Valitan, etten ole hetkeen kirjoittanut mitään sen erikoisempaa matkailuun liittyvää postausta, mutten ole hetkeen löytänyt kunnon inspiraatiota, jota toivoisin postauksiin. Haluaisin jo kirjoittaa Tokion Hiltonista, businessluokasta, loungeista, Japanista ja kaikenlaisesta, mutten toisaalta halua tehdä itselleni tärkeitä postauksia vasemmalla kädellä, jos fiilis ei ole kohdillaan. En myöskään halua pitää blogia tyhjillään, joten kai sitä voi joskus kirjoittaa ihan arjestakin :). Toivottavasti olette samaa mieltä.
Noin vuosi sitten aloin harkita vakavasti muuttoa Helsinkiin Tiian kanssa. Tämä ajatus on ollut mielessämme jo vuosikausia, mutta aina on ollut jokin ”este”. Yleensä se este on ollut raha. Kuitenkin tämä asia tuli taas mieleeni viime viikolla, mutta tällä kertaa se tuntui erilaiselta. Se pelotti ja hieman ahdistikin, mutta ajattelin, että esteitä ja tekosyitä löytyy aina. Siispä ehkä olisi jo korkea aika tehdä päätös ja muuttaa Helsinkiin, koska haluamme molemmat sitä niin kovasti. Siispä aloin katselemaan asuntoja, miettimään muuttoasioita ja sen hyviä/huonoja puolia. Emme ole tehneet varsinaisesti lopullista päätöstä, mutta näillä näkymin pyrimme muuttamaan tämän vuoden kesän aikana. Olen jopa löytänyt jotain sopivia kämppiä Hermannista ja Arabianrannasta, mutta etsintä jatkuu yhä. Se on tietysti pieni hidaste, että vuokra lähes tuplaantuu muuton yhteydessä, mutta se kompromissi on vain tehtävä. Olen vain vihdoin ja viimein hyväksynyt sen, ettei Lappeenrannalla ole mitään tarjottavaa minulle.
Pitäkää peukkuja pystyssä, että löydämme sopivan kämpän ja pääsemme muuttamaan :). Uskon, että saisin paljon enemmän sisältöäkin blogin puolelle. Onko lukijoideni joukossa sellaisia, jotka ovat muuttaneet Helsinkiin jostain muualta? Miltä se tuntui ja oletteko katuneet sitä? Osaatteko kertoa plussia ja miinuksia?
Halusin vielä mainita mukavan asiakaspalvelukokemuksen liittyen Helsinki-Vantaan Hilton-hotelliin. Ajelimme sunnuntaina Tiian kanssa pois Jyväskylästä isoveljeni häiden jälkeen ja juttelin puhelimessa äitini kanssa. Päätin kysäistä häneltä, missä hotellissa isoveljeni yöpyy uuden vaimonsa kanssa juuri sinä päivänä ennen maanantaina alkavaa häämatkaansa. Kun sain tietää, että Hiltonissa, päätin soittaa hotelliin siltä istumalta ja järjestää hääparille pienen yllätyksen. Kerroin vastaanottovirkailijalle tilanteen ja kysyin voisiko hän mahdollisesti antaa huoneluokan korotuksen hääparille, jos sellainen vain olisi vapaana. Asiaa piti selvitellä hieman langan toisessa päässä vuorovastaavan kanssa, mutta jonkin kuluttua hän sanoi, että kyllä tämä onnistuu. Voin sanoa, että isoveljeni ja hänen vaimonsa yllättyivät hieman, kun sisäänkirjautumisen yhteydessä kerrottiin, että pikkuveli oli järjestänyt yllätykseksi korotuksen Executive-huoneeseen, jossa on saunakin. Ei hassumpi aloitus häämatkalle. Halusin mainita tämän tapauksen blogissani, koska tällainen on mahtavaa asiakaspalvelua ja huomioimista Hiltonin puolelta. En siis käyttänyt tässä hyväksi mitään bloggaajajuttuja yms. vaan he hyvää hyvyyttään tekivät koko homman :). Kiitos siis teille, jos satutte lukemaan tämän!
