Pari viikkoa sitten vietimme Tiian kanssa 11. vuosipäiväämme Helsingissä. Päätimme viettää viikonlopun ilman sen kummempia suunnitelmia. Tärkeintä oli viettää yhteistä aikaa ja ottaa rennosti. Kiersimme tietysti ne pakolliset kaupat ja pari kahvilaa, kuten Brklyn Bakeryn, jossa oli pakko käydä syömässä taivaallisia cupcakeja.
Vaikka kumpikaan meistä ei yleensä jaksa kiertää taidegallerioita, Tiia halusi nähdä Tove Janssonin näyttelyn Ateneumissa, joten vietimme siellä tehotunnin juuri ennen paikan sulkeutumista. Ihan hieno näyttelyhän se oli, vaikken niistä mitään ymmärräkään :). Blogissa ei ole kuvia näyttelystä, koska valokuvaaminen oli kiellettyä.
Jotenkin nykyään tuntuu siltä, että matkustaminen ilman parempaa puoliskoaan ei oikein tunnu miltään, sillä hyvät kokemukset haluaa jakaa mieluiten oman rakkaansa kanssa. Itse asiassa se on nykyään minulle kaikkein tärkeintä matkustamisessa.
Dennisin herkullista pizzaa
Finnairin Skywheel jäi tällä kertaa kokematta, vaikka aioimmekin mennä sinne
Ilmat ainakin suosivat
Vankeus ei sovi eläimille
Viime Korkeasaaren reissusta oli aikaa vähän yli 6 vuotta, jolloin menimme Tiian kanssa kihloihin. Siispä oli korkea aika käydä tervehtimässä eläinystäviämme. Valitettavasti tulimme molemmat siihen lopputulokseen, että ehkä nämä eläintarhat eivät ole ihan se meidän juttu. Kyllähän Korkeasaaressa pidetään eläimistä hyvää huolta, mutta ne kuuluvat vapauteen eivätkä vankeuteen. Siispä mahtavan näköistä tiikeriä oli toisaalta kiva katsoa, mutta toisaalta häiritsi se, että ei se varmaankaan viihdy kaltereiden takana kovinkaan hyvin (vaikka ymmärränkin monien eläintarhojen hyvät puolet). En siis tuomitse, mutta ehkä tämä jäi viimeiseksi kerraksi täällä.
Nämä vapaana kulkevat riikinkukkojen poikaset (tiput?) olivat ehkä ilahduttavin näky koko eläintarhassa
Valitettavasti tulimme eläintarhaan ehkä huonoimpaan mahdolliseen aikaan, sillä lähes kaikki eläimet olivat ruokalevolla. Siispä reilusti yli puolet aitauksista olivat tyhjillään. Onneksi yläpuolella olevassa kuvassa näkyvät pörröpallerot ilahduttivat juoksentelemalla emojensa helmoissa.
Hauska kaveri 😛 (lajin nimi: gundi)
Suosikkieläimeni koko maailmassa!
Korkeasaaresta löytyy onneksi se eläin, josta pidän eniten koko maailmassa. Nimittäin kultapanda (pikkupanda)! Ensimmäisellä kierroksella yksikään ei ollut esillä, mutta juuri ennen kuin poistuimme alueelta, halusimme vielä yrittää onneamme tämän aitauksen kohdalla. En saanut kunnon kuvaa, mutta onneksi sentään näimme yhden upean yksilön :)!
Ilmat olivat onneksi todella hyvät, vaikka pelottavan näköiset sadepilvet piirittivätkin meitä pariin otteeseen.
Tiia ei oikein tykkää salakuvaamisesta… varsinkaan, kun siitä jää kiinni :P.
The sun is shining in my life 🙂
Olen erityisesti viime aikoina alkanut keskittymään entistä enemmän tähän hetkeen ja arvostamaan sitä, mitä minulla on. Tästä syystä ei haitannut, että eläimet olivat piilossa, sillä tärkeintä oli, että sain viettää kahdenkeskeistä aikaa Tiian kanssa.
Illalla kävimme syömässä Domossa
Olemme monta kertaa miettineet Domossa illallistamista, mutta vasta tällä kertaa pääsimme testaamaan näitä japanilaisia makuja. Maut olivat ihan kohdallaan, mutta mielestäni lähes 20€ hinta yllä näkyvästä annoksesta oli hieman liikaa. Ravintola ei varsinaisesti tehnyt erityistä vaikutusta suuntaan tai toiseen, joten en osaa sanoa käymmekö siellä enää uudestaan.
Mitkä muuten ovat teidän japanilaiset suosikkiravintolanne Helsingin keskustassa?
