Olen huomannut viime aikoina toistuvan teeman keskusteluissa, joita käyn sukulaisteni ja kavereideni kanssa. Monesti kun puhumme matkailusta, muiden jutut menevät yleensä tyyliin: ”Oltiin hotellissa X, joka ei kyllä ollut yhtä hieno kuin teillä yleensä, mutta se oli tosi kiva” tai ”Se on tosi hyvä ravintola, mutta ei se kyllä mitään fine diningia ole, joten ehkä se ei sovi teille.” Olen kuullut näitä vaikka kuinka monta kertaa.
Toisaalta tämän voi nähdä hyvänä asiana, koska olen tietyllä tavalla onnistunut omassa brändäyksessäni… ehkä vähän liiankin hyvin. Mutta haluan nyt kuitenkin selventää todellisuutta ja kertoa teille, millainen matkailija oikeasti olen. Sama pätee paljolti Tiiaan, mutta puhun nyt vain omasta puolestani.
Kyllä, se on totta, että lennän usein busineksessa. Tämä on asia, josta en tingi pitkillä lennoilla ja Euroopankin lennoilla lennän nykyään useammin busineksessa kuin economyssa. Se on minulle tärkeä juttu ihan siitä syystä, että businessluokka saa minulle aikaan fiiliksen, joka jollain tasolla auttaa muistamaan, minkä eteen teen niin ahkerasti töitä päivästä toiseen. Teen niin, jotta voin matkustaa omalla tavallani. Lisäksi businessluokka saa minut odottamaan lentoa positiivisena osana matkustamista eikä pakollisena pahana.
Hotellien pitää olla hyviä, sekin on totta. Vaadin hotellilta paljon ja olen valmis maksamaan siitä, että yövymme paikassa, joka on jo itsessään matkan arvoinen. Tästä huolimatta minulle on aivan se ja sama, missä hotelleissa, hostelleissa, asunnoissa ja teltoissa muut yöpyvät. Kuuntelen mielenkiinnolla muiden juttuja heidän hotellikokemuksistaan yms., mutten missään nimessä katso nenänvarttani pitkin, kun joku on ollut ”vain” kolmen tähden hotellissa. Hehän siellä yöpyvät enkä minä. Toivoisin, että varsinkin tuttuni ymmärtäisivät tämän, ettei seurassani tarvitse jotenkin ”nöyristellä”, kun puhutaan näistä asioista.
Ja entä se ruokailupuoli? Vaikka lentokoneen matkustusluokka ja hotelli ovatkin sellaisia kohteita, joihin laitan erityisen paljon rahaa, se ei päde aina ruokapuoleen. Yleensä syömme enemmänkin edullisesti kuin kalliisti. Rakastamme ruokaa ja syömme erittäin mielellämme huippuravintolassa, jossa illalliseen menee monta sataa euroa, mutta useimmiten päädymme syömään parilla kympillä pizzaa, japanilaista tai jotain paikallista ruokaa.
Japanilaista currya
Pariisilaista pizzaa
Kallista pihviä 5 tähden hotellissa
Esimerkiksi Pariisissa söimme kolmessa paikassa, jotka jäivät oikeasti mieleen. Yksi niistä oli edullinen japanilainen izakaya, jossa söin currya, possua ja riisiä. Tuota pidetään Japanissa pikaruokana tai kotiruokana (teen sitä itsekin kotona). Toinen oli edullinen hipsteripizzeria, jossa oli rento meininki ja kolmas oli viiden tähden hotellin ravintola, jonka illallinen maksoi 300€ meiltä kahdelta. Skaala on siis melkoinen, mutta painottuu yleensä enemmänkin sinne edullisemmalle puolelle. Näistä kolmesta paras tunnelma oli edullisissa paikoissa, ei kalliissa.
Matkailijoita on kaikenlaisia ja mielestäni kaikkien matkustustyyli on ihan yhtä hyvä. En siis luule olevani mitenkään parempi siitä syystä, että matkani painottuvat luksusmatkailuun. Toisaalta en myöskään allekirjoita sitä, että luksusmatkailija kokisi jotenkin vähemmän kuin reppureissaaja, joka näkee sen ”aidomman” puolen kohteesta. Mielestäni on kaikkein hienointa päästä näkemään laajempi skaala, mikä onnistuu syömällä paikallisissa pikkuravintoloissa, yöpymällä luksushotelleissa, käymällä turistikohteissa ja löytämällä syrjäkujia, joissa ei ole ketään. Näin pääsen kokemaan kohteen monet eri puolet. Tämä postaus antoi pienen katsauksen minun matkustustyyliini, mutta kuulisin mielelläni, miten sinä tykkäät matkustaa. Mikä on kaikkein tärkeintä? Mistä et tingi ja millä ei ole niinkään merkitystä?
Jos haluat nähdä enemmän kuin mitä blogissa näytetään, kannattaa laittaa Instagram ( @escapemundaneblog ) ja Facebook-sivu ( www.facebook.com/PakoArjesta ) seurantaan, sillä niissä kerrotaan ja näytetään asioita, mitä ei koskaan päädy blogiin asti (esimerkiksi muokkaamatonta videota hotellista heti sinne saavuttuani tai muuten vain arkisempia asioita).
