Myös Lappeenrannan kauneus näyttäytyi viikonloppuna Saimaan kanavalla, vaikka keskustassa olikin välillä ankeaa :).
Kohta tulee täyteen jo puoli vuotta Helsingissä asumista. Aika menee huiman nopeasti. Heti Helsinkiin muutettuani tiesin, etten ole enää lappeenrantalainen, mutten ollut myöskään helsinkiläinen – olin mies ilman identiteettiä. Kyseessä on kuitenkin itse päätetty identiteetti. Esimerkiksi Turusta Tampereelle muuttanut henkilö voi pitää itseään Tampereella asuvana turkulaisena vaikka kymmenen vuoden päästäkin. Vietimme tämän viikonlopun pitkästä aikaa Lappeenrannassa, jossa kävin viimeksi neljä kuukautta sitten, eli kesäkuussa. Oletin tulevani vanhaan kotikaupunkiini ja kokevani jatkuvia nostalgian tuntemuksia viikonlopun aikana. Kun olimme käyneet katsomassa perheitämme, menimme illalla Lappeenrannan keskustaan näkemään kavereitamme. Perjantai ilta, kello 19.00, entinen suosikkibaarini, eli Teerenpeli – paikalla arviolta viisi ihmistä. En voinut uskoa kuinka hiljainen koko kaupunki oli. Puoli vuotta sitten, kun asuin Lappeenrannassa, siellä sentään oli hieman ihmisiä, mutta nyt koko kaupunki oli aivan kuollut. Entinen suosikkipaikkani vaihtoi omistajaa ja suurin osa henkilökunnastakin muuttui, joten ”kotiinpaluu” ei todellakaan tuntunut niin hyvältä kuin kuvittelin, sillä baari oli menettänyt sen vanhan tunnelmansa, sielunsa, vaikka henkilökunta olikin erittäin mukavaa.
Lappeenrannan pääkauppakatu lauantaiaamuna ennen kauppojen aukeamista
Koko Lappeenranta ahdisti aivan helvetisti. Sillä hetkellä tajusin, etten ole enää lappeenrantalainen. Sinne ei ollut enää paluuta muuten kuin lyhyiden vierailuiden muodossa. Joidenkin mielestä on aikaista sanoa tätä jo nyt, mutta nyt tiedän olevani helsinkiläinen. En väitä olevani mikään ”aito stadilainen”, mutta jo heti muuton jälkeen tunsin tulleeni kotiin. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunsin kuuluvani kotikaupunkiini. Kiitos Helsinki, että otit meidät vastaan avosylin. Teen parhaani ollakseni arvoisesi ja tästä syystä haluankin nostaa esille uuden kotikaupunkini paikkoja, joista on ehtinyt muodostumaan suosikkejani näinkin lyhyessä ajassa.
Edit. Ilmeisesti jotkut ovat kovasti pahoittaneet mielensä siitä, kun sanoin näin Lappeenrannasta. Tarkoitukseni ei ollut loukata ketään eikä haukkua kaupunkia vaan ilmaisin enemmänkin omia tuntemuksiani sinne palaamisesta. Oli harmi nähdä Lappeenranta niin tyhjillään, koska uusien investointien takia sen luulisi vetävän enemmän väkeä. Toivon, että kaupunki menestyy, koska en tietenkään mielelläni tunne tuollaista vanhaa kotikaupunkiani kohtaan. Lappeenranta on kiva kesäkaupunki, mutta se ei ole koskaan tarjonnut minulle sitä muina vuodenaikoina, mitä olen kaivannut.
Ravintolat
Ne jotka tuntevat minut tai edes lukevat blogiani tietävät, että rakastan hyviä ravintoloita, ruokaa ja juomaa. Helsinkiin muutto tarkoitti siis valtavaa ravintola-, kahvila- ja baarivalikoimaa – ja vielä hyviä sellaisia. On siis sopivaa aloittaa suosikkiruokapaikoistani. Korostan, että lähtökohtaisesti mitkään näissä listoissa olevista paikoista eivät ole paremmuusjärjestyksessä, koska kaikille on oma paikkansa ja aikansa.
