30 V. – tästä on hyvä jatkaa

Tasan viikko sitten täytin vihdoin 30 vuotta. Tuo maaginen ikä, johon olen ”varautunut” jo useamman vuoden. Olen nimittäin jo pitkään ollut hyvin tavoitteellinen ihminen, joten olin päättänyt saavuttaa lukemattomia asioita ennen kuin minusta tulee kolmekymppinen. Lyhyesti sanottuna en saavuttanut suurinta osaa niistä, mutta se ei oikeasti edes harmita. Monet tavoitteeni, jotka loin 2 – 5 vuotta sitten, olivat talouteen, statukseen, ulkonäköön yms. liittyviä konkreettisempia ja ehkä joidenkin mielestä pinnallisia tavoitteita. Kuitenkin 29 – 30 välillä tajusin, etten tarvitse moniakaan noista asioista ainakaan vielä, ja jotain tärkeämpää tuli tilalle.

Tässä postauksessa ei välttämättä ole mitään punaista lankaa, mutta halusin vähän kertoa kuulumisia, mitä olen oppinut ja miten olen muuttunut vuosien saatossa.

Ostin itselleni huippusamppanjan omalta syntymävuodeltani. Tämä oli yksi tavoitteistani tälle vuodelle.

Ensinnäkin tämän vuoden aikana olen vihdoin sisäistänyt sen, kun aina on sanottu, että ”terveys on kaikkein tärkeintä”. Tietysti ymmärsin sen ennenkin, mutta se oli silti sellaista sanahelinää, jota en ollut kunnolla tajunnut ennen kuin läheisteni terveys ja välillä myös oma terveyteni heikkenivät. Nyt tuntuu siltä, että terveys on yksi maailman tärkeimmistä asioista. Jos nimittäin ei ole terve, on hyvin vaikeaa olla iloinen ja onnellinen ja elää täysillä. Itselleni kaikkien tärkeintä on se, että vaimoni on nyt taas terve vuoden sairastelun jälkeen, sillä hänen hyvinvointinsa on minulle aivan yhtä tärkeää kuin omanikin, usein jopa tärkeämpää. Tietysti toivon valtavasti, että muutkin läheiseni paranevat hyvin pian, mutta siihen en voi kauheasti vaikuttaa. Sain itsekin selätettyä omat terveysongelmani ja opin samalla tuntemaan itseäni paljon paremmin. Nyt esimerkiksi ymmärrän paljon paremmin omat rajani. En enää halua ajaa itseäni uupumuksen partaalle vain siksi, että saan lisää euroja tililleni enkä suostu enää karsimaan unesta, jotta voisin tehdä kaikkea muuta. Nimittäin stressi ja unen vähyys ovat aivan kamala yhdistelmä. Sain huomata sen tänä vuonna paremmin tai pahemmin kuin koskaan.

Tässä onkin yksi tärkeimmistä opeistani: Tasapainoinen elämä on äärimmäisen tärkeää.

Olen myös oppinut jonkin verran kärsivällisyyttä viime aikoina. Yleisesti ottaen olen aina ollut kärsimätön ihminen, joka vihaa turhaa odottelua ja junnaamista, mutta välillä kaikki ei ole itsestään kiinni, jolloin asioille pitää antaa aikaa. Ja silloinkin, kun se on vain itsestään kiinni, pitää osata antaa itselleen armoa, jos ei pysty toimimaan jatkuvasti sataprosenttisen tehokkaasti.

Vaikka monet tavoitteet jäivät saavuttamatta, kuten se, ettei autotallissani ole vieläkään unelmieni autoa (jollaista en kylläkään edes kaipaa juuri nyt) enkä ole vielä päässyt töiden saralla siihen pisteeseen, johon olen halunnut, olen silti saavuttanut lukemattomia asioita. Jo pelkkä sisäinen kasvu, josta olen tässä puhunutkin, on ollut päätä huimaavaa viimeisen parin vuoden aikana, erityisesti Helsinkiin muuton jälkeen. Tuollaista on vaikeaa huomata tai mitata millään tavalla, mutta se on sitäkin arvokkaampaa kehitystä. Lisäksi olen äärimmäisen onnellinen avioliitostani, perheestäni ja ystävistäni, joita on matkan varrella tullut kuvioihin yhä enemmän rikastuttamaan elämääni.