6 kommenttia
Tama oli mielestani oikein kiva postaus! Liian usein nakee sita, etta omaa matkustus/elamantapaa pidetaan sina ainoana oikeana ja tyrkytetaan kaikille muille.. et ole mitaan jos et matkusta pelkilla kasimatkatavaroilla tms. Kaikkille suotakoon se oma matkustustapa minka kokee omakseen. Jos mieluiten matkaa vain vaikka virtuaalisesti niin sekin on ihan yhta hyvaksyttavaa. Mielestani teidan matkoja on ollut mielenkiintoista lukea, vaikka itse en raaskisi maksaa luksushotellista niin onhan niista kiva kokemuksia lukea. 🙂
Kiitos, Raija! Tuo on mukava kuulla :). Olet ihan oikeassa. Monesti puolin ja toisin katsotaan nenänvartta pitkin, kun toinen ei matkusta samalla tavalla kuin itse. Se on väärin, koska jokaisella on omat syynsä matkailulle ja kaikki ovat erilaisia ihmisiä. Virtuaalimatkailu on aivan yhtä hyväksyttävä muoto. Hienoa, että matkamme kiinnostavat, vaikka ne eivät välttämättä olisikaan sellaisia reissuja, joita itse toteuttaisit :). Itsekin luen monen bloggaajan matkoista, vaikken itse lähtisi ikinä toteuttamaan vaikkapa samanlaisia extreme-kokemuksia tai retkeilyä yms. Kiitos kommentistasi!
Mä olen huomannut omasta kokemuksesta sen että kun pari kertaa on asunut paremmissa hotelleissa tai lentänyt bisneksessä niin on tosi vaikea enää palata perushotelliin tai economyyn. Mä en yleensä raaski maksaa bisneslennoista mutta onneksi pääsen korottamaan matkustuluokkaa pisteillä ja vaikka ennen mulla ei ollut mitään ongelmaa lentää economyssä niin nykyään se on paljon vaikeampaa kun tietää millaista olisi tehdä sama reissu koneen etuosassa 😀 Mutta tietty jos on joka upea seikkalureissu tiedossa niin sitä matkustais vaikka moottoripyörän sivuvaunussa vesisateessa jotta pääsee kohteeseen 😛
Sori, Annika! Tämä oli mennyt jostain syystä roskapostiksi, joten en huomannut tätä aiemmin.
Se riippuu tietysti ihmisestä, mutta uskon, että monellakin käy juuri noin, eli kun jotain ”parempaa” on päässyt kokemaan, siihen tottuu liiankin helposti ;). Kun saa maistiaisen businessluokasta ja 5 tähden hotelleista, paluu entiseen voi olla vaikeaa :). Mutta tuo on oikea asenne! Kiitos kommentistasi :).
Tervehdys pitkästä aikaa! Olen niin samaa mieltä tuosta, että tunnelma on yleensä parempi edullisissa pikkupaikoissa kuin kalliissa fine dining -paikoissa. Jälkimmäisissä ruoan pitää olla todella hyvää, muuten jää pettynyt maku suuhun. Mutta kaikelle on aikansa ja paikkansa! Ja vaikka tärkeintä onkin ruoka, sen maku ja hinta-laatu-suhde, on palvelullakin tärkeä merkitys: tyly tai välinpitämätön palvelu pilaa parhaimmankin illallisen, kun taas hyvä palvelu saa ei-niin-erityisen aterian muistumaan mieleen parempana kuin olikaan.
Itse en niin välitä luksuksesta, mutta siisteys (hotelleissa) ja se kuuluisa hinta-laatu-suhde ovat tärkeitä. Mutta voi tosiaan olla, että business-luokasta on vaikeampi ”laskeutua” economyyn, joten minun täytynee edellenkin pitäytyä jälkimmäisessä, hehe 😉
Hei! Kiva, kun päädyit taas tänne blogin puolelle :). Itselläni on jäänyt viime aikoina vähän kaikki blogit lukematta, mutta yritän taas saada sen osaksi päivärutiiniani ;).
Hienosti sanottu. Olen tietysti samaa mieltä tässä asiassa. Olemme menossa kolmeen hienoon ravintolaan Lontoon reissullamme jouluna, joten saa nähdä, millaisia kokemuksia ne ovat tunnelmaltaan, laadultaan ja makumaailmoiltaan.
Siisteys on ehdottomasti se kaikkein tärkein asia hotellissa, olipa kyse minkä tasoisesta paikasta tahansa. Businessluokka on minulle nykyään ehdoton, mutta ymmärrän täysin, miksi useimmat valitsevat economyn, vaikka businekseenkin olisi varaa. Onhan se kaikin tavoin fiksumpi valinta :). Ja ainahan se on parempi, jos economykin kelpaa, koska silloin voi matkustaa paljon edullisemmin ja useammin.
Kiitos kommentistasi ja mukavaa joulun odotusta Japaniin!