Olen miettinyt otsikon kysymystä jo pitkän aikaa. Nyt ei ole kyse siitä, että ”Olisipa kiva nähdä Eiffel-torni” tai ”Haluan shoppailemaan New Yorkiin”. On kyse sellaisesta pakonomaisesta tarpeesta ja jättimäisestä kiinnostuksesta esimerkiksi jotain tiettyä paikkaa, maata tai kaupunkia kohtaan. Joillakin se on koko Afrikan manner, toisilla se on Ruotsi ja joillakin se on Australia. Itselläni se on Japani. On vaikeaa miettiä aikaa, jolloin en olisi ollut kiinnostunut Japanista. Jos en ole täysin väärässä, seitsemännellä tai kahdeksannella luokalla saimme kouluun vieraaksi suomalaisen lähetyssaarnaajan, joka oli asunut vuosia Japanissa. Hänen kertomansa tarinat olivat todella kiinnostavia, vaikka sellaiset uskonnolliset jutut eivät niin kiehtoneetkaan. Luultavasti Japani-innostukseni oli alkanut jo aiemmin, mutta muistan tuon lisänneen sitä.
Minulla on teoria tästä ihmisten pakkomielteestä jotain paikkaa kohtaan. En halua puhua blogissani varsinaisesti uskonnollisista asioista, mutta uskon tietynlaiseen sielunvaellukseen. Uskon, että voimme kokea monta elämää. Olen lukenut paljon tästä aihealueesta ja jopa keskustellut erään ihmisen kanssa hänen omasta kokemuksestaan. Muistan, että hän kertoi käyneensä jossain italialaisessa kaupungissa ensimmäistä kertaa elämänsä aikana, mutta yhtäkkiä hän tunsi jotain outoa. Hän tiesi, että seuraavasta kulmasta käännyttäessä tultaisiin tietynlaiselle kadulle, jonka päässä olisi kahvila. Hän lähti tutkimaan asiaa ja löysi juuri sellaisen kadun ja kahvilan kuin osasi odottaa.
Tällaisiin tarinoihin on kaikenlaisia ”järkisyitä” ja selityksiä, mutta mielestäni monet sielunvaelluksesta kertovat tarinat ovat täysin uskottavia. Minusta oikeasti tuntuu siltä, että olisin jossain elämässäni asunut Japanissa. Tunnen samoin myös USA:ta kohtaan, mutten aivan yhtä vahvasti.
Mitä mieltä te olette aiheesta? Uskotteko, että sielunvaelluksella voisi olla jotain tekemistä asian kanssa :)? Pahoittelen, jos tämä meni liian ”uskonnolliseksi” joidenkin mielestä, koska se ei ollut tarkoitukseni. Kuulisin mielelläni lukijoideni mielipiteitä ja mietteitä tästä teoriasta ja omista teorioistanne 🙂
8 kommenttia
Kuulostaa mielenkiintoiselta! En ole ajatellut pakkomielteisiä kohteita, mulla on monta kohdetta jonne haluan. Oikeastaan luulen että se pakkomielle on ollut ylipäänsä lähteä reissuun, olla reissussa, muistella ja suunnitella. Kohteella ei väliä niinkään 🙂
Olen huomannut, että monilla ei ole tällaista pakkomiellettä, mutta juuri sen takia olen yrittänyt etsiä vastausta tähän, koska itselläni se on niin vahvana :). Nykyään on kyllä tuo yleinen matkustamisen pakkomielle melko vahvana taustalla x)
Mielenkiintoista pohdintaa Jerry! Mulla on vähän samoja ajatuksia Meksikosta, tai ylipäätään Latinalaisen Amerikan maista, ja koska jollain tasolla uskon sielunvaelluksen ja jälleensyntymisen mahdollisuuteen, on mulla välillä ollut sellainen tunne, että jos olen elänyt aiempia elämiäni ennen tätä, olen ehkäpä silloin asustanut jossain päin Lattareita (epäröivä hymiö tähän) (: Läheinen ystäväni on uskonnoltaan hindu, ja vaikka hän ei varsinaisesti ole kovinkaan uskonnollinen, on mielenkiintoista kuulla häneltä hindulaisuuden ajatuksia sielunvaelluksesta.
