voivat saada taidettaan näytille ja myyntiin Ateljee Bariin. Käsitykseni mukaan taidetta sijoitetaan myös hotellihuoneisiin. En tiedä onko sama käytäntö yhä toiminnassa, mutta Torni-kirjan mukaan taiteilijat eivät varsinaisesti maksa tilankäytöstä, mutta palkaksi he jättävät yhden töistään Tornin käyttöön.
Ps. Torni-kirjassa luki myös mielenkiintoinen fakta, että alunperin oli tarkoitus, että ilmalaivat voisivat kiinnittyä Ateljee Barin sylinterinmuotoiseen huippuun. Sepä olisi ollut aikamoinen näky 🙂
Ateljee Bariin johtaa kahdet kierreportaat, joten ruuhka-aikaan kulkeminen edestakaisin voi olla hieman hidasta. Ilmeisesti toisia portaita pitkin kuljetaan yleensä alas- ja toisia ylöspäin.
Koska Ateljee Bariin pääsee vain yhdellä hissillä, jonotusajat voivat joskus venyä, mutta aika menee nopeasti, kun odottaessaan voi ihailla näkymiä näistä suurista ikkunoista.
Ateljee Barissa sijaitsee myös kuuluisa naistenvessa, jonka valtavat ikkunat tarjoavat hienon näköalan, kun on ”puuteroimassa nenää” 😛 . Hotellipäällikön mukaan monet haluavat tulla ottamaan kuvan vessasta, ja jos en aivan väärin muista, siellä on taidettu kuvata myös musiikkivideota… tai elokuvaa… tai muotikuvauksia… pahoittelen, etten muista tarkemmin mitä 🙂 .
Valitettavasti päivä oli hieman viileämmän puoleinen, mutta siitä huolimatta halusimme nauttia drinkit ulkoterassilla näiden upeiden näköalojen vuoksi. Tällainen kuvakulma antaa aivan erilaisen käsityksen Helsingistä varsinkin tällaiselle ulkopaikkakuntalaiselle. Monet turistit käyvät ilmeisesti terassilla ottamassa pelkästään kuvia enkä ihmettele sitä yhtään.
Kun on sellainen cocktail-intoilija niin kuin minä, voi olla suuri vaikeus valita drinkkilistalta yhtään mitään, kun kaikki kuulostaa niin herkulliselta. Onneksi meitä oli auttamassa erittäin taitava baarimikko nimeltä Atte. Oli hienoa huomata, että häntä oli informoitu tulostamme, joten hän tiesi minut välittömästi nimeltä. Enpä voi sanoa, että saisin baarissa yleensä yhtä hyvää asiakaspalvelua kuin Ateljee Barissa saimme. Atte oli asiallinen, ystävällinen ja erittäin taitava baarimikko, joten ei ollut mikään ongelma pyytää häneltä suositusta drinkkivalintaan.
Valitettavasti Tiialla oli yhä antibioottikuuri päällä, joten hän ei voinut juoda lainkaan alkoholia. Meille oli luvattu kaksi cocktailia, mutta Atte teki meille vielä yhden ylimääräisen alkoholittoman cocktailin. Mahtavaa asiakaspalvelua. Eikä tietenkään haitannut, että sain itse juoda molemmat alkoholilliset versiot 😉 .
Mojito on erinomainen juoma, jos se tehdään oikein. Yleensä joudun pettymään, sillä Mojito saattaa maistua liikaa esimerkiksi rommille tai sokerille, jolloin koko juoman tarkoitus häviää. Mojiton kuuluu olla raikas ja makea, mutta kaiken täytyy olla tasapainossa. Voin onnekseni sanoa, että maistamani Royal Urban Mojito (14,3€) oli juuri kaikkea tätä. Pahoittelen jatkuvaa hehkutustani tässä postauksessa, mutta totuus on totuus – tämä oli paras Mojito, jonka olen juonut… piste.
