Pilvenpiirtäjien Shinjuku – Tokio osa 1

Shinjukun pilvenpiirtäjiä

Ensiksi hieman taustatietoja:

Tokio on väkiluvultaan maailman suurin kaupunki eikä sen pinta-alakaan ole siitä pienimmästä päästä. Tästä syystä jaottelen Tokion tarinani kaupunginosien mukaan. Tarkkaan ottaen Tokio muodostuu 23 ”erillisalueesta”, mutta kaupunginosa on helpompi ymmärtää :). Shinjuku on yksi suurimmista ja tunnetuimista Tokion alueista. Shinjukun asukasluku on vaivaiset 324 000 (2014), joista 232 000 on iältään 15-64 vuotta. Nämä luvut eivät kuitenkaan ole mitään verrattuna tähän: 3,64 miljoonaa. Tuo kertoo Shinjukun juna-aseman keskimääräisen matkustajamäärän… päivässä! Kaiken lisäksi tämä luku on vuodelta 2007, joten uskon määrän vain kasvaneen. Olen aina pitänyt haasteista, joten päätin, että tämä on sopiva paikka opetella ensimmäistä kertaa elämässäni käyttämään juna-/metrojärjestelmää. Fiksu veto. Tähän mennessä olen vain kulkenut muiden mukana, jos joskus harvoin olen ollut Pariisin metrossa tai kulkenut Helsingin lähijunilla yms.

Shinjukun juna-aseman länsipuolella otettu kuva

Kaupungin valtavan koon vuoksi oli tärkeää valita hotelli oikealta alueelta. Yritin valita Shinjukun ja Shibuyan väliltä, mutta lopulta vaaka kallistui Shinjukun puoleen, kun löysin erinomaisen hotellitarjouksen Hiltonilta (hotellista lisää omassa postauksessaan). Shinjuku on pääasiassa liike-elämän keskus, mutta alue tarjoaa turistille laajat shoppailumahdollisuudet ja valtavasti ravintoloita. Varsinaisia nähtävyyksiä ei ole kamalasti, mutta ne ovat melko harvassa koko kaupungissa. Baarielämäkin on hyvin edustettuna, mutta suosittelen välttämään Kabukichon aluetta, joka on Shinjukun aseman itäpuolella. Shinjukun hyvä puoli on se, että ihmisiä on valtavasti (niin kuin kaikkialla Tokiossa), muttei kuitenkaan liikaa, kuten Shibuyassa. Kaikki on järjestäytynyttä eikä väenpaljous kertaakaan alkanut ahdistaa. Shinjuku ei myöskään ole yhtä täynnä turisteja kuin Shibuya ja esimerkiksi Roppongi.

Suureen kaupunkiin mahtuu myös pieniä kujia

Hoidetaan inhottavin ensiksi pois alta. Suosittelen välttelemään mainitsemaani Kabukichon aluetta varsinkin iltaisin. Kabukicho on tunnettu punaisten lyhtyjen ja ”hierontapaikkojen” alue, jossa myös sijaitsee monta baaria. Alue on pääasiassa Japanin mafian eli Yakuzan hallinnassa, joka kertoo itsessään melko paljon. Erehdyimme parina iltana kävelemään alueelle ja saimme katua sitä välittömästi. Tummaihoiset (enimmäkseen amerikkalaiset) sisäänheittäjät tulivat aivan liian lähelle ja tarjosivat kaikenlaisia seksipalveluita ja fantasioiden toteuttamista aasialaisten naisten toimesta. Kiitos ei. Vihaan kaikkein eniten juuri sisäänheittäjiä, jotka parveilevat turistialueilla. Et menetä mitään, jos jätät tämän paikan väliin, mutta jos ehdottomasti haluat nähdä Kabukichon, käy siellä päiväsaikaan.

Shinjukun rakennukset ovat täynnä mainoskylttejä

Aivan ensimmäiseksi uuteen kaupunkiin saapuessani haluan kartoittaa aluetta. Tämä onnistuu yleensä parhaiten menemällä esimerkiksi näköalatorniin. Shinjuku on täynnä pilvenpiirtäjiä, mutta paras paikka turistille on Metropolitan Government Building, jonka ilmaisilta näköalatasanteilta avautuu upea näkymä Shinjukuun ja Tokioon. Täältä löytyy myös turisti-info, josta kannattaa hakea Tokion ilmainen opaslehtinen. Tällä opaslehtisellä saa alennuksia monista paikoista, kuten museoista ja eläintarhasta. Lehtinen sisältää myös erinomaisia karttoja, tietoja junista ja metroista, ja matkailuvinkkejä. Käytin omaani niin paljon, että matkan puolivälissä kannet pääsivät irtoamaan :P.

