Kuten mainitsin ohimennen viime postauksessani, olen joutunut yöpymään vuoden sisään tietyistä syistä sellaisissa hotelleissa, joita en itse valitsisi. Tämä on kuitenkin tarjonnut minulle mahdollisuuden huomata tavallisten hotellien ja luksushotellien väliset erot, jotka pääsevät helposti unohtumaan, kun on tottunut tiettyyn tasoon jo vuosien ajan. Monet näistä eroista voivat vaikuttaa pieniltä sellaisten mielestä, ketkä eivät käytä luksushotellien palveluita tai eivät muuten vain arvosta hotellien yksityiskohtia, mutta minulle ne ovat merkittäviä.
Saapuminen ja vastaanotto
Palais Hansen Kempinski – Wien
Tavalliseen hotelliin saavutaan, minkä jälkeen kirjaudutaan sisään ja homma on sitten siinä. Mikään ei jää erityisesti mieleen. Hotelliin ollaan selvästi tultu joko liikeasioissa tai sitten vain nukkumaan. Ei ihme, että jotkut pitävät hotelleissa yöpymistä pakollisena pahana.
Luksushotelliin saavutaan toisin. Auton kaartaessa hotellin eteen silinterihattuinen ovimies avaa oven ja vieras astuu punaiselle matolle, jossa on isolla hotellin nimi ja logo. Pikkolot nappaavat laukut huomaamattomasti ja vievät ne valmiiksi odottamaan huoneeseen. Sisäänkirjautuessa ei suinkaan jonoteta kuin sopulit vaan asiakas laitetaan istumaan pehmeälle sohvalle samalla, kun hänelle tarjotaan juotavaa. Sisäänkirjautumisprosessi on rennompi ja ylellisempi. Joissain hotelleissa ei tarvitse edes odotella aulassa, vaan kaikki tämä hoidetaan oman sviitin suojissa. Asiakaspalvelun taso huokuu ystävällisyyttä ja tärkeyttä. Hommat hoidetaan tyylillä.
Esimerkiksi Okinawan Ritz-Carltoniin saapuessamme meidät ohjattiin istumaan mukaville sohville sillä aikaa, kun vastaanottovirkailija hoiti varsinaisen sisäänkirjautumisen. Tarjolle tuotiin paikallista terveysjuomaa ja kosteat pyyhkeet, joiden avulla saimme virkistäytyä matkan jälkeen. Kaikki olivat ystävällisiä, meidät tunnettiin nimeltä jo siitä hetkestä, kun astuimme hotelliin ja jos teimme jonkin pyynnön, se toteutettiin viipyilemättä.
Huone
Hotel Haven – Helsinki
Kun astuu tavalliseen hotellihuoneeseen, sen kyllä huomaa. Siinä ei ole mitään erityistä. Huoneessa on sänky, mahdollisesti seinään kiinnitetty kirjoituspöytä, telkkari ja yksi tuoli. Kaikki huokuu sitä, että siellä vain nukutaan… eikä edes kauhean hyvin. Käytetyt materiaalit ovat edullista lastulevyä, sänky on muhkurainen ja muodoton, ilmastointia ei voi itse säätää ja siisteystasossa on parantamisen varaa. Kaikkialta löytyy tummia hiuksia, pölyä ja roskia. Kaikki kunnioitus huonetta ja hotellia kohtaan katoaa tässä vaiheessa, joten moni ei varmastikaan välitä, miten huonetta pahoinpidellään vierailun aikana. Tästä syntyy kolhuja, lohkeamia, naarmuja ja pieniä vaurioita huoneeseen. Ai niin, eikä pidä unohtaa äänieristystä, jonka takia huoneeseen kuuluu niin parin korttelin päässä olevan yökerhon jumputus kuin naapurihuoneen Peran piereskely. Hyvää yötä.
Hotel Haven – Helsinki
Taas kerran ystäväni luksushotelli pelastaa. Luksushotellin huoneeseen astuessa ovella saattaa tulla vastaan mieto ja mukava signature-tuoksu, jollaisista monet hotellit ovat tunnettuja hotelli-intoilijoiden keskuudessa. Huoneet ovat usein isompia kuin tavallisissa hotelleissa. Yleensä koot lähtevät noin 30 neliöstä ja jatkuvat jopa satojen neliöiden sviitteihin asti. Huonekalut ovat painavia ja laadukkaita, mutta onneksi niitä ei tarvitse siirrellä, koska niille on selvästi valittu paikat jonkun minua fiksumman suunnittelijan toimesta. Valtava, muhkea sänky on juuri sopivan pehmeä, mutta napakka, jotta se takaa täydelliset yöunet. Tyynyt valitaan omalta listaltaan, joten jokainen löytää varmasti itselleen sopivimman.