- Ravintola Yume – Kluuvi
On varmasti tullut jo selväksi, että Yume on ehdoton suosikkiravintolani – ei pelkästään Helsingissä vaan tällä hetkellä koko maailmassa. Virheetön ja äärimmäisen ystävällinen asiakaspalvelu, herkulliset ruoat, mukava tunnelma ja mm. suosikkiviinini ja suosikkiolueni tekevät tästä paikasta ykkösvalintani, kun haluan syödä tavallista laadukkaammin tai esimerkiksi tuoda sukulaisiani tai kavereitani ravintolaan. Menemme tänne itse asiassa ensi viikonloppuna kaveripariskunnan kanssa viettämään pienimuotoisesti tuplasynttäreitämme hieman ennakkoon.
- Splizzeria – Kaivopiha
Aina ei tarvitse maksaa suuria summia saadakseen hyvää ruokaa. Splizzeriasta on tullut luottopaikkani, kun haluan hyvää ruokaa nopeasti ja edullisesti. Asiakaspalvelu on ystävällistä, hinnat ovat sopivat ja pizzat ovat hyviä. Mitä muuta sitä voisikaan toivoa? Oma valintani on lähes aina puolikas Texas Ranch. Yleensä puolikas pizza vie nälän, joten turha sitä on syödä itseään ähkyksi kokonaisella. Nerokas konsepti erityisesti asiakkaan kannalta.
- Momotoko – Kluuvi
Momotoko on ravintolaksi edullinen, mutta rameniksi (ainakin ulkomaiden hintoihin verrattuna) hieman hintava. Kuitenkaan 15€ erittäin maukkaasta, jättimäisestä ramenkulhosta, joka on koottu vielä laadukkaista raaka-aineista, ei ole todellakaan liikaa ainakaan minun lompakolleni. Lisäpisteet taustalla soivasta J-Popista ja tarjolla olevasta suosikkioluestani, eli Asahista. Momotoko palautti uskoni ramenin herkullisuuteen.
Baarit
- Grotesk – Kaartinkaupunki/Keskusta
Jos haluaa sopeutua uuteen kaupunkiin mahdollisimman nopeasti, suosittelen etsimään edes yhden ns. ”vakkaripaikan”, olipa se sitten kahvila, kirjakauppa tai ravintola. Groteskista muodostui oma turvapaikkani uudessa kaupungissa mahtavien, ystävällisten baarimikkojen, lämpimän tunnelman ja erinomaisen juomavalikoiman ansiosta. Sopeuduin Helsinkiin alta aikayksikön, kun löysin vihdoin ja viimein juuri sellaisen baarin, jota olin kaivannut koko aikuisikäni. Kiitos siis Groteskin henkilökunnalle! Suosittelen suuntaamaan tänne milloin tahansa, jos haluat asiantuntevaa ja taidokasta palvelua rennossa ilmapiirissä ja erityisesti silloin, kun tekee mieli kaupungin parasta Gin&Tonicia.
- A21 Decades – Keskusta
Entinen A21 Cocktail Lounge uudisti itsensä A21 Decades –nimiseksi baariksi, jossa olen käynyt tähän mennessä vasta yhden kerran. Kuitenkin jo tuon yhden kerran aikana hyvät juomat, mukava tunnelma ja elämäni ensimmäinen samppanjan sapeliavaus kaveriporukan kesken tekivät A21:stä paikan, jonne menen varmasti vielä uudestaankin.
*kello saatu yhteistyönä
- Lilla E. – Kaartinkaupunki
Lilla Robertsin hotellibaari Lilla E. kaappasi itselleen kaupungin parhaita baarimikkoja, antoi heille vapaat kädet ja luultavasti aika kivan budjetin, sillä tämä baari on samaan aikaan kotoisa, kutsuva ja glamourimaisen tyylikäs. Kun kuulin, että tuttu baarimikko siirtyy Lilla E.:hen Groteskin puolelta, minun oli pakko mennä heti alkuvaiheessa katsomaan, mikä on jutun juoni. Laadukkaat raaka-aineet, taitavat tekijät ja hieno esillepano ovat tehneet Lilla E.:stä poikkeuksellisen hotellibaarin, eli suositun sellaisen! Tänne on kiva tulla vaikka keskellä lauantaipäivää nauttimaan pari upeaa cocktailia hienossa ympäristössä. Ja jos ei jaksa lähteä enää kotiin näiden ”parin” jälkeen, voi hyvinkin jäädä yöksi hotelli Lilla Robertsiin, jossa on upeat huoneet, mutta silti saavutettavat hinnat.
