Jospa sitä nyt vaikkapa vihdoin ja viimein löytäisi energiaa, aikaa ja inspiraatiota blogin kirjoittamiseen :). Yritetty on moneen otteeseen, mutta aina tuntui siltä, että jotain on tiellä. Tokiossahan oli tarkoitus kirjoitella vähän väliä, mutta kuten jo aiemmin sanoin, siellä ei vain halunnut käyttää aikaa tietokoneella roikkumiseen.
Nyt olen kuitenkin palannut upealta matkalta täynnä energiaa :D. Mutta kyse on jostain ”syvemmästä” energiasta, sillä Suomen masentava ankeus potkii kyllä viimeisetkin pinnalliset energianrippeet ulos alta aikayksikön.
Tokiosta tarttui mukaan auringon tuomaa pirteyttä, hyvää fiilistä ja pari tuliaistakin uskollisille lukijoilleni, jotka ovat kestäneet mukana hiljaisemmista ajoista huolimatta. Kiitos siis teille.
Lähdin Japaniin toivoen, että saisin sen pahimman Tokio-pakkomielteen taltutettua. Onnistuinko siinä? Suoraan sanoen vain aika voi näyttää sen. Tällä hetkellä tuntuu hyvältä olla kotona monestakin syystä enkä siis kaipaa takaisin Tokioon juuri nyt, mutta voi olla, että postauksien yhteydessä pakostikin tulevat muistelut herättävät taas sen tunteen palata nousevan auringon maahan.
Täytyy myöntää, että koin yhden ongelman matkan aikana. Sama ongelma vaivaa minua oikeastaan lähes aina, kun olen mukavassa tilanteessa tai paikassa. Minusta tuntuu, että kyseisistä tilanteista pitäisi aina jotenkin saada enemmän irti. Mieleeni nousee ajatus: ”Nauti nyt. Muista tämä.” yms. Ja se tietenkin vie fiilistä siitä hetkestä, eli tekee juuri päinvastoin kuin mitä haluan. En tiedä oliko tuossa mitään järkeä, mutta käykö kenellekään muulle näin?
Se taitaakin olla juuri sopiva ”aloitus” postauksille, ettei tässä ole mitään päätä eikä häntää :). Pyrin parempaan niissä varsinaisissa Tokio- ja matkapostauksissa ;).
Mukavaa iltaa kaikille! Tuliaisarvonta tulossa piakkoin!
Maailma näyttää aika hienolta pilvien yllä 🙂
18 kommenttia
Tervetuloa takaisin ikuiseen pimeyteen! 😀
Nyt kun oon töissä 8-16 niin näin viikon aikana ekan kerran auringon sunnuntaina aamupäivällä, mikä fiilis! Haha!
En tiedä onko kyse hieman samanlaisesta fiiliksestä itsellä, mutta kun reissun päällä pääsee hienoon paikkaan niin huomaa jollain lailla ajattelevansa, että ”tää on nyt se the mesta mistä kaikki on aina woooooowwwww! Olenko nyt itse tarpeeksi äimistynyt/hämmästynyt, elänkö siellä aallon harjalla ja nautinko hetkestä?” Vastaus on varmaankin aina ei (hah!), tai ainakin itse koen, että monissa jutuissa etten ole ihan niin täpinöissä kuin ne vieressä seisovat reissaajat, jotka on ihan woow,man, amaziing! Mutta ehkä sitä itse siiten arvostaa erilailla juttuja, hiljaa sisimmässään. Toisaalta taas itte vetää jotain voiton tansseja jos jostain löytääkin tyylin pepsi maxia ja koko päivä on yhtä juhlaa jonkun pienen asian vuoksi. Ne pienet ilot… 😀
Kiitos :)! No, ainakin emot ja gootit tykkää, eikö :P?
Toi… on… kamalaa. Onneksi itse sentään näen siitä joka päivä sen verran, kun on nähtävää, koska vietän kaiken ajan kotona :P.
Tuo on varmaankin tosiaan samanlainen tai ainakin samantapainen fiilis kuin kuvailemani. Hyvä siis tietää, etten taida olla ainut :P. Tärkeintähän on niistä pienistä asioista nauttiminen, mutta tuntuu jotenkin siltä, että noista isoista asioista pitäisi nauttia aivan tolkuttoman paljon :D. Siis kyllähän niistä nauttii, mutta tulee vain sellainen fiilis, että ”enkö nyt sitten osaa nauttia enempää?”.
Äläkä puhu Pepsi Maxista! Yritän vihdoin ja viimein vähentää sitä rankalla kädellä ja koko ajan tekee mieli limpparia :P.
Kiitos kommentistasi :)!
