Portti yhteen lukuisista alueen temppeleistä
Nyt pääsen taas jatkamaan Tokion hehkuttamista tässä Asakusan kaupunginosaa käsittelevässä postauksessa. Meinasin yhdistää tämän muihin kaupunginosiin, koska en viettänyt alueella hirveästi aikaa, mutta päätin tehdä tästä kuvapainotteisemman jutun. Kannattaa varmistaa, ettei sekoita Asakusaa Tokion alueeseen nimeltä Akasaka 🙂
Päätimme käydä tutustumassa Asakusan alueeseen marraskuun ensimmäisenä päivänä. Emme olleet varmoja, mikä olisi paras juna alueelle, koska suoraa yhteyttä Shinjukusta ei näyttänyt olevan, joten matkustimme Yamanote-linjaa pitkin Uenon asemalle, jossa kesti 25 minuuttia. Meinasimme jatkaa tästä matkaa toisella junalla, mutta olin tutkaillut karttaa ja arvioinut, että Asakusaan olisi enää matkaa vain kaksi kilometriä. Tykkään enemmän kävelystä, joten uskaltauduimme suunnistamaan tämän parin kilometrin matkan jalan. Arvio osui melko nappiin, koska matkaa oli 1,7 km GPS:n mukaan ;). Onneksi päätimme kävellä loppumatkan, koska matkan varrella näkyi aivan toisenlaista Tokiota.
Tokyo Skytree hallitsi kaupunkinäkymää jo kaukaa. Siitä lisää toisessa postauksessa 😉
Aikamoinen määrä voimalinjoja
Tuollaisia ei taida Suomesta löytyä 🙂
Näimme Asakusassa ensimmäiset hylätyt rakennukset Tokion reissullamme
Unohdettu Mini
Asakusa oli ennen vanhaan Tokion viihdealue, mutta nykyään se on jäänyt mm. Shinjukun ja Shibuyan jalkoihin tällä osa-alueella. Kaupunginosa tunnetaan kuitenkin Tokion mittakaavalla vanhoista rakennuksistaan. Kaupunki uudistuu jatkuvasti, joten on harvinaista nähdä taloja, jotka ovat niinkin ”vanhoja” kuin 50- ja 60-luvulta. Asakusa on kuitenkin poikkeus tässä. Kannattaa muistaa, että suuri osa Tokion rakennuksista tuhoutui tai vaurioitui toisen maailmansodan pommituksissa, joten vanhoja rakennuksia ei ole senkään vuoksi. Asakusa on nykyään tunnettu myös Senso-ji temppelialueesta, pienemmistä temppeleistä ja pelkästään keittiövälineisiin erikoistuneesta kauppakadusta nimeltä Kappabashi-dori. Tämä kaupunginosa on myös Tokion vanhin geishoista tunnettu alue ja nykyäänkin alueella työskentelee arviolta 45 japanilaista kaunotarta, mutta emme valitettavasti nähneet yhtään näistä mystisistä viihdyttäjistä.
Jykevät temppelin portit
Kunpa osaisi lukea japania 🙂
En ole varma, minne tämä portti johti, mutta hieno se oli
Pikkupyhättö 🙂
Kuvistakin päätellen näkee, että Asakusasta löytyy jonkin verran temppeleitä. Näin myös tuon pienen pyhätön kävellessäni siitä ohi. Se oli piilossa kahden korkean talon välissä. Mystinen löytö :).
Näimme tv-kameroita ympäri Tokiota kuvaamassa jonkin maskotin kanssa. En olisi yhtään ihmetellyt, jos he olisivat innostuneet suomalaisesta photobomberista ;).
Mmmmm… food
Mmm…… beer
Mmm…. ice cream
Nuo kaikki ylläolevat herkut ovat siis muovista tehtyjä. En tiedä, kuinka hyvin se välittyy kuvien kautta, mutta paikan päällä ne näyttivät täysin aidoilta. Jos tuollaisen saisi ravintolassa eteensä, huomaisin vasta suutuntumalla, ettei kyse ole aidosta tavarasta. Japani on tunnettu muoviruoistaan, jotka komeilevat useiden ravintoloiden ja kahviloiden vitriineissä ja näyteikkunoissa. Täältä löytää hauskoja matkamuistoja, mutta nämä taideteokset voivat käydä todella kalliiksi. Ravintolat maksavat kohtalaisia summia näistä muoviherkuista.
