Viimeisen parin kuukauden aikana blogini on ollut tavallista hiljaisempi, mutta siihen ei ole ollut syynä niinkään inspiraation puute vaan enemmänkin tajuttoman kova työtahti. Haluan nyt hieman selittää teillekin tilannetta, että ymmärrätte minua ja blogin hiljaisia jaksoja paremmin.
Nyky-yhteiskunnassa pitkän työpäivän puurtamista arvostetaan ja kiire tekee ihmisestä tärkeän. Oikeasti pitkä työpäivä voi kuitenkin tarkoittaa sitä, että töitä ei saada tehtyä ajoissa ja kiire taas merkitsee huonoa ajanhallintaa ja asioiden vääränlaista priorisointia. Itse syyllistyn näistä molempiin ja erehdyn pitämään sitä jonkinlaisena kehityksenä ja elämässä etenemisenä.
Kesä 2013, Lappeenranta
Päätän iltapäivällä 36 tunnin työputkeni. En ole nukkunut silmäystäkään, enkä pitänyt kunnollista taukoa. Energiajuomaa on kulunut monta pullollista. Kun lopulta saan työt tehtyä, ihmettelen ulos katsoessani, miksi kaksi lokkia lentää niin lähellä toisiaan. Menee hetki, että tajuan näkeväni kirjaimellisesti kahtena. Huomasin töiden ohessa myös sydämentykytyksiä. Rojahdan sänkyyn ja sammun saman tien. ”No, onhan tässä sentään tienattu taas hyvin”, ajattelen. Kaverit ja sukulaiset sanovat, että teen liikaa töitä, mutten jaksa miettiä asiaa sen enempää. Haluan rahaa, joten töitä on tehtävä.
Syksy 2016, Helsinki
Työputket eivät ole enää yhtä pahoja kuin vuosia sitten. Osaan nykyään arvostaa vapaa-aikaa enemmän. Siitä huolimatta päivät ovat kenen tahansa mittapuulla pitkiä. Kun kauan odotettu loma, eli häämatkamme koittaa, tajuan olevani aivan loppu. Sanon Tiialle, että ensi vuonna pidän useammin lomaa ja vältän tällaisen uupumisen, joka tulee siitä, että lomaa on vain vuoden välein parin viikon verran. Tämä hieno ajatus unohtuu tietysti ajan edetessä.
Heinäkuu 2017, Helsinki
Olen tienannut monena peräkkäisenä kuukautena enemmän kuin koskaan monivuotisen työurani aikana, mutta se on vaatinut 12 – 16-tuntisia päiviä ja jopa kolmen viikon työputkia ilman ainuttakaan vapaapäivää. Avaudun hieman ystävälleni ja valitan sitä, kuinka väsynyt olen. Hän mainitsee jonkin aikaa minua kuunneltuaan, että minussa on huomattavissa masennuksen alkumerkkejä, joten nyt kannattaa varoa ja hellittää töissä. Aluksi en mieti sitä sen enempää, mutta parin päivän päästä alan jo tajuta, mitä hän tarkoitti.
Yleensä selitän tehottomat työpäivät sillä, että olen laiska. Haukun itseäni, kun en saa hommia hoidettua kunnolla. Menen Googleen ja kirjoitan ”miksi tympii koko ajan”. Ruutu täyttyy välittömästi artikkeleista, jotka käsittelevät työuupumusta, eli burn outia.
Nyt tajuan, ettei vika olekaan siinä, että olisin ”laiska”, vaan kehoni alkaa oikeasti kertoa minulle, että tahtia on hidastettava. Pari viikkoa kuluu ja ymmärrän vihdoin, miksi ystäväni puhui masennuksesta. Olen Tiian kanssa rannalla auringonlaskun aikaan, koska hän haluaa ottaa kuvia Instagramiin. Itse tuijottelen merta ja tajuan, etten osaa rentoutua lainkaan. Mieli ja koko keho ovat kireänä ja Tiiakin aistii sen. Tajuan olevani stressaantumisen lisäksi myös lievästi masentunut ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Mitä hyötyä rahasta on, jos elämästä ei osaa nauttia?