Postaus, jossa ei ole päätä eikä häntää. Sitähän se arkikin kai on, eikö? Mitä mieltä olette, onko tällaista kivaa lukea vai pitäisikö mieluummin pitää turpansa kiinni ja pysyä niissä tärkeissä postauksissa :P? Mukavaa illanjatkoa kaikille!
33 kommenttia
No itselleni tämä oli oikein mukavaa luettavaa!
Samoja fiiliksiä nyt kuin sulla, paljon olisi kirjoitettavaa, mutta kun istahdan koneen ääreen niin huomaan vain tuijottavani ruutua. Ei sitä voi väkisin kirjoittaa kun ei se teksti ole silloin sellaista kuin sen kuuluisi olla.
Samalla itse alan pikkuhiljaa oikeasti tajuamaan, ettei kaikkea vain pysty tekemään. Nyt kun töitä on 40 h viikossa + yritysjuttuja, yliopistolla kurssi meneillään, opinnäytetyön prosessi pitää pistää käyntiin ja samalla vielä pusertaa 10 op AMK:lle niin johan alkaa hikikarpalot tiivistymään otsalle. Olen miettinyt ihan blogitauonkin ottamista vaikka keväälle, mutta sekin masentaa, että siihenkö tämä nyt menee?
Heh, hyvä valittaa kommenttiboksiin niin ei tarvitse erikseen kirjoittaa omaa valituspostausta 😀
Toivottavasti sulla fiilis ottaa taas vallan ja kirjoittaminen helpottuu! 🙂
Ja aivan mahtavan yllätyksen järjestit veljellesi!
Kiitos, Katja! Kiva kuulla, että tällaistakin jaksaa lukea :). Ja valitettavaa, mutta jotenkin lohduttavaa tietää, että muut painiskelevat samojen asioiden kanssa, vaikka sinulla onkin noita hommia aika paljon enemmän kuin minulla :P. Tartuin yhteen asiaan, eli ”yritysjuttuja”? Siis jotain yrityksen perustamista, vai :)?
Voihan sellaisen blogitauon pitää, jos oikeasti siltä tuntuu. Harrastuksen ei pitäisi aiheuttaa liikaa stressiä (mielellään ei ollenkaan). Mutta voit tietysti olla itsellesi armollinen ja sopia, että teet tietyn määrän postauksia, muttet kokonaan pidä taukoa. Esimerkiksi postaus kahden viikon välein tai jotain sellaista. Mutta fiiliksen mukaan :)!
Se on hyvä, että voi valittaa näin ;). Ja kiitos, uskon kyllä, että tämä helpottuu jonkin ajan kuluttua! Toivon samaa sinulle :).
Kiitos, ilmeisesti heidänkin mielestään oli kivaa ;).
Yritysjutut liittyvät mun toiminimeen mikä mulla on ollut jo melkein 10 vuotta! 😛 Artesaanin hommia eli ompelen edelleen ja tänäkin keväänä on muutama tilaustyö. Tällä hetkellä teen ystävälle hääpukua ja sen jälkeen alkaa historiallisen 1800-luvun puvun tekeminen erääseen tapahtumaan. Näitä kun pakertelee aina töiden lomassa niin kyllä niihinkin saa aikaa mukavasti kulumaan 🙂
Mietin juuri viikolla, että jos saisin itselleni edes ajatuksen tasolla ujutettua blogikirjoituksen aikatauluihin ja sen jälkeen ei sitten ottaisi paineita siitä, että pitäisi kirjoittaa enemmän. Tuo ehdottamasi 1 krt/2 vko tai joka 1 krt/vko olisi vielä hyvinkin ok määrä. Saisipa jonkun super insoritaation jonka puitteissa vaikka kirjoittasi putkeen 10 postausta ja niitähän voisi sitten tiputella pitkin kevättä julkiseksi :,,,D Keep dreaming!
Ja kauheesti muuten tsemppejä tuon Helsingin asian suhteen!
Ai niin! Tästähän taisikin olla joskus puhetta :). Kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta, mutta haastavalta työltä. Toisaalta varmasti myös palkitsee, kun saa upeita tekeleitä valmiiksi :).
Itsekin toivon noita inspiraatioputkia, mutta eipä ole vielä kuulunut ;).
Kiitos paljon! Kokoajan pitää katsella kämppiä, jotta voi napata sopivan, kun se osuu kohdalle :).
