Ensinnäkin haluan pahoitella viimeaikaisten postausteni vähäistä määrää. Olen viimeistelemässä pian julkaistavaa kirjaani, joten kaikki aikani menee siihen. Tällä viikolla 10-12 tuntiset päivät ovat olleet sääntö eivätkä poikkeus. Tästä syystä en ole saanut postauksia aikaiseksi, mutta nyt kerron teille pikaisesti Uenosta 🙂
Kaunis syksyinen päivä Uenossa
Kuten useimmat lukijani tietävät, olin Tokion matkalla avovaimoni Tiian ja ystävämme Onnin kanssa. Vietimme suurimman osan ajasta porukalla, mutta viimeisenä täytenä Tokio-päivänämme lähdimme käymään Tiian kanssa kahdestaan Uenon eläintarhassa, kun Onni lähti tuliaisostoksille Shibuyaan. Olimme lukeneet etukäteen, että kannattaa varautua eläintarhan pieniin aitauksiin yms. mutta päätimme lähte sinne siitä huolimatta.
Haluan korostaa tätä: Älkää käykö Ueno Zoossa, jos olette millään tavalla eläinrakkaita ja ymmärrätte eläinten hyvinvoinnin päälle! Tässä postauksessa on tasan kaksi kuvaa eläimistä, koska kyseiset yksilöt eivät sentään näyttäneet niin masentuneilta kuin kaikki muut. Koko eläintarha oli surullinen kokemus, jonka olisin mieluusti jättänyt väliin näin jälkeenpäin ajatellen. Eläinten olosuhteet ovat kehnot, aitaukset ovat pienet ja monet eläimet näyttivät masentuneilta ja yksinäisiltä. En tiedä kuinka hyvin henkilökunta huolehtii niistä, mutta Tokion kaltainen suurkaupunki ei mielestäni yksinkertaisesti ole sopiva paikka eläintarhoille.
Tämä Matka -blogin Anna kävi hiljattain kyseisessä eläintarhassa, joten voit lukea hänen kokemuksiaan täältä.
En tiedä voivatko nämä edes näyttää masentuneilta…
Nuo tyypit sentään puputtivat ruohoa oikein tyytyväisinä
Pitää muistaa, että Uenossa on kaikkea muutakin kuin pelkkä eläintarha. Emme valitettavasti ehtineet tutkia aluetta tarkemmin, mutta siihen tulee muutos ensi matkallamme.
Uenossa on mielenkiintoisia museoita ja muita kulttuurikokemuksia, mutta valitettavasti meitä kiinnostaneet paikat sattuivat olemaan kiinni.
Yllä näkyvä valas oli tehty aidon kokoiseksi. Sen vierellä seisominen teki nöyräksi.
Tämä postaus oli tarkoituksellakin lyhyt, koska aika on tällä hetkellä kortilla :). Palaan kunnollisten postausten pariin heti, kun kirja on vihdoin valmis. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!
6 kommenttia
Kerropa lisää kirjasta, kun on sen aika?
Söpöjä noi jotkut jyrsijät (?). Kurjaa, että eläinpuisto oli ankea kokemus. Itselle ainakin jää pitkäksi aikaa kurja fiilis tollasesta. Otat hyviä kuvia, löytääkö niitä Instagramista?
Kiva, että olet kiinnostunut kirjasta :). Ehdottomasti kerron siitä lisää vaikka kuinka paljon, kun on sen aika ;). Kun saan kirjan julkaistua, kannattaa käydä katsomassa, jos se vaikka kiinnostaisi enemmänkin :).
Hassujahan ne kyllä olivat, mutten millään muista, mikä eläin oli kyseessä :P. Se oli tosissaankin ankea kokemus ja minullekin jää inhottava fiilis tuollaisesta :/. Poistin suuren osan eläimistä otetuista kuvista (vaikka otin niitä todella vähän), koska en halua pahemmin muistella koko paikkaa.
Kiitos kohteliaisuudesta! Blogissani monet kuvat ovat myös avovaimoni Tiian ottamia, mutta yritän itse kehittyä valokuvaajana jatkuvasti :). Kyllä löytää, Instagram-tilini näkyy blogini sivupalkissa, mutta tässä on myös käyttäjätunnukseni: @akariken
Tiialle siis myös kehut siis 😀 Mä en iPadilla nää sivupalkkia ja oon niin superlaiska käyttää tietokonetta 😀 Jään odottaa kirjajuttuja.
Kerron hänellekin :). No, mutta nyt ainakin tiedät sen Instan käyttiksen, vaikka sivupalkkia ei näykään :). Kannattaa odottaa, sillä kirjastani tulee erinomainen, vaikka itse sanonkin 😉
Uenossa oli ihana puisto, se jäi hyvin mieleen. En yleensä käy eläintarhoissa matkoillani (Singapore oli poikkeus), ja harmittaa aina kuulla näitä juttuja eläinten kaltoinkohteluista. :I
Pitää käydä katsomassa sitä puistoa ensi kerralla :). Nuo ovat kyllä erittäin harmillisia :/