Olin päättänyt jo aiemmin pitää lyhyen viikon kesäloman pitkästä aikaa (viimeksi vuonna 2013). Oivallettuani tilanteen vakavuuden päätän pidentää loman kahteen viikkoon, että saan asiat oikeasti järjestykseen. Tarvitsen lomaa, jonka aikana ei tarvitse tehdä muuta kuin olla kotona ja ottaa rennosti. Nyt taistelen edelleen reilusti yli 12-tuntisten työpäivien kanssa jo toista kuukautta, mutta lomaan on enää puolitoista viikkoa.
Kyllä, minussa on työnarkomaanin vikaa. Ennen olin siitä jopa hieman ylpeä jollain sairaalla tavalla, mutta nyt tajuan, että se on ihan yhtä ongelmallista kuin mikä tahansa muu riippuvuus. Omalla kohdallani muiden sanat menivät kuuroille korville siihen asti, että koin jonkinlaisen oivalluksen. Sen jälkeen myös muiden kehotuksissa alkoi olla yllättävän paljon järkeä ja palaset loksahtivat paikoilleen. Se jotenkin helpottaa, kun ymmärtää tarkalleen, missä vika piilee.
Haluan vain muistuttaa, että elämästä pitää nauttia nyt – ei vasta lomalla, ei vasta kesällä, ei vasta viikonloppuna, eikä vasta huomenna. Rahalla saa kaikenlaista aikaiseksi, mutta sillä ei voi ostaa takaisin menetettyä aikaa eikä korjata pilalle menneitä suhteita. Tämän postauksen tärkein tarkoitus oli helpottaa omaa oloani ja selkeyttää ajatuksia, jotka pyörivät päässäni. Jos kuitenkin tämä auttaa sinuakin oivaltamaan jotain hyödyllistä, se on iso plussa.
Kirjoitin kaiken yllä olevan kaksi viikkoa sitten, kun uupumukseni oli pahimmillaan. Nyt olen hyvin ansaitulla lomalla ja viimeistelen tätä postausta pakkauksen lomassa. Päätin nimittäin ottaa pari päivää sitten sunnuntaille (huomiselle) lennot Berliiniin itselleni ja Tiialle, jotta saamme rentoutua ihan kunnolla. Tähän mennessä olen ehtinyt pelailemaan kavereiden kanssa, olen nukkunut pitkään ja saanut erityisesti nauttia yhteisestä ajasta vaimoni kanssa. Loma ei lopu Berliinistä palaamiseen, mutta se on kuitenkin erinomainen tapa rentoutua entisestään.
Tätä taas luvassa Berliinissä – kaupungin ihastelua omasta sviitistä käsin
Päätin yrittää tehdä tästä parin viikon kesälomasta jokavuotisen jutun, jotta vältyn tällaisilta ”läheltä piti” -tilanteilta jatkossa. Tällainen tahti ei ole nimittäin terveellistä yhtään kenellekään. Toivottavasti olen ottanut tällä kertaa opiksi ja hallitsen ajankäyttöni ja työtahtini paremmin, kun palaan lomalta vähän yli viikon päästä. Silloin minulla on aikaa ja energiaa myös blogin kirjoittamiselle, mikä on itselleni hyvin tärkeä asia, joka on valitettavasti jäänyt pahasti taka-alalle viime aikoina.
Arvostan kaikkia teitä lukijoita, jotka olette pysyneet mukana jo pidemmän aikaa huolimatta näistä suunnittelemattomista ”blogitauoista”. Iso kiitos teille!
Muistakaahan seurata matkantekoa taas Instagramissa, sillä tästäkään matkasta ei puutu luksusta ja rentoutumista!
Jos haluat nähdä enemmän kuin mitä blogissa näytetään, kannattaa laittaa Instagram ( @escapemundaneblog ) ja Facebook-sivu ( www.facebook.com/PakoArjesta ) seurantaan, sillä niissä kerrotaan ja näytetään asioita, mitä ei koskaan päädy blogiin asti (esimerkiksi muokkaamatonta videota hotellista heti sinne saavuttuani tai muuten vain arkisempia asioita).
