Monet sanovat, että he haluavat nähdä ihmisen blogin takana. Monet sanovat, että maisemakuvien lisäksi olisi kivaa nähdä myös ihmisistä ja tilanteista otettuja kuvia. Siihen on syynsä, miksen yleensä ole tykännyt, että minusta otetaan kuvia laisinkaan. Syy on se, etten ole ollut tyytyväinen omaan ulkonäkööni painoni takia. Kyse ei kuitenkaan ole ollut mistään itsesäälistä. Mielestäni ihminen on kauneimmillaan, kun hän on itsevarma – painolla tai muulla ei ole merkitystä kyseisen asian kanssa. En kuitenkaan ole osannut olla itsevarma, koska olen pitänyt ylipainoani epäonnistumisena. Se ei ole ollut minua itseäni. Kaikenlainen itsekehitys on ollut minulle tärkeää jo pidemmän aikaa, joten tiesin pystyväni olemaan parempi versio itsestäni. Haluan korostaa, ettei tarkoitukseni ole loukata ketään painon suhteen. Jokaisen pitää olla juuri sellainen, mihin on itse tyytyväinen. Vain sillä on väliä.
Viime vuonna pudotin painoani 92 kilosta 79 kiloon – eli 13 kg pudotus. Sitten lähdin matkalle, tuli joulu, stressiä, työt lähes katosivat… siispä lihoin taas. Viime helmikuussa päätin, että tällainen jojoilu saa loppua, joten on aika karistaa kilot taas pois… pysyvästi. Lähtöpainoni = 90 kg. Painoni nyt = 78 kg. Alle neljässä kuukaudessa olen laihtunut 12 kilon verran ja ensimmäiseen tavoitepainooni on enää 3 kiloa jäljellä. Ehkä jossain vaiheessa haluan pudottaa painon 70 kiloon, mutta tältä erää 75 saa riittää. Sitten on aika kehittää yleis- ja lihaskuntoa.
Olen viimeaikoina alkanut olemaan selvästi tyytyväisempi ja itsevarmempi katsoessani itseäni peilistä. Laihduttaminen vaatii itsekuria, mutta on pakko myöntää, että saan aika helvetin paljon paremman fiiliksen siitä, ettei minun tarvitse hävetä itseäni, kuin siitä kakkupalasta, jota yritetään tarjota nenän eteen.
Minusta on vaikeaa saada hyviä kuvia (en vain osaa olla kameran edessä), mutta pärstäni tulee varmasti näkymään jatkossa useammin matkakertomuksissa… myös epäonnistuneina kuvina :P.
Olen oppinut tämän kevään aikana entistä paremmin sen, ettei mikään ole oikeasti vaikeaa, jos sitä haluaa tarpeeksi kovasti. Silloin asiat etenevät tavallaan vaivattomasti, vaikka välillä olisikin haastavampia tilanteita. Ja ainakin opin itsestäni sen, että itsekurini on aika hemmetin kova. Pahoittelut siis, kun olen kieltäytynyt kaljasta, lonkerosta, kakusta, munkeista, kermakastikkeista ja pastasta… mainitakseni vain pari. Tein kaiken sen itseni vuoksi ja tulen tekemään niin jatkossakin.
Kyselin pari päivää sitten, haluaisivatko lukijani lukea muustakin kuin matkailusta. Olenkin maininnut, että kirjoitan myös itsekehitykseen painottuvaa blogia, mutta päätin nyt tavallaan yhdistää molemmat. Lukijoiden pyynnöstä Pako Arjesta -blogissa kerrotaan siis myös itsekehityksestä ja muista henkilökohtaisemmista asioista 🙂
Rauhanmerkkiä japanilaisittain Tokiossa :P.
”Easy on those cookies, Monica. It’s just food, not love” – Roger / FRIENDS 😛
16 kommenttia
Blogilla on hyvä suunta. Kyllä tarinoillakin voi kertoa enemmän itsestään kuin pelkillä kuvilla 🙂
Kiitos :). Vielä se suunta muokkautuu ajan myötä. Se on ihan totta, mutta tuo kuvajuttu on ollut asia, johon olen itse halunnut muutoksen 🙂
On kiva lukea myös henkilökohtaisempia juttuja. Sitä saa paremman yleiskuvan kuka siellä blogin toisella puolella oikein kirjoitteleekaan. 🙂 Ja rohkeasti vaan myös niitä omiakin kuvia kehiin, sitä on itse itsensä pahin arvostelija ja vihollinen, joten tuskimpa meidän lukioiden mielestä sinun mielestäsi olevat hölmöt kuvat ovat ollenkaan hölmöjä. 🙂
Kiva tietää, että henkilökohtaisemmat jutut kiinnostavat :). Olet kyllä täysin oikeassa. Olen yleensä melko itsekriittinen kaikessa itseeni liittyvässä, joten saatat olla oikeassa noiden kuvien suhteen :P. Kiitos kommentistasi!
Oon lukenut sun toistakin blogia ja tykännyt! Matkailu ja oman itsensä kehittäminen kiinnostaa minuakin, joten on mielestäni hyvä idea että yhdistät molemmat :).
