Ginza, luksuksen mekka – Tokio osa 6

Ginzan pääkatu jalankulkijoiden käytössä

Ginzaa voisi verrata Beverly Hillsiin ja erityisesti Rodeo Driven luksuskauppakatuun, sillä Ginzan sanotaan olevan yksi maailman ylellisimmistä shoppailualueista. Postausta katsellessanne tajuatte kyllä, miksi asia on näin.

Sanon heti alkuun, että Ginza on varmasti erittäin mukava alue erityisesti pariskunnille tai sitäkin enemmän naisporukoille, mutta kahdelle miehelle ei oikein riittänyt tekemistä. Valitettavasti Tiialla oli hieman flunssainen olo, joten hän jäi hotellille, kun lähdimme käymään Ginzassa kaverini Onnin kanssa. Sony Building oli tietysti meille sopiva, mutta muuten tässä kaupunginosassa ei ollut meille kauheasti nähtävää. Tätä tunnetta lisäsi se, että puolet ajasta satoi vettä.

Sony Building Ginzassa

Shinjukusta pääsee Ginzaan junalla (vai metrolla… en ikinä muista mitä käytimme milloinkin) 20 minuutissa. Heti juna-aseman vastapäätä löytyy Sonyn lippulaivaliike. Pakkohan siellä oli päästä käymään.

Sony, avaa ovesi meille

En tiennyt, että Sony tekee myös taidetta 😛

Yllä näkyvän taiteen lisäksi liikkeestä löytyi tietysti sitä elektroniikkaakin. Monta kerrosta telkkareita, kameroita, pelikonsoleita ja kaikkea mahdollista. Esillä oli vanhoja malleja, uusia malleja ja jopa sellaisia, joita ei ole vielä kaupoissa. Eniten minua kiinnostivat mm. ”henkilökohtaiset 3D-laitteet”, jotka olivat käytännössä lasit ja kuulokkeet yhdistäviä laitteita, joilla sai hienon 3D-kokemuksen missä tahansa. Siis jos ne olisivat toimineet. Tai ehkä en vain osannut käyttää niitä. Toinen hieno juttu oli telkkari + lasien yhdistelmä, jonka avulla kaksi ihmistä voivat pelata pelejä samalla telkkarilla, mutta täydeltä ruudulta. Siis split-screeniä (tv:n puolittamista) ei tarvita. Tuollainen olisi mahtava juttu paljon kavereiden kanssa pelaaville pleikkari-faneille.

PS4 ennen kuin se tuli myyntiin

Paikalla oli tietysti myös siihen aikaan vielä tulossa oleva PS4. Itse en kauheasti välitä pleikkareista, koska käytän mieluummin PC:tä.

Ostoslistalle!

Tämä jättimäinen 84″ telkkari oli kaikkein paras kokemus koko Sony Buildingissa! Kuvan kautta ei voi mitenkään välittyä tuon telkkarin massiivisuus. Kuvanlaatukin oli aivan tajuttoman hyvä, koska kyseessähän oli 4K-telkkari (huomattavasti parempi kuin nykyiset Full HD:t). Alla olevassa kuvassa näkyy, että leveyttä tällä komistuksella oli yli 2 metriä ja korkeutta yli metrin. Hintaakin oli vain 1,680,000 jeniä eli noin 12 000 euroa. Otin TV:n esittelyvideosta videokuvaa kännykälläni. Videota katsoessa tuntui aivan kuin olisin ollut kuvaamassa sitä paikan päältä esimerkiksi Roomassa ja… avaruudessa :). Onni sanoi asian osuvasti: ”Niin hyvä kuvanlaatu, että tuo saa tosielämänkin näyttämään huonolta”.

Tai ehkei sittenkään… Hinta n. 12 000 euroa

Ginzan pääkatu, jonka varrelta löytyy suurin osa luksuspuodeista

Ginzassa kannattaa ehdottomasti käydä joko lauantaina tai sunnuntaina klo 12.00 – 17.00 välisenä aikana, koska silloin ns. Hokosha Tengokun aika. Tämä tarkoittaa ”jalankulkijoiden taivasta”. Silloin Ginzan suuri pääkatu suljetaan kokonaan liikenteeltä ja se annetaan jalankulkijoiden käyttöön. Paikalle tuodaan kahviloiden pöytiä ja tuoleja, joissa voi ottaa rennosti ja katsella ihmisiä kantelemassa ostoksiaan. Aivan mahtava idea! Kadulla oli todella kiva kävellä ja katsella upeita rakennuksia, kun autot eivät olleet häiritsemässä.