7 kommenttia
Huomasit varmaan postaukseni yhteisistä matkoista Markun kanssa, ja voin olla vain samaa mieltä, että reissut sen oman puolison kanssa on kaikista parhaita reissuja. Tuntuu tosi tyhjältä lähteä Islantiin yksin kun toinen on kotona. Eniten odotankin syksyllä sitä kun hän tulee kahdeksi viikoksi käymään. Tepäs olette olleet jo kauan! Ja hei, se Finnairin Skywheel on ihan käymisen arvoinen. Finnair plus kortilla saa alennusta ja rinkula käy monta kierrosta 🙂
Kyllä huomasin :). Vaikken taaskaan ole moniakaan postauksia ehtinyt lukemaan kuin pikaisesti läpi, mutta muistan kyllä tuon :). Ymmärrän täysin, että Islannin reissun kohokohta on varmasti se, kun Markku tulee sinne seuraksesi. Hienoa, että kykenet lähtemään yksin, sillä itse en todellakaan pystyisi siihen. Good for you!
Jep, kyllähän näitä vuosia on jo kertynyt aikamoinen määrä :D. Kiva kuulla, että Skywheel ei ole mikään turha kapistus! Aika tyhjältä se kyllä näytti :P. Pitää harkita, jos joku kerta saisi aikaiseksi ne pari kierrosta sen kyydissä. Kiitos kommentistasi :)!
Onnea vuosipäivää viettäneille.
Täällä suunnitellaan myös jotain pientä vuosipäivälle, Helsinki on ollut yhtenä vaihtoehtona. Skywheel on yksi iso syy siihen 😀 Saa nähdä mihin päädytään.
Kiitos, Terhi :). Helsinki on hyvä vaihtoehto ;). Skywheel olisi varmasti ollut kiva kokemus, kun sääkin oli niin hyvä, mutta se jäi tällä kertaa toteuttamatta. Menkää sinne meidänkin puolesta 🙂
”Jotenkin nykyään tuntuu siltä, että matkustaminen ilman parempaa puoliskoaan ei oikein tunnu miltään, sillä hyvät kokemukset haluaa jakaa mieluiten oman rakkaansa kanssa. Itse asiassa se on nykyään minulle kaikkein tärkeintä matkustamisessa.”
Tämän olen ”valitettavasti” itsekin huomannut! Jonkun verran on nyt tullut reissattua ilman puolisoa (opintomatkat koulussa) ja kyllä siellä vähän on jäänyt kaipaamaan sitä oman rakkaan seuraa. Meillä kun on reissatessa niin omat jutut jotka tekevät sitten osaltaan jokaisesta matkasta omanlaisen ja ikimuistoisen 🙂
Harmi ettei tuo Domo kolahtanut. Eikös se ole siinä Kalevankadulla? Muistaakseni samoissa tiloissa toimi aiemmin japanilainen nimellä Koto (joka sittemmin muutti Lönnrötinkadulle) ja ensiksi luulin että se olisi vaihtanut vain nimeä. Noita japanilaisia kyllä alkaa olla Helsingissä jo aika pilvin pimein mutta aika vähän on tullut itsekin käytyä, vaikka suuri japanilaisen ruoan ystävä olenkin. Ei huvita maksaa jotain 10-15 euroa muutamasta pienestä yakitorivartaasta jne. Yritänkin kokkailla japanilaisia ruokia sitten enemmän kotona!
Tajuan todellakin, mitä tarkoitat :). Sitten tuntuu jotenkin ”tyhmältä”, kun ei voi jälkikäteen jutella niistä koetuista asioista samalla tavalla. ”Muistatko sen… ai niin… et ollut paikalla” tyyliin :P. Omat yhteiset jutut ovat niitä parhaita ;)!
Domo oli vähän sellainen pliisu. Kouluruokalasisustus ja hieman hintavat ruoat. Mutta voi olla, että pidän paikasta enemmän, jos sinne vielä eksyn :). Kotostakin olen kuullut ja sitäkin harkinnut. Olen jopa turistina huomannut, että Helsingissä alkaa olla noita ravintoloita jonkin verran, mutta harmillisesti niitä pääsee testaamaan aika harvoin. Ymmärrän kuitenkin, miksi itse suosit kotona tehtyä ruokaa, sillä nuo hinnat ovat monesti hieman suolaisia ottaen huomioon annosten koon ja tason.
Kiitos kommentistasi, Anne :)!
[…] mainitsin jo aiemmassa postauksessani, vietimme Tiian kanssa tänä vuonna vuosipäiväämme Helsingissä. Tämän kunniaksi halusin […]