20 kommenttia
Moi! Tärkeä ja hyvä avautuminen ja parasta jos olet oppinut itsestäsi jotain?. Työterveyslääkärinä näen näitä tarinoita enemmän kuin riittävästi?. Erityisesti moni pienyrittäjä ( olet ilmeisesti myös yrittäjä?) sanoo että pakko painaa, ei ehdi lomailla jne. Se on varmaan rehellinen tunne mutta joskus joutuu palauttamaan ”back to basics”: ei ole muita pakkoja kuin syntymä ja kuolema. KAIKKI muu on valintoja. Koska ihminen ei ole kone, on talous hyvä sopeuttaa siihen että budjetissa on kesäloma, muitakin lyhempiä lomia ja aikaa itselle ja normiarjelle. Se on se mikä oikeasti ratkaisee, ei se onko varaa viiden tähden hotelleihin ja luksukseen jos se ei vielä luonnikkaasti omaan budjettiin istu- ja harvallahan sitä rahaa nikn älyttömästi on. Toivon Sinulle malttia rauhoittaa tahtia ja tasoittaa arki hyväksi- aikaa ja kykyä rentoutua ja levätä. 36 tunnin työputkessa kukaan ei tee hyvälaatuista työtä- jo vuorokauden valvominen vastaa 1promillen humalaa. Yrittäjäkin voi hankkia työterveyshuollon itselleen ( Kela korvaa hyvin!), saat oman luottolääkärin ja hoitajan ja tarvittaessa psykologin ym. myös. Malta, nuori mies niin sinulla on sitä upeampi työura ja elämä edessä. Kaikkea ei tarvi saada heti? ( usko vaan vaikka kuulostaa vanhuksen puheelta vaikka olen ”vasta” 56v.).
Uskon, että tällaisia tapauksia tulee aika useinkin vastaan erityisesti nyky-yhteiskunnassa, jossa kaikki yritetään suorittaa mahdollisimman tehokkaasti. Olen yksityisyrittäjä, eli juuri tästä se tosiaan johtuu. Olet ihan oikeassa kaikessa tässä! Budjetoinkin erilaisia matkoja koko vuodelle, mutta välit venyvät ajoittain liian pitkiksi + lomatkin ovat sellaisia melko aktiivisia (jatkuvaa menemistä), joten sitä ei voi välttämättä pitää kauhean rentouttavana. Tästä syystä on pakko ottaa jatkossa myös tällaisia lomia, jonka aikana ei tarvitse tehdä oikeastaan yhtään mitään.
Ehdottomasti aion nyt rauhoittaa tätä tahtia (kaikkihan on tietysti kiinni siitä, osaanko jatkaa sillä uudella valitsemallani polulla), koska haluan pysyä terveenä ja keskittyä myös niihin kaikkein tärkeimpiin asioihin, eli omiin ihmissuhteisiini. Tuo 36 tunnin työputki oli onneksi äärimmäinen tapaus, jollaisia en todellakaan ole tehnyt enää sen jälkeen, mutta ei se työn jälki tosiaan ollut mitään parasta enää siinä vaiheessa. Hyvä huomio tuo työterveyshuolto. Pitääpä tutustua tuohonkin asiaan tämän jälkeen. Kiitos hyvistä neuvoista, Ritva-Liisa :)!
Hyvä, kyllä sinulla on kaikki pelimerkit parempaan tulevaisuuteen??. Jonkinlainen mentori/ valmentaja olisi erittäin hyvä apu, että olisi ulkopuolinen luottoihminen kenen kanssa voit käydä tilannettasi säännöllisesti läpi ja saada apua ja vinkkejä ajanhallintaan ja arjesta nauttimiseen. Työterveyshuollosta voi tällainen löytyä mutta voi löytyä muualtakin. Tarjontaa on. Silloin asia pysyy paremmin mielessä ja on tosi kiva käydä kertomassa myös siitä hyvästä olosta, ei vain huonosta. Tällaista apua annetaan meillä töissä ja on tosi palkitsevaa huomata kun ihminen pelastaa elämänsä- itsehän se tehdään mutta olemme apuna ja peilinä jolle saa kertoa mustimmatkin ajatukset joilla ei halua aina läheisiä kuormittaa. Olin aiemmin pitkään YTHSllä ja siellä 20-30- vuotiaiden paineet olivat myös tosi kovat kun opintoaikarajaukset tulivat, opintotuki ei riitä ja töissä piti käydä liian paljon. Monen oli vaikea lähteä rakentamaan elämää vähitellen niin kohtuulliset tulot riittäisivät, ei niin että olisi sama elintaso kuin äidin ja isän hoteissa heti alusta. Vaikeita asioita, eikä kukaan lopulta kai opi mistään niin hyvin kuin omasta kokemuksesta. Toivottavasti vaimosi ri tee ihsn yhtä hurjasti töitä kuin sinä, niin voisit tavoitella yhteistä aikaa hänen kanssaan enemmän.
