Luulin rakennusta aiemmin joksikin aivan muuksi, mutta Park Hyatt sijaitsee lyhimmän tornin ylimmissä kerroksissa
Ensimmäisellä Tokion matkallani jätin jostain kummallisesta syystä käymättä yhdessä Tokion kuuluisimmista nähtävyyksistä, eli Shinjukussa sijaitsevassa Park Hyatt -hotellissa, joka on tunnettu erityisesti kulttimaineeseen noussusta Lost in Translation -elokuvasta (suuri osa siitä kuvattiin kyseisessä hotellissa). Tällä kertaa korjasin tämän virheen ja lähdimme Tiian kanssa drinkeille hotellin New York Bar & Grilliin.
Arvostelujen ja huhujen perusteella odotin kokevani tajunnanräjäyttävän kulinaristisen makuelämyksen ja parempaa palvelua kuin olin kokenut missään ennen tätä. Luulisi, että tämä on itsestäänselvyys, kun on kyse viiden tähden hotellista, jonka huonehinnat lähtevät 400 eurosta. Mutta olin kuitenkin täysin väärässä. Monet bloggaajatkin ovat kehuneet paikkaa, joten ehkä meillä kävi vain huono tuuri, mutta Park Hyatt ei antanut mitään erityistä syytä palata sinne.
Aloitetaan siitä, että perille oli melko hankalaa löytää. Hotelli käsittää pilvenpiirtäjän 14 ylintä kerrosta (koko rakennus ei siis kuulu hotellille), joten löytääksemme perille meidän täytyi käyttää kahta eri hissiä, kävellä sokkeloisten käytävien läpi ilman opasteita ja kysyä tietä ainakin kaksi kertaa. Ongelmaksi koitui se, että tietä kysyttäessä työntekijät vaikuttivat enemmänkin tympääntyneiltä siitä, että taas jotkut turistit kyselevät tietä kuuluisaan baariin. He eivät todellakaan olleet vieraanvaraisia, ystävällisiä tai iloisia (harvinaista Japanissa… saati sitten huippuhotellissa). En osaa sanoa kenelle nämä työntekijät työskentelevät, koska oli hieman epäselvää, missä vaiheessa olimme hotellissa, rakennuksen muussa osassa, toisessa ravintolassa ja lopulta varsinaisessa New York Barissa. En siis tiedä ”syyttäisinkö” hotellin työntekijöitä, mutta tällainen epäselvyys ei ainakaan nosta paikan pisteitä.
Löysimme vihdoin baariin asti ja meidät ohjattiin keskellä olevaan pöytään. Baarin pienuus yllätti meidät molemmat, sillä elokuvassa se näytti monta kertaa suuremmalta. Tupakan savu (sisällä saa polttaa) ei ainakaan parantanut tunnelmaa. Kannattaa todellakin tulla ajoissa, jos haluaa saada hyvän pöydän, sillä ikkunapöydät ovat todella harvassa (emme saaneet sellaista, mutta näkymät olivat silti hyvät). Palvelu oli perusystävällistä, muttei millään tasolla mieleenpainuvaa tai erityistä. Tilasimme yhdet drinkit, hampurilaisannoksen ja hedelmälautasen. Iltamme budjetti? Reilusti yli sata euroa. Ei siis ehkä ihan siitä halvimmasta päästä. Drinkit olivat kohtalaisia (eivät erityisiä) ja hampurilainen oli kaikin tavoin hyvin tehty rakenteellisesti, mutta maku ei erityisemmin sykähdyttänyt.
Olin unohtanut siistimmät vaatteet vahingossa kotiin, kun lähdimme reissuun, joten jouduimme metsästämään minulle kauluspaitaa sieltä sun täältä, jotta kehtaisimme mennä vierailulle Hyattiin. Perillä tajusin kuitenkin stressanneeni asiaa aivan turhaan. Osalla asiakkaista oli valkoiset juoksulenkkarit jalassa ja kulahtaneet t-paidat päällä. Siispä taisin arvioida pukukoodin hieman yläkanttiin.
Vähän myöhemmin illalla päädyimme vielä Mäkkäriin hampurilaisille. Hassua oli se, että Mäkkärin asiakaspalvelu oli kymmenen kertaa ystävällisempää kuin Hyattin ja hampurilainen oli maukkaampi (vaikken edes yleensä tykkää mäkkiruoasta). Tästä lystistä joutui pulittamaan arviolta 7 euroa kahdelta hengeltä.
Tämä ja pari muuta tapausta saivat minut pohtimaan sitä, missä vaiheessa taso on tarpeeksi hyvä, ettei ylemmästä tasosta saa muuta kuin marginaalista hyötyä? Tarkoitan tällä esimerkiksi sitä kannattaako maksaa enemmän, että pääseekin matkustamaan ykkösluokassa busineksen sijaan tai onko parempi mennä viiden tähden hotelliin eikä neljän. Pohdin tätä tarkemmin erillisessä postauksessa tulevaisuudessa, mutta halusin mainita sen jo nyt, koska erityisesti tämä tapaus sai minut miettimään sitä.
Kaiken kaikkiaan uskon, että New York Bar & Grill on kokemisen arvoinen paikka (kaikesta huolimatta), sillä sen tarjoamat öiset näkymät Tokion valomeren ylle ovat sanoinkuvaamattoman upeat. En kuitenkaan suosittele syömään tai tuhlaamaan rahaa sen enempää. Yhdet drinkit riittävät mainiosti. Eikä kannata odottaa liikoja. Jos odotukseni eivät olisi olleet niin korkealla, olisin ehkä pitänyt paikasta enemmän, mutta Japanissa saa muutenkin tottua niin mahtavaan palvelutasoon halvimmissakin paikoissa, että tällaisten kalliiden paikkojen pitäisi todella tarjota jotain selvästi massasta erottuvaa. Kaiken lisäksi yhtä hyviä näköalapaikkoja on tarjolla lähes jokaisessa Shinjukun pilvenpiirtäjän ravintolassa ja baarissa (näistäkin lisää toisessa postauksessa).
Ikkunasta näki jopa kaukaisuudessa loistavan Tokyo Skytreen, mutta kuvasta sitä on vaikea huomata (keskellä keski-ikkunaa)
Jos paikka olisi tehnyt erityisen vaikutuksen, olisin ehdottomasti harkinnut yöpyväni kyseisessä hotellissa edes yhden yön ensi reissullamme. Nyt en näe sille mitään syytä. Sanotaan aina, että eturivin työntekijät ovat erittäin tärkeitä yrityksen imagolle olipa sitten kyseessä ruokakauppa tai pankki. Tämä hotelli saattoi pahimmillaan menettää potentiaalisen asiakkaan yksinkertaisesti sillä, että koko paketti ei selvästikään ollut sitä laatua, mitä sen pitäisi olla eivätkä työntekijät pistäneet parastaan. Ravintola-asiakkaasta voi helposti tulla hotellissa vuosittain yöpyvä vieras, jos homma hoidetaan mallikkaasti. Harmi, ettei näin käynyt.
Jos olet itse käynyt kyseisessä paikassa (tai jopa yöpynyt tässä hotellissa) kuulisin erittäin mielelläni omista kokemuksistasi. Otan mielelläni kommentteja vastaan tähän postaukseen vuosienkin päästä, jos käyt vierailemassa New York Barissa vaikkapa tulevaisuudessa.
Haluan vain sanoa, että kyseinen baari/ravintola ei ollut huono, mutta se ei ollut myöskään erikoinen. Tuolla rahalla sen pitäisi olla upea ja siksi olen pettynyt. Kokemuksena se oli hauska erityisesti siitä syystä, että olemme molemmat nähneet Lost in Translation -elokuvan, mutten tiedä palaanko tuonne enää uudestaan (ehkä pelkästään niille yhdille drinkeille).