Näköalatasanteelle mennessämme pääsimme ensimmäistä kertaa kokemaan tokiolaisten hissikäyttäytymistä. Menimme jonossa näköalatasanteelle vievän hissin ovien eteen. Hissillä oli oma hissityöntekijänsä, joka kutsui hissin alas, kävi painamassa oikeaa kerrosnappia, piti ovia auki ja jäi hissin ulkopuolelle kumartaen syvään kunnes ovet sulkeutuivat. Sama toistui yläkerrassa. Enpä muista saaneeni samanlaista kohtelua muualla. Tämä ei kuitenkaan ollut poikkeustapaus Tokiossa. Yllätyimme käydessämme suuressa Kinokuniya-kirjakaupassa Shinjukussa, jonka pikkuriikkisessä hississä oli oma hissityttö, joka paineli kerrosnappuloita päivät pitkät. Hienoa asiakaspalvelua, mutta onko tällainen oikeasti tarpeellista kirjakaupassa? Hassuahan se silti oli :).

Cocoon-rakennus Metropolitan Government Buildingista nähtynä

Jättimäinen Yoyogi-puisto Government Buildingista nähtynä

Shinjukun juna-aseman alue on täynnä suuria tavarataloja, kuten Takashimaya Times Square, Keio ja Odakyu. Näissä kaikissa asiakaspalvelu oli aivan mielettömän upeaa. Jokainen työntekijä hymyili ja kumarsi, kun heidän ohitseen käveli käytävillä. Tuotteiden pakkaaminen kasseihin, rahan ojentaminen ja asiakkaan hyvästely tehdään tarkan kaavan mukaisesti ja erittäin kunnioittavasti. Suomi voisi ottaa hieman mallia tästä. Tavaratalot ovat usein melko kalliita paikkoja shoppailla, joten en itse ostellut niistä mitään, mutta innostuin kuitenkin yhdestä osastosta. Lähes jokainen tavaratalo on omistanut kellarikerroksen herkullisille leivoksille, suklaalle, alkoholille, bento-bokseille, sushille ja muille herkuille. Tuoksut olivat huumaavia. En voinut olla hymyilemättä koko kerroskierrokseni ajan, kun ihailin upeaa asiakaspalvelua, väentungosta ja upeita luomuksia. Yleensä näissä kerroksissa tarjoillaan myös kaikenlaisia maistiaisia suklaasta leivoksiin ja juustoista viineihin. Eräässä tavaratalossa pääsin maistelemaan erinomaisia paikallisia viinejä. Se oli hauska kokemus :).

Shinjukun valoloistetta

Voisi luulla, että maailman suurin kaupunki olisi aina täynnä ihmistungosta ja melua. Totuus on kuitenkin se, että Tokio on täynnä rauhallisia pikkukatuja, jotka kulkevat käsi kädessä pääkatujen vierellä. Tällaiselle kadulle poikkeaminen tuo tullessaan täydellisen hiljaisuuden. Nämä kadut pudottavat kulkijansa aivan toiseen maailmaan, jossa muita ihmisiä ei ole olemassakaan. Pidän sellaisesta hiljaisuudesta, jossa kuiskauksetkin kuuluvat pitkän matkan päähän. Kävelimme juuri tällaisia katuja pitkin erityisesti Shinjukun keskustan ja sen eteläpuolella olevan Yoyogi-puiston välillä.

Pikkukatu Shinjukussa. Tämän kadun fiilis oli jotenkin taianomainen.

Betoniviidakon keskellä kasvaa aito viidakko 🙂

Tokio on täynnä Don Quijote (DONKI) -liikkeen ketjuja. Nämä liikkeet ovat kuuluisia siitä, että niistä voi löytää aivan mitä tahansa. Kävimme yhdessä Shinjukun liikkeistä, jossa saimme kokea todella klaustrofobiset käytävät. Hyllyt olivat täynnä tavaraa lattiasta kattoon, ja vain yksi ihminen mahtui juuri ja juuri kulkemaan käytävällä osumatta mihinkään. Kaverini Onni ilmaisi hyvin, että kyseisessä liikkeessä ”moottorisahat ja kalapuikot ovat samalla hyllyllä”. Tuo ei ole laisinkaan liioiteltua. DONKista löytyy naamiaisasuja, ruokaa, juomaa, CD-soittimia, meikkejä, telkkareita, dildoja ja pörröisiä rintaliivejä.

Pörröiset rintaliivit… check!

Ihmeelliset vesikaiuttimet… check!

Suosittelen ehdottomasti käymään Don Quijoten liikkeessä ihan pelkän hauskan kokemuksen vuoksi. Löysin toisesta kaupunginosasta paljon selkeämmän DONKI-liikkeen, josta tuli ostettua mm. iPhoneen uusi ”kotinäppäin”, karkkia ja juotavaa. Näistä liikkeistä löytyy aivan varmasti ihan mielettömiä tuliaisia :P.