Kiitos, uskon niin :). Tuo mentori-juttu on ollut monta kertaa mielessä, mutta ehkä se on ollut vähän niin, etten ole tiennyt, mistä sellaista itselleni sopivaa tyyppiä lähtisi etsimään. Siitä voisi olla iso apu.
Uskon, että työsi on todella palkitsevaa erityisesti noissa tilanteissa. Se on hieno tunne ihan tavallisesta pulliaisestakin, kun voi auttaa vaikkapa omaa kaveriaan pienessäkin asiassa. Nuorten paineet voivat olla yllättävän kovia, vaikkei heti välttämättä ajattelisi niin. Erityisesti taloudellinen stressi voi olla hyvin rankkaa mielenterveydelle.
Vaimoni on palkkatyössä, jossa on ihan normaalit tunnit, joten hän ei sentään tee kellon ympäri töitä. Ehdottomasti pitää varata jatkossa enemmän yhteistä aikaa. Kiitos taas tästä ja mukavaa viikkoa :)!
Ihan noin pitkiä työputkia (36 h) en ole tehnyt mutta muuten tutun kuuloista tekstiä. Kantapään kautta on pitänyt oppia, että elämässä on muutakin kuin työ. Siinä vaiheessa kun menee liian lujaa yritän pitää mielessä, ettei hautakiveen kukaan kirjoita miten ahkera ja tunnollinen työntekijä olen ollut vaan toivottavasti muistetaan ihan muista asioista. Tämä nyt hieman synkkä esimerkki mutta joku viisas sen minulle joskus sanoi ja yritän pitää sen mielessä. Elämästä pitää nauttia. Mukavaa Berliinin lomaa ja muista ottaa iisisti 🙂
Tuo on ihan totta, ettei sillä ahkeruudella ole loppupeleissä mitään väliä, jos kaikki muu jää taka-alalle. Onneksi osaan kuitenkin nauttia elämästä yleensä, mutta nyt vain meni hommat vähän pieleen. On aika palata siihen arjesta nauttimiseen :). Kiitos paljon, Merja!
Jatkan äskeiseen vähän. Tarkoitus ei ollut väheksyä työn imua- päinvastoin se on parhaimmillaan hyvä juttu, niin kauan kuin se ei käänny itseään vastaan eli vie liikaa aikaa ja voimia. Itsekin olen käynyt kolmen koululaisen äitinä iltamyöhällä tekemässä töissä paperitöitä enkä kokenut sitä silloin raskaana. Tykkäsin kun oli paljon vastuuta ja suunniteltavaa hallintohommissakin- elämäni mielenkiintoisin työ kokonaisuudessaan. Mutta ehkä juuri se mitä asiakkaissa näki johti siihen että luovuin tuosta työmäärästä ennenkuin burnoutia ehti tulla. Jos olisin jatkanut vuosikymmeniä niin jossain vaiheessa se olisi tod näk tullut. Yrittäjän elämää olen nähnyt myös omassa perheessäni. Pikkuveli on kääntäjä ja tulkki – yhden miehen monipuolinen yritys. Veljellä oli hemoglobiini vaarallisen matala ennenkuin hän ”ehti” lääkäriin- sitten tarvittiin jo verensiirtoja. Onneksi ei löytynyt mitään vakavaa taustalta. Hänkin teki (ja tekee) tosi paljon töitä koska rakastaa työtään ja on siinä hyvä, mutta nykyisin hän sitten muistaa jo senkin että jos ei itseään hoida, voi työpanos pian olla nolla. Tämä vaan lisäyksenä edelliseen komementtiini. Emme me terveydenhuollon ihmisetkään ole mitenkään immuuneja näiden ongelmien suhteen, päinvastoin. Jokaisen pitää tehdä itselleen selväksi se, mitkä ovat voimavarat ja miten niitä ylläpidetään. Tsemppiä Sinulle- kun näihin juttuihin olet havahtunut, silloin Sinulla on jo ratkaisun avaimet käsissäsi. Jaksaminen on pitkän matkan juoksu- pysähdyttävä loma on hyvä alku mutta jatko ja ajanhallinta ratkaisevat ettei niiden läheltä piti- tilanteiden tarvitse toistua vuoden parin välein?