44 kommenttia
Tuollaiset asiat jää kyllä harmittamaan 🙁 Ihan ok ei riitä, jos odotukset ja hinnat ovat korkealla. Mäkkärivertaus oli hauska, kun ajattelee mitä kaikkea (ruokaa, juomaa, palvelua, näköalojakin) yli sadalla eurolla saakaan jossain muualla (enkä puhu nyt kokemuksesta, sillä en ole Tokiossa käynyt koskaan, mutta yleisesti). Lost in Translation on kyllä ihana ja haluaisin istuskella hetken tuossa baarissa, tosin tämän perusteella ottaisin pelkät drinksut 🙂
Ihan totta. Onneksi ei ollut rahasta tiukkaa siinä suhteessa, ettei tuohon mennyt koko matkabudjetti (silloin olisi harmittanut vieläkin enemmän), mutta olihan se vähän sellainen floppi :/. Todellakin sadalla eurolla voi saada jotain paljon parempaa vaikka missä (tuollakin varmaankin samasta korttelista). Drinkkipaikaksi tuo kyllä sopii (vaikkei cocktail-lista ollutkaan mikään maata järisyttävä) :). Eli suosittelen kyllä käymään varsinkin, jos tykkäsit leffasta :)! Kiitos kommentistasi!
Tosi yllättävää, että palvelu oli noin huonoa! Jos joskus suuntaan nokkani Tokioon, niin tiedänpähän olla odottamatta liikoja kyseisestä puljusta.
Niin siis tavallaan se ei ollut ”huonoa”, mutta Tokion ja Japanin mittapuulla se ei ollut hyvääkään :P. Ehkä tuo olisi katsottu Suomessa hyväksi palveluksi, mutta tuolla se oli hädintuskin keskitasoa. Eli en halua, että saat kuitenkaan väärää kuvaa luulemalla, että se oli ihan kamalaa :). Uskon, että tuosta paikasta saa oikeasti enemmän irti, jos odotukset eivät ole korkealla, mutta meillä saattoi vain käydä huono tuuri… kuka tietää. Kiitos kommentistasi :)!
Wohou mitkä hinnat! :O En ole käynyt koko Tokiossa, mutta hyvä, kun luin tämän, niin tiedän jättää tuon paikan väliin 🙂 Liittyen tuohon muuhun pohdintaasi, minä en ole valmis maksamaan luksuksesta hillittömiä summia, kun vähemmälläkin selviää. En kylläkään halua myöskään asua missään torakoiden valtaamassa halvimmassa paikassa tms. 😉
Jep, nuo hinnat ovat aika kovia, mutta ILMEISESTI siellä hotellin puolella pitäisi saadakin sille rahalle vastinetta… vaikka oma baarikokemuksemme ei ollutkaan erityinen. Suosittelen ehdottomasti käymään Tokiossa (ei ole oikeasti niin kallis kuin monesti luullaan), mutta tuo kyseinen paikka on vähän niin sun näin. Eli voin suositella sitä yhden drinkin ajaksi, mutten sen enempää ainakaan tuon vierailun perusteella. Toivottavasti tästä oli siis apua :). Kaikkillahan se on eri juttu, mikä on ”tarpeeksi”, mutta silti varsinainen asia pysyy samana hintaluokasta huolimatta: ei kannata maksaa turhasta. Torakkahotellit saavat jäädä ihan suosiolla pois minunkin listoiltani, joten olen erityisen tarkka TripAdvisorin arvostelujen suhteen, kun etsin sopivia hotelleja ympäri maailmaa. Toivottavasti tuleva postaukseni kiinnostaa, missä pohdin näitä hinta-asioita vähän enemmänkin (en vielä tiedä milloin saan sen aikaiseksi) :). Kiitos kommentistasi!
Siis voi surkeuksien surkeus! Nämä on aina ärsyttäviä tapauksia jos jotain on odottanut toodella kovasti ja pettyy noin karvaasti. Ihan JÄRKYTTÄVÄN kallis ilta teillä! en kyllä koskaan maksais noin paljoa kahdesta drinkistä ja hamppariateriasta. Kävimme juuri Levillä viikonloppuna syömässä pihvipaikassa ja kahdelta hengeltä alkupalat, pääruuat sekä jälkkäri plus viiniä ja olutta oli sama hinta kuin Park Hyattissa. Ja voin kertoa että Levilläkin osataan rahastaa turistia.
Kiitos informatiivisesta postauksesta, tiedetäämpä paikkaa välttää jos joskus Tokioon eksyy 😀
Niinpä. Mutta onneksi tuo ei ollut meille sentään ihan kauhea takaisku, pelkkä pettymys vain :). Ja se todellakin oli järkyttävän kallista verrattuna siihen, mitä sillä sai :/. Saitte siis tuolla hinnalla aika paljon enemmän kuin mitä Park Hyattissa olisi saanut :P. Eipä kestä, kiva juttu, jos tykkäsit tästä! En tiedä kannattaako sitä välttää, mutta ainakin nyt tietää, että ilta on ehkä parempi jättää yhteen drinkkiin ;). Kiitos kommentistasi!
Hupsheijaa. Kiitosta paljon, Jerry, nuo ovat juuri niitä juttuja mihin itsekin olisin kiinnittänyt huomiota, Hieno postaus ja nytpä tiedän ettei ko. paikka ole ihan must see kohde meille.
Eipä kestä :). Taidamme kiinnittää useinkin huomiota samanlaisiin asioihin. Kiitos paljon! Ei varmaankaan must see, mutta toisaalta ette varmaankaan pahasti pety, jos käytte siellä :P. Eli toisaalta paikassa on hienojakin puolia, mutta ei se ole ihan niin hieno kuin kuvittelisi. Kiitos kommentistasi :).
Olen asunut kerran ao. hotellissa, eikä siinä ollut silloin vuosia sitten moitteen sijaa. Toki baarissakin käytiin pikaisesti, mutta se ei ollut meille mikään juttu, vaikka Lost in translation- faneja ollaankin. Ehkä he ovat kyllästyneitä drinkkituristeihin, mene ja tiedä. Tai sitten taso on oikeasti romahtanut, mikä olisi kovin epäjapanilaista ja hyvin epäparkhyattmaista. Tämä ei nyt kohdistu sinuun, mutta ihmisillä on usein uskomattomat odotukset, kun he käyvät vaikka vain drinkillä tai iltapäiväteellä sen tason hotelleissa, joissa eivät normaalisti asu. Jos heitä ei kohdella kuin kuninkaallisia, koko hotelli on ihan surkea. Tätä saa usein lukea esim. Tripadvisorista. Just my two cents.
Vau, olet yöpynytkin tuolla! Olitko kauankin :)? Kokemuksistani huolimatta uskon, että yöpyminen oli hieno kokemus. Voi olla, että siellä ollaan kyllästyneitä, mutta toisaalta drinkkituristi muuttuu helposti hotellin vakioasiakkaaksi, jos hommat hoituvat. Eli ei kannata katsoa nenänvarttaan pitkin yhtäkään asiakasta. En usko, että taso on romahtanut ainakaan hotellissa (jota emme oikeasti päässeet kokeilemaan), mutta ei tuo baarin puoli mikään erikoinen ollut.
Olet ihan oikeassa, että monilla on uskomattomat odotukset ja se todellakin näkyy esim TA:n arvosteluissa. Monestihan esimerkiksi tietylle tasolle päässeet asiakkaat antavat hotellille 1 tähden vain siksi, että he eivät saaneet huonekorotusta, kuten yleensä (typeriä syitä). Eli kommenttisi oli hyvin sanottu. Uskon kuitenkin tietäväni tässä tapauksessa, mistä puhun, sillä Japanin hotellimme taso ei ollut kauhean kaukana Park Hyattista hintansa eikä muunkaan suhteen, joten olisin odottanut tuon tason hotellilta hieman jotain erityislaatuista. Kuten mainitsin postauksessani, Japanin palvelutaso on hiottu huippuunsa, joten kalliimmissa paikoissa pitäisi oikeasti pistää parastaan :). Ymmärrän kyllä, ettet varsinaisesti suunnannut kommenttia minulle, mutta halusin vain vielä tarkentaa :). Kiitos kommentistasi!
