Pahoittelen, että viime postauksestani on kulunut jo aivan liian pitkä aika, mutta nyt on vihdoin aika kertoa Asakusa-postauksessani mainitusta Tokion upeimmasta nähtävyydestä. Kyseessä on siis Tokyo Skytree :)!
Nähtyämme Asakusan tärkeimmät nähtävyydet päätimme suunnata läheiselle Sumida-joelle katsomaan Asahi-panimon pääkonttorin surullisenkuuluisaa logoa, jolle on annettu lempinimeksi ”kultainen kakka”. Kyseisen rakennuksen pitäisi muistuttaa liekkiä, mutta kaikkien mielestä se näyttää jättimäiseltä pökäleeltä. Mielipiteistä on turha väitellä. Sumida-joelle suunnatessamme kävi ilmi, että Tokyo Skytree on vain kilometrin päässä, joten halusimme päästä käymään vähintäänkin sen juurella.
Uskokaa tai älkää, mutta Tokyo Skytree on maailman korkein torni ja toiseksi korkein rakennelma. Korkeutta tällä kaunokaisella on 634 metriä ja korkein näköalatasanne on 450 metrin korkeudessa.
Hölmöinä luulimme, että ehtisimme nähdä auringonlaskun Skytreen huipulta, mutta tulette huomaamaan, ettei siihen ollut mitään mahdollisuuksia.
Skytree on Sumidan kaupunginosassa, jota se toden totta hallitsee täydellisesti. Kyseinen torni näkyy kaikkialle Tokiossa ja näimme sen jopa erään pilvenpiirtäjän ikkunasta Shinjukusta asti, vaikka Shinjuku on toisella puolella tätä valtavaa kaupunkia.
Kuvista ei voi saada kunnon käsitystä siitä, kuinka valtava torni on kyseessä.
Tokyo Skytreen juurella on oma kauppakeskus, metroasema ja huvipuisto, joten koko kompleksilla on melkoisesti kokoa.
Saavuimme Skytreen alakertaan ja tiedustelimme jonotusaikaa. Arvion mukaan se oli vain 50 minuuttia, joten halusimme mennä ylös asti. Kuulimme takana olevan oppaan sanovan jollekin, että Tokyo Skytree on yhä Japanin suosituin turistinähtävyys (siis ainakin Japanilaisten keskuudessa), vaikka avajaiset olivat jo puolitoista vuotta sitten. Siispä parin tunnin jonotusajat eivät ole lainkaan epätavallisia.
Kuvasta ei ehkä huomaa sitä, mutta tässä on kyseessä hyvin järjestäytynyt jono. Se vain mutkittelee aivan mielettömän paljon. Tässä vaiheessa olimme vielä alkupäässä ja takana oleva jono vain kasvoi ja kasvoi. Suosittelen ehdottomasti käymään vessassa ennen jonotusta ja nappaamaan jotain syötävää ja juotavaa mukaan, koska odottaminen voi olla melko tuskaista.
Mainitsin edellisessä Tokio-postauksessani, että ostin Asakusasta kokkiveitsen. Näin vasta jonon puolivälissä ilmoituksen, ettei Skytreessä hyväksytä minkäänlaisia teräaseita (ei mitenkään ihmeellistä), jolloin muistin repussani olevan veitsen. Mainitsin asiasta turvaporteilla ennen hisseille pääsyä, jolloin sain viedä repun infopisteen säilytykseen. Kannattaa kuitenkin huomioida tämä jo etukäteen ja laittaa kaikki kielletyt esineet ilmaisiin säilytyslokeroihin.
Ensin siis jonotettiin pitkään. Meillä siinä kesti ainakin 50 minuuttia. Siinä vaiheessa pääsi vasta ostamaan lipun (2000 jeniä), jolla pääsi 350 metrissä olevalle näköalatasanteelle. Lipun ostamisen jälkeen jonotettiin uudestaan, jotta pääsimme turvatarkastuksen läpi. Sen jälkeen jonotettiin hisseille. Ihan vain tiedoksi, että vietimme Tokyo Skytreessä noin 2,5 tuntia, joista jonotukseen kului valehtelematta kaksi tuntia. Tämä paikka ei siis sovi kärsimättömille.
Saavuimme 350 metrissä olevalle tasanteelle, jossa saimme tietää, että voimme ostaa liput (1000 jeniä), joilla pääsee sata metriä ylemmäs. Meille korostettiin, että tällaisen lipun ostamisen jälkeen täytyy siirtyä välittömästi seuraavalle tasolle. Menimme siis suoraan hisseiltä… yllätys yllätys… jonottamaan seuraavia lippuja. Ja mitä teimme sitten? Jonotimme seuraavalle hissille :P. Kuulostaapa tämä typerältä näin jälkikäteen :).
Pääsimme vihdoin ja viimein 450 metriin ihastelemaan Tokion valoja. Tässä kerroksessa oli spiraalimaisesti ylöspäin kulkeva käytävä, jota reunusti suuret ikkunat. Valitettavasti kuvia oli erittäin vaikea ottaa, koska sisällä oli tietysti hieman valoisaa ja ulkona taas pimeää. Siispä kuvat eivät anna kunnollista käsitystä upeista näköaloista.
Yllä näkyvä Sorakara Point -lattia jäi minulta kokeilematta, mutta luin, että LED-valot, lasiseinät, kattovalot ja musiikki aiheuttavat sen, että lattian alueella tuntuu siltä, että leijuisi ilmassa. Ensi kerralla tuokin täytyy kokeilla itse.