Kadut
En ehkä olisi uskonut, että luon tunnesiteitä katuja kohtaan, mutta ei kai se huonokaan juttu ole.
- Bulevardi
Eräs suosikkikaduistani on Punavuoren ja Kampin välissä kulkeva Bulevardi, jonka varrella on hienoja rakennuksia, tunnelmallisia ravintoloita ja jotenkin mukava yleisfiilis. Toivottavasti se valaistaan hienosti jouluna, koska tämä todellakin olisi juuri täydellinen katu sille.
- Pohjois-Esplanadi
Pohjois-Espa on yksi suosikeistani, koska se tuo jollain tavalla mieleen kadun, joka voisi löytyä enemmänkin Pariisista kuin Suomesta. Sen varrella on myös yksi suosikkihotelleistani (Kämp) ja muutenkin kaikenlaisia myymälöitä ja kahviloita. Espaa pitkin on kiva vain kävellä ja fiilistellä.
- Eiranranta / Merisatamanranta
Helsinki on kuitenkin merenrantakaupunki, joten tietysti tältä listalta on löydyttävä siihen teemaan sopiva katu. Tykkään käydä lenkillä Eiran eteläpuolella rantaa pitkin ja ihailla samalla esteetöntä merinäkymää, kuten myös erästä asuntoa, josta on tullut tavoittelemani unelma-asunto… hinta vain on lähes 5 miljoonaa.
Hotellit
Mitä olisi matkablogi ilman hotelleja?
- Hotel Kämp
Kämpillä on meille nykyään merkitystä enemmänkin kuin hotellina. Yövyimme täällä ensimmäistä kertaa silloin, kun kävimme katsomassa Helsingin asuntoamme ensikertaa ja myös otimme sen vastaan. Vietimme täällä myös vuosipäiväämme brunssin muodossa (tästä tulossa postaus lähiaikoina). Kämpin ylellisyys ja lämminhenkinen ystävällisyys tekivät meihin lähtemättömän vaikutuksen jo heti alussa eikä tuo tunne ole kuin vahvistunut Helsingissä asuttuina kuukausina. Tällä hetkellä näyttää siltä, että vietämme ensimmäisen Helsinki-joulumme juurikin täällä.
- Radisson Blu Plaza
Plaza kuuluu ehdottomasti tälle listalle, sillä onhan se yksi suosikkihotelleistani. Tätä listaa lukiessa huomaatte varmasti, että mainitsen lähes jokaisessa välissä erinomaisen asiakaspalvelun (kuten Plazassakin), mutta se johtuu yksinkertaisesti siitä, että arvostan kyseistä asiaa niin kovasti, että sen ansiosta nämä kaikki ovat päässeet listalleni. Plazassa on tullut vietettyä vuosipäivää ja juhannusta, minkä lisäksi se on tarjonnut meille lepopaikan muuttomme aikoihin ja isoveljeni polttarikemuissa. Tänne palaamme yhä uudestaan.
- Klaus K
Klaus K tulee aina olemaan ensimmäinen hotelli ja ensimmäinen yritys, joka antoi minulle ja blogilleni mahdollisuuden tehdä yhteistyötä ensimmäistä kertaa. Blogini ei varmastikaan olisi tällainen ilman Klaus K:ta, jolle olen erityisen kiitollinen. Tämän kiitollisuuden lisäksi heillä on yhdet Suomen hienoimmista hotellihuoneista, eli Sky Loftit. Tällä hetkellä olen hieman suunnitellut, jos uudenvuoden aaton viettäisi vaikkapa tässä hotellissa juurikin Sky Lofteissa, mutta tätä ei ole vielä mietitty sen pidemmälle.
Jos pidit lukemastasi ja haluat tietää ensimmäisten joukossa, kun julkaisen postauksiani, voit käydä tykkäämässä blogin Facebook-sivuista. Jos haluat nähdä myös kuvia ennen kuin ne päätyvät blogiin asti (jos päätyvät lainkaan) ja seurata juttujani enemmän reaaliajassa, käy tykkäämässä myös Instagram-sivuistani. Arvostan jokaista tykkäystä ja seuraajaa, joten kiitos jo etukäteen :)!
16 kommenttia
Mää niin ymmärrän sua! =) Ja samat lempikadut ja hyviä muitakin juttuja! 😉 Helsinki <3 Jihuu!!