Parahin Jerry, noin sitä pitää. Ihmisiä me kaikki bloggaajat olemme. Inhimillisyyden myöntäminen, arjen tuominen meidän nähtäväksi tuo syvyyttä ja inhimillisyyttia postaukseen. Anna palaa 🙂 Ja kiva juttu Hiltonilta, sellaisia ne ovat siellä Hiltonissa jos homma toimii.
Totta, joskus täytyy bloggaajankin myöntää olevan vain ihminen ;). Vaikka jumalallisia juttuja tehdäänkin xD. Mutta olet kyllä ihan oikeassa. Kiitos, että sanoit tuon. Välillä siis tällaistakin ;). Ja tosiaan, kyllä Hilton osaa :).
Hei kyllä näitäkin on kiva lukea! Ja tervetuloa Helsinkiin jos niin päättätte. Vuokrat on pilvissä mutta toisaalta kaupungilla on paaaaaljon tarjottavaa. Itse en ole Kirkkonummea kauempana ikinä asunut, mutta täytyy sanoa että kun on kerran tänne Helsinkiin muuttanut niin vaikea kuvitella lähtevänsä enää muualle. Ainakaan Suomessa. 😉
Kiitos! Kiva tietää :). Ja voi hyvinkin olla, että tullaan sinne, vaikka vuokrat onkin kovia. Olen asunut koko ikäni täällä Lappeenrannassa, joten se olisi ainakin iso muutos. Jotenkin tuntuu kyllä siltä, ettei Helsingistä mielellään lähde enää muualle Suomeen :P.
Just vastailin sulle tuolla meidän blogin puolella, että olin ilahtunut, että kirjoitit lisää aiheesta ihan postauksen muodossa. Tällaisia on tosiaan kiva lukea. Just se kai tämän lajin erottaa lehdistä ja opaskirjoista, että täällä on se ihminen isona bonuksena pelkän ”objektiivisen” raportin sijaan. Like that!
Ja tuosta Helsinkiin muutosta, antakaa palaa! 🙂 Kolme ja puoli vuotta asuneena en voi sanoa muuta kuin, että muutto oli yksi parhaista päätöksistä elämässä. Hetkeäkään ei ole harmittanut tai takaisin hinguttanut 🙂 Täällä voi tehdä niin paljon asioita kuin vain jaksaa. Kesällä on ihana löytöretkeillä (monet tietty tekee sitä myös talvella) ja täältä voi lentää suoraan ulkomaille – how great is that! Vaikka aamukoneella Lontooseen ja seuraavana päivänä pois. Ollaan kerran niin tehtykin kun ei ollut rahaa pidempään reissuun.
Tiedän kuitenkin niin hyvin, että isojen muutosten tekemiseen liittyy myös se pelko ja ahdistus, mutta ehkäpä se just kertoo siitä että silloin on tekemässä jotain merkittävää. Muakin pelottaa ja ahdistaa omat tulevat muutokset, mutta pelottaa vielä enemmän jos lakkaan uskaltamasta. Oon alkanut tulla siihen tulokseen, että tyytyminen ja mukavuusalueelle jääminen on vaarallisinta mitä voi itselleen tehdä. Ainakin mun tapauksessa. (Ainakin kunnes toisin todistetaan xD)
Hermanni ainakin on kiva alue, muuttakaa sinne! 🙂 Siellä tapahtuu paljon kaikkea kivaa kaupunkikulttuuripöhinää ja se on tarpeeksi lähellä keskustaa 🙂 Tsemppiä suunnitteluihin!
Kiva juttu, että tykkäsit tästä :). Tuo on kyllä hyvin sanottu, sillä ilman sitä ihmistä koko bloggaaminen on pelkkää kuivaa asiatekstiä :).
Helsingissä tuntuu olevan pelkkiä hyviä asioita (jos hintatasoa ei lasketa), joten sen takia onkin ollut niin kova hinku sinne. Eipä useinkaan käy niin, että ihmiset muuttaisivat sieltä takaisin, kun eivät ole tykänneet :P. Juurikin se kuulostaa mahtavalta, että tekemistä riittää JA erityisesti se, että matkalle pääsee tuosta vain. Ei ole sama juttu ajaa 2-3 tuntia Lappeenrannasta Helsinki-Vantaalle ja maksaa kovia maksuja parkkipaikasta. Tuolta sen kuin nappaa repun selkään ja hyppää bussiin/taksiin ja sitten ollaankin jo kentällä :). Voisi varmaankin mennä vain hengailemaan kentälle, jos alkaa kova matkakuume nousta xD. Tuollainen Lontoo-pyrähdys kuulostaa upealta!