Jumalainen ensimmäinen kuva. Kuvastaa sun blogia täydellisesti 😀 tervetuloa takaisin lyhyen tauon jälkeen ^^
Kiitos paljon, Maarit :)! Itsekin tykkään tuosta todella paljon! Hienosti sanottu :).
Nyt yritän joku päivä löytää aikaa, että ehtisin lukemaan muiden (kuten sinun) postauksia, jotka ovat menneet minulta ohi :P.
Kiitos kommentistasi!
Tervetuloa takaisin bloggailun ihmeelliseen maailmaan 😀 Monesti käy niin, että jos on liian kovat odotukset jotain paikkaa tms. kohtaan, tulee paineita saada mieletön fiilis irti siitä. Mulla kaikki parhaat muistot liittyykin spontaaneihin juttuihin ja ideoihin….Usein myös moni juttu paljastuu täysin yliarvostetuks, siinä vaan sitten ajattelee et ”jaa tässäkö tää nyt on” 😀 Toivottavasti sait kiinni mun ajatusvirrasta..
Kiitos! Tuo on ihan totta ja ymmärrän täysin, mitä tarkoitat :). Onneksi ei sentään tuolla matkalla tullut missään vaiheessa, että jokin asia olisi huonompi kuin kuvittelin, mutta jotenkin tuntui, että olisi pitänyt saada enemmänkin irti :P. Kiitos kommentistasi!
Welcome back. Ikävä tuota juomalasia ja juomaa ja kaikkea muuta sen ympärillä 😉
Mutta minä olen kanssa semmoinen että vaikka missä kävis niin ihmeen iisisti sitä ottaa. Omalla tyylillään pelottaakin nuo tuntemukset. Ei kait vain ala pitää tiettyjä asioita vakiona? Ei todellakaan mutta siltä tuntuu kun olotila on niin ”rauhallinen”.
Kiitos :)! Myönnän, että kyllähän tuollainen kelpaisi vaikka heti :P.
Nyt on pakko myöntää, että taidan ymmärtää tasan tarkkaan, mitä tarkoitat. Kyllä, on välillä itselläkin käynyt mielessä, että onko se huono asia, että tavallaan ”tottuu” siihen tiettyyn tasoon (jos nyt ymmärsin tuntemuksesi oikein) eikä se tunnu enää niin järkyttävän upealta, mutta en usko, että se on huono asia :). Rauhallinen olotila kuvaa sitä täydellisesti. Juuri sitä sen pitääkin olla! Siitä oli rauha kaukana, kun eksyttiin sinne tavalliselle puolelle aamiaiselle edes sen yhden kerran x). Kiitos kommentistasi!
Kiva kuulla taas susta! Oottelen jo Tokiopostauksia innolla. Kyllä se kaipuu takaisin Japaniin taas joku päivä sieltä nousee… :-p
Kiva kuulla, että on kiva kuulla :P. Hienoa, että niille on kysyntää! Tulossa on, lupaan sen :)!
Ja se kaipuu nousee varmaankin nopeammin kuin toivoisi x).
Kiitos kommentistasi, Lotta!
Mä niin ymmärrän tuon, ettei reissussa halua käyttää aikaa blogin päivittämiseen. Olen itse käyttänyt aikaa siihen vain työmatkoilla, kun on istunut yksin hotellilla päivän päätteeksi eikä todellakaan ole jaksanut lähteä haahuilemaan minnekään, ja silloinkin saattaa välillä joutua tekemään niitä töitä bloggailun sijaan…
Mä en tunnistanut itseäni tuosta sun kuvauksesta, mutta Katjan kuvauksesta kylläkin. Olihan joku Angkor Watin auringonnousu ihan hieno, mutta ei nyt ihan niin maaginen kuin miksi se oli matkaoppaissa ja blogeissa maalattu… Etukäteishehkutus nyt vaan on aika petollista.
Hienoa, että muutkin bloggaajat tajuavat tuon fiiliksen, ettei sitä aikaa tavallaan halua ”tuhlata” juttujen näpyttelyyn, jos sitä varsinaista inspistä ei tule :). Ymmärrän kyllä, että yksin ollessa tilanne voi olla toinen, jos ei jaksa tehdä oikein muutakaan.
Hyvä ettet tunnistanut :)! Se on oikeasti vain hyvä asia :P. Mutta ymmärrän täysin, mitä Katja ja sinä tarkoitatte. Tuollainen fiilis tuli itse asiassa kuuluisassa Park Hyattin baarissa, mutta siitä kerronkin sitten myöhemmin ;). Tarkennan kuitenkin, että Tokiosta ja itse matkasta ei tullut tuollaista fiilistä :).
Kiitos kommentistasi, Jenni!
