Kaizen on japania ja sen voisi suomentaa vapaasti ”jatkuvaksi kehitykseksi”. Moni varmasti tietää, että itsekehitys on minulle tärkeä asia, mutta valitettavasti se jää silloin tällöin muiden asioiden varjoon. Itsekehityksessä kenties vaikeinta on kehityksen ylläpitäminen, sillä loppujen lopuksi mitään ”maalia” ei ole. Kun se ns. ”maali” saavutetaan, siitä eteenpäin asiaa täytyy joko ylläpitää tai kehittää entisestään.
Otetaan esimerkiksi laihduttaminen, jossa minun pitäisi olla jo ammattilainen kaikkien näiden vuosien yritysten jälkeen (ensimmäistä kertaa taisin ”laihduttaa” jo ala-asteella). Jos tavoitteenani on pudottaa 10 kiloa, jotta painan X määrän, se ei riitä, että saavutan tuon tavoitteen. Sen jälkeen painoa on ylläpidettävä, joten itsekehityksen aloittaminen voi olla melko suuri haaste monelle. Siksi voi olla parasta edetä hitaasti ja ottaa tämä haaste mukavana asiana eikä kärsimyksenä, kuten moni voi sen ottaa.
Noin vuosi sitten lopetin viimeisimmän dieettini, kun olin pudottanut painoni 91 kilosta 78 kiloon. En muista tarkkaa aikaa, mutta siihen taisi mennä 3 – 4 kk. Paino pysyi hyvin 80 kilon paikkeilla kunnes Tokion reissulla lihoin yli 3 kiloa ja sen jälkeen paino lähti taas nousuun. Helsinkiin muuttaminen toi tullessaan valtavasti hyviä asioita, mutta arvatkaa, miten käy, kun ravintolatarjonta ja kaikki muu kasvoi 10-kertaisesti? Sanotaan vaikka niin, että käytin paljon rahaa saadakseni näin ”upean” kropan, joka nyt komeilee vaatteideni alla :P.
Kaksi viikkoa sitten sain tarpeekseni tästä turvottavasta ähkystä ja paskasta olosta, joten päätin aloittaa uudestaan vanhan dieettini, joka on toiminut ennenkin. Syy lihomiseen oli yksinkertainen: en löytänyt itselleni sopivaa ruokavaliota enää dieetin jälkeen, eli jojoilin taas painoni takaisin ennalleen. Jojoilu on painonpudottajien kirosana, mutta kenties se voisikin olla juuri se puuttuva pala – ratkaisu ongelmiini. Päätin tällä kertaa, että saavuttaessani sopivan painon, palaan sellaiseen ruokavalioon kuin haluan. Ainoa ero on se, että väistämättömän lihomisen jälkeen palaan takaisin ruotuun ja jatkan tällä dieetillä. Esimerkiksi 2 kuukautta lihomista ja kuukausi laihduttamista. Siispä hallittua jojoilua. Mitä väliä sillä on, jos paino heittelee parilla kilolla parin kuukauden välein? Ei mitään, jos pidän sen vaihteluvälin tarpeeksi pienenä. Siispä tällä kertaa minulla on oikeasti uskoa pysyvään parannukseen ja itsekehitykseen kroppani suhteen.
Aloitin dieetin viime viikon maanantaina ja nyt paino on pudonnut lähes 3 kiloa (nestettä noin 2 kiloa, tiedetään). Olo on kaikin tavoin parempi ja jatkan dieettiäni innolla. Tarkoitus olisi saavuttaa 80 kilon paino ennen lokakuisia synttäreitäni (lähtöpaino: maaginen numero 91).
Itsekehityksen nimessä päätin lisätä kaverini innoittamana (kiitos N.) dieettiini pienen liikunnallisen aspektin. Useimmiten yrittäessäni lisätä liikuntaa elämääni, päädyn innostumaan siitä ehkä viikoksi ja sitten se taas loppuu. Oletan, että itsekuri saa minut liikkeelle, mutta niin ei kuitenkaan koskaan käy. Mutta entä jos tekisinkin ihan vähän joka päivä? Siis todella vähän. Kaizenin perinteen mukaan aloitin pienestä – 1 punnerrus ja 1 vatsalihasliike joka päivä… siinä se. Pointtina on tehdä tästä helppo rutiini ja lisätä joka päivä yksi liike lisää, eli 7. päivänä punnerruksia ja vatsoja tehdäänkin jo 7 kappaletta. Se kuulostaa mitättömältä, mutta entä siinä vaiheessa, kun päälle kolmen kuukauden päästä teenkin sata punnerrusta ja sata vatsaa per päivä? Siinä alkaa tulla jo tulosta. Aikomuksenani on lisätä Kaizen-tekniikkaani jossain vaiheessa japanin hiraganojen, katakanojen ja kanjien opettelu yksi merkki kerrallaan.