Toiseksi cocktailiksi valikoitui kauden tarjousjuoma Spring Sour Cocktail (11€). Eikö näytäkin houkuttelevalta 🙂 ? En itse olisi luultavasti koskaan valinnut kyseistä cocktailia listalta, sillä sen ainesosat eivät olleet sellaisia, joihin olen itse tottunut, mutta onneksi annoin baarimikon (vai baarimestarin?) päättää puolestani. Uskon, että yleisesti ottaen mistä tahansa ainesosista saa toimivan cocktailin kunhan kaikki pysyy tasapainossa, kuten tässäkin juomassa. Ei liikaa makeutta, ei kitkeryyttä, ei liikaa mitään. Just perfect 🙂
Millainen yleensä on alkoholiton cocktail baarissa? Itse olen tottunut siihen, että kaadetaan appelsiinimehua lasiin ja tilkka punaista grenadiinia väriä antamaan. Herkullista(ko)? Onneksi Ateljee Barissa toimitaan ”hiukan” eri tavalla. Uskon, että kyseisen cocktailin tekemiseen meni varmaankin enemmän aikaa kuin alkoholillisiin versioihin. Ainesosat olivat yllättäviä, mutta lopputulos oli mahtava. En valitettavasti muista, mitä kaikkea juomaan tuli, mutta olen nähnyt vain kerran aiemmin, kun drinkissä käytetään tuoretta inkivääriä, jota tässäkin cocktailissa oli. Tiian ei tarvinnut kärsiä lainkaan siitä, ettei alkoholia voinut tällä kertaa maistaa.
American Bar
American Bar on yksi niistä baareista, joka on ollut tärkeänä vaikuttajana Suomen cocktailmaailmassa, joten vaikka nautimmekin Ateljee Barin tarjonnasta, meidän täytyi ehdottomasti käydä vielä illallisen jälkeen American Barissa. En kehdannut ottaa kuvia baarista, joka oli täynnä muitakin asiakkaita, joten tyydyin nappaamaan pelkkiä drinkkikuvia.
Torni-kirjasta löytyi mielenkiintoisia faktoja myös American Barin kohdalla. Voin sanoa, että kyseiset faktat olivat ajankohtaisia ainakin kirjan kirjoitushetkellä, mutten tiedä nykyhetkestä.
American Barin drinkkilistalla on oma osionsa pelkille absintticocktaileille, mikä on melko epätavallista. American Barissa 90-luvulla työskennellyt baarimestari toi baariin Napoleonin ajoilta periytyneen tavan avata samppanjapullo sapelilla. Nykyään kyseinen taito kuuluu jokaisen American Barissa työskentelevän baarimestarin perustaitoihin. Käykäähän testaamassa pitääkö tämä tieto yhä paikkansa 😉
American Barin monet baarimestarit ovat voittaneet palkintoja ympäri maailmaa ja heitä on palkittu mm. vuoden baarimestari -palkinnoilla. Jos käsitin oikein, Ateljee Barin Attekin on siirtymässä lähiaikoina American Barin tiskin taakse.
Yllä näette Tiian alkoholittoman drinkin á la American Bar. En itse maistanut sitä, koska juomassa käytettiin tuoretta passionhedelmää, jolle olen valitettavasti allerginen. Tiian mukaan juoma oli kirpeä ja erittäin maukas.
Luotin taas kerran baaritiskin takana työskenteleviin neroihin ja annoin heidän päättää, millaisen juoman saan eteeni. Tätäkään en olisi luultavasti koskaan valinnut listalta, mutta on välillä hyvä mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle myös tällaisissa pienissä asioissa. En nimittäin joutunut pettymään. Cocktailissani käytettiin puolukkaa, karpalopyrettä ja mantelivaahtoa. Erityisesti tuo juoman päällä oleva paksu, makea mantelivaahto oli todella erikoista. Hyvä cocktaili jälleen kerran.
Olin kävellyt American Barin ohi monta kertaa aiemmin, mutten ollut koskaan eksynyt sisälle asti. Hyvä, että pääsin nyt testaamaan baarin antimia, sillä tämä ei todellakaan jäänyt viimeiseksi kerrakseni.
