Vinkkejä ja oivalluksia vuoteen 2017

Vuosi 2016 on ollut hyvinkin rankka monien some-päivitysten perusteella, mutta on myös niitä, joille tämä on ollut kaikkien aikojen paras vuosi tähän mennessä. Minä kuulun tähän jälkimmäiseen joukkoon, sillä vuonna 2016 olen ollut onnellisempi kuin koskaan tähän mennessä – meninhän sentään naimisiin elämäni rakkauden kanssa. Hyvästä vuodesta huolimatta olen painiskellut monien negatiivisten tunteiden kanssa loppuvuodesta. Syitä tähän on monia, mutta yksi niistä on oma täydellisyyden tavoittelu. Koska vuoden viimeiset päivät ovat olleet melkoisia itsetutkiskelun hetkiä, haluan jakaa hieman vinkkejä tulevalle vuodelle, jos vaikkapa omista oivalluksistani olisi teille jotain hyötyä.

Sanoin juuri, että minussa on perfektionismin vikaa (olen jankannut tätä itselleni ja monille vuosikausia), mikä on yksi vahvuuksistani, mutta samalla myös yksi suurimmista heikkouksistani. Täydellisyyden tavoittelu tarkoittaa nimittäin usein sitä, etten osaa olla tyytyväinen saavutuksiini, vaikka ne olisivat kuinka hienoja. Tämä voi johtua niinkin pienestä asiasta kuin siitä, etten saavuttanutkaan tarkalleen sitä, mitä lähdin hakemaan. Perfektionismi on ajoittain myös suoranainen este toiminnalle, sillä pelkään mitä käy, jos en onnistukaan – tuntuu, että on turha edes yrittää. Tuo on ehkä suurin negatiivinen asia, mitä täydellisyyden tavoittelu minulle tuottaa.

Olen sanonut aiempinakin vuosina, etten tee uudenvuoden lupauksia, kuten en myöskään luettele unelmia. Mieluummin muutan kaiken tuon tavoitteiksi, joita lähden oikeasti hakemaan elämääni, enkä vain uneksimaan. Tästä syystä yksi tulevan vuoden tavoitteistani on erään japanilaisen filosofian omaksuminen. Tämän filosofian mukaan koskaan ei saisi pyrkiä täydellisyyteen, mistä johtuen monissa upeissa japanilaisissa taideteoksissa ja käsitöissä jonnekin jätetään pieni ”särö” tai muu epätäydellisyys, vaikka sitä voisi olla vaikea huomata. Ideana tässä on, että jos saavuttaa täydellisyyden, siitä on matka vain alaspäin, koska parempaan ei voi enää pystyä.

Täydellisyys on muutenkin ihan rehellisesti sanottuna helvetin tylsää, eikö vain? Jos muuttuisin yhtäkkiä lampun hengeksi ja täyttäisin kaikki toiveesi, elämäsi ei oikeasti muuttuisi luultavasti yhtään sen paremmaksi. Ainakaan minun elämäni ei muuttuisi lainkaan sellaiseksi kuin haluan, vaikka kuinka saisinkin kaiken sen, mitä tavoittelen. Syy tähän on se, että silloin minulla ei olisi enää mitään, mihin pyrkiä tai mitä tavoitella. Where’s the fun in that?

Tunnetun sanonnan mukaan itse matka on tärkeämpi tai vähintäänkin yhtä tärkeä kuin määränpää, mutta juuri perfektionisti-luonteeni takia minun on ollut vaikea omaksua tuota ajattelutapaa. Kuitenkin yleensä elämäni kehittyy yllättävinä hetkinä, kun oivallan jotain itselleni sopivasta näkökulmasta. Sillä ei ole väliä, että minulle on aina toitotettu tuota, koska se ei vain ole iskenyt. Nyt kuitenkin tuntuu, että vihdoin ymmärsin sen näiden itsetutkiskelupäivien aikana.

Sanotaan vaikkapa, että tavoittelen rikastumista ja ”maali” on se, että tienaan miljoona euroa vuodessa. Totuus on se, että mielenkiintoisempaa on sen miljoonan tavoittelu kuin se, että sitä elämää elää oikeasti. Haluan siis kokea ne haasteet ja onnistumiset, mitkä löytyvät matkan varrelta ennen kuin saavutan tuon tavoitteeni. Tietysti olen äärimmäisen tyytyväinen, kun tuo piste on saavutettu, mutta seuraavaksi haluan asettaa tähtäimen jonnekin korkeammalle. Tämän voi tulkita kahdella tavalla. Negatiivinen tapa on, etten ole koskaan tyytyväinen mihinkään. Positiivinen tapa on, että pyrin aina kehittämään itseäni ja elämääni, joten saavutettuani jotain, asetan seuraavan tavoitteen. Menen mieluummin tällä jälkimmäisellä ajattelutavalla eteenpäin. Muistakaa, että tämä oli vain esimerkki, jota voi mielestäni soveltaa useimpiin elämän osa-alueisiin, joten kannattaa ehkä miettiä, mikä oma versiosi on tästä kaikesta.