Sukulaissielut :)! Helsinki on paras!
Ihaillaankohan me samaa asuntoa tuolla Eiranrannassa? Ollaan naapureita sitten joskus kunhan saadaan rahat säästettyä! 😉 Mä rakastan Ullanlinnaa eli kotikaupunginosaani enemmän kuin mitään, ja nyt tuntuu jo oudolta että muuttaisi sieltä joskus pois, vaikka muutaman vuoden olen vasta asunut. Kyllä se muuttokin on varmasti joskus vielä edessä.
Mutta Bulevardi on toinen ”tavoitteeni”, kyttäilen aina asuntosivuja ja toivon että vielä jonain päivänä nään sen unelmieni asunnon siellä, halvalla tietenkin! 😀 Siinä kadussa on vain tunnelmaa.
En tiedä, onko se sama, mutta tästä saattoi olla puhetta joskus aiemminkin :P. Se on niissä uudemmissa rakennuksissa ennen Hernesaarenrannan pitkää pätkää. Kaksikerroksinen kattohuoneisto merinäköalalla :D. Jossain vaiheessa ehdottomasti naapureiksi! Hienoa, että Ullanlinna on sinulle noin tärkeä paikka. Kyllähän se on kivalta vaikuttanut ainakin lenkeillä ollessani :).
Bulevardilta olisi tosi kivaa löytää asunto, mutta sen varrella ei ole ollut mitään sellaista, joka olisi oikeasti kiinnostanut… ainakaan vielä :). Se on aivan mahtava katu!
Kylläpä näytti Lappeenranta ankealta :(. Tuollaisia nuo Suomen pikkukaupungit vaan ovat. Hienoa, että olet löytänyt jo oman vakkaripaikan Helsingistä ja päässyt kokeilemaan jo vaikka mitä kivannäköistä raflaa.
Sitä se todella oli eikä tuosta paljon paremmaksi muuttunut myöhemminkään. Tuli vain niin se sinun Australia/Kouvola postauksesi mieleen. Täältähän löytyy vaikka mitä kivaa, joten Helsinki on todellakin se minun paikkani :).
Mä oon pitkään etsinyt sitä identiteettiäni, mutta en oo vieläkään löytänyt. En oo jyväskyläläinen, enkä ainakaan vielä koe itseäni tamperelaiseksi. Kun reissaa niin paljon ja kun on asunutkin jo useampaan kertaan ulkomailla, on hirveen vaikea sano, että mikä se mun ”koti” on. Mutta toisaalta, eipä se haittaa. Ehkä joskus mummelina pysähdyn johonkin kun oon löytänyt jonkun niin kotoisan asuinpaikan, että en enää halua lähteä. 🙂
En ehtinyt tuolla Momotokossa viime reissulla käydä, mutta täytyy yrittää ensi kerralla. Vähän suolainen hinta joo (Tampereella oli aikaisemmin raamenpaikka, jossa hinnat alkaen 6€), mutta täytyyhän se nyt ainakin kerran testata, kun uusi japanilainen (joka ei ole sushia), on saatu. :-p
Uskon, että monella maailmanmatkaajalla on identiteetti ”kateissa”, mutta sen ei tarvitse olla huono asia. Mikäs siinä, jos koko maailma on koti :). Kyllä se vielä löytyy, jos haluat sitä, mutta ehkä päädyt lopulta siihen, ettei aloilleen asettuminen ole sinun juttusi.
Momotokossa kannattaa käydä hinnasta huolimatta, koska eihän tuo Suomen hinnoissa ole lainkaan paha :P. Vähintään testaamisen arvoinen paikka ehdottomasti!