O’Malleys
American Barin jälkeen Tiia lähti huoneeseemme, mutta päätin itse testata vielä O’Malleysin oluttarjonnan. Pidän irkkupubeista ja sen tyylisistä baareista, joten uskoisin, että O’Malleysissa viihtyisi oikein mainiosti kaveriporukalla. Lyhyen vierailuni aikana en oikein ehtinyt saamaan mitään erityistä kuvaa paikasta, mutta suosittelen testaamaan baaria itse, jos erilaiset oluet kiinnostavat.
Ravintola Torni (illallinen)
Saimme kunnian illallistaa Ravintola Tornissa hotellin tarjoamana. Meille kuului siis pääruoat ja pullo viiniä, mutta maksoimme loput itse. Kokonainen viinipullo ei kuitenkaan ollut paras idea, kun Tiia ei voinut juoda alkoholia, joten pyysin tarjoilijalta, että saisin itse pari lasia viiniä ja Tiia puolestaa voisi juoda kivennäisvettä. Tällainen ehdotus onneksi hyväksyttiin 🙂
Haluan tähän väliin sanoa, että nautin erityisesti siitä, että henkilökuntaa oli informoitu tulostamme kaikkialla, joten emme joutuneet selittelemään, että tämä on nyt se blogijuttu yms. Tämä osoitti muutenkin huomaavaisuutta ja arvostusta sitä kohtaan, että olimme tulleet tekemään hotelliarvostelun. Tästä siis isot pisteet hotellille!
Menimme syömään illallista klo 19.00 ylioppilasjuhlia edeltävänä iltana. Ilmeisesti tästä syystä illan aikana emme nähneet paljoakaan asiakkaita, mutta tämä kävi meille erinomaisesti, sillä tarjoilijamme Jenni ehti keskustella kanssamme. Kuten olen maininnut jo aiemmin, asiakaspalvelun taso teki minuun ja Tiiaan erittäin suuren vaikutuksen. Jenni oli todella asiantunteva ruokien ja juomien suhteen. Hän jaksoi hymyillä meille jatkuvasti ja oli muutenkin todella ystävällinen. Erityiskiitos siis hänelle.
Totuus on se, etten ole tottunut syömään hienommissa ravintoloissa. Lappeenrannan ravintolatarjonta on melko yksipuolista, joten useimmiten käyn syömässä esimerkiksi hampurilais- tai pihviaterian Gringos Locosin kaltaisessa ravintolassa. Siispä Ravintola Torni oli aikamoinen muutos tottumuksiini. Ainakin omalla mittapuullani arvioisin Tornin tavallista hienommaksi ravintolaksi. En tiedä luokitellaanko tätä fine diningiksi, mutta siltä se minusta tuntui 🙂
Ravintolassa on periaatteessa kaksi puolta. Yllänäkyvässä kuvassa on esillä hieman valoisampi ja pienempi puoli, jossa on mukavan isot ikkunat. Istuimme tällä puolella niin illallisella kuin aamiaisellakin. Ravintolan toinen puoli on isompi, hieman himmeämmin valaistu ja siellä on tarjolla mm. loosseja, joihin on varmasti kiva mennä esimerkiksi kaveriporukalla.
Katselin jo etukäteen ravintolan ruokalistaa netistä ja ihmettelin aluksi sitä, että lista oli melko lyhyt. Kun on yleensä tottunut syömään niitä paria samaa ruokaa kaikkialla (pihvi, hampurilainen, pizza… taidan kuulostaa ihan pikkulapselta 😛 ), oli hieman mietittävä mitähän sitä nyt tällä kertaa söisi. Tajusin kuitenkin asian, joka kannattaa huomioida tämän tapaisissa ravintoloissa. Lyhyt lista = herkullinen ruoka. Tämä on itsestäänselvyys, mutta monet eivät välttämättä tajua sitä. Mitä enemmän ruokia listalla on, sitä vaikeampaa niihin kaikkiin on panostaa niin raaka-aineiden kuin valmistustapojenkin suhteen. Kun lista on lyhyt, se tarkoittaa, että kokit keskittyvät ja panostavat raaka-aineisiin ja ruoanvalmistustapoihin aivan eri tavalla.