Niinhän se on, että nuo negatiiviset tunteet tulevat erityisesti silloin, kun tekee isoja ja merkittäviä päätöksiä. Ehkä se on siis hyvä indikaattori. Tyytyminen! Vihaan tuota sanaa :P. En koskaan halua tyytyä mihinkään ja juurikin sen takia asetan riman välillä pelottavan korkealle vähän kaikessa. Tyytyminen tappaa, piste. Tykkään olla mukavuusalueella (ylläri), mutta samalla tiedän, että se on vaarallista. Olen myös selvästikin huomannut sen, että tuolta alueelta poistuminen kasvattaa kamalasti ihmisenä ja tuo valtavasti lisää sisältöä elämään. Eli juurikin siksi haluan muuttaa Helsinkiin :). Tuo tyytyminen ja mukavuusalue ovat varmaankin vaarallisia ihan kaikille, mutta harva tajuaa sitä ennen kuin on liian myöhäistä. Hyvä, ettei me kaksi olla sellaisia :).
Hermanni olisi kyllä hyvä vaihtoehto, jos vain sopiva kämppä löytyy sitten, kun muutto on ajankohtainen :). Kiitos tsemppauksesta ja vertaistuesta! Tällainen helpottaa omaa päätöksentekoa, kun kuulee, että toisetkin ovat tehneet tämän ja ”selvinneet” eli nauttivat kyseisestä päätöksestä :).
Tuo oli aivan mahtavaa oivallusta, mitä kirjoitit tuosta tyytymisestä ja sen vaarallisuudesta. Oon ihan samoja juttuja kelaillut päässäni viime aikoina ja on mahtavaa jutella ihmisen kans, jolle on kolahtanut nuo samat asiat. ” Hyvä, ettei me kaksi olla sellaisia :)” – JES indeed!
Nää on tavallaan niin kliseisiäkin asioita, mutta tällasissa elämän käännekohdissa, kun kokee niitä oivalluksia niin se on oikeasti kuin lamppu syttyisi pään päälle niinku sarjakuvissa 🙂
Se piti kans sanoa, että tuo ylläri jonka teit sun veljelle oli tosi upea! Maailma ois niin hyvä paikka, kun kaikki ilahduttais itseään ja muita tekemällä tollasia tempauksia toisille niinku sinä 🙂
Hienoa, että kolahti :)! Varo vaan, saat vielä uuden bestiksen, kun muutan sinne ja sitten meidän positiivisuutta ei pysäytä mikään xD.
Kliseethän on mahtavia! Ne on syystäkin kliseitä :). Itse ainakin rakastan juurikin niitä ”lamppu syttyy” hetkiä, joita koen silloin tällöin miettiessäni asioita puhki. Helsingin suhteen näitä on tullut jo parikin kappaletta.
Kiitos, kiva kuulla, että olet tuota mieltä yllätyksestä :). En sano tätä kehuskellen, mutta tottahan se olisi, että maailma olisi paljon parempi paikka, jos ihmiset toimisivat usein tällä tavalla, mutta ei näitä ”pyhimyshetkiä” itsellenikään tule kauhean usein :P. Eli tällaista (pienessäkin mittakaavassa) pitäisi tehdä paljon useammin. Mutta kiitos :).
Muutto riippuu tietenkin siitä, mitä teette työksenne. Löytyykö Helsingistä molemmille sopiva työpaikka? Onko teillä Lappeenrannassa vakituiset työt? jne…
Poikani ja hänen vaimonsa asuvat Helsingissä ja viihtyvät. Töitäkin on enemmän kuin ehtivät tehdä. Miniä on paljasjalkainen helsinkiläinen, samoin äitinsä, joka asuu kaupungissa ja on edelleen naimisissa poikani appiukon kanssa. (tää piti ilmaista näin vaikeasti, koska miniän isä ei ole syntynyt Helsingissä).