Siis nyt meni hermot!!Olet IDIOOTTI!!Tuo juttu sai täällä aivan raivonpartaalle mutta onhan se hyvä että nuo muutamat samat kommentoijat ovat nuoleskelemassa takamustasi!Nyt sitä ollaan niiin polleeta että kun asutaan Helsingissä!Hahaa!Miettisit vähän mitä kirjoittelet koska luultavasti sukuasia ja kavereitasi jäi asumaan Lappeenrantaan miltä heistä tuntuu kun haukut entistä kotikaupunkiasi.Tuo kuvakin!Oikein otettu tahallaan mikä huokuu siitä.Helsinki ei ole mikään New York!!Siellä asumisen ja siitä lesoilun voisi jotenkin vielä ymmärtää mutta ei tätä.Hyvä puoli on se että muutit sinne koska yksi idiootti vähemmän täällä ja hyvä kun olit TAAS muistanut laittaa kellosi kuvaan!Voi jeesus!Ollaan saatu täällä maalla pitkän aikaan jo ”hyvät”naurut tästä blogistasi mutta nyt meni vaa hermot.Ja muistathan tehdä uuden upean postauksen kuinka kateellisia ja paskoja lappeenrantalaiset on ja kuinka lähdet Tokioon ja syöt ulkona tai makoilet hotelleissa.ja älä unohda kelloa!Buahaahaaa!
Hienoa, DTM, kun osaat edustaa lappeenrantalaisia noin korrektisti. Se ei tarkoita, että olen ”pollea”, kun nyt asun Helsingissä vaan se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Lappeenranta ei koskaan ollut minulle sopiva kaupunki. Onko se sinulta pois? Kyllä, kaupungissa asuu yhä sukulaisiani ja kavereitani, mutta he eivät välitä siitä pidänkö kaupungista vai en. Loukkasinko siis jotenkin sinua henkilökohtaisesti? Pahoitteluni, jos jotenkin tein sen tietämättä, mutta kirjoitin blogissani vain sen, mitä itse koin – siitähän blogeissa on yleensä kyse. Blogin jutut eivät ole ainoita oikeita mielipiteitä vaan ne ovat minun mielipiteitäni. Lukijat saavat olla ihan vapaasti toista mieltä. Lappeenranta on kiva kesäkaupunki, mutta jostain syystä syksyisenä viikonloppuna missään ei ollut ketään. Se on enemmänkin harmi, sillä olisi hienoa, jos Lappeenranta menestyisi erityisesti uusien investointien jälkeen.
Jos nyt kuitenkin ollaan ihan rehellisiä, osoitat itse enemmän idioottimaisuutta kuin minä. En siis kutsu sinua idiootiksi, mutta kannattaisi ehkä vähän miettiä, miten esität asiasi. Nettitrollejahan on tietysti moneen lähtöön, mutta ei ole mikään ylpeydenaihe kuulua heihin. En ole sanonut, että lappeenrantalaiset ovat kateellisia vaan suomalaiset yleensä. Tuolla kommentillahan sinä ainoastaan vahvistat sitä näkemystä.
Onko siihen jokin syy, että otat sen niin henkilökohtaisesti, kun sanon, etten pitänyt Lappeenrannasta, kun nyt viimeksi kävin siellä?
Entinen lappeenrantalainen, nykyinen helsinkiläinen täällä hei! ?
Muutin Helsinkiin 10v sitten, mutta muistan kyllä edelleen miten Helsinki tuntui ensin jotenkin oudolta. Ajan myötä kaupunki alkoi näyttää minulle parhaita puoliaan ja aloin viihtymään yhä paremmin kunnes tunsin olevani kotona. Vuoden verran maailmaa kierrettyä toissapäiväinen Helsinkiin palaaminen tuntui todella hyvältä. Mutta toisaalta, kirjoitan tätä Lappeenrantaan menevästä junasta eikä tämäkään hassumpaa ole.
Saatan hyvin kuvitella millaiselta syksyinen Lappeenranta näyttäytyi sinulle Helsingin jälkeen – oon kokenut vastaavanlaisia fiiliksiä joskus itsekin. Vuosien myötä Lappeenrannassa käyminen alkoi kuitenkin tuntumaan paremmalta. Olen edelleen sen verran lappeenrantalainen että siellä käydessä tuntuu melkein kuin kotiin menisi. Sanon melkein, koska kymmenessä vuodessa sekä kaupunki että sieltä lähtenyt mies ovat ehtineet muuttua.
Kaupungin olemus ja monet tutut paikat viehättävät edelleen (tai taas) – eikä vähiten sen vuoksi, että kolmannen polven helsinkiläinen vaimoni on täysin viehättynyt Lappeenrannasta. En tosin tiedä miltä tuntuisi enää asua Lappeenrannassa, mutta käyminen on aina yhtä mukavaa.
Enpäs tiennytkään, että olet entinen lappeenrantalainen :)!