Jos haluat perehtyä enemmän Kaizeniin (suosittelen lämpimästi), käy lukaisemassa Art of Manlinessin kirjoitus aiheesta (KLIK).
Saa nähdä saavutanko tavoitteeni vai en, mutta totuus on se, että pienikin parannus ruokavalioon ja liikuntatapoihin on aina parannus. Onko kenelläkään muilla mitään itsekehitysprojekteja työn alla :)? Kuulisin niistä mielelläni!
18 kommenttia
Tsemppiä!
Hiraganat ja katakanat oppii parissa viikossa ja siihen sitten niitä kanjeja yksi per päivä niin hyvin jo menee. Pitää vaan muistaa kerrata. Välillä on turhauttavaa, kun oon opiskellut sen noin 1000 kanjia, mutta enhän mä niitä enää läheskään kaikkia muista. Enkä varsinkaan osaa kirjoittaa käsin. Sama se on tuon painonpudotuksenkin kanssa; sitä täytyy tosiaan ylläpitää. Sen takia on ehkä parempi puhua elämäntapamuutoksesta. Itse löysin kasvisruokavaliosta mulle sopivan tavan painonhallintaan. Jokaiselle se on tietysti erilainen. Oon kyllä tässä kevään ja kesän aikana itsekin lihonut useamman kilon… En vaan pysty vastustaan herkkuruokia reissussa! 😀
Kiitos :)! Se on totta, että hiraganat ja katakanat oppii nopeasti, mutta en tiedä opinko koskaan kirjottamaan niitä, kun tuo käsiala on niin kauhea meidänkin aakkosilla x). Elämäntapamuutos on oikea sana tähän, olet ihan oikeassa. Toisaalta monesti tuokin sana pelottaa ihmisiä ja saattaa estää aloittamastakaan, kun se tuntuu niin lopulliselta :P. Reissut on ihan eri juttu! En hetkeäkään harkitse, että siellä miettisin tippaakaan sitä, mitä syön ;).
Heh, paitsi sitten, kun siellä reissussa on koko ajan… #firstworldproblems
No totta, tuo on jo vähän ongelmallista :P. Mutta hyvä ongelma silti x). Tai sitten yrität elää aina kuntokuurilla Suomessa ollessa :).
Hei Jerry, onnea päätöksestäsi tehdä itsellesi jotain. Ei siis mitään mäkätystä siitä että hyi sinua, kun olet mässyttänyt itsesi ”mukaviin” mittoihin, mutta monella se itsekurin puute pitää huolen siitä, ettei laihduttaminen vain onnistu. Minä olen kanssa päättänyt taas ottaa itseäni niskasta kun pirkatti vieköön ruoka (lue. herkut) on maistunut niiiiiin hyvin kesän aikana. Kuvistani varmaan näkee, ettei se paljoa minussa näy, mutta itselleni on jo kauhistuksena se, että se minun hehkuttamani ”six-pack” on hieman haihtunut tuosta vatsaltani ja kröhöm, en vain ole tyytyväinen itseeni. Kiinteytysjumppaa, ruokavalion muutosta ja mentaalisen puolen valmennusta siis tiedossa ja ainakin mentaalinen puoli on kiitettävässä kunnossa. Pipoa ei kiristä, vaikka univaje vaivaakin. Tsemppiä dieettiin ja muistathan myös sen, että alkoholi on melkoisen petollista laihduttajalle 😉
Kiitos :). Ymmärsin ihan oikein, no worries ;). Oikeastaan itsekuri on ollut aina melko vahva puoleni, mutta ainoastaan silloin, jos oikeasti päätän tehdä jotain. Jos ajattelen, että ”olisi kiva tehdä muutos”, itsekurista ei ole mitään hyötyä. Ymmärrän kyllä, että ärsyttää, kun menettää esimerkiksi näkyvät vatsalihakset, koska niiden eteen pitää oikeasti nähdä vaivaa. Onnea omiinkin muutoksiisi :). Ja muistan, että alkoholi on aika paha vaikuttaja :P. Siitä tainnut tulla suuri osa tuosta kessistä. Onneksi dieettiin kuuluu, että kerran viikossa saa ja pitää syödä / juoda kaikkea epäterveellistäkin, joten jätän ne ”juopottelut” sinne :P.