En ottanut missään nimessä tätä mitenkään negatiivisesti, eli ei huolta :). Tärkeintä on vain pitää se tasapaino kaikessa, vaikka olisi millainen flow päällä. Itse olen juurikin kääntäjä, joten häntä seurattuasi tiedät kyllä varsin hyvin, millaista tämä ammatti voi olla. Todella harmillista, että hänellä se meni tuollaiseksi terveysongelmaksi, mutta onneksi se ei ollut kuitenkaan mitään vakavampaa. Toivottavasti hän voi jo hyvin.
Kiitos tästä lisäyskommentista, vaikkakin se edellinenkin oli jo todella hyvä sellaisenaan :). Tiedän kyllä, että pelkkä yksi loma ei korjaa tätä asiaa, mutta itselläni tällainen hetken hengähdystauko antaa aikaa ja energiaa miettiä, miten jatkossa kannattaa edetä, jotta en joudu samaan jamaan. Pelkkä ajatus ”toimin jatkossa toisin” ei riitä, eli tietysti siinä pitää myös onnistua, mutta vain aika näyttää, miten hyvin pystyn siihen. Tällainen ei nimittäin todellakaan ole mikään ideaalitilanne, joten en halua enää joutua keräilemään palasia, kun olen ihan loppu taas puolen vuoden päästä yms.
Työtahtisi vaikuttaa todella kovalta, enkä tiedä, riittääkö kahden viikon loma, jos tahti palautuu samaksi taas loman jälkeen. Terveys ja ihmissuhteet ovat kuitenkin kaikista tärkeintä – ja se oma onnellisuus, mikä kulkee paljon käsi kädessä kahden ensimmäisen kanssa. Nautihan ansaitusta lomasta ja muista höllentää tahtia.
Voin sanoa ihan suoraan, että mikään lomamäärä ei riitä, jos jatkaisin samalla tavalla x). Joten tahtia on pakko hidastaa. Olet ihan oikeassa, nuo ovat kaikkein tärkeimpiä asioita. Nyt nautin ja rentoudun, ja sitten töihin palatessani on aika tehdä tahti kestäväksi, ei tällaiseksi hulluksi pikajuoksuksi kohti burn outia. Kiitos kommentistasi, Sandra :).
Kuulostaa kyllä hurjalta! Onneksi puit tämän tekstiksi ja toit tänne. Ehkä jatkossa voit olla lempeämpi itsellesi työtahdin suhteen. Ja kyllä minusta yksi kahden viikon loma kuulostaa tuolla tahdilla olevan aika vähän jos sellaisen pitää kerran vuoteen. Sinuna pitäisin ainakin 2vk kesällä ja 2vk talvella 🙂 Voi kun itsekin saisi enemmän mahdollisuuksia lomailla. Meillä vingutaan töissä ylitöihin joka viikonloppu, mutta tuolla ainakin kielletään noin pitkät päivät ja täysin vapaattomat viikot kokonaan onneksi 😮
Ainakin itseäni tämän kirjoittaminen auttoi huomattavasti, mutta toivottavasti joku toinenkin saa tästä jotain irti :). Sain jo vuosia sitten kollegoilta/kavereilta palautetta siitä, että pitäisi olla armollisempi itselle ja myös ymmärtää omat saavutukset yms., koska yleensä olen hyvin tyytymätön omaan suoritukseen, koska uskon pystyväni parempaan. Tuo on sitä perfektionismia, josta pitää päästä edes jossain määrin eroon. Itse asiassa ajattelin tässä loman aikana, että voisin tehdä juurikin noin. Vähintään kaksi viikkoa puolen vuoden välein ja sitten pikkulomia siihen väliin. Eli ensi kerran voisi pitää sitten vaikkapa jouluna sen parin viikon loman, jos vain malttaa. Se on hyvä juttu, että teillä varmasti työehtosopimukset kieltävät ylipitkät päivät ja viikot. Monet ajattelevat sen niin, että yrittäjähän voi ottaa lomaa milloin tahansa, mutta useimmiten se menee enemmänkin niin, että yrittjät eivät malta/voi/ehdi ottaa lomaa läheskään niin paljon kuin palkkatyössä käyvät. Yleensä ne lomaviikot kun ovat pois omasta palkasta. Mutta pitäähän sitä vapaatakin jossain vaiheessa pitää :). Kiitos kommenistasi, Maarit!