Voih, onpa kurja, että jäi huonot fiilikset tuosta paikasta. Me käytiin siellä, kun oltiin Tokiossa joitain vuosia sitten. Meillä oli Japanissa asuva kaveri mukana, joten kaikki hoitui paikallisen oppaan kanssa kätevästi (siis suunnistaminen paikkaan ja se, että hän tiesi ettei paikka ole illallisen arvoinen vaan vain drinkkien). Mulle jäi lähinnä mieleen ne maisemat jotka oli aivan hillittömät kyllä. Palvelusta en muista mitään.
Ollaan todettu erityisesti tällä reissulla, että hotellilla on meille tosi paljon merkitystä ja ollaan valmiita maksamaan laadusta. Ollaan myös kans huomattu, ettei kallis aina tarkoita parasta. Palvelun laadulla on kyllä huikea merkitys ja sen tajuaa juuri parhaiten olemalla asiakas. Koulussahan tästä aina puhutaan, mutta eri tavalla se kolahtaa silloin kun saa erityisen hyvää tai huonoa palvelua asiakkaana. Sen voi muistaa koko ikänsä! Hyvät työntekijät ovat kyllä valtava pääoma yritykselle. Valitettavan harvoin firmat tuntuvat sitä arvottavan sillä tavalla jolla parhaiten kuitenkin työntekijää motivoidaan, rahalla.
Musta tuntuu, että monet tosi ylelliset paikat eivät ole erityisen lämpimiä asiakaspalvelussa. Tuntuu enemmänkin, että siellä on vähän sellainen ylimielinen asenne, että jos ei kelpaa niin kyllä meillä kuitenkin asiakkaita riittää, joka on aika hassua. Tulee mieleen, että onko sellaiset joilla on todella varaa tuhlata viiden tähden hotelleissa isoja rahoja sellaisia, joita ei kiinnosta ”pehmeät lätinät”. Heh en tosiaan tiedä. Musta tuntuu, että neljän tähden hotelli on kivempi kuin viiden tähden, koska mitä hienompi paikka sen enemmän kaikesta pitää maksaa (netti, laukkujen kantaja, valet parking etc). Ainakin Amerikassa saa olla koko ajan tippi-dollareita taskussa näissä paikoissa. Välillä tuntuu, että ystävällisyyttä pitää ostaa rahalla. Mutta välillä on ihanaa käydä hienoissa puitteissa, välillä taas kiva käydä olemassa rennosti jossain kahden tähden motellissa.
Kurja juttu, mutta onneksi se ei kaada maailmaa :). Mutta kiitos :). Paikallisen kanssa tuntuu, että kaikki hoituu aina paremmin (yllätys), minkä lisäksi ei tosiaan tule yleensä kiinnitettyä asioihin sen enempää huomiota, koska toinen hoitaa kaiken (vähän niin kuin pakettimatkalla) ;). Tämä tuli huomattua omallakin reissullamme parissa muussa paikassa, kun japanilainen kaverimme oli mukana. Ne maisemat todellakin olivat upeat ja sen takiahan sinne mennään :). Se kuitenkin kertoo tavallaan palvelun tasosta, jos et muista siitä mitään = ei huonoa mutta ei hyvääkään.
Hotelli on meillekin yksi tärkeimmistä matkan osista, joten sen kanssa pitää todellakin olla todella tarkkana. Se määrittää meille koko matkan yleisfiiliksen. Erityisesti tuon asiakaspalvelun takia olen tykästynyt nykyään juurikin niihin parempiin hotelleihin (ja erityisesti parempiin huonetasoihin hotellien sisällä) ja esimerkiksi businessluokkaan. Sillä on vain niin suuri merkitys. Hyvät työntekijät voivat vaikuttaa yrityksen imagoon ja myös tulokseen vaikka kuinka vahvasti, joten heitä todellakin pitäisi huomioida paljon paremmin kuin yleensä huomioidaan / motivoidaan. Eli todella hyvin sanottu!
En ole muistaakseni koskaan yöpynyt ihan viiden tähden hotelleissa, joten minulla ei ole niin kauheasti kokemusta tuollaisesta, mutta tiedän silti tasan tarkkaan, mitä tarkoitat. Monesti ongelmana itselläni on myös se, että takaraivossa on esimerkiksi ajatus ”olen nuori, en ole pukeutunut yhtä hienosti kuin muut… mitäköhän he ajattelevat” yms. Eli saatan itse omilla ajatuksillani odottaa ennakkoon, että minua kohdellaan ylimielisesti (tällaisesta pitää päästä pois). Onneksi Japanissa palvelu toimii niin hienosti, ettei tuollaista ole tullut eteen edes silloin, kun on mennyt ravintolaan lähes lenkkivaatteissa ja tarjoilijat ovat pukeutuneet hienommin kuin minä koskaan (tästä lisää myöhemmissä Japani-tarinoissa 😛 ). Toisaalta rikkaat voivat monet olla sitä mieltä, että jätetään turhat lätinät pois ja hoidetaan hommat tehokkaasti MUTTA toisaalta varmasti monet heistä maksavat asioista suuria summia juurikin sen takia, että heitä kohdeltaisiin hyvin. Eli tuokin taitaa olla vähän kaksipiippuinen juttu. Aina on parempi ”lätistä” :P. Mieluummin maksaisin kaiken suoraan hinnassa ilman mitään pakollista tippaamista (kuten Japanissa), joten tuohon Amerikan malliin voi olla aikamoinen totuttelu. Olisi kivempaa vain palkita joku hyvästä työstä silloin, kun siltä tuntuu eikä vain sen takia, että se kuuluu asiaan. Vaikka tosiaan on hienoa välillä mennä ”pönöttämään” hienoihin paikkoihin niin on todellakin mukavaa myös käydä niissä paikoissa, joissa voi vain ottaa rennosti ja olla ”oma itsensä” :). Paljon kiitos kommentistasi, Ulla!
Kiitos kiinnostavasta keskustelusta! Aloin miettiä, ettei mekään olla taidettu yöpyä viiden tähden hotellissa vaan useammissa neljän tähden hotlassa. Ajattelen jo sen perusteella, että ainakaan Amerikassa en kaipais enempää kuin mitä ne paikat jo tarjoaa. Tai asia ois tietty eri jos oikeasti ois varaa elellä siten, ettei haittaa että aamupala maksaa satasen ja niin edelleen 🙂 Oon niin samaa mieltä sun kans et majoituksella on paljon väliä loman tunnelmaan. Tuo on kans hauska miten suomalainen piirre on aina stressata siitä ettei oo tarpeeksi hyvin pukeutunut. Pitäis vaan opetella se killer itsevarmuus, koska se on kyllä kaikista tärkein asuste 🙂
Ihan totta, jos rahaa ois kuin roskaa, ei sillä maksulla varmaankaan olisi kauheasti väliä :P.
Tuo on niin totta! Itsevarmat ihmiset pääsee yleensäkin pidemmälle elämässä ja huonomminkin pukeutuneena voi näyttää silti todella hyvältä. Olen yleensä itsevarma, mutta juurikin tuolla reissulla kävi niin, että menin katsomaan ja sovittamaan erästä tonnin rannekelloa, jonka perään kuolasin koko reissun ajan (liian kallis budjetilleni, mutta piti silti sovittaa). Kuitenkin itse ”sovituksen” aikana todellakin tunsin sisälläni, että kello on liian kallis ja pelkäsin sen näkyvän myös ulospäin. Tiia katsoi touhua vierestä ja sanoi jälkikäteen, että olin jotenkin häpeilevä ja nolostunut siellä kellokaupassa. Kumpikin olimme sitä mieltä, etten yleensä koskaan ole tuollainen, joten Tiia ihmettelikin tätä kovasti. Pakko myöntää, että pieneltä kuulostava asia jäi todellakin mieleeni ja haluan ehdottomasti ottaa oppia siitä. Itsevarmuus on kaiken A ja O :). Hauskat viikonloput, Ulla!