Öinen Tokio oli henkeäsalpaava näky. Skytreessä käyminen oli aivan käsittämättömän upea kokemus. Tästä tornista muodostui ehdottomasti yksi tärkeimmistä Tokion symboleista ainakin meidän kohdallamme. Suorastaan rakastuimme kyseiseen rakennukseen avovaimoni kanssa. Oli häkellyttävää katsella alla avautuvaa Tokion valomerta ja muistaa samalla, että Tokioon pääseminen oli ollut suuri unelmani jo yli kymmenen vuotta.
Monet turistinähtävyydet voivat olla yliarvostettuja ja jopa turhia, mutta minulle Tokyo Skytree edustaa Japania ja Tokiota parhaimmillaan. Suosittelen sitä ehdottomasti jokaiselle Tokioon matkaavalle.
Skytreestä poistuttaessa ensimmäisellä välitasolla oli matkamuistokauppa, jossa myytiin vain kyseisestä kaupasta saatavia tuotteita. Kauppa oli kuitenkin todella täynnä, joten en jaksanut katsella sieltä mitään. Päästyämme alimmalle tasolle löysimme suuremman kaupan, jossa oli järkyttävä määrä kaikenlaista Skytree-tavaraa. En yleensä tykkää ”turistikrääsästä”, mutta Skytree teki niin suuren vaikutuksen, että minun oli pakko saada jotain.
Ensi kerralla haluaisin käydä Tokyo Skytreen ”Sky Restaurant 634:ssä”, joka on kerroksessa 345. Voin väittää, ettei yhtä hienoa näköalaa löydä muista ravintoloista 🙂
Itse Tokyo Skytree on maalattu ”Skytreen valkoiseksi”, joka pohjautuu sinertävän valkoiseen, perinteiseen, japanilaiseen väriin, jota kutsutaan nimellä aijiro. Kuitenkin Skytree on kaikkein parhaimmillaan auringon laskettua, kun torni valaistaan tajuttoman upeilla väreillä. Nettisivujen mukaan värejä on kaksi ja ne vaihtelevat päivästä toiseen. Värit ovat sininen Iki ja violetti Miyabi. Ihmettelen tätä kuitenkin kovasti, sillä me näimme kyllä kaksi väriä, mutta värit eivät olleet sininen tai violetti. Vierailumme aikana torni oli valaistu upealla vihreällä värillä, mutta näimme Shinjukun pilvenpiirtäjästä käsin tornin myös kullankeltaisena. Tietojeni mukaan tornissa näkyvät seuraavat värit: violetti, punainen (tai ehkä pinkki), kullankeltainen, vihreä, turkoosi ja sininen. Saisin mielelläni kuvat jokaisesta väristä 🙂
Joitain asioita ja tunteita on vaikea kuvailla sanoin – tämä on yksi niistä. Tokyo Skytree oli upea kokemus ja haluan kokea saman uudestaan heti ensi kerralla, kun pääsen takaisin tähän rakastamaani kaupunkiin. Ymmärrän, että tuollainen jonottaminen ei ole kaikille, joten lippuja voi varata myös etukäteen (hyvissä ajoin). Suosittelen vähintäänkin käymään tornin juurella, jos ei halua mennä ylös asti.
Toivottavasti sain välitettyä Skytreen upeudesta edes murto-osan tämän postauksen välityksellä. Erinomaista viikonloppua kaikille lukijoilleni! 🙂
Matane!
PS. osa kuvista: Tiia / Black + White = Grey
2 kommenttia
Tästä olikin kiva päästä lukemaan! Itse kuulun siihen ryhmään jolle kasvaa patti otsaan moisesta jonottamisesta (vaikka esim Honkkarin Victoria Peakille jonotettiin hampaat irvessä) ja tuo hintakin on aika suolainen. Me sniiduilijat käytiin taas tällä reissulla Daimon stationin lähellä sijaitsevassa WTC Buldingin näköalakerroksessa, maksoi peräti 620 yeniä ja näkymät olivat myös loistavat 40. kerroksesta. Poikaystäväni sanoi, että tykkäsi jopa tämän näköalasta enemmän kuin Sky treestä, siellä kun oli jo liian korkealla ja kaikki näyttää hyvin pieneltä. WTC:ssä pilvenpiirtäjät ovat jotenkin konkreettisempia ja vaikuttavimpia ja lisäksi Tokyo Tower näkyy todella kauniisti. Suosittelen tätä paikkaa myös jos haluaa tehdä vertailuja! 🙂
Tarkoitus on kirjoittaa paikasta jahka kerkiän.
Kiva, että tykkäsit :). Yleensä en jonota yhtään minnekään, jos tiedän, että siinä kestää enemmän kuin pari minuuttia. Kuitenkin Tokiossa piti tottua jonottamiseen, joten se ei häirinnyt niin paljon 😉
En ollut aiemmin kuullutkaan tuosta WTC:stä, mutta kuulostaa hyvältä näköalapaikalta. Ymmärrän, mitä poikaystäväsi tarkoittaa, koska aika muurahaisiltahan kaikki autotkin näyttävät niin ylhäältä 😛
Pitää harkita tuotakin ensi reissulla. Hotellimme sijaitsi Shinjukun pilvenpiirtäjien alueella, joten sieltäkin sai melko hyvät näkymät. Aiemmin mainitsemani Metropolitan Government Building tarjosi hyvät näköalat ja myös 44. (vai 47.?) kerroksessa ollut ravintola hotellimme vieressä oli melko upea kokemus :).
Odotan innolla, että näen postauksesi tästä aiheesta 🙂