Kun olen katsonut hienojen ravintoloiden pieniä ruoka-annoksia, olen aina naureskellut, ettei niillä lähde edes nälkä. Tästä syystä olen pitäytynyt niissä halvemmissa ravintoloissa. Kuitenkin Ravintola Tornin kokemuksen jälkeen ymmärsin täysin mistä on kyse. Älkää käsittäkö väärin, sillä annokset eivät todellakaan olleet pieniä, mutta ymmärsin vihdoin, miltä tuntuu syödä laadukasta ja oikeasti maukasta ruokaa.
Listalla oli pari vaihtoehtoa joiden välillä pähkäilin. Tästä syystä kysyin tarjoilijaltamme millaista mikäkin ruoka oli, mitä hän suosittelisi minulle ja niin edespäin. Hänen suosituksensa perusteella päädyin tilaamaan pääruoaksi karitsaa sitruunakastikkeessa, jonka lisukkeena oli mm. tryffeleillä maustettua perunamuussia. Minulle tulee nytkin nälkä, kun kirjoitan tätä…
Liha oli ihanan mureaa ja suorastaan suussa sulavaa. Pelkäsin, että sitruunakastike olisi liian sitruunaista, mutta se ei todellakaan ollut sitä. Kaikki pysyi hienosti tasapainossa, kuten drinkkipuolellakin. Tryffeleillä maustettu perunamuussi oli herkullinen lisuke ja rapeat vihanneslastut loivat mukavaa kontrastia pehmeälle lihalle. Tähän yhdistetty maukas talon punaviini sopi mainioksi ruokajuomaksi.
En itse ottanut alkuruokaa, mutta Tiia valitsi itselleen parsakeiton. Tavallisestihan keitto tuodaan pöytään tavallisessa kulhossa, mutta ei Ravintola Tornissa. Pöytään tuotiin kulho, jonka pohjalla oli parsasalaatti. Parsakeitto tuotiin erikseen kannussa ja se kaadettiin salaatin päälle vasta pöydässä. Tiian mukaan keitto oli juuri niin samettisen pehmeän makuista kuin hän oli toivonutkin, ja tuo herkullinen alkuruoka nostatti ruokahalua vain entisestään.
Listalla oli pääruokavaihtoehtona myös päivän kala, joka sattui kyseisellä kerralla olemaan nieriää. Siispä Tiia valitsi lautaselleen paistettua nieriää simpukkakastikkeessa ja lisukkeena toimi rucolalla maustettu perunaterriini. Tämä kaava pysyy edelleen samana… eli kaikki oli herkullista 🙂 . Maistoin itsekin kalaa ja voin sanoa, että se oli todella maukasta.
Myönnetään, olin aivan täynnä ruoan jälkeen. Mutta en voinut olla kokeilematta jälkiruokaa, koska pääruoka oli ollut niin hyvää. Siispä otin maitosuklaavanukkaan, minttujäätelöä ja cappuccinovaahtoa. Yleensä ravintolan jäätelöannokset tulevat kulhossa kermavaahdon kera, mutta tämä oli hieman erilaista, kuten kuvasta näkee. Enpä olisi uskonut, että vanukas voisi maistua tuollaiselta. Voin väittää, että kaupan jacky-vanukkaat jäävät aika kauas taakse 😉 . Ja tuo minttujäätelö… raikkaan minttuista, makeaa ja niin maukasta. Päälle vielä makuja tasoittava pehmeä cappuccinovaahto. Heaven.
Tiia otti jälkiruoakseen basilikakakkua ja mustikkasorbettia. Kakku sopi kuulemma hyvin yhteen sorbetin kanssa, mutta sorbetti taisi kyllä viedä voiton annoksesta. Se maistui samalta kuin olisi syönyt mustikoita suoraan metsästä. Ilmeisesti siis kokki onnistui tavoitteessaan 🙂
Kannattaa ehdottomasti käydä syömässä Ravintola Tornissa ihan muuten vain, vaikkei olisikaan yöpymässä hotellissa. En olisi voinut toivoa parempaa ravintolakokemusta. Suuret kiitokset kokeille ja tarjoilijoille!