Näitä ja kaikkea muuta keittiötarvikkeisiin liittyvää voi ihastella aiemmin mainitsemallani Kappabashi-dori kadulla. Koko katu on siis omistettu pääasiassa astioille, veitsille, muoviruoalle ja kaikelle, mitä ravintolat voivat tarvita. Minulla oli vain pari tavoitetta Japanin tuliaisten suhteen ja yksi niistä oli kunnollinen kokkiveitsi. Onneksi sekin hoitui käymällä yhdessä sattumanvaraisessa liikkeessä tämän kadun varrella. Sain myyjäkseni naisen, joka oli puoliksi japanilainen ja puoliksi englantilainen. Plussaa siitä, että hän puhui tietysti moitteetonta englantia ja osasi kertoa veitsistä ammattitaitoisesti, mutta hän teki yhden virheen, jonka vuoksi melkein jätin ostamatta veitsen. Hän aliarvioi asiakkaansa. En tarkoita tällä sitä, että tietäisin veitsistä yhtään mitään, mutta asiakkaalle ei ikinä saa tulla oloa, että myyjä pitää tyhmänä. Välillä kyseinen nainen oli melko töykeä ja puhui kuin vähä-älyiselle. Tästä syystä paikasta jäi ristiriitaiset fiilikset. Päädyin kuitenkin ostamaan damascus-terällä varustetun japanilaisen kokkiveitsen, johon sai kaupanpäälle katakana-kirjaimilla kaiverretun sanan/nimen veitsen terään. Päädyin ”mielikuvitukselliseen” ratkaisuun pyytämällä siihen oman etunimeni :P. Toivottavasti siinä ei lue ”nuudelikeitto” tai jotain muuta sellaista. En valitettavasti muista veitsen hintaa, mutta se taisi olla jotain 70-100 euron luokkaa. Olen ollut siihen todella tyytyväinen, joten pidän sitä yhtenä kallisarvoisimmista aarteistani :).
There she is, in all her beauty
Ja siinä näkyy kaiverrus, jonka vanha seppä (?) taidokkaasti takoi silmieni edessä. Todellisuudessa se näkyy tietysti paremmin, mutta kuva heijastaa huonosti.
Asakusan suosituin nähtävyys on ehdottomasti tokion vanhin temppeli Senso-ji. Temppelin luokse johtava 250 metrin mittainen Nakamise-dori katu on täynnä kaikenlaisia pikkukauppoja, jotka myyvät mm. erilaisia ruokia ja matkamuistoja, kuten kimonoita ja japanilaista taidetta.
Nakamise-dori
Japanilaisia naisia juhla-asuissaan
Satuimme näkemään myös perinteisiä juhla-asuja monien vierailijoiden päällä. Varsinaisten geishojen näkeminen olisi varmasti hieno kokemus.
Ennustuslaatikoita (?)
Haluaisin sanoa, että mistä yllä on kyse, mutta en nyt ole varma sekoitanko tämän johonkin toiseen. Ilmeisesti voit laittaa rahaa pieneen metallilippaaseen, ottaa puisesta laatikosta ennustuksen/rukouksen ja kiinnittää sen tuohon keskellä näkyvään punaiseen telineeseen. Korjatkaa joku viisaampi, jos olen väärässä.
Isot sandaalit
Kaminarimon
Näissä kuvissa näkyvä portti punaisen lyhtynsä kanssa on nimeltään Kaminarimon eli vapaasti suomennettuna ”Ukkosportti”. Punamusta lyhty kuvastaa ukkospilviä ja salamoita.
Temppelialue oli todella hieno kokemus, mutta kuvien ottaminen ei ollut niin helppoa suurien ihmismassojen takia. Mutta siihen kannattaa tottua Japanissa, että sata ihmistä ottaa tismalleen samaa kuvaa samaan aikaan. Voisin kuvitella käyväni täällä uudestaankin erityisesti suosittujen matsuri-festivaalien aikaan.
Suunnitelmiimme ei kuulunut Asakusan lisäksi mikään muu kyseiselle päivälle, mutta näimme taivaanrannassa jotain erittäin mielenkiintoista. Tokyo Skytree vilahtikin jo parissa kuvassa. Päätimme kävellä Asakusasta tuota upeaa maamerkkiä kohti ja päättää paikan päällä lähdemmekö ylös asti vai emme.
Matkan varrella näimme mm. tällaisen ilmeisen tärkeän ”kiven”. Yksi Japanin upeista piirteistä oli keskittyminen yksityiskohtiin. Kaikkialta löytyi pieniä, huomaamattomia asioita, joista pidetään kuitenkin todella hyvää huolta. Japanista löytyy mm. aivan mielettömän upeita kaivonkansiakin :). Käykää vaikka vilkaisemassa niin tiedätte, mitä tarkoitan.
Oli mukavaa nähdä myös tätä Tokion vanhempaa puolta, mutta huomasin alueella myös pienen negatiivisen asian. Tokio on todella siisti kaupunki eikä roskia näy lähes missään, mutta Asakusa oli yksi niistä alueista, joissa siisteyttä ei oltu viety huippuunsa. Kuitenkin kyseessä oli ehkä pari roskaa siellä täällä (selvästi vähemmän kuin suomalaisilla kaduilla), mutta se pisti kuitenkin silmään, kun oli tottunut ”kiillotetumpaan” Tokioon.
Asakusa on ehdottomasti kokemisen arvoinen alue ja tämä on paras paikka, jos haluaa veitsiostoksille. Ensi kerralla haluan tutustua alueeseen ja erityisesti sen arkkitehtuuriin tarkemminkin, koska viime kerta koostui enemmänkin pelkästä läpikävelystä. Seuraava Tokio-postaus käsitteleekin yhtä Tokion upeimmista paikoista, josta tuli meille erityinen Tokio-symboli :). Hauskaa illanjatkoa kaikille!
PS. osa kuvista: Tiia / Black + White = Grey