Minä sinuna muuttaisin Helsinkiin Tiian kanssa (ennen muuttoa menisin naimisiin).
Jos hankitte lapsia, niin sitten kannattaisi harkita muuttoa takaisin Lappeenrantaan, koska olette molemmat sieltä kotoisin.
Itse pyöritän yritystä kotoa käsin, joten se ei ole ongelma. Tiialle taas on paljon enemmän työtarjontaa, joten sekin on hyvä.
Uskon, että töitä ja koulutusmahdollisuuksia on paljon enemmän Helsingissä, joten sen pitäisi olla tuon suhteen vain hyvä ratkaisu :). Kiitos vinkeistä ja mielipiteistä. Naimisiin mennään jossain vaiheessa, mutta ei luultavasti ennen muuttoa (koska se ei vaikuta asiaan) ja lapsia emme hanki, joten sekään ei vaikuta tähän :). Voi hyvinkin olla, että muutto Helsinkiin on ajankohtainen tänä vuonna. Kiitos kommentistasi!
Kyllä mä ainakin jaksan lukea arkisiakin juttuja! Sanoo hän, jonka suurin osa jutuista menee ihan aiheen vierestä… 🙂 Oon ite muuttanut Haminasta Helsinkiin enkä voi muuta kuin suositella! Täällä on vaan niin paljon enemmän mahdollisuuksia kaikkeen. Ja pääseehän täältäkin aina käymään muualla päin Suomea. Tai vaikka pois, jos ei viihdykään. Hermanni ja Arabia on muuten kivoja alueita. Asun itekin lähi kulmilla. 🙂
Hieno juttu :).
Niinpä! Juuri siksi haluan muuttaa Helsinkiin, kun siellä on ihan kaikkea! Töitä, koulutusmahdollisuuksia, tapahtumia, ravintoloita, baareja, kauppoja… ja ihmisiä :P. Ja Helsingistä on niin helppoa käydä Lappeenrannassa tai muualla Suomessa, joten se voittaa monet muut kaupungit, kuten esimerkiksi Turun ja Jyväskylän yms. Aina tosiaan on se mahdollisuus, että lähtee takaisin, jos siltä tuntuu. Kiitos vertaistuesta ja mielipiteistä :).
Ei kai se elämäkään aina ole pelkkää executivea, bisnestä ja luksusta joten jee, ihan kiva lukea tällaisiakin ja tuo positiivinen kokemus Hiltonista! Tuollaiset kokemukset muistaa varmasti pitkään. Ymmärrän fiiliksesi Lappeenrannan suhteen. Arvaat varmaan että hingun itsekin pois Sodankylästä. Tällä hetkellä se ei ehkä ole vielä vaihtoehto, mutta niin kauan kuin on nuori, on myös aikaa 🙂
Jep, ei se ihan taida aina olla sellaista :P. Toivotaan, että juttu jää heidän mieleensä :).
Täytyy myöntää, että jotenkin luulisin, että tykkäät asua pohjoisessa jossain pienemmässä kaupungissa. Oletko ajatellut Helsinkiin tai muualle muuttoa opiskeluiden jälkeen yms.?
Niin kauan kuin tuntee itsensä nuoreksi, on aikaa ;).
Tällaiset popstaukset on kivoja. Ei aina tarvitse olla mitään maata mulistavaa kerrottavaa.
Voin myös allekirjoittaa tuon, että erityisiin postauksiin täytyy olla tietty mieliala ja fiilis, kun aiheet ovat liian hyviä kerrottavaksi puolivillaisesti 😀
Kiitos! Ihan totta, ei halua pilata hyvää postausta huonolla mielialalla :).
No täähän oli just kiva postaus! Ei aina tarvitse olla pelkkää matkailua, vaan joskus on ihan kiva kurkistaa arkeen.
Tiedän tunteen, että Helsinkiin muutto pelottaa. Mutta kerrankos sitä. Mulla meni joku puoli vuotta kotiutumiseen (ja sitten puolen vuoden päästä karkasinkin Espooseen :D), mutta pääkaupunkiseutu on mahtava ja ei täältä saisi enää millään pois.