*Ilona Savola Photography

Tähän liittyen olen oivaltanut myös sen, että jatkossa on enää keskity tekemättömiin töihin ja epäonnistumisiin, kuten tähän asti, sillä ne tuottavat kaikkein eniten stressiä ja masennusta. Esimerkiksi se, että minun ”piti” kirjoittaa tuo ja tämä blogipostaus viikolla X, mutten saanutkaan sitä aikaiseksi. Tähän mennessä olen ruoskinut itseäni siitä, kun en tehnyt mitään, mutta jatkossa aion olla huomioimatta tuollaisia tuntemuksia. Mieluummin taputan itseäni kannustavasti selkään aina, kun olen saanut jotain aikaiseksi. Tällöin mielialani on parempi ja hyvällä tuurilla saan myös enemmän aikaiseksi, kun stressi ei lamaannuta ja estä etenemästä.

Haluan kertoa teille vielä tähän loppuun erään henkilökohtaisen tavoitteeni, jonka haluan saavuttaa blogini kautta. En usko, että olen sanonut tätä teille aiemmin, mutta itselleni tämä on äärimmäisen tärkeää. Tiedän, että Pako Arjesta painottuu luksusmatkailuun ja siitä kertomiseen. Tiedän, että kyseiseen aihealueeseen voi suhtautua monin eri tavoin, kuten ihaillen, kateellisena, halveksuvana tai välinpitämättömänä. Vaikka blogin pintapuolinen tarkoitus on näyttää, millaista luksusmatkailu voi olla ja tarjota vinkkejä siihen liittyen, se ei ole tärkein tavoitteeni.

Haluan tarjota blogini kautta lukijoille ikkunan elämääni ja tätä kautta inspiroida mahdollisimman monta tekemään omasta elämästään sellaisen, josta voi olla onnellinen. Haluan jakaa kanssanne vaikeudet, onnistumiset ja näiden kautta syntyvät oivallukset, jotka tekevät minusta paremman version itsestäni. Toivon, että tätä kautta näette, miltä tavoitteiden tekeminen ja niiden saavuttaminen näyttää. Tätä kautta pääsette näkemään myös, että vaikka joku vaikuttaisi ulkopuolisesti itsevarmalta, menestyneeltä tai tehokkaalta (en väitä, että vaikutan itse tällaiselta), pinnan alla voikin piillä monenlaisia haasteita, epävarmuuksia ja vaikeuksia.

Parhaassa tapauksessa tämä blogi tulee olemaan kirja, joka alkaa siitä, kun nuori mies etsii merkitystä ja suuntaa omalle elämälleen, löytää sen ja lähtee tavoittelemaan kaikkea siihen liittyvää. Sitten kirja jatkuu ja näyttää kehityksen ylä- ja alamäet, ja toivottavasti loppujen lopuksi pääsette kokemaan sen, miltä näyttää, kun nuo tavoitteet on saavutettu. Jos pystyn tämän blogin kautta inspiroimaan yhdenkin ihmisen tekemään muutoksia elämässään ja saamaan hänet siirtymään tavoitteitaan kohti, olen onnistunut paremmin kuin voisin toivoakaan. Kuka tietää, ehkä tuo onnistuja olet juuri sinä vuonna 2017. Miltä kuulostaa? Otatko haasteen vastaan?

Haluan kiittää kaikkia lukijoitani, niin uusia kuin vanhoja, sydämeni pohjasta. Te mahdollistatte omien tavoitteideni saavuttamisen ja tämän blogin kehittämisen. Vuosi 2016 oli hieno monin tavoin, mutta myönnän täysin, etten antanut blogilleni tarpeeksi aikaa enkä tehnyt sen eteen kaikkea sitä, mitä olisin halunnut. Mutta tästä on suunta vain ylöspäin, joten tavoitteeni on tehdä vuodesta 2017 elämäni ja blogini paras vuosi tähän mennessä. Tähän liittyen aloitin uuden salaisen blogiprojektin, jonka paljastan teille parin viikon sisään. Saa nähdä, mitä mieltä olette siitä ja mihin se johtaa, sillä te vaikutatte sen jatkoon kaikkein eniten.

Nauttikaa tämän vuoden viimeisestä päivästä ja tehkää päätös, että vuosi 2017 on parempi kuin yksikään vuosi tähän mennessä, sillä ainoastaan te itse voitte olla sen esteenä tai mahdollistajana omassa elämässänne. Mahtavaa uutta vuotta kaikille!

Jos haluat nähdä enemmän kuin mitä blogissa näytetään, kannattaa laittaa Instagram ( @escapemundaneblog ) ja Facebook-sivu ( www.facebook.com/PakoArjesta ) seurantaan, sillä niissä kerrotaan ja näytetään asioita, mitä ei koskaan päädy blogiin asti (esimerkiksi muokkaamatonta videota hotellista heti sinne saavuttuani tai muuten vain arkisempia asioita).