Ritva-Liisa tuossa aiemmin puhui asiaa ihan täysin. Minä aiemmin ihmettelinkin, miten sinä jaksat ja ajattelin, että et sinä vaan voi tuota tahtia jaksaa pitkään ja niihän se näköjään meni. Hyvä, että ymmärsit asian laidan, mutta parin viikon kesäloma ja ehkä joku viikonloppu-getaway ei pysty palauttamaan sinua, jos päädyt kuitenkin paiskimaan hommia ihan yhtä ahkerasti kuin ennenkin rahan kiilto simmussa. Kirjoitit itse seuraavasti: ”Rahalla saa kaikenlaista aikaiseksi, mutta sillä ei voi ostaa takaisin menetettyä aikaa eikä korjata pilalle menneitä suhteita.” ja voin näin naisena yhtyö tuohon ihan täysin. En tunne Tiia, mutta kyllä vaan naiset arvostavat sitä, että vierellä on kumppani, jonka kanssa voi olla niin henkisesti kuin fyysisesti. Kyllä minä ainakin kärsisin, jos oma mieheni ei olisi läsnä parisuhteessamme. Yhteinen aika mieheni kanssa, henkinen onni hyvinvoivasta ja onnellisesta parisuhteesta voittaa kaiken maailman tienatut pennoset 😉 Nautis nyt lomasta ja yhteisestä seurastanne.
Totta, hänellä oli kyllä hyviä kommentteja tähän aiheeseen. Ja jep, olit oikeassa. Tiesin itsekin, ettei tuota jaksa kauaa, mutta vaikka kuinka luulin, että tilanne on hallinnassa, jossain vaiheessa vain huomasin olevani syvällä suossa, josta ei ole heti poispääsyä. En voi tosiaankaan palata jatkamaan samaan tahtiin ja tiedän, että pelkät lomat eivät ratkaise mitään. Olen aina säälinyt sitä, että ihmiset elävät lomasta lomaan, koska mielestäni arjenkin pitää olla nautinnollista, mutta nyt olen vajonnut itse samaan jamaan. Kuitenkin uskon nyt oppineeni läksyni vihdoin ja viimein :).
Itse asiassa aloin tajuta tätä tilanteen ongelmallisuutta juuri siinä vaiheessa, kun kysyin Tiialta, miltä se tuntuu hänestä. Tajusin, etten enää anna hänelle enkä parisuhteelle tarpeeksi aikaa, mitä en todellakaan voi hyväksyä itseltäni. Siispä jatkossa keskityn taas enemmän meihin ja vähemmän töihin, koska omassa elämässäni parisuhde on kaikkein tärkeintä. Eli viisaita sanoja sinulta :). Kiitos tästä kommentista! Todellakin nautitaan oikein kunnolla :).
Tätä lukiessa kyllä heräsi niin paljon ajatuksia mieleen! Tunnistan itsessänikin noita uurtajan piirteitä ja yleensä kaikki asiat tuppaa kasaantumaan niin, että joko hommaa on ihan hitosti tai sitten ei ollenkaan (jolloin sitten taas muuttuu manaatiksi eikä saa mitään aikaiseksi :P). Sen väsymyksen tunnistaminen on todella hankalaa, on niin helppo ajatella juurikin kuten sinä, että ”oon laiska” ja ”enkö mä muka tätä pysty tekemään”.