Sama projekti odottaa mua! Lokakuun puoleen väliin mennessä kesäkuntoon, se on tavoite 😀 Vähän myöhään ehkä tää aloitus mutta jospa tuo tarpeeksi lyhyt aika olisi hyvä motivaattori. ;D Uusi elämä starttaa muutenkin ensi viikolla joten jospa rutiineihin saisi lisättyä säännöllisen liikkumisen ja terveellisen ruokavalion. Mutta voi siitä tulla hankalaa, koska olen niin hedonisti! Tsemppiä meille molemmille!
Tsemppiä tosiaan meille molemmille :)! Olen aina huono pitkien deadlinejen kanssa, joten nopea rykäisy on paljon parempi ;). Meillä on siis tavoite siinä samoihin aikoihin, koska synttärini ovat 22.10. :P. Pikku vinkkinä, itselläni on toiminut ehdottomasti parhaiten (ehkä ainoa toimiva keino) Timothy Ferrissin 4 Hour Body -kirjan dieetti. Kannattaa käydä nappaamassa tuo kirja kaupasta (englanniksi), jos yhtään kiinnostaa :). Voin kertoa Facessa tai blogissa lisää, jos kiinnostaa, mutta en ala sen enempää tuputtamaan, koska mikään ei ole rasittavampaa kuin oman dieetin pakottaminen muille :P.
Aa no kiitos vinkistä, kiinnostaa ehdottomasti! Kirjoittele lisää toki! Meillä on ollut käytössä Body for life -kirjan ohjelma, se oli hyvä ja toimiva. Innostuttiin, saatiin hyviä tuloksia ja yks Amerikan loma – ja badapim – jotain tapahtui ja vanhat huonot elintavat tuli takaisin 😀
Kannattaa tietysti käyttää sitä keinoa, mikä toimii itsellä, mutta ehkä voisin kirjoittaa vaikkapa pienen postauksen tuosta Ferrissin dieetistä. Tai sitten laittaa vaikka ranskalaisilla viivoilla pääpointit Facen kautta :). Amerikan loma ei varmasti ole dieettien kannalta se paras :P. Isot ja rasvaiset annokset eivät ole ehkä sitä laihduttavinta ruokaa.
Itsellä on myöskin pieni liikuntaprojekti meneillään. Takaisin ruotuun reenaamisessa, eli heti tämän loman jälkeen (oon koko kesän toitottanut, että ”tämän viikon jälkeen…” :D) alkaisi thainyrkkeily taas ihan kunnolla. 2 krt viikossa eikä tästä luisteta kuin pakon edessä ja silloinkin pyritään korvaamaan menetetty tunti.
Oon myös aloittanut juoksemisen (ja minähän en juokse. koskaan. edes bussiin) ja tavoitteena juosta ensi kesänä cooperista 2600 m. Tän hetkinen tilanne 2250 m eli ei ihan mahoton juttu ole. Joku näpsä ehkä arvaa mikä on lopullinen tavoite 😛
Onnea omaan projektiin!
Ite oon kamala herkkuperse ja koska ruokaa on niin paha kontrolloida, oon vaan päättänyt, että jos mä liikun tarpeeks mä voin syödä mitä vaan. Jos haluaa mässyttää niin sitten myös hikoilee reeneissä.
Thainyrkkeily on varmasti aika kovaa liikuntaa, joten saat siitä varmasti sen, mitä haluatkin :). Cooper-tavoite on todella hyvä, koska se on niin konkreettinen.
Kiitos, sitä samaa sinulle :)! Vaikka eihän me tällaisessa onnea tarvita, eikö vain ;)?