Waldorf Astoria – Berliini
Illalla hotellille palatessa huoneessa on tehty turndown-service, eli verhot on vedetty ikkunoiden eteen, valaistusta on himmennetty, sängyn molemmille puolille on aseteltu valkoinen pyyhe ja kylpytossut. Sänky on avattu valmiiksi ja yöpöydille on tuotu vesipullot. Kylpyhuone on siistitty uudestaan ja sinne on saatettu tuoda esimerkiksi ruusu, kuten Hotel Kämpissä on tapana.
Kylpyhuone
Ritz-Carlton Okinawa
Tavallisen hotellin kylpyhuone on ankea paikka. Loisteputkivalo, kliiniset kaakelit ja kulahtanut olemus. Ekstrat kuten vanupuikot, vanulaput, kammat ja kaikki on jätetty pois. Suihku ja amme on yhdistetty, jos ammetta sattuu löytymään. Veden leviäminen yritetään estää parhaansa mukaan suihkuverholla tai pienellä lasiseinällä, jonka takia vesi leviää ympäriinsä. Seinässä on iso pumppupullo, josta saa all-in-one pesuainetta. Kun vedenpaineen ja lämpötilan kanssa taistelun jälkeen saa itsensä puhtaaksi jossain vaiheessa, on aika kuivautua hiuksia täynnä olevaan pyyhkeeseen, joka menee heti läpimäräksi. Sitten hipsitään paljain jaloin pyyhe päällä huoneeseen, jonka kokolattiamatto on täynnä hiekkaa ja murusia. Lievästi ketuttaa, koska ilmastointi puhaltaa edelleen kylmää, vaikka sitä on yrittänyt kuinka tökkiä eri suuntiin.
Waldorf Astoria – Berliini
Luksushotellissa kaikki on taas toisin. Kylpyhuone on tehty laadukkaasta marmorista, lattia on lämmitetty ja valaistuksen tarkoituksena on korostaa sopivia alueita ja luoda ylellistä tunnelmaa. Amme on erillään suihkusta, joka on puolestaan omassa huoneessaan lasioven takana. Suihkun vesi ei siis leviä kylpyhuoneen puolelle. Vedenpaine ja lämpötila ovat tasaisia ja katosta löytyy luultavasti sadesuihku, jonka alla olisi kiva oleskella pidempäänkin. Suihkussa, lavuaarin luona ja kylpyammeen laidalla on omat erilliset pullonsa erilaisia tuotteita, kuten suihkugeeliä, shampoota, hoitoainetta, kylpyvaahtoa ja käsisaippuaa. Kaikki nämä tuoksuvat ja tuntuvat niin hyviltä, että niitä on pakko viedä kotiinkin.
Hotel Kämp – Helsinki
Kylpyhuoneesta saattaa löytyä yhden sijaan kaksi lavuaaria ja esimerkiksi peiliin upotettu telkkari. Eikä pidä tietenkään unohtaa niitä lämpimiä kylpytohveleita ja muhkeaa kylpytakkia, jotka on kiva pukea ylle suihkun tai kylvyn jälkeen. Kyllä, myönnän tykkääväni vaahtokylvyistä samppanjalasillisen kera, minkä jälkeen haluan ehdottomasti kietoutua lämpimään kylpytakkiin ennen kuin hyppään sänkyyn lukemaan kirjaa tai katselemaan telkkaria. Ai niin, ja niitä pyyhkeitähän on vähintään neljä isoa, pari keskikokoista ja kourallinen minipyyhkeitä, ja kaikki ovat erittäin laadukkaita.
Kempinski – Wien
Aamiainen
Hotel Haven – Helsinki
En tykkää syödä buffeteissa enkä yleisesti ottaen syökään niissä koskaan, jos ei ole ”pakko”. Olen liian tarkka hygieniasta ja tiedän, että useimmat muut eivät ole sitä, joten buffetit eivät sovi minulle. Hotellien aamiaiset ovat kuitenkin ainoa poikkeus, jonka teen.