Tervetuloa takaisin. Ei ole mullakaan ollut viime aikoina oikein intoa blogin päivittämiseen. Jotenkin pimeys ja pitkät työpäivät on vienyt voimat. No, toivottavasti joulua kohti mentäessä saadaan kumpainenkin lisää energiaa.
Tunnistan jollain tasolla tuon sun kuvaaman ongelman. Esimerkiksi kun oltiin Uudessa-Seelannissa upeiden maisemien ja lumihuippuisten vuorien keskellä, mieli sanoi koko ajan: ”Nauti nyt näistä, et todennäköisesti näe tätä enää koskaan”. Sitten vähän kyllästyi siihen, että pitää nyt niin ottaa kaikki irti tästä. Jälkeenpäin kuitenkin osaa arvostaa noitakin nähtävyyksiä 🙂
Kiitos :)! Ei kyllä ihme, että erityisesti tällaiset ilmat vie voimat meidän kaltaisilta ihmisiltä (taidamme olla samaa maata monessakin suhteessa). Toisaalta kohta tällainen on sinulle muisto vain ;). Ei tarvitse paljoa valitella pimeyttä ja kylmyyttä, kun on Australian helteissä!
Tuo on juuri sellaista, mitä tarkoitan! Hyvin sanottu, että joitain paikkoja arvostaa vasta jälkikäteen. ”Aika kultaa muistot” on osuva ilmaus, joka pitää paikkansa monessa asiassa :).
Kiitos kommentistasi! Yritä vielä jaksaa vähän aikaa niin sitten pääset elämään taas täysillä 😀
Tervetuloa takaisin munkin puolesta! Oon samaa mieltä, että tuo eka kuva on tosi hieno kyllä 🙂 Ja tämä oli hyvä postaus! Mun mielestä aina sellaiset rehelliset fiilikset on kiinnostavaa. Mulla esim. oli vähän pettymys, kun tulin toista kertaa Los Angelesiin. Se ei enää tuntunutkaan samalta taianomaiselta paikalta kuin mikä olo jäi ekan kerran jälkeen. Se vähän pisti miettimään, että uskaltaako ihaniin paikkoihin mennä montaa kertaa ettei pilaa niiden maagisuutta 😀 Mutta onneksi New York on säilynyt aina (lähes) yhtä mahtavana paikkana, vaikka on käynyt siellä monta kertaa. Ehkä näitä fiiliksiä tulee ja menee. Nytkin on jo kuume taas päästä LA:han, kun on lukenut Sannan blogia ja kattellut niitä maisemia.
Mulla oli joku muukin ajatus, mutta se nyt katosi. Ehkä se tulee myöhemmin mieleen 🙂
Kiitos, Ulla :)! Ja kiitokset kehuista, itsekin pidän siitä valtavasti :). Tämähän menee yhdeksi kiittelyksi, mutta kiitos myös postauksen kehumisesta :P.
Toisaalta kiva, mutta toisaalta harmi tietää, että muillakin on samanlaisia fiiliksiä. En oikein itsekään tiedä, mikä se tuntemus oli, koska Tokio oli yhtä upea kuin ennenkin, mutta se liittyy enemmänkin siihen, että pitäisi osata elää hetkessä. Se on minulla vielä hieman hakusessa.
Siispä nyt taitaa olla oikea aika palata Los Angelesiin, jos tuolta on alkanut taas tuntua! Kyllä se oma mieli tietää, mitä haluaa ;). Kerro se ”muukin ajatus” sitten, kun se pälkähtää taas mieleen :D. Harmi, etten päässyt osallistumaan itsenäisyyspäivän juhlintaan suurlähetystöön (olisi ollut upea kokemus), mutta jos sitä vaikka sitten ensi vuoden puolella pääsisi johonkin tapahtumaan mukaan :).
Kiitos kommentistasi!
Rennosti niiden postausten suhteen lyhyillä matkoilla. Tulevat kun ovat tullakseen, eivätkä muistot heti häviä. 😉 Silloin kun ei reissaa kenenkään toisen piikkiin eli ei ole blogi- tai pressimatkalla tms., aikaa ei mielestäni kannata uhrata liikaa somen tai edes blogin päivittämiseen – eikä etenkään stressata asiasta. Matkalla nautitaan elämyksistä ja muistot kirjoitellaan postauksiksi sitten kotona. Tässä vielä pro-bloggarin samansuuntainen mielipide: http://thatbackpacker.com/2014/11/19/you-dont-need-to-start-a-blog-to-travel/
P.S. Mainio kuva!
Tuo on hyvin sanottu ja tuo linkkaamasi mielipide oli täysin oikeassa :). Voi olla, että otin tästä opikseni enkä enää edes yritä lupailla postaustulvaa ;). Mutta Instagramin päivittäminen on sentään kohtuu helppoa.
Kiitos paljon, Panu :)!