Olipa harmi, että paikka oli pettymys. Kyllähän hotellin/ baarin väki tietävät, millaisilla odotuksilla ihmiset tuonne tulevat ja jos tuote ja palvelu ei vastaa odotuksia, saatika tuota todella korkeaa hintaa, eivät asiakkaat jätä kertomasta pettymyksestään TA:ssa/blogeissaan/keskustelupalstoilla. Aika lyhytnäköistä, kun noita arvosteluja lukevat myös he, jotka harkitsevat yöpymistä hotellissa.
Niin tosiaan :/. Mutta onneksi osattiin ottaa se sellaisena ”tulipahan koettua”-juttuna, joten se ei vaivannut sen enempää :). Tuo on kyllä erinomaisesti sanottu! Kyllähän todellakin se henkilökunta tietää ne ihmisten odotukset. Enpä ajatellut tuota aikaisemmin tuolta kantilta. Ja se on tullut huomattua, että asiakkaat kyllä näyttävät närkästymisensä (ja myös silloin, kun paikka todella onnistuu) internetin keskustelupalstoilla, blogeissa ja arvosteluissa. Voihan se olla, että tuolla baarin puolella (hotelli on luultavasti eri juttu) ei vain tajuta, ettei tuollainen palvelutaso riitä. Ehkä siitä ei sitten valiteta tarpeeksi, koska en ole itse ainakaan lukenut mistään, ettei palvelu ollut tarpeeksi hyvää. Ehkä olen nirso tai kävi huono tuuri :P. Mutta tällaiset arvostelujutut todellakin vaikuttavat potentiaalisiin asiakkaisiin, kuten on helposti huomattavissa tässä omassakin postauksessani. Kiitos kommentista, Sandra :)!
Harmi, että petyit kokemukseen. Mä olen ollut Lost in Translation -leffan superfani siitä asti kun sen leffateatterisa näin. Leffa on katsottu valehtelematta lähemmäs sata kertaa. Sen takia tuo oli itselleni ihan ultimaattinen fanityttökokemus. Hinnastakaan ei jäänyt paha maku suuhun, kun otin viikolla ennen klo seiskaa tajottavan ”kaksi juomaa + tapaslautanen 3000 jeniä” -setin. Meidän kohdalla palvelu oli yhtä hyvää kuin muuallakin. Liekö jostain syystä häiritsevät turistit sitten lisääntyneet?
On tosiaan harmi, sillä odotin siltä niin paljon enemmän. Uskon, että varsinkin Lost in Translation -fani on varmasti aivan mielettömän innoissaan tuosta paikasta :). Siihenhän tuo soveltuu kaikkein parhaiten (sen takiahan siellä enimmäkseen käydäänkin). Vau! Tuohan on jo todella hyvä hinta :O. Hmm… olimme ennen seiskaa paikalla ja muistaakseni kyseessä oli arkipäivä (tästä en ole ihan satavarma), mutten muista, että tuollaista olisi tarjottu/ollut tarjolla. Ehkä en vain huomannut sitä tai sitten sitä ei yksinkertaisesti enää ole :/. Muistatko milloin tuollainen tarjous oli? Tuolla hinnalla pisteet olisivat noussut, koska en olisi tuntenut maksaneeni liikaa. On täysin mahdollista, että häiritsevät turistit ovat lisääntyneet, sillä nettisivuillakin lukee, ettei esimerkiksi kuvaaminen saa häiritä muita asiakkaita. En ole nähnyt vastaavaa missään muualla, joten turistit taitavat tosiaan aiheuttaa ongelmia tuolla. Edelleenkin vetoan siihen, että meillä saattoi vain olla huono tuuri palvelun suhteen, kun se ei mielestämme yltänyt sille tasolle kuin piti, mutta hienoa, että ainakin sinä sait hyvää palvelua :). Kiitos kommentistasi, Lotta!
Tää tarjous on ollut ainakin 2007 – 2013 tuolla baarissa tuohon samaan hintaan (ainakin kesäisin). Sitä ei lukenut missään menussa itse baarissa, mutta luki nettisivuillla ja sen sai kysymällä. Nyt ei tosin näy nettisivuillakaan. Harmi, jos on päättynyt, koska tää oli hyvä diili!
Harmi tosiaan, jos on jo päättynyt, koska tuo olisi tietysti vaikuttanut tuohon hinta/laatu-suhteeseen melkoisesti. Kiitos kun vielä vastasit 🙂
Harmi, sillä leffassa juuri tuohon baariin oli onnistuttu lavastamaan mystinen ja kiehtova fiilis. Mutta think positive: nyt se on käyty, eikä tartte mennä uudestaan. 😀
Niinpä! Leffassa fiilis oli aivan toisenlainen, mutta todellisuudessa kuva tuosta hieman särkyi. Ihan totta, kiitos :). En tiedä, menenkö koskaan uudestaan, mutta ainakin sen tiedän, ettei tarvitse enää mennä turhaan syömään. Kunhan käy sillä drinkillä :P.
Oooh, tuolla olisi kyllä upeaa käydä, juurikin se leffan tunnelma oli niin mahtava baarikohtauksissa! Ja itse voisin vielä mennäkin paikkaan, kiitos tämän arvostelun nyt tiedän, että ottaa vaan halvimman juoman, hahhaa 😛
Itsellä on nyt Bangkokista muuten myös kokemuksena tuo, että kalliilla ei aina saa hyvää. Itsellä kokemus haisi vielä sen vuoksi, että tällaisena sniiduilijana koitan aina löytää itselleni sopivimman hinta/laatu-yhdistelmän ja nyt kun kerran sitten törsäsin omaan silmään paljon, niin rahalle ei saanut _mitään_ vastinetta. No, tästä lisää sitten myöhemmin ja pohdiskelupostaustasi odotan innolla!
Ja kaveri juuri kertoi, että hänen yksi läheisimmistä kavereista työskentelee jossakin Helsingin superhotellissa. Ja hänen mukaansa juuri ne kaikista rikkaimmat näyttää ihan pulsuilta. Mun mielestä tää uutinen oli aivan mahtava! Koska itse oon juurikin miettinyt sitä, että jos massia olisi oikeasti tuhottomasti niin mitä väliä kenenkään mielipiteillä enää olisi? Ei silloin tartte enää mitään statussymboleja joilla osoittaa oman tulotasonsa. Eli tulevaisuutta ajatellen: fake it till you make it! 😉 Verkkarit kahiseen vaan!
Tosin itsehän olen ehkä maailman suurin vaikeilija sen suhteen jos en koe kuuluvani joukkoon, eli tässä on paljon opittavaa itselläkin.
Kyllä tuolla kannattaakin käydä erityisesti, jos leffasta tykkäsi, mutta tämän postauksen tarkoituksena oli enemmänkin saada ihmiset ”varautumaan” siihen, ettei se ehkä ole NIIN hieno paikka… ja tarkoitus oli todellakin kertoa, ettei kannata lähteä törsäämään tuolla enempää kuin on tarvis ;). Kiva juttu, ettei postaukseni saa sinua välttämään tuota paikkaa (se ei nimittäin ollut tarkoituskaan, vaikka moni voi saada sen käsityksen).
Se on todella harmillista, jos tosiaan on käynyt noin :/. Mielelläni luen blogin kautta jossain vaiheessa, mistä on oikein kyse, vaikka asia ei olekaan siitä mukavimmasta päästä. Kiva kuitenkin, että pohdiskelupostaukselle löytyy kysyntää :P.