Lappeenrannassa oli kivaa käydä sukulaisten ja kavereiden takia, mutta harmillisesti itse kaupunki ei näyttänyt tällä kertaa parhaita puoliaan. Hienoa kuulla, että olet kokenut samanlaisia juttuja itsekin, vaikkei se tietenkään kivaa olekaan. Tarkoitukseni ei myöskään ollut tyrmätä Lappeenrantaa täysin, mutta tällä kertaa fiilikset olivat tuollaiset. Toivon oikeasti, että jossain vaiheessa tuntuu paremmalta käydä siellä, koska tuo ei ollut millään tasolla kiva tunne, kun on asunut tuossa kaupungissa 25 vuotta. Suorastaan toivoin sitä ”kotiinpaluu” fiilistä, mutta sitä ei vain tullut.
Lappeenrannassakin on kauniita ja kivoja paikkoja, joten ehkä eniten masensi se, kun ihmisiä ei näkynyt missään. Tuntui, että kaupunki oli jotenkin taantunut puolessa vuodessa, mikä on todella harmillista. Takaisin en halua muuttaa, mutta toivottavasti vierailufiilikset paranevat jatkossa :).
Kiitos kovasti kommentistasi, Miika! Hienoa saada ”vertaistukea” toiselta lappeenrantalaiselta :). Ja tervetuloa takaisin Suomeen!
Kummassakaan cityssä en ole asunut, mutta voin kyllä samaistua tuntemuksiisi Lappeenrannasta. Mulla on samat fiilikset Sodankylän kanssa. Viha-rakkaussuhde ja siitä juuri uuden postauksen julkaisin. Voisin oikeastaan olla LPP:stakin tyytyväinen, sillä se on ihan oikea kaupunki ja sieltä on hyviä kulkuyhteyksiä junalla ja lentokoneella! Sodankylä on keskellä Lappia ”tyhjiössä”. Joo joo, ei sais valittaa, mutta niin paljon kuin luonnossa liikkumisesta ja patikkaretkeilystä tykkäänkin, en haluaisi asua Sodiksessa. Rovaniemi on mulle urbaania elämää ja siellä voi oikeasti hengittää. Ihan jokainen vastaantulija ei tunne ja lounaspaikkojakin on enemmän kuin kolme.
Ymmärrän todellakin tämän postauksen pointin! Kyllä isommissa kaupungeissa vain on sitä jotain ja niihin on helppo päästä sisälle ja ihastua kaikkeen uuteen 🙂
Kiva kuulla, että toisillakin on samanlaisia tuntemuksia omasta kotikaupungistaan. Jos rehellisiä ollaan, niin en missään nimessä voisi muuttaa pohjoiseen, koska en siedä pimeyttä, kylmyyttä enkä sitä, että omassa mielessäni se olisi ”keskellä ei mitään”, vaikkei siitä olekaan omakohtaista kokemusta :P. Tavallaan tyhmä ennakkoluulo, mutta pelkän sään puolesta tiedän, etten muuta Jyväskylää pohjoisemmaksi :). Suuremmat kaupungit tuovat tullessaan monia hyviä puolia, joten olen ihan samaa mieltä :). Kiitos kommentistasi!
Jahas, täällä on enemmänkin Lappeenrannan asukkeja! Lappeenranta ahdistaa eikä se väärin ole! Ainakaan jos on koko nuoruutensa siellä asunut ja halunnut pois niin on ihan ok jos siellä ei enää kauheasti huvita viettää aikaa. 🙂 Itse käyn korkeintaan sen kerran vuodessa, silloinkin muutama päivä riittää. On siellä kesäkaupunkina turisteille varmaan jotain mielenkiintoista. Teerenpeli on ollut meikäläisen suosikki myös, täytyypi ens kerralla käydä katsastamassa mikä meininki.
Ilmeisesti :)! Hienoa, että ymmärrät näkökulmani noin hyvin! Kesäkaupunkinahan se on kiva, mutta muuten itse en oikein keksi siellä tekemistä omien intressieni puitteissa, jos ei perheen tapaamista lasketa mukaan. Teerenpeli on edelleen kiva, mutta tuon yhden käynnin perusteella se oli muuttunut liikaa omaan makuuni, mutta se johtuu siitä, että se oli ehdoton kantapaikkani, joka ei tietenkään ”saa” muuttua :P.