Vuoden 2015 lopussa olin töissä sen 40 h viikossa ja tahkoin opinnäytetyötä illat. Vika viikko meni saikulla jonka röyhkeästi käytin opinnäytetyön viimeistelyyn. Sitten kuvittelin, että kun yliopiston opinnot alkaa tammikuussa niin mähän tahkoon niitä opintopisteitä itelleni tuosta noin vaan. Ja todellisuudessa mä melkeinpä vaan nukuin ja hyvä kun salille sain raahattua ittenimuutaman kerran viikossa. Tajusin vasta monen kuukauden jälkeen että ehkä sitä oli vaan niin loppu kaikesta ettei kyennyt enää mihinkään. Mutta on hankala myös yhtäkkiä olla tekemättä paljoa. Syyllisyys kalvaa sielua. On tää ihmiselämä kyllä välillä sellasta säätämistä 😀
Hyvä, mutta toisaalta myös harmi, että tunnistit itsesi näistä piirteistä x). Väsymyksen todellista alkuperää on tosiaan hankala tunnistaa varsinkin silloin, kun on suorittajapersoona.
Ymmärrän ihan täysin, että tuollaisen rupeaman jälkeen olit niin loppu, ettei tuollaista jaksanut enää. Ja juurikin noin! Ei sitä voi laiskaksikaan ryhtyä :P. Yritin sitäkin alkuvuodesta parin kuukauden ajan, että teen reilusti vähemmän töitä, mutta se taas alkoi stressaamaan vielä enemmän kuin suuret työmäärät. Tosiaan, ihminen on vaikea olento. Kiitos kommentistasi :)!
Hei Jerry,
Olen pidempään seurannut blogiasi, mutta nyt tuli vastaan kirjoitus, jota haluan kommmetoida. Aivan hätä tuli. Riitta-Liisa kirjoittikin hyvin asiantuntijan roolissaan. Minä kirjoitan omasta kokemuksesta käsin. Älä leiki tulella. Älä “hanki” burnoutia eli älä anna työtaakan päästä lapasesta, älä, vaikka kuinka työ kuinka imisi. Näin omasta ( ja tuttujen/kollegoiden) kokemuksesta voin vain sanoa, että toipuminen kestää ja kestää, kenellä vähemmän, kenellä enemmän, mutta kuukausia ja vuosiakin näköjään vaaditaan. Ymmärran kyllä, että tiedän matkailutyyli vaatii rahaa, mutta matkustaa voi ja elämastä nauttia vähän vähemmälläkin luksuksella 🙂
Rakkaudella, Elsa
Kiitos, että kommentoit, Elsa. Tiedän, että burn outista toipuminen voi olla todella pitkä prosessi, joten en todellakaan millään tavalla toivo sitä itselleni. Eli toivon juuri, että tämä työrupeama osoitti minulle, että minun on oltava varovaisempi jatkossa. Tietysti vain ajan saatossa näen, kuinka paljon opin tästä kerrasta, mutta toivotaan, että jatkossa menee paremmin ja rennommin :). Kiitos huolenpidosta ja kommentistasi, Elsa! Kommentoi jatkossakin ihan rohkeasti myös niihin iloisempiin asioihin, jos siltä tuntuu :). Mukavaa viikonloppua!
[…] Kun vihdoin ja viimein pääsin vuosikausia sitten eroon kaikesta tuosta paskasta, päätin pysyä positiivisena ihmisenä ja välttää turhaa valittamista. Tästä syystä minun on myös vaikea kestää turhanpäiväistä vikinää huonosta säästä tai muusta sellaisesta, mihin ei voi itse varsinaisesti vaikuttaa (kyllä, sorrun tähän välillä, mutta yritän vältellä sitä). Koska olen ollut suorastaan jääräpäinen oman positiivisuuteni kanssa, se vaikeutti ongelmien huomaamista ja tunnistamista ajoissa. Tämä on yksi niistä syistä, minkä takia melkein paloin loppuun viime kesänä (tässä on postaus siitä). […]
[…] oli lähellä, etten palanut totaalisesti loppuun työurakkani alla, mihin hain kuitenkin helpotusta parin viikon kesälomalla (ensimmäistä kertaa […]