Vau! Enpä ole tuollaista kuullut. Toisaalta onhan se tavallaan ihan ymmärrettävää, MUTTA sitten kun itse olen superrikas, näytän varmaankin paremmalta (vaatteiden yms. puolesta), koska silloin on varaa ostaa mitä haluaa :P. Eli en oikein osaa kuvitella itseäni verkkareissa vain sen takia, että rahaa löytyy x). Mutta ehkä tässä itsevarmuuspuolessa on opittavaa monellakin :). Kiitos kommentistasi!
Vähän samaa mieltä olen kuin aiemmin kommentoinut Merja.
Odotukset (ja ehkä hintakin…?) olivat liian korkealla?
Itse olen noissa Tokyon ja Yokohaman hotellien skybaareissa nuoruudessani jonkin verran pyörinyt.
Juuri tuon tapaisia ne yleensä oli/on.
Palvelu eleettömän kohteliasta, ei mitään mielistelevää missään tapauksessa.
Hinnat korkeella, tosin maisemat ja mahdolliset esiintyjät, laulajat, bändit huippua myös.
Mielestäni on täysin luonnollista ettei paikka ole kuin suoraan siitä leffasta. Sehän on elokuva ja kyseinen baari nyt vaan oli lavasteena.
Vertaa tilannetta esimerkiksi japanilaisiin, jotka tulee Suomeen katsomaan Ruokala Lokin ravintolaa. Paikka ja ympäristö ei todellakaan ole sama mitä elokuva antaa ymmärtää.
Jotkut ymmärtävät, että kyse oli elokuvasta ja illuusiosta, jotkut eivät ja pettyvät siksi.
Oletko tekemässä jonkinlaista Tokyo -opasta? Mielenkiinnolla odotan. Oletko paljonkin siellä viettänyt aikaa?
🙂
Kuten sanoin postauksessakin, odotukset (ja hinta) olivat kyllä liian korkealla :/. Silloin pettyy paljon helpommin. Oikeastaan postaukseni tarkoitus olikin mm. se, että tuonne menevät eivät ehkä odottaisi liikoja, jolloin kokemus voisi olla jopa parempi :). Aloin miettiä tuota ”eleettömän kohteliasta” palvelupuolta. Oliko se sittenkin sitä, mutta itse käsitin sen väärin… mutta tarkemmin mietittyäni monessa tokiolaisessa paikassa oli eleettömän kohteliasta palvelua, mutta jostain syystä itselläni ja avovaimollani jäi jotenkin huono maku suuhun kyseisen paikan asiakaspalvelusta. Eli joku siinä mätti, mutten oikein osaa sanoa tarkalleen mikä. Uskon, että kokemus olisi ollut joka tapauksessa parempi, jos emme olisi päätyneet ottamaan ylihinnoiteltuja ruokia vaan olisimme tyytyneet drinkkeihin (silloin hinta olisi pysynyt kohtuullisena, joka olisi omalta osaltaan vaikuttanut fiilikseen). Lähdimme valitettavasti ennen bändin saapumista, koska emme halunneet enää maksaa lisäksi ns. ”sisäänpääsymaksua”, joka veloitetaan, kun bändi aloittaa.
Ja tottakai se on täysin luonnollista, ettei paikka ole kuin leffasta :). Sanoin postauksessani vain sen, että yllätyin siitä kuinka erilainen paikka oli :). En ole katsonut tuota elokuvaa, mutta uskon kyllä, että tuo suomalainen ravintola ei varmaankaan ole ihan samanlainen kuin kyseisessä elokuvassa (tiedän kyllä, että se on japanilaisten suosiossa). Ymmärrän tietysti, että Lost in Translation on elokuvaa ja illuusiota, mutta olin vain todella yllättynyt siitä, että paikka olikin todellisuudessa paljon pienempi kuin luulin. Se oli siis ainoa yllätys tämän suhteen.
Kiitos kommentistasi ja hyvistä mielipiteistäsi :). Negatiivissävytteisiä postauksia on aina tavallaan hieman inhottava kirjoittaa, mutta toisaalta tunnepohjalta tehdyt jutut muodostuvat yleensä myös tekstin suhteen parhaimmiksi. Halusin postaukseni avulla auttaa muita matkailijoita, ettei kenenkään tarvitsisi pettyä samoista syistä kuin itse petyin.
Itse asiassa se on vahvasti harkinnassa, että tekisin CreateTripsiin mobiilimatkaoppaan, mutten ole valitettavasti ehtinyt vielä aloittaa sitä :). Kiva kuulla, että mielenkiintoa löytyy! Ilmoittelen heti blogin puolella, kun se valmistuu ;). Olen viettänyt Tokiossa yhteensä neljä viikkoa kahden matkan aikana. Toisaalta enemmän kuin useimmat sinne matkustavat, mutta muuten aivan liian vähän, sillä tuosta kaupungista löytyisi varmasti nähtävää ja koettavaa kokonaiseksi eliniäksi :D! Olen kuitenkin yrittänyt molemmilla reissuilla nähdä mahdollisimman paljon eri kaupunginosia yms., joten sen takia osaan hieman vertaillakin eri alueita ja paikkoja.
Sanoit, että olet viettänyt noissa baareissa aikaa nuoruudessasi, joten olisi mielenkiintoista kuulla, oletko kenties asunutkin Tokiossa vai mistä tämä kokemus tulee :)? Yokohama oli vahvassa harkinnassa viime reissulla, mutta emme loppujen lopuksi jaksaneet kuitenkaan lähteä Tokion ulkopuolelle. Ehkä ensi kerralla sitten :).
Oooh, multa jäi Tokio näkemättä kokonaan tosi korkealta. Jälkeenpäin luinkin tuosta baarista, oliskohan ollut sun blogissa joku lyhyt maininta, googletin ja järkytyin vähän hinnoista. 😀 Sitten ajattelin, että ehkä sinne voisi mennä vain juomaan yhdet, niin ”kiva” kuulla, että niin kannattaakin tehdä. Itse olen myös nähnyt Lost in Translation -elokuvan, mutta siitä on sen verran aikaa, etten erityisesti muista miltä baari näyttää elokuvassa. Täytyykin katsoa elokuva ennen seuraavaa Tokion matkaa. Ja sitten olla jälleen yksi turisti, joka tulee baariin elokuvan takia. 😀
Sitten jäit paljosta paitsi :)! Hinnat tosiaan ovat korkeita, mutta tosiaankin kannattaa käydä niillä yhdillä drinkeillä siellä niin ei pitäisi ainakaan pettyä :). Itselläni tuli tuon baarissa käymisen jälkeen se fiilis, että pitänee katsoa leffa uudestaan ;). Kannattaa kuulua siihen porukkaan, koska sen takiahan sinne mennään x).
Kirjoitan näistä myöhemmin lisää, mutta kannattaa ehdottomasti käydä myös muissa Shinjukun pilvenpiirtäjien halvemmissa ravintoloissa ja baareissa, joista on upeat näkymät kaupungin yli. Sen lisäksi Tokyo Skytree on aivan mieletön kokemus, jos sellainen kiinnostaa :). Kiitos kommentistasi!
Mä oon vähän huomannut, että noissa turistibaareissa keskinkertaisuus on ikäänkuin ammattisairaus ja hyvin tyypillistä. Hinnat ovat katossa mutta muuten ne saattavaktin olla hyvinkin avarage. Hyvä esimerkki mm. Singaporen Raffles-hotel. Noh, jos ei muuta niin kokemuksia ainakin lisää ja maisemat näyttää kivalle. 🙂
Se pitää täysin paikkansa turistibaareissa, mutta tässä tapauksessa on hieman vaikea sanoa onko oikeasti kyseessä turistibaari vai ei. Toisaalta kyllä, toisaalta ei :P. Raffles on varmasti oiva esimerkki tästä. Ja tuo on ihan totta! Kokemushan tuo silti oli ja maisemat olivat upeita :).