Kannattaa todellakin tehdä niin kuin itselle sopii, eli toisten on helpompi vaikuttaa ruokailuun ja toisten liikuntaan. Kunnon rääkkitreeni on hyvä vastaus suklaalevylle ;).
Tsemppiä projektiin! Olen varma että saavutat tavoitteesi, vaikka se vaatiikin välillä kanttia ja juurikin sitä itsekuria, jota sulta tuntuu onneksi löytyvän. Itsellä on vielä tuoreessa muistissa talven ja kevään häädieetti, joka sujui lopulta yllättävän helposti, vaikka kuulostikin alussa ihan hullun hommalta. Tulokset innostavat jatkamaan ja lopulta olin hääpäivänä timmimmässä kunnossa kuin pitkään aikaan (tai ehkä timmimpi kuin koskaan?).
Nyt pitäisi tehdä taas ryhtiliike kesän jälkeen, sillä: jojoilu. Tiedän tunteen. 😀 Jo Italiassa keräsin muutaman kilon vyötärölle ja nyt kun lonkkakipu (kyllä, olen jo niin vanha että puhun lonkkavaivasta 😀 ) on haitannut liikkumista, ei häämatkakiloista ole päässytkään noin vaan eroon, vaan Lissabonissa tuli jopa pari vyötärömakkaran alkua lisää. Huoh. Haaveilen taas salaa PT:n palkkaamisesta. Se toimi ainakin mulle paremmin kuin hyvin. Ehkä toivon sitä taas synttärilahjaksi. Parhailla tyypeillä on muuten synttärit lokakuussa. 😉
Kiitos, Martina :)! Tällaiset kommentit kannustavat aina! Se on todellakin kannustavaa, kun alkaa itse nähdä tulokset, koska se tekee koko hommasta sen arvoista. Mahtavaa, että onnistuit omassa häädieetissäsi :)!
Eihän se ole Italian matka eikä mikään, jos sieltä ei tule paria pastakiloa mukana ;). Kaikenlaiset vaivat ovat kyllä ärsyttäviä, kun ne rajoittavat liikuntaa (ja haittaavat normielämää), mutta silloin voi olla helpompi saavuttaa tavoitteet juuri ruokavaliolla. Itsellä ainakin tämä ruokavalio toimii ilman liikuntaakin, joten se on siinä määrin ”helppoa”. Huomenna saa kuitenkin vetää Arnoldsin donitseja ja Gin & Toniceja, joten niitä ei kaipaa viikkoon x). PT on varmasti toimiva ratkaisu monille, mutta se taitaa olla hieman hintava useimmille :/. Itse en raaskisi maksaa ainakaan kauhean pitkäaikaisesti, vaikka toisaalta juuri omaan terveyteenhän pitääkin laittaa rahaa. Mutta nuo Italiakilot taitava olla sellaisia, jotka huomaat vain itse, joten älä ota liikaa stressiä :P. Ja todellakin, kaikilla parhailla on synttärit lokakuussa :D. Kiitos kommentista :)!
Huippujuttu Jerry, itsekehitys on aina hyvä asia! Tsemppiä tavoitteesi saavuttamiseen, varmasti hyvä tapa kokeilla jotain uutta, jos vanhat mallit ei ole toimineet 🙂 Kyllä tästä vielä hyvä tulee!
Kiitos, Annika :)! Niin tosiaan on! Vanha malli ei tosiaan toimi niin pakkohan tässä on uudistua :P. Kiitos, olen siitä varma itsekin, että tästä tulee jotain todella hyvää :).
Tsemppiä Jerry ja kiva, kun blogin aihepiirissä on välillä muutakin kuin tiukasti matkailua. Itselle on myös farmilla herkut ja alkoholi maistuneet vähän liikaa, joten nyt täytyy palata jotenkuten normaaliin rytmiin. Toivottavasti onnistut tavoitteessasi, uskon siihen ainakin täysin.
Kiitos, Sandra :)! Välillä on hyvä ottaa vähän toisenlaista näkökulmaa blogiin ;). Mutta farmityöskentely sentään kuluttaa jotain… toisin kuin tietokoneen näpyttely, vaikka näppäilisi kuinka helvetin kovaa xD. Kiitos paljon, uskon tähän itsekin, mutta on tosi kiva kuulla, että olet tuota mieltä :)!