Uskon myös, kuten sanoit, että paikallinen ihminen, maan edustaja voi vaikuttaa siihen, että kyseisestä maasta, sen kulttuurista ja kielestä tulee kiinnostavia ja niistä haluaa etsiä ja selvittää kaiken mahdollisen tiedon. Nuorempana tutustuin autokoulussa marokkolaiseen nuorukaiseen, ja tämä sai minut hetkeksi innostumaan Marokosta. Samoin meillä oli koulussa eräs kiinalainen opiskelija, josta tuli ystäväni, ja tästä syystä olin ja olen edelleen jokseenkin kiinnostunut Kiinan maasta ja kulttuurista. Jotkut tällaiset ”maa-ihastumiset” on ohimeneviä, mutta sen jälkeen, jos on päässyt esimerkiksi käymään ihannoimassaan maassa, voi se tunne syventyä vielä entisestään, olettaen, että vierailu oli positiivinen kokemus. Ja tämän jälkeen voi tuntua siltä, että haluaisi aina uudelleen palata juuri tähän maahan, koska se tuntuu niin omalta.
Satutko muistamaan tarkemmin, mistä sun Japani-innostus ihan alunperin lähti, ennen mainitsemaasi lähetysaarnaajan vierailua?
Kiitos, Mari :). En usko, että ihmisillä tulee tuollaisia tuntemuksia, jos niissä ei ole oikeasti jotain perää. Siispä olet luultavasti asunut siellä :). Itse en valitettavasti pahemmin tunne muiden uskontojen edustajia (vaikken itse katso kuuluvani mihinkään tiettyyn), mutta takuuvarmasti on mielenkiintoista päästä keskustelemaan erilaisista maailmannäkemyksistä ja erityisesti tuosta sielunvaelluksesta. Sielunvaellus on nimittäin kiehtonut minua jo pitkän aikaa, mutten ole vielä muodostanut siitä mitään tarkempaa mielikuvaa.
Ymmärrän tuon tosissaan pienten omien kokemusteni kautta, että paikallinen voi saada mielenkiinnon kasvamaan valtavasti. Se vahvistuu varmasti entisestään, kun on kyse itselleen tuntemattomasta ja tavallaan mystisestä maasta. Siispä Ruotsi ei välttämättä aiheuta samanlaisia tuntemuksia kuin vaikka Marokko ja Kiina :).
Postauksistani onkin saattanut huomata, että tuo ”hieman” ihannoimani maa, Japani, aiheutti juuri tuon ;). Luulin siis, että yksi matka riittää aluksi, jotta saan taltutettua tuon pakkomielteeni, mutta sehän vain lisäsi kiinnostustani! Olen halunnut palata takaisin Japaniin siitä asti, kun astuin lentokoneeseen ja suuntasin kotiin. Sinne on aivan pakko päästä tänä vuonna takaisin :D! Se nimittäin todellakin tuntui ”niin omalta” (hyvin sanottu tuo 🙂 ).
Suoraan sanottuna ei ole mitään käsitystä, mistä tämä kaikki alkoi. En edes muista oliko tuota kiinnostusta kuinka paljon ennen tuota lähetyssaarnaajaa, koska toisaalta muistelen, että sillä oli suuri vaikutus asiaan, MUTTA toisaalta tuntuu siltä, että Japani-innostus oli suurta jo ennen tuota ja sen takia kiinnostuin hänen sanomisistaan. Eli en siis valitettavasti tiedä, mistä se on lähtöisin. Olen yrittänyt miettiä sitä silloin tällöin, mutta olin vielä niin nuori, että sellaisia aikoja on vaikea muistaa noin tarkasti :).