Moi,
Alkuun isot kiitokset hyvästä blogista! Olen muutaman kerran eksynyt tänne Pistepirkosta ja hymyssä suin lukenut hehkutuksiasi Japanista ja bisness-luokkahaaveilusta, koska olen itsekin vähintään yhtä innoissani samoista jutuista. Ikävä kuulla, ettei kokemuksesi ollut niin hohdokas kuin olit odottanut. Itse olen vielä toistaiseksi onnistunut aina jättämään vierailun seuraavan kertaan kolmella Tokion vierailuillani, hehheh. 😀 Lost In Translation on ehdottomasti maailman tärkein elokuva minulle ja Tokio toistaiseksi (todennäköisesti aina) mielettömin paikka maailmassa. Haaveilen vielä, että seuraavalla reissulla Tokioon olisi jo tarpeeksi budjettia mennä ihan asumaankin Park Hyattiin ja pistäytyä rennosti vain suoraan huoneesta drinkeille, uimaan ja kaikkea mitä fanipoika tuolla voisikaan keksiä. 😀 Jos kiinnostaa lukea Tokion Hyatteista hehkutusta ja vinkkejä, niin tässä on todella hyvä blogi http://www.tokyohyattfan.com/. Kuvat saisivat olla kyllä parempia, mutta jutut ovat hauskoja!
Kiitos paljon, Henkka! On niin mukavaa kuulla välillä myös lukijoista, jotka eivät ole välttämättä varsinaisia ”vakiolukijoita” :). Hauska kuulla, että tykkäät samoista asioista! Oletko itse päässyt kokeilemaan tuota businessluokassa lentämistä vai onko se vielä unelmien asteella? Jännä juttu, että New York Bar on jäänyt kokeilematta, vaikka kyseinen elokuva on sinulle noin tärkeä :O! Ensi kerralla et voi enää keksiä tekosyitä jättää menemättä sinne ;). Mutta se on kyllä hieno elokuva, täytyy myöntää. Ja jotenkin minustakin tuntuu, ettei mikään voi koskaan korvata Tokiota, mutta onneksi ei tarvitsekaan :). Jos oikeasti haluat yöpyä tuolla, voisit yrittää mennä edes yhdeksi yöksi, sillä sekin olisi varmasti hieno kokemus (itse harkitsin juuri tätä vaihtoehtoa) :D! Mutta olisihan se upeaa päästä tuolla tavalla pistäytymään drinkeille, syömään aamiaisen upeiden näköalojen kera tai mennä uimaan kattojen yllä. Enpä ole kuullutkaan tuosta sivusta, joten kiitos siitä. Pitääkin käydä katsomassa, vaikka Hyattit eivät olekaan minulle ”se juttu”. Mutta tuollainen kiinnostaa aina.
Kiitos paljon kommentistasi ja toivottavasti pääset ensi reissullasi yöpymään Hyattissa :)! Onko seuraava Tokion matka jo varattu ;)?
Valitettavasti businessluokassa matkustaminen on vielä tähän asti ollut vain kaukainen haave köyhälle opiskelijalle, mutta ehkäpä se tämän vuoden aikana tulee vielä toteutumaan. Tai viimeistään ensi vuonna. Tavoitteenani olisi lisäksi vielä päästä sinne ilmaiseksi AA:n pisteillä. 😀 Kohta on kasassa jo puolet pojoista (siis jostain aasiaa/amerikan lennoista). Kyllähän noilla nyt pääsisi jo jonnekin eurooppaan, mutta haluan nauttia businessta kaikilla herkuilla, sitten kun aikani on koittanut! 😀
Olin tässä jo laskelmoinut tekeväni tänä vuonna loppukesästä sellaisen Hyatt Diamond Challengen, jossa olisi päässyt suoraan Diamond-tasolle kolmeksi kuukaudeksi, jonka jälkeen olisi saanut pitää tason vielä kuluvan vuoden ja seuraavan yöpymällä 12 yötä Hyatt-ketjun hotelleissa. Tuolla tasolla saa todella hyviä etuja mm. vuosittain 4 varmistettua sviitti-upgreidausta korkeintaan 7 yöksi kerrallaan riippumatta siitä, minkä huoneluokan on alunperin varannut ja muita herkkuja. Nuo 12 yötähän olisi hoituneet helposti jo kahden viikon Tokion reissulla sviitissä, mutta tietenkin olin taas hieman liian myöhässä ja tämä Challenge lopetettiin 31.10. ainakin toistaiseksi. 😀 Saattaa siis hyvinkin olla, että joudun vain tyytymään pelkkään yhteen yöhön joskus sitten. Hotellista toiseen, meinaatko muuten tehdä joskus jonkun kunnon postauksen Shinjukun Hiltonista? Olisi todella mukavaa lukea kokemuksistasi ja nähdä enemmän kuvia! 🙂 Se tulee olemaan todennäköisimmin majoituspaikka seuraavalla Tokion matkalla, sillä vakiohotellimme Best Western Shinjuku Astina Kabukicho:ssa lopettaa nyt keväällä.
Seuraavaa Tokion reissua ei ole vielä varattu, mutta matka Japaniin kylläkin! Lähdetään tyttöystävän kanssa puolentoista viikon päästä kahdeksi viikoksi Okinawalle, Ishigakille ja Miyakolle. 😛 Meinaatteko te suunnatta joskus jonnekin muuallekin päin Japania? 🙂
Luettuani koko kommentin on pakko myöntää, ettet silti kuulosta kauhean köyhältä opiskelijalta, jos Hyatteissa ja Hiltoneissa yövyt ;). Mutta ymmärrän kyllä, että businessluokka on kamalan kallis. Oletkin saattanut nähdä aiemmin, miten kikkailin itselleni halvemman lennon, mutta siitäkin tulee postaus jossain vaiheessa. Ehkä siten olisi varaa matkustaa ihan rahalla :). Aluksi ajattelin, ettei itsellänikään ole varaa, mutta kyllä sitä rahaa vain jostain löytyy, kun on päättänyt, ettei enää matkusta pitkää matkaa muussa kuin vähintään busineksessa ;). Älä missään nimessä ”tuhlaa” pisteitä Euroopan businekseen vaan kannattaa todellakin säästää ne mannertenväliseen asti, kuten meinasitkin. Ja katso sitten, että kone on oikeanlainen, koska sitten v*tuttaa, jos nappaatkin koneen, jossa on tavallaan ”huono” business.
Nuo edut ovat kyllä todella hyviä. Hyatt kävi viime vuonna itselläkin mielessä, mutta on kamalan vaikeaa päättää, mihin kannattaisi kerätä noita hotelliyöpymisiä. Toivottavasti onnistut tuossa challengessa sitten, kun tuo taas tulee voimaan. Itsehän olisin saanut viime vuonna tuon saman tien, koska olimme Tokiossa 14 yötä :P. Mutta muista, että yksikin yö on parempi kuin ei yhtään. Sitten innostut siitä niin paljon, että revit ne rahat jostain, jotta pääset yöpymään siellä pidempään.
Meinaan ehdottomasti tehdä Hiltonista kunnon postauksen! Kiva, että kiinnostusta löytyy (muutkin ovat kyselleet sen perään) :). Kyseinen Hilton on melko kallis, mutta kaiken sen rahan arvoinen varsinkin, jos ottaa Executive-tason huoneen. Se on mahtava hotelli, joten et varmasti kadu, jos valitset sen! Pakko myöntää, etten itse yöpyisi Kabukichossa, koska en tykkää kyseisestä alueesta yhtään (liikaa sisäänheittäjiä ja tyrkyttäjiä), mutta teille se on kyllä harmillista, että kyseinen hotelli lopettaa, jos se kerta oli vakkarinne :/.