Tokio oli täynnä erikoista arkkitehtuuria

Useimmat matkaoppaat eivät kerro tätä, mutta kohtuuhintaisia, erinomaisia ravintoloita löytää yllättävistä paikoista. Nimittäin pilvenpiirtäjistä. Pilvenpiirtäjät näyttävät pelkiltä toimistorakennuksilta, mutta niiden sisältä löytyy kaikenlaista yllättävää. Ruokakauppoja, kirjakauppoja, kahviloita, pikaruokaloita ja korkeissa kerroksissa olevia baareja. Pilvenpiirtäjät ovat melkein omia pieniä kaupunkejaan. Hotellimme Executive Loungen erittäin mukava johtaja suositteli meille viereisen pilvenpiirtäjän 44. kerroksen izakaya-ravintolaa nimeltä Hokkaido. Saimme oman ikkunan vieressä olevan ”loossin”, josta avautui esteetön näkymä öisen Tokion ylle. Näimme jopa upean Tokyo Skytreen, jossa kävimme matkamme aikana. Kaiken lisäksi ruoka oli erinomaista. Paljonko tämä lysti maksoi? Tämän kaltainen ruokailu maksaisi Suomessa satoja euroja, mutta Japanissa… 4 000 jeniä (n. 28 euroa) kahdelta henkilöltä juomineen ja ruokineen. Tokio muka kallis?

Näkymä Hokkaido-ravintolasta. Pahoittelen huonoa kuvanlaatua.

Kuten jo aiemmin mainitsin, päätin opetella kuinka metrolla ja junalla kuljetaan kaupungin sisällä. Se näyttää mahdottomalta, kun katsoo Tokion lukuisia junalinjoja, mutta järjestelmä toimii moitteettomasti. Loppujen lopuksi oli todella yksinkertaista käyttää tätä kattavaa juna- ja metroverkostoa kunhan asiasta teki hieman helpompaa.

Näyttääkö helpolta? (kuva otettu internetistä)

Tuossa yllä on yleinen kartta, jota turisti saattaa käyttää matkansa aikana. Olisiko kuitenkin helpompaa käyttää alla olevaa opastetta?

Juna- ja metrolinjoja

Kaikki kävi selvemmäksi heti, kun tajusimme käyttää tätä yksinkertaistettua tapaa löytää sopiva junalinja. Jokaisen vähänkin enemmän junia ja metroja käyttävän kannattaa ostaa itselleen Suica-kortti. Uudelleenladattava Suica-kortti maksaa 2 000 jeniä ja sisältää 500 jenin pantin. Tällä kortilla on erittäin helppo liikkua porteista sisään ja ulos. Näin ei tarvitse selvittää kuinka paljon lippu maksaa ja minne asemalle haluaa mennä. Kortti laskee itsestään kuinka pitkän matkan olet kulkenut ja vähentää sopivan summan. Kortin lataaminen on helppoa englanninkielisten koneiden avulla, joita löytyy kaikilta asemilta. En raaskinut palauttaa korttia poistuessani maasta, joten se odottaa laatikossani seuraavaa matkaa :).

My trusty little pinguin Suica

Shinjukun juna-aseman ihmismassaa. Tämä oli vielä pieni määrä.

Shinjuku on upea osa Tokiota, joka soveltuu erinomaiseksi tukikohdaksi matkan ajaksi. Olen kertonut paljon, mutta jättänyt sitäkin enemmän kertomatta, joten kysy ihmeessä, jos haluat tietää jotain lisää. Neuvon mielelläni kaikkia Japaniin lähtijöitä :).

Tähän loppuun vielä kuvapommitus.

Metropolitan Government Building päivällä

Metropolitan Government Building illalla

Tuntuu, että pilvenpiirtäjien sisälläkin on pilvenpiirtäjiä

Tämä jättimäinen mekaaninen kello heilui suurieleisesti pilvenpiirtäjän sisällä

Shinjukusta löytyy myös ”Lost in Translation”-elokuvasta tuttu Park Hyatt -hotelli

Kiitos, jos jaksoit lukea blogin loppuun asti, vaikka tässä onkin paljon sulateltavaa :). Tulen käyttämään kaikissa Tokiossa kertovissa postauksissani myös avovaimoni Tiian (Black + White = Grey) ottamia kuvia, joten suuri kiitos kuuluu myös hänelle :). Seuraava jättipostaus tulee käsittelemään Yoyogi-puistoa, Shibuyaa ja Harajukua. Pysy siis kuulolla. Sillä välin voit kommentoida ja laittaa kysymyksiä :).