Mitä omakuviin tulee, niin itse tykkään niitä nähdä muiden blogeissa, silloin tällöin. On kivaa kun blogi saa kasvot ja pidän ihmiskuvista samalla lailla kuin muistakin otoksista. Mikään välttämättömyys se ei tietenkään ole, kyllä hyvää tekstiä lukee ja kauniita kuvia kattelee muutenkin aina mielellään, mutta kiva pieni bonus se on 🙂
Ai olet :O? Kiva kuulla :)! En ole siihen panostanut pahemmin, joten lukijamääräkin on ollut hyvin vähäistä. Siitä syystä on parempi yhdistää blogini, koska aika riittää paremmin yhteen kunnolla kuin kahteen joten kuten :). Hienoa, että meillä on samat kiinnostuksenkohteet! Ihmiset sanovat harvoin, että tuo itsekehitys olisi heitä kiinnostava asia.
Kiitos kommentistasi ja mielipiteistäsi 🙂
Hyvä postaus! Itse tykkään kanssa nähdä omakuvia muiden blogeissa. Ne antavat jutullle kasvot ja olen kiinnostunut myös persoonasta blogin takana.
Onnea painonpudotuksen kanssa. Hienosti olet tehnyt työtä. Itse olen aikoinaan pudottanut noin 15 kiloa ja se vaikutti todella paljon omaan itsetuntoon. Tavoitepainoon on vielä matkaa, mutta olen jo ihan tyytyväinen nykyiseen olomuotoon! 🙂
Kiitos, Sandra :)! Hyvä, että sain sinulta ja muilta palautetta blogini uudesta suunnasta. Nyt alan tekemään enemmän myös näitä henkilökohtaisempia juttuja :).
Kiitos! Olen kyllä ylpeä tästä saavutuksesta, mutta sitäkin ylpeämpi olen sitten, kun huomaan, että paino pysyy alhaalla ;). 15 kilon pudotus on kyllä iso juttu! Onnittelut siitä näin jälkikäteen :). Yleisestikin painonpudotus ja treenaaminen vaikuttavat itsetuntoon huimasti, joten ymmärrän kyllä, miltä sinusta tuntuu. Kaikkein tärkeintä on se, että todellakin olet itse tyytyväinen itseesi, koska monet muut voivat sanoa toisen painosta kaikenlaista, mutta vain itse voi tietää, mikä on se sopivin paino/olomuoto yms. :). Tsemppiä sinulle, jos painonpudotus jatkuu vielä! Viime kesästä meni puolet laihduttaessa, mutta tänä kesänä en halua käyttää kesäkuuta enempää. Jätski ja terassi houkuttelevat liikaa ;). Pitää vain kompensoida sitä muulla ruokavaliolla 😛
Hah, totta! Kesästä pitää myös nauttia. Itse ajattelin ottaa puolirennosti nauttien jäätelöstä ja kesäisistä juomista ja silti pitämällä kiinni säännöllisistä treenailuista.
Kiva nähdä kuvia myös susta blogissa.
Tuo kuulostaa melko hyvältä suunnitelmalta :). Terassin antimia on vaikea vastustaa :P. Kiva juttu, että lukijat tykkäävät, jos omakin pärstä näkyy täällä 🙂
Itse myös lukeudun niihin joita kiinnostaa myös henkilökohtaisemmat pohdinnat ja muut syvälliset turinoinnit! Lisää vaan! 😀
Ja mahtava suoritus jo nyt painonpudotuksen kanssa! 🙂
Kiva saada näin positiivista palautetta :). Eihän tässä nyt enää takaisinkaan voi kääntyä :P. Ja kiitokset 🙂
Olisi vähän haastetta 🙂
http://tamamatka.pallontallaajat.net/2014/06/06/viisi-asiaa-viisi-paivaa-positiivisesti/
Mä en ole myöskään koskaan erityisemmin tykännyt olla kuvattana kameran edessä, ja yleensä jos haluan, että musta saadaan joku yhtään omasta mielestäni onnistunut kuva, tarvitaan siihen jokunen 20 otosta, ennen kuin olen jokseenkin tyytyväinen hyvällä tuurilla edes yhteen niistä (säälin mun ”hovikuvaajia”, oi voi.. 😀 ) Aikoinaan pudotin itsekin painoa kymmenisen kiloa, ja vieläkin on etenkin näin kesäaikaan vähän vaikeuksia pysyä jonkinlaisessa kuosissa, kyllä se itsekuria vaatii etenkin karkkien suhteen, joille oon tosi perso 🙂
Musta on kiva lukea vähän henkilökohtaisempia postauksia, sitä kautta saa puolin ja toisin bloggaajana ja lukijana tarpeellista vertaistukea! 🙂 Eli jatka vaan samaan malliin!
Itsestäni tuntuu, että jossain vaiheessa on vain pakko hyväksyä joku niistä huonoista kuvista x). Kesä on erityisen vaikeaa aikaa monestakin syystä :P. Itsekin olen ollut todella perso karkeille, mutta dieettini aikana tuo puoli minusta on alkanut hieman karista pois. Olen tajunnut, että useimmat niistä herkuista ovat hyviä ainoastaan mielessäni, mutta eivät oikeasti. Ensimmäinen palanen kertoo sen. Sen takia tällainen dieetti on ollut erinomainen keino oppia tuntemaan itsensä ja mieltymyksensä paremmin :).
Kiitos mielipiteestäsi! Kiva tietää, että tällaisille postauksille on kysyntää 😀
[…] Huomenna koittava herkkupäivä. Aiemmassa postauksessani puhuinkin siitä, että olen ollut laihdutuskuurilla jo nelisen kuukautta. Tämän dieetin suurin […]