Ihana tuo sun järjestämä upgreidaus-yllätys 🙂 Tuollaisia pitää just järjestää! Hyvä sinä!
Kiitos, Jenna :)!
Hyvä tietää, että muillakin on ollut samanlaisia tunteita! Mutta uskon kyllä, että se on tosiaankin sen arvoista eikä sieltä enää halua pois. Tykkäätkö muuten Espoosta enemmän kuin Helsingistä, jos ei huomioida kustannusasioita?
Kiitos paljon! Itsekin ajattelin, että se oli kyllä kiva ylläri ;). Ja pitäähän bestmanin hoitaa hommat kunnialla loppuun :P.
Ihanan yllärin järjestit veljellesi! Tuli hyvä mieli lukea tällaista. 🙂
Kiitos :)! Hienoa, jos sain hyvän mielen postaukseni avulla :).
Ehdin tämän lukemaan ihan ajatuksella vasta nyt! Mutta jos ihmeessä muutto tuntuu hyvältä idealta ja olette sitä pohtineet, niin antaa mennä vaan. Ihmiset usein katuvat niitä asioita, joita eivät tehneet kuin niitä joita tekivät. : ) Uskon että viihdytte siellä hyvin ja jos ette, niin aina voi palata takaisin. Ei se Lappeenranta mihinkään katoa!
Itselläni on Helsingistä ollut aina sellaiset vibat, etten siellä viihtyisi. En osaa selittää itsekään, miksi. Se on vain se, ettei jokin kaupunki tunnu omalta. En osannut eds tilata ratikkalippua ilman apua siellä viimeksi ollessani. 😀 Mutta jos puhutaan vaikka omasta palostani päästä Kuopiosta pois niin olen onnellinen että lähdin. Pääsen tänne aina takaisin, mutta olen onnellinen siitä että toteutun unelmani maailmalle lähdöstä. Ei jää kaduttamaan myöhemmin 🙂 Eli antaa mennä vain jos siltä tuntuu!
Tuo on niin totta, että niitä tekemättömiä asioita katuu kaikkein eniten. En kestäisi sitä, jos miettisin vaikkapa 60-vuotiaana, että ”olisi pitänyt muuttaa silloin”. Ja aina voi tosiaan palata :).
Ymmärrän täysin, että kaikki kaupungit eivät vain tunnu hyviltä. Itsekin ajattelin Helsingistä ennen niin, mutta asia on muuttunut vuosien saatossa. Nykyään kaipaan enemmän kotikaupungiltani ja ainoastaan Helsinki voi tarjota sen, kun pysytään Suomen rajojen sisällä. Tärkeintä tässä kuitenkin on Lappeenrannasta lähteminen, ihan kuten sinullakin Kuopiosta.
Kiitos kannustavista sanoista :)!
Ehdottomasti on mukava lukea myös tälläisiä postauksia!
Onhan se kiva kurkistaa bloggaajien arkeenkin, se on kuitenkin meillä jokaisella hyvin erilaista ja siihen kuuluu eri asioita kullakin. Ihmettelisin kovasti jos niitä ei voisi/saisi koskaan blogeissa tuoda esiin. 🙂 Eli hyvillä mielin vain myös arkisia postauksia niiden matkajuttujen sekaan!
Kiva tietää, kiitos :). Onhan se totta, että blogeissa pitäisi näkyä myös itse henkilö ja se arki, mutten ole ehkä oikein osannut vielä tuoda sitä kauheasti osaksi blogiani. Ehkä tämä lähtee tästä taas kehittymään :). Kiitos kannustuksesta!
Mun mielestä arjesta on kiva lukea. 🙂
Onn ehkä vähän vastarannan kiiski, mitä Helsinkiin tulee. Muutin sinne töiden perässä ja olin tosi iloinen, koska Tampere oli musta niin tylsä. Aluksi se olikin jännittävää, mutta kyllä nyt ainakin muutamia huonoja puolia tulee mieleen. Tietysti tulevaisuudessa tulen sinne takaisin muuttamaan, koska poikaystävä asuu siellä ja on vakituisessa työssä. Ja vaikka haaveilenkin Tampereelle takaisin muutosta, voi olla että siellä asuessa haluisinkin takaisin Helsinkiin. 😀
Kuten osa on jo maininnut on hyviä puolia Vantaan lentoasema 😀 Helppo lähteä mihin vain. Pääkaupunkiseudulla myös tapahtuu lähes koko ajan vaikka mitä, mutta joskus kiinnostavat jutut voi mennä päällekkäin tai niistä saa tietää vasta jälkeenpäin. Menovinkkejä kannattaa siis lukea eri lähteistä. 🙂
Itse liikuin jonkun verran pyörällä ja pyöräteitä ei oo kovin paljon..