Hillitty ulkopinta Swarovskilla

Ei ehkä luksusta, mutta japanilaiset tykkäävät 🙂

Mikimoto-rakennus

Tuollaisiahan näkee jatkuvasti Suomessakin…

Japanilaiset taitavat tykätä noista rakennuksia tuhoavista hirviöistä

Ginzan luksuspuodit ovat melko hallitsevia katukuvan suhteen. Alueella olisi varmasti todella kiva shoppailla, jos rahaa olisi todella paljon, mutta löysimme kyllä meidänkin lompakoille sopivia shoppailumahdollisuuksia. Kävimme yhdessä suurista tavarataloista ja päädyimme kellarikerroksen herkkuosastolle. Täällä pääsimme maistelemaan japanilaisia viinejä (itse pidin näistä) ja päädyin lopulta ostamaan baarihyllyyni uuden lisäyksen. En valitettavasti ostanut viinipulloa vaan vähän vahvempaa tavaraa.

Täältä löytyy muutakin kuin tavallisia palikkarakennuksia

Eikä pidä unohtaa Applen kauppaa tällaisella alueella… tietysti aivan täynnä.

Ginzan kalleuden näki myös monien ruokapaikkojen hintatasossa. Shinjukussa ja muualla hinnat pyörivät useimmiten 1 000 jenin molemmin puolin, mutta Ginzassa hinnat lähtivät yleensä 2 000 tai 3 000 jenistä. Kyseiset hinnat eivät olleet mitään kiskurihintoja, mutta kukapa sitä haluaisi maksaa turhaan ylimääräistä. Kahdenkeskinen romanttinen lounas ei kuulostanut sopivan meille, joten päädyimme syömään pikaruokalassa. Nykyään olen alkanut olemaan sitä mieltä, että ainakin Mäkkäriä pitäisi vältellä ulkomailla, koska aina pitäisi löytyä jokin parempi vaihtoehto. Mäkki sopii tietysti nopeaksi ruoaksi, kun ei jaksa etsiä muuta, mutta parempi vaihtoehto on käydä paikallisessa pikaruokalassa, jos ei halua istua ravintolassa. Päädyimme siis paikkaan nimeltä Lotteria, jonka teriyaki-hampuraiset olivat tajuttoman herkullisia! Olimme syöneet kyseisen ketjun ravintolassa Shibuyassa, mutta Ginzassa asiat tehtiin hieman toisin. Teen myöhemmin ruokapuolesta oman postauksensa, mutta sanon sentään tämän. Kun olimme syöneet, nousimme pöydästä ja päätimme viedä tarjottimet omille paikoilleen niin kuin tällaisissa paikoissa kuuluu tehdä. Samalla työntekijä kiiruhti luoksemme hymy huulilla ja sanoi, että voimme jättää tarjottimet siihen. Yritin sanoa, että voimme kyllä viedä tarjottimet niille tarkoitetulle paikalle (joka oli ehkä metrin päässä), mutta hän sanoi, että he tekevät sen. Muutenkin Lotteriassa näytti olevan yksi työntekijä, joka huolehti, että kaikki toimi asiakaspuolella. Hän näytti, missä on vapaita kassoja ja muutenkin ”johti” koko showta. Ehkä tällainen asiakaspalvelu johtui siitä, että olimme niin ylellisellä alueella, mutta nyt oli kyseessä pelkkä pikaruokala.

Kaiken kaikkiaan Ginza oli miellyttävä kaupunginosa, jossa kannattaa käydä vähintäänkin katselemassa liikkeiden upeita julkisivuja. Aion ehdottomasti käydä täällä taas ensi reissullamme.

Arvioni mukaan nyt on saavutettu Tokio-postausten puoliväli :). Toivottavasti ette kyllästy näihin ainaisiin Tokio-hehkutuksiin, mutta minkäs teet, kun kaupunki on vain niin upea 🙂