Paskakin vuosi voi olla hyvä vuosi

Otsikkokin sen varmaan jo kertoo, ettei tämä vuosi ollut siitä helpoimmasta päästä. Vaikken ole kirjoitellut kauheasti blogiin kuluneen vuoden aikana, tänä aamuna herätessäni minulla oli pakottava tarve kirjoittaa tämä postaus.

Kirjoittelin viime vuodenvaihteessa siitä, miten vuosi 2017 oli yksi elämäni vaikeimmista. Kyllähän se olikin sitä, mutta näköjään sitä seurasi jollain tasolla sitäkin vaikeampi vuosi. 2018 ei todellakaan ollut helläkätinen, vaan yksi masentavimmista varmaan kymmeneen vuoteen. Monet ihmissuhteeni kokivat kolauksia ja ravisteluja, mikä oli kaikkein vaikeinta tänä vuonna. Olen nimittäin sellainen henkilö, joka ei kestä epätasapainoa ja eripuraa elämässään, joten yritän olla aina korjaamassa tilanteita, vaikken siihen pystyisikään. Jossain vaiheessa vain huomasin, että voimani ovat lopussa enkä enää voi keskittyä muiden ongelmiin, vaan minun on keskityttävä itseeni. Kevään Japanin matkan jälkeen otinkin projektikseni oman hyvinvointini, joten aloin käydä vuosien tauon jälkeen säännöllisesti hierojalla pitkien työpäivien vastapainoksi ja kävin jopa terapiassa pariin otteeseen saadakseni selkeyttä ajatuksiini ja tunne-elämän ongelmiini.

Näkymä huoneemme ikkunasta

Olen joskus blogissanikin maininnut uskovani siihen, että maailma koostuu energiasta, johon jokainen voi vaikuttaa omalla tavallaan. Tästä syystä uskon, että ihminen, jonka energiat ovat negatiivisia, saa myös kaikkea negatiivista osakseen. Tuo kuitenkin toimii myös toisinpäin, eli jos jaksat pysyä positiivisena, saat myös takuuvarmasti positiivisia asioita osaksesi (tämä ei tarkoita, etteikö negatiivisen elämässä voisi olla myös positiivista ja positiivisen elämässä jotain negatiivista). Tähän liittyen oli erittäin mielenkiintoista kuulla, miten kaverini tapasi tänä vuonna henkilön, jonka mukaan universumin energiat ovat olleet kaaoksessa, mistä johtuen moni on kokenut rankkoja muutoksia, kuten avioeroja, uusia suhteita, lopputilejä ja kaikkea muuta mullistavaa. Hänen mukaansa tämä energia on nyt taas rauhoittumassa ja loksahtamassa paikoilleen, mikä tuntuu aika selkeältä selitykseltä sille, miksi tämä vuosi on ollut niin vaikea. Jokainen uskoo mihin uskoo, mutta jos jokin asia tuo lohtua ja tukea omille uskomuksilleen, siitä ei mielestäni ole haittaakaan, joten minä ainakin allekirjoitan tämän täysin.

Vuosi 2018 ei kuitenkaan ollut kaikin tavoin vaikea ja paska vuosi, vaikka puheistani voisikin olettaa niin. Tänä vuonna nimittäin toteutin taas yhden unelmatavoitteeni – kaksi kertaa vuodessa Japaniin. Matkustimme ensimmäistä kertaa keväällä katsomaan kirsikankukkia, eli sakuroita, ja pääsimme palaamaan Japaniin vielä syksyllä katsomaan ruskaa ja nauttimaan Okinawan auringosta. Ei mikään hassumpi saavutus varsinkaan, kun kevään matkalla pystyimme yöpymään hotellissa, josta olin siihen mennessä vain unelmoinut.

Yksi suosikkikuvistani tältä vuodelta: Tokion Ritz-Carltonin loungesta otettu

Voisin sanoa, että vuoden 2018 viimeisenä päivänä olen samaan aikaan enemmän hajalla kuin vuoden alkaessa, mutta samalla myös eheämpi ihminen kuin koskaan ennen. Tämä vuosi oli valtavan opettavainen ja olen järkähtämättömän varma siitä, että kaikki nämä vastoinkäymiset ja rankat hetket pudottivat minut polvilleni syystäkin – jotta voisin rakentaa kaiken taas pala palalta paljon vahvemmalle pohjalle. En muista, olenko koskaan ollut näin innoissani yhdestäkään tulevasta vuodesta, kuin olen nyt, sillä vuosi 2019 tuntuu kaikin tavoin siltä, että siitä tulee tähänastisen elämäni paras vuosi. Olen varma, että tämä vuosi vain valmisteli minua ensi vuoteen, jotta saisin tavallaan kaiken vaikean ja tarvittavan hoidettua kuntoon, jotta vuonna 2019 voin keskittyä kaikkeen positiiviseen ja elämäni kehittämiseen, mikä ei olisi mahdollista ilman tämän vuoden oppeja. Ensi vuonna täytän nimittäin 30 vuotta, mikä on valtavan tärkeä juttu minulle, sillä minulla on vielä iso lista asioita, jotka aion saavuttaa ennen sitä, enkä anna negatiivisuuden hidastaa minua. Olen tuntenut jo tämän vuoden viimeisinä päivinä, miten asiat alkavat rauhoittumaan ja löytämään paikkansa, mikä vain vahvistaa uskoani ensi vuoteen.

Vuodenvaihde kuluu meillä muuten rauhallisissa merkeissä kahdestaan vaimoni kanssa, mutta halusin kuitenkin jotain erityistä tälle päivälle. Viime vuonna ostimme ensimmäistä kertaa uudeksivuodeksi astetta erityisemmän samppanjan, joten halusimme toimia samoin myös tänä vuonna. Olen nimittäin sitä mieltä, että kun vanhan vuoden viimeinen ja uuden vuoden ensimmäinen juoma on jotain hyvin erityistä, myös vuodesta tulee jotain erikoista. Pähkäilin kahden samppanjan välillä ja lopulta päädyin ostamaan vuoden 2004 Dom Ruinart Blanc de Blancsin, joka on yhden suosikkisamppanjatalomme huipputuote, enkä malta odottaa, että pääsen maistamaan sitä. Siispä kun tämä vuosi vaihtuu, nostetaan lasimme ilmaan ja toivotetaan vuosi 2019 tervetulleeksi iloisin mielin. Hyvää uuttavuotta kaikille! Tästä tulee upea vuosi.