Ravintola Torni (aamiainen)
Monille, kuten minulle, hotellin aamiainen on hotelliyöpymisen kohokohta. Onnistunut aamiainen voi kohottaa hotellikokemuksen uudelle tasolle, mutta epäonnistunut aamiaistarjoilu voi jättää pahan maun suuhun myös kuvaannollisesti. Onneksi näin ei känyt Solo Sokos Hotel Tornissa.
Olen todella tarkka hygienian suhteen erityisesti buffeteissa. Siispä olin mielissäni siitä, että kaikki oli siististi esillä ja ruoka vaihtui tarpeeksi nopeasti.
Koko aamiainen oli runsas ja monipuolinen, mutta laatua ei oltu missään nimessä unohdettu. Olen viime aikoina syönyt herkullisia hotelliaamiaisia, joten en enää pidäkään standardina sitä laitosruokaa, johon olin tottunut vuosien saatossa. Miksi kaikki ketjuhotellit eivät voi tarjota hyvää ruokaa aamiaisella, kuten Sokos Hotel Torni?
Yksi harvoista miinuksista oli se, että Tiian mielestä ananas ja appelsiini olivat sitkeitä. Ehkä ne eivät olleet tarpeeksi kypsiä.
Jos haluaa, asiakas voi tilata erikseen esimerkiksi munakkaan tai pannukakkuja. Meille buffetin tarjonta riitti itsessään oikein mainiosti.
Se oli hieno loppusilaus, että tarjoilija toi kahvin ja teen suoraan pöytään. Tilasin itselleni cappuccinon ja Tiia otti vihreää teetä. Kuvasta näkyy, että teetä tuotiin iso kannullinen.
Tiedän, en osaa asetella aamiaista hienosti lautaselle eikä se näytä muutenkaan hyvältä, koska syön melko väritöntä ruokaa. Minkäs tekee, kun ruokavalio painottuu proteiiniin 😛 . Aamiaispekoni kertoo minulle paljon hotelliaamiaisen tasosta. Pekoni oli paistettu oikeaoppisesti tarpeeksi rapeaksi ja se oli muutenkin erittäin maukasta, mutta valitettavasti se oli hieman liian suolaista makuuni. Munakokkeli, lihapullat ja muu syömäni ruoka olivat hyvin valmistettuja ja maukkaita.
Croissantit olivat kuohkeita ja tuoreita eivätkä sellaisia pahvinpaloja niin kuin joissain hotelleissa. Leipä oli todella tuoretta, sillä se tuodaan hotellille läheisestä leipomosta. Saimme kyseisen leipomon yrttileipää myös illallisella ja se oli kyllä hyvää. Kaiken kaikkiaan aamiainen oli siis tuoretta ja laadukasta. Sen lisäksi aamiaistila oli rauhallinen ja siististi ylläpidetty.
Vaikket yöpyisikään Solo Sokos Hotel Tornissa, suosittelen käyttämään heidän ravintolaansa ja baarejaan, sillä ne ovat ehdottomasti kokemisen arvoisia.
Kuulisin mielelläni millaisia kokemuksia lukijoillani on näistä mainituista paikoista 🙂 . Voitte kertoa kokemuksistanne kommenttiosioon. Kaikki muukin kommentointi on tietysti sallittua 😉
3 kommenttia
[…] ← Edellinen Seuraava → […]
Tykkään tosi paljon näistä hotellipostauksista, kiva aina kurkistaa eri hotelleihin näin kuvien muodossa. Kuten kommentoin tuonne oman kommenttiboksini puolellekin, minua hävettää hieman että sain tietooni Hotelli Tornin olemassaolon viime viikolla. Ja samalla tietysti sen näköalaterassin… No, syy mennä Helsinkiin uudemmankin kerran 🙂
Kiva, että pidät näistä ja toivottavasti jopa hyödyt postauksista jotain 🙂 . Hei, eihän sitä kaikkea voi aina tietää 😉 . Kuten sanoin postauksessani, useimmat helsinkiläiset tietävät paikan, mutta eivät ole käyneet siellä, joten eipä sinulla ole hävettävää, jos et tiennyt paikasta laisinkaan 🙂