Helsinkiläiset valittaa myös helposti jos polkee jalkakäytävällä, minkä tietysti toisaalta ymmärrän. Kerran olin kiireessä menossa satamaan, pyöräilin autokaistalla, tulin risteykseen, jossa paloi punaiset, joten menin odottamaan valojen vaihtumista jalkakäytävälle. Kun valo vaihtui en päässyt enää takaisin/en uskaltanut mennä autokaistalle, joten lähdin polkemaan jalkakäytävää, etten myöhästyisi laivasta. Ja sit yks mies pysäyttää mun pyörän, ottaa sarvista kiinni ja kysyy oonko lapsi, ”ootko alle 12-vuotias”. :s No joo en ole.
Joskus myös postiin mentäessä en jaksanut taluttaa pyörää vaan poljin jalkakäytävällä, niin yksi mies ei meinannut millään väistää ja kolhasin melkein parkissa olevaa autoa.
Välimatkat on myös joskus melko pitkiä. Kävin harrastamassa Vuosaaressa ja mulla meni keskustasta jotain tunti matkoihin. Eli Helsinki on lähes suurkaupunki. 😉
Mutta kannattaa kuitenkin muuttaa, koska luulen että voisitte viihtyä siellä, koska useimmat viihtyy. Ja pääsehän sieltä aina pois, jos ei viihdykään. 🙂
Kiva tietää, että tällaiset jutut ovat mukavaa luettavaa :).
Se on hyvä kuulla myös noista Helsingin negatiivisista puolista ja niiden mielipiteistä, jotka eivät kyseisestä kaupungista välitä niin paljon. Pelkkä positiivisuus ei anna kokonaista kuvaa kuitenkaan. Eli kiitos tästäkin näkökulmasta! Keksin valtavasti hyviä puolia, mutta kyllä niitä huonojakin on kertynyt mieleen jonkin verran.
Tuollainen asenne kuulostaa kyllä todella paskamaiselta enkä itse voisi kuvitella koskaan asennoituvani noin, jos joku pyöräilisi jalkakäytävällä. Ei Lappeenrannassa ihan suhtauduta noin :P. Itselleni on ihan yksi ja sama kunhan ei aja päälle. Ymmärrän, että välimatkat voivat olla pitkiä, mutta mieluummin otan pitkät välimatkat mielenkiintoisiin paikkoihin kuin lyhyet välimatkat tylsiin ja tuhat kertaa nähtyihin paikkoihin ;).
Kiva, että olet kuitenkin tuota mieltä meidän kohdallamme, koska uskon itsekin, että muutto on hyvä idea. Ja tosiaankin ajattelen sen koko ajan niin, että aina sieltä pääsee takaisin, jos haluaa. Sen takia en edes harkitse kämpän ostamista tässä vaiheessa, koska ei ole mitään takuuta, että Helsinki on meille sopiva paikka. Sen näkee sitten :). Kiitos kommentistasi!
Vaasassa saa myös pyöräillä missä vain, kukaan ei valita. Pyöräilen muutenkin kyllä aika mummovauhtia. 😀
Mä ainakin tykkään lukea myös kuulumisia ja muitakin juttuja kuin matkailuun liittyvää, tulee blogissakin vähän enemmän esiin kirjoittajan persoona. Matkustelu on kuitenkin aika pieni elämän osa-alue ainakin mulla, mun mielestä blogiin on luontevaa kirjotella myös muista suunnitelmista ja elämän muutoksista (:
Kiva tietää :). Tottahan se kyllä on, että pitäisi päästää oma persoona kunnolla esiin. Itselläkin tuo matkailu on jäänyt kuitenkin sen verran vähälle, ettei siitä riitä kirjoitettavaksi ihan jokaiseen postaukseen :).