Kiitos kovasti tästä pidemmästä ja mielenkiintoisesta vastauksesta ja pohdinnoista :)! Näitä on ilo lukea.
Heippa, todella mielenkiintoinen aihe enkä itse sitä edes niin uskonnolliseksi koe (ehkä itselle tulee vaan niin suuri mielleyhtymä kristinuskoon sanasta uskonto) 😀 Itse en ole tuollaista edes osannut miettiä, joten itselle tämä on ihan uudenlainen pähkinä purtavaksi!
Mulla on aina ollut hirveä kiinnostus Aasiaa kohtaan. Kun olin pieni, se koski Kiinaa, teini-iässä Japania (entinen ernuilija ilmoittautuu! ) ja nyt 20 + ikäisenä sitten Thaimaa ja sen kautta Kaakkois-Aasia. Mulle eräs thaimaalainen joskus sanoikin, että olen ollut aiemmassa elämässä varmasti thaimaalainen, minkä silloin otin kohteliaisuutena mutten ajatellut asiaa enempää.
Itsellä on hieman ristiriitaiset fiilikset tällä hetkellä, koska paikka jonne olen halunnut niin pitkään päästä asumaan pidemmäksi aikaa ja jonne olen reissannut useasti on nyt niin sanotusti näyttänyt karvaisen takapuolensa. Honeymoon-vaihe on todellakin ohi ja jotenkin on niin nuutunut olo, että jos nyt pitää sanoa oma rehti mielipide niin en kyllä enää ikimaailmassa haluaisi asua Thaimaassa 😀 Ehkäpä se entinen elämä oli ihan tarpeeksi 😉
Mutta silti Aasia jaksaa kiehtoa ja vaikka nyt väsyttääkin, niin kyllä mielessä vaan pyörii esimerkiksi mahdollisuus suorittaa toinen vaihto Japanissa kieltä opiskellen. Kai sielläkin sitten jossain kohtaa kiroilisi taas omia aivoituksiaan, mutta minkäs mahtaa jos paikka vetää puoleensa 🙂
Hienoa, että tämä aihe kiinnostaa muitakin kuin minua :). Kannattaa kuitenkin varoa, sillä tällaisten asioiden miettiminen voi osoittautua melko haastavaksi ;).
Kuulostaa kyllä siltä, että edellisissä elämissäsi olet ollut ainakin jossain tekemisissä Aasian kanssa. Ehkä olet asunut siellä tai mistä sitä tietää, jos olet ollut vaikka merimies, joka on matkannut Aasiaan kauppalaivojen mukana ;).
Se on kyllä totta, että monet paikat voivat kiehtoa erityisesti matkustuksen näkökulmasta, mutta asuminen on aivan eri juttu. Toisaalta olisi hienoa asua Espanjassa ja nauttia auringosta, mutta toisaalta en kestäisi mañana meininkiä arkielämässä x). En ole käynyt Thaimaassa, mutta ymmärrän silti, mitä tarkoitat tuolla. Varmasti hieno maa, mutta onhan sielläkin ne ongelmansa niin kuin kaikkialla muuallakin :). Ehkä tosissaan sait jo aiemmin tarpeeksesi ;).
Sehän on vain hyvä, että on monia asioita, mitä haluaa tehdä :)! Japanissa olisi hienoa asua, mutta lomalla koettu ”honeymoon” on aina täysin eri asia kuin se itse asuminen. Sen takia Japanin outoudet ja täysi erilaisuus länsimaista voisi käydä hermojen päälle parin kuukauden jälkeen :). Kuitenkin, jos jokin maa pitää valita niin lähde ihmeessä sinne Japaniin 😉
Kiitos mielipiteistäsi ja hyvistä pohdinnoista :). Oli jännää kuulla, että sinulle on jopa sanottu, että ehkä olet asunut Thaimaassa 🙂
Hei seikkailija, tässä sulle haaste!
Kiitos, Tiia! Eiköhän tuollaisen voisi toteuttaakin 🙂