Tavallisessa hotellissa syöminen ei ole kuitenkaan nautinto. Astiat ovat kuluneita ja niistä löytyy usein pinttynyttä likaa. Ruoassa kilpaillaan määrällä, ei laadulla, joten munakokkeli tehdään siitä ihme jauhoseoksesta, pekonit paistetaan kehnosti ja leivokset ovat pahvia. Voi löytyy siitä yhdestä kiposta, joka on täynnä leivänmuruja edellisten jäljiltä. Myös hillo tarjoillaan isosta kulhosta, jonka lusikkaa olen nähnyt jonkun joskus nuolevan hotellissa… nam. Mehut ovat mauttomia ja laihoja tiivisteitä. Jos erikoiskahveja tai omeletteja on tarjolla, niistä pitää maksaa ekstraa. Kahvia ja teetä (jota saa vain pusseissa) ei tarjoilla pöytiin, vaan ne pitää hakea itse. Kaikkialla on hälinää, likaista ja kiireistä. Sillähän se päivä lähtee käyntiin.
Grand Hotel du Palais Royal – Pariisi
Luksushotellin aamiaisella ollaan kuin hienossa ravintolassa, jossa on valkoiset pöytäliinat ja tyylikkäästi pukeutuneet tarjoilijat. Ai niin, yleensähän nuo aamiaiset tarjoillaan juurikin niissä hotellien hienojen ravintoloiden tiloissa. Taustalla soi jazz tai jotain muuta rauhallista, kuten pianonsoittoa. Tarjoilija ohjaa asiakkaat sopiviin pöytiin ja kysyy, millaista kahvia tai teetä saisi olla. Erikoiskahvit onnistuvat, vihreä tee valmistetaan lehdistä ja se tarjoillaan hopeisesta teekannusta. Ja samppanjaakin on tietysti tarjolla, jos se maistuu aamulla – ja minullehan se maistuu.
Ruoassa on panostettu laatuun ja usein myös määrään, jotta kaikki löytävät mieleisensä. Hunaja on laitettu esille kennossa, ei purkissa. Hillot löytyvät valmiiksi pöydästä avaamattomissa pikkupurkeissa ja noutopöydän voit ovat yksittäispakattuja. Mehut ovat tuorepuristettuja ja kaikki leivokset ovat uunituoreita ja kuohkeita. Pöydässä odottaa puhtaat aterimet, joita ei tarvitse hakea buffetista eikä yrittää vetää irti siitä hemmetin tötteröstä, johon ne on tungettu yleensä niin tiukasti, että yhden haarukan vetäessä kaikki tippuvat pöydälle.
Kempinski – Wien
Aamiaisravintola tarjoaa näkymän rannalle, lumihuippuisille vuorille tai kaupungin ylle, toisin kuin tavallisissa hotelleissa, joissa aamiaistila on tungettu sinne, minne se on mahtunut. Jos jostain syystä buffetin valtava valikoima ei riitä, kokkia voi pyytää paistamaan erikoisomeletin tai vaikkapa vohveleita, jos siltä tuntuu. Kaikki järjestyy, koska onhan asiakas sentään maksanut kunnon hotellikokemuksesta, ei pelkästä yöpaikasta.
Ymmärrän edelleen, miksi monetkaan eivät halua maksaa paremmasta hotellista, kun pelkkä nukkumapaikkakin riittää. Itse kuitenkin näen hotellin isona osana matkaa, mikä määrittää paljoltikin sen, millaisella fiiliksellä lähden hotellin ovesta ulos tutkimaan kaupunkia jokainen aamu. Jos hotellivalinta on onnistunut, koko matka tuntuu huomattavasti paremmalta. Aion siis jatkossakin sijoittaa tähän itselleni tärkeään asiaan ja nauttia täysillä jokaisesta lomahetkestäni ylellisyyden ympäröimänä, koska juuri sen eteen teen niin kovasti töitä.
Jos haluat nähdä enemmän kuin mitä blogissa näytetään, kannattaa laittaa Instagram ( @escapemundaneblog ) ja Facebook-sivu ( www.facebook.com/PakoArjesta ) seurantaan, sillä niissä kerrotaan ja näytetään asioita, mitä ei koskaan päädy blogiin asti (esimerkiksi muokkaamatonta videota hotellista heti sinne saavuttuani tai muuten vain arkisempia asioita).