Vau! Mahtava juttu :D! Onneksi en perusta kateudesta, koska muuten se varmasti nousisi esiin xD. Nyt on pakko myöntää, etten ole Okinawan lisäksi kuullut noista lainkaan :O. Mutta ehdottomasti meinataan mennä muuallekin Japanissa. Jotenkin on vain tuntunut siltä, että Tokio on niin valtava, ettei sitäkään ole ehtinyt nähdä tarpeeksi. Mutta ensi kerralla varmaankin mennään Kiotoon ja Osakaan, jos ei muualle. Okinawakin on kiikarissa sitten joskus. Mutta aivan upeaa matkaa teille :D! Siitä tulee varmasti mieletöntä.
Pikku hiljaa työelämään siirtymässä ja samalla myös vähitään nyt ainakin Hiltoneihin. 😉 En ole vielä ikinä aiemmin siis vieraillut kummassakaan ketjussa. Nyt tulevalla matkalla Okinawalla pääsee testaamaan Hilton-ketjun DoubleTreetä, mutta siitä nyt on turha mitään kummoista luxusta odottaa. 😀 Olen lukenut aiemmin postauksesi noista halvemmista businesslipuista, mutta hinnan pitäisi olla vielä paaaljon pienempi, että raaskisin rahalla maksaa ne. Ehkä mieli kuitenkin muuttuu, kun pääsen joskus vielä kokemaan sen itse! 😀 Sinun mottosi kuulostaa siis oikein hyvältä, mutta pahanlaatuisena tarjousbongarina ja vähien rahojen maksimoijana tähän asti olen kuitenkin laskenut niin, että tuskailen mieluummin 4-5 matkaa siinä ecomyssä kuin yhden busineksessa ja ”tienaan” sitä tulevaa ilmaista matkaa. Päästään tällä kertaa ainakin sentään vähän paremmille paikoille Finnairin uuteen Economy Comfort-luokkaan! 😀
Kiva kuulla, että kunnollinen Hilton-postaus on odottelemassa jossain nurkan takana! Ei malttaisi vain odottaa, toivottavasti se tulee pian. 😀 Olen kanssasi ihan samaa mieltä, että Kabukichon sisäänheittäjät ovat todella ärsyttäviä, mutta jotenkin vain tykkäsimme tuosta alueesta valtavasti. Se liittyy varmasti paljolti siihen, että satuimme vain tuonne sillä ensimäisellä reissulla ja jotenkin paikkaan kasvoi se mystinen Japanirakkaus. Ehkä nyt on jo hyvä aika siirtyä sitten edes sinne Shinjukun aseman toiselle puolen Hiltoniin. Kiitos kuitenkin sympatioistasi! 🙂
Nuo Ishigaki ja Miyako ovat sellaisia pienempi saaria vielä Okinawasta etelämpään. Kiva nähdä vähän myös tuollaista rennompaa Japania Tokion vilskeen lisäksi. En voisi olla taas enempää kanssasi samaa mieltä tuosta, ettei Tokiotakaan ole nähnyt vielä tarpeeksi! Mekin ollaan vietetty siellä yhteensä lähes 4 viikkoa, mutta vasta vain pieni pintaraapaisu nähtynä. Tiedät varmaan jo entuudestaan, mutta jos et, niin kannattaa ehdottomasti muistaa hyödyntää noita superhyviä Yokoso Japan -lentolippuja, jos on aikeissa käydä tsekkailemassa kaupunkeja jossain pidemmälläkin kuin lyhyen junamatkan päässä. 10 800 yeniä per suunta! Syksyllä kävimme juuri Sapporo-Osaka-Ishigaki-Tokio reissun hyödyntäen noita. Paljon kiitoksia vielä ja kaikkea hyvää sinne myös! Tulen varmasti kommentoimaan myös tulevaisuuden postauksia. 🙂
Hilton ei ole lainkaan hassumpi ketju ;). Mutta niissä ketjun sisäisissä hotelleissakin on valtavia eroja. DoubleTreestä ei ole kokemusta ja pakko myöntää, että Hiltonin konsepteista tajuan vain normaalin Hiltonin ja Conradin :). Eiköhän tuo DT kuitenkin ole melko hyvä, vaikka noin sanotkin :). Sanotaan näin, että on AIVAN MAHTAVAA, jos ajattelet noin, että lennät mieluummin useammin economyssa kuin harvemmin busineksessa! Pidä tuo fiilis :P! Itse vain olen sellainen, että kun asetan riman jonnekin, en suostu laskemaan sitä sieltä tippaakaan. Siinä on tosiaankin se vaara, että sinunkin mielesi muuttuu, kun pääset ensimmäistä kertaa kokemaan sen, mutta toivotaan, että pystyt jatkossakin matkustamaan siellä economyssa, jossa se on kymmenen kertaa halvempaa. Economy Comfort varmasti helpottaa matkantekoa jonkin verran :).
Hittolainen… kaikki jaksaa sanoa siitä ja pyytää sitä, joten kai se on pakko pistää kohta tänne blogin puolelle :P. Siihen postaukseen kulminoituu yhteensä 4 viikon asustelu, joten toivottavasti saan tehtyä mahdollisimman houkuttelevan postauksen :). Päätitkö tähdätä tuohon Hiltoniin minun suositusteni kautta vai törmäsitkö siihen ihan muuten vain?
Uskon, että se on juurikin noin, että tykästyitte alueeseen sen takia erityisen paljon, koska menitte sinne ensimmäisellä reissullanne. Itselläni täysin sama juttu Shinjukun pilvenpiirtäjäalueen suhteen :P. En enää halua mennä yöksi muualle Tokiossa, kun tuo on niin upea paikka x). Se on jännä juttu, että aseman itä- ja länsipuoli ovat täysin erilaiset. Läntinen pilvenpiirtäjäalue on paljon rauhallisempi, mutta siellä on myös upeita pilvenpiirtäjäravintoloita. Eipä kestä :)!
Nuo kuulostavat mielenkiintoisilta saarilta ja on varmasti hienoa nähdä sitä rentoa Japania. Jossain vaiheessa pitää itsekin nähdä se puoli (vaikka Odaibassa se on jopa pienesti esillä) ;). Olen lukenut ohimennen noista lentolipuista, mutten ole koskaan perehtynyt niihin sen tarkemmin, koska ei ole ollut niille tarvetta. Kuitenkin hyvä tietää, kiitos! Nuo hinnat eivät nimittäin todellakaan ole hassumpia.
Kiitos! Mahtava juttu, jos pysyt blogissa mukana ja luet/kommentoit jatkossakin! Itselleni on todella palkitsevaa lukea lukijoiden kommentteja ja vielä erityisesti silloin, jos postauksistani on ollut jotain hyötyä. En sano tätä nyt niinkään mainostusmielessä, mutta kannattaa harkita Facebook-sivun seuraamista (jos et seuraa vielä), jotta näet, milloin uusia postauksia (kuten Hilton) tulee :). But no pressure, en tykkää tyrkyttämisestä, joten tämä oli vain ehdotus, jotta postaukset eivät mene ohi :).
Kiitos paljon kommenteistasi!
Heissan taas! Valitettavasti en ole muutamaan vuoteen enää ollut facebookissa, joten ei auta kuin tulla ihmettelemään suoraan tänne aina välillä, josko joku uusi mukava juttu olisi ilmestynyt. Juu, DoubleTree on varmasti oikein hyvä, kun ei tuolla Okinawalla Nahan alueella mitään niin luxushotelleja ole kauheasti tarjolla.
Heheh, olinkin ihan varma, että ymmärtäisit tuon tunteen! 🙂 Me ollaan käyty joka reissulla pyörimässä myös läntisellä puolella ja se on todellakin ihanan rauhallista aluetta. Varmasti siellä mielellään majailisi viikon, tai vaikka neljäkin! 😀 Eli nyt heti postaus Hiltonista kasaan, kunhan vain suinkin ehdit. En ihan varsinaisesti sinun suositustesi kautta siihen Hiltoniin ole päätynyt, mutta nämä positiiviset sanat ovat vaikuttaneet ja tuleva juttusi on varmasti viimeinen naula arkkuun. 😀 On sitä tullut aina vilkuiltua, sitten muutaman kuukauden välein on Hiltonilla Japanissa ja Koreassa noita 72h 50% alennuskampanjoita ja nyt kun se BW:kin lopettaa. Haluan kuitenkin yrittää keskittää nuo hotelliyöpymisetkin johonkin ketjuun ja saada jotain takaisin, jos vain mitenkään mahdollista. Eikö muuten kiinnostaisi käydä testaamassa Tokion Conradia edes? 😛
Tuossa on taas hyvä esimerkki, kuinka mielettömän liaan iso se Tokio on ja mikään aika ei tahdo riittää, kun Odaibassakin on pitänyt joka ikinen kerta käydä, mutta vieläkään ei ole onnistunut! 😀 Ehkä sitten neljännellä kerralla…ainakin drinkit ja Odaiba! 😀
No sitten tuo seuraaminen on vähän hankalaa sitä kautta ;). Mutta hyvä, jos pysyt kärryillä siitä huolimatta! Itse asiassa juurikin tuo luksushotellien puute oli suuri miinus, kun aloin katselemaan Okinawaa matkakohteena :O. En oikeasti löytänyt yhtään itseäni miellyttävää hotellia. Mitenköhän se on mahdollista? Onko jollain noista paratiisisaarista ihan niitä luksusmajoituksiakin?
Hyvä on, hyvä on… kiirehdin sen Hilton-postauksen kasaan nopeammin kuin oli tarkoitus ;). Ajattelinkin, että tuo Hilton-into on varmasti lähtenyt jostain muualta, mutta kiva tietää, että itselläni on ollut siihen jotain vaikutusta :D. Se on ihan totta, että noita alennuskampanjoita on aina välillä, mutta arvaa vaan oliko niitä lainkaan silloin, kun itse niitä tarvitsin x). Onneksi silloin oli sviittitarjous menossa, joten päädyin sitä kautta Executive Junior Suiteen. Jos tarjous sattuu kohdalle, huoneen voi saada erittäin hyvään hintaan. Mutta jos oikeasti mitenkään mahdollista, ota se Executive taso, jotta saat Executive Loungen käyttöösi. Se on jokaisen yenin arvoinen! Ja ymmärrän kyllä, että haluat kerätä pisteitä johonkin ketjuun… ihan kuten minäkin. Conrad ei ole ollut harkinnassa kahdesta syystä. Ensinnäkin se on muistaakseni selvästi kalliimpi (eikä tuo nykyinenkään halpa ole) ja toiseksi rakastan Tokion Hiltonia, joten en näe syytä vaihtaa :P. Mutta kuulisin kyllä mielelläni mielipiteesi, jos päädyt käymään Conradissa!
Niinpä, Tokio on aivan valtava eivätkä siellä käymättömät voi edes käsittää sitä. Henkka, Henkka, Henkka… nyt sinne Odaibaan ja vauhdilla! Odaiba on ehdottomasti yksi suosikkialueistani koko Tokiossa :D. Jos edes toinen teistä (tai mielellään molemmat) tykkäävät shoppailusta, Odaiba on siihen ehdoton ykköspaikka. Lisäksi siellä on muutenkin vaikka mitä nähtävää ja aivan omanlaisensa fiilis. Ensimmäisellä reissulla tuntui ihan kuin olisimme tulleet toiselle lomalle toisen loman sisällä (Inception much?) :P. Siellä on jotenkin niin letkeä meininki. Eli ehdottomasti sinne heti, kun mahdollista! Voit sitten valittaa kommenttiboksissa, jos se ei ollutkaan sen arvoista :P.
Aaahh, no nyt ymmärrän, miksi se Okinawa jäi väliin. 😀 Noilla saarilla ei ole paljoa näitä perinteisiä hotelliketjuja, ainakaan niillä mitä olen itse tutkiskellut. Mutta kyllähän niiltä kuitenkin löytyy esimerkiksi muutamia tuollaisia luxusvilloja, jos sellaiset yhtään innostaa. Meille ne ovat vain hieman liian kalliita, kun hinnat voivat olla lähempänä 1000e yöltä. 😀
Siis mitä?!? Se oli vielä Junior Suite! Sen mun silmä on onnistunut jotenkin ohittamaan kokonaan, jos se on jossain kohtaa mainittu. Nyt vain kuume sen kun pahenee! 😀 Hienoa, että teille sattui noin hyvä tarjous kohdalle. 🙂 Ja sen postauksen jälkeen on varmaan turha enää muuta kuvittelakaan varaavansa kuin sen Executiven! 😀 Teillähän taitaa olla muuten jo melkoinen pistepotti sitten kasassa Hiltonilla noilla yöpymisillä. Onko jotain erityisiä suunnitelmia tehtynä, jos saa udella? Conrad on kyllä listalla, mutta niin siellä on monta muutakin, niin saa nähdä tuleeko se joskus tapahtumaan.
Odaiba kuulostaa erittäin hyvältä, joten tuskin tarvitsee tulla mankumaan kommenttiboksiin! 😀 Oikeastaan hyvä vain, että se on jäänyt tähän saakka väliin, koska vasta viime reissulla olemme alkaneet kiinnostua käyttämään enenmmän aikaa shoppailuun. Nyt se varmasti olisi siis mielestämme paljon mielenkiintoisempi paikka kuin joskus aiemmin.
Okei, tuo 1000€ taitaa olla liikaa meillekin xD. Mutta jotenkin oli hankalaa löytää mitään itseään kiinnostavaa, koska olen todella tarkka hotellivalintojen suhteen. Ehkä jossain vaiheessa keksin jonkin :).
En ole välttämättä ihan kauheasti puhunut vielä blogin puolella tarkemmin, että se oli Jr. Suite, mutta kyllä, se se oli :). Mutta pakko myöntää, että tarjouksesta huolimatta hinta oli aika kamala x). Olin laittanut itselleni aiemmin tiukan ylärajan huoneelle, mutta sekin ylittyi vielä 25% tuosta huolimatta, eli ei se halpaa ollut. Se on kuitenkin selvä juttu, että enää ei voi muualla yöpyäkään kuin Executivessa, koska se on niin iso osa sitä kokemusta. En osaa sanoa kuinka hyvä hotelli Tokyo Hilton oikeasti on, jos ei ota Executivea, mutta kokeiltuani sitä tavallista aamiaisbuffettia yhtenä aamuna, hermot meinasivat mennä totaalisesti. Se jäi yhteen kertaan :P. Kyllähän noita pisteitä on alkanut näiltä kahdelta reissulta kertyä, mutta toisaalta ei niilläkään yötä tai kahta kauempaa voi yöpyä, joten keräily jatkuu vielä pidempään :).
No tuohan kuulostaa sitten täydelliseltä! Muistakaa vain varata aivan koko päivä siihen Odaibaan, koska siellä saa aikaa kulumaan parikin päivää, jos haluaa. Isoja ostoskeskuksiakin taitaa olla ainakin 4 kappaletta sillä pikkualueella.
[…] lukijani muistavat pienen pettymyksen, jonka koimme Park Hyattin New York Barissa, mutta ette tiedäkään sitä, että saimme pelastettua illan jossain muualla. Toisaalta vieläkin […]
[…] yläilmoista käsin niin helposti kuin Tokiossa. Ikonisia paikkoja on yllin kyllin kuten Park Hyatt Hotellin baari, Tokyo Tower, Kaupungin hallintorakennus ja Sky […]