Blogin kautta olen päässyt kokemaan ja näkemään asioita ja paikkoja, joista en osannut unelmoidakaan vielä viisi vuotta sitten. Nytkin tätä kirjoittaessa odottelen lentokentälle lähtemistä, sillä tänään lähdemme ensimmäistä kertaa vuoteen matkalle! Tietenkin Tokioon, sillä haluamme juhlistaa 30-vuotissynttäreitäni ja 3. hääpäiväämme suosikkikaupungissamme. Sain lisäksi useamman yhteistyökumppanin matkallemme, joten olen siitäkin todella innoissani. Olen nimittäin intohimoinen hotellifani, joten kolmen uuden hotellin testaaminen kuulostaa erittäin hyvältä osalta tulevaa lomaa. Lisäksi lennämme ensimmäistä kertaa Qatar Airwaysilla, jonka olen halunnut kokea jo vuosia. Eli vaikka menemme tuttuun paikkaan, matka sisältää valtavasti uusia ja hienoja asioita.

Haluan laittaa tähän loppuun vielä jutun, joka on vähän erikoinen lisä, mutta sain tällaisen idean, joten haluan toteuttaa sen. Moni ei ehkä tiedä, että olen jo periaatteessa 20-vuotiaasta asti varmistanut, että minulla on aina runsas baarikaappi kotona. Erikoista siinä on se, että loppujen lopuksi juon kotona hyvin vähän, yleensä ehkä yhden G&T:n viikossa ja silloin tällöin samppanjaa, mutta tykkään siitä, että baarihyllyssäni on kaikenlaisia matkoilta tuotuja erikoisuuksia, kuten vähän tavallisempiakin juomia. Tähän 30 vuotta täyttämiseen liittyen päätin, että haluan ottaa vaikkapa parin vuoden tai viiden vuoden välein kuvan omasta kokoelmastani nähdäkseni miten makuaistini muuttuu ja kehittyy vuosien saatossa.

Olen nimittäin huomannut, että erityisesti Helsinkiin muuttamisen jälkeen makuaistini juomien suhteen on muuttunut aivan totaalisesti. Ennen Helsinkiin muuttoa, eli noin 4,5 vuotta sitten, baarihyllyni oli täynnä vodkaa ja likööreitä. Baarissa join yleensä makeita drinkkejä ja karpalolonkeroa. Nykyään makuaisti on aivan eri. Lähes heti muuton jälkeen Groteskista tuli kantabaarini, jossa oli ensimmäisellä kerralla sattumoisin baarimikko, jonka olin tavannut Sokos Hotel Tornin Ateljee Barissa vuotta aiemmin blogiyhteistyön merkeissä. Vähän aikaa baarimikkoa tuijotettuani sanoin, että olemme ihan varmasti törmänneet jossain aiemminkin, missä vaiheessa molemmat tajusivat yhteyden. Groteskissa tutustuin häneen paremmin ja hän esitteli minulle laadukkaampien juomien maailman.

Nykyinen kokoelmani

Ensitöikseen hän sai minut tykkäämään ginistä. Olin vihannut giniä ja tonicia erikseen, kuten myös yhdessä, koska aiemmat kokemukseni olivat halvimmista ja huonoimmista raaka-aineista tehtyjä sekoituksia. Kyllähän pizzastakin voi tehdä paskaa, jos raaka-aineet ja osaaminen ovat nollatasolla. Siihen meni pari kertaa, että pääsin yli G&T-vihastani minkä jälkeen siitä tuli suosikkijuomani. Samoihin aikoihin aloin ymmärtää myös kuohuviinien ja samppanjoiden eron, ja nykyään samppanjahan on toinen suosikkini.

Tässä vaiheessa baarihyllystäni ei enää löydy likööreitä ja ainoat vodkatkin ovat yli viisi vuotta vanhoja, koska en enää pahemmin välitä niistä. Nykyään 26 pullostani 17 on giniä ja kaiken kaikkiaan 13 on peräisin Japanista. Siihen päälle tuli vielä heinäkuussa samppanjakaappi, joka on täyttynyt kolmessa kuukaudessa seitsemällä pullolla. Tässä välissä siellä on ehtinyt olla useampikin pullo, mutta ne on jo juotu pois (mm. 1989 Krug, jonka ostin itselleni synttärilahjaksi), joten tässä vaiheessa saldo on tuollainen. Vaikka juonkin kotona aika harvoin, pidän siitä, että saatavilla on aina jotain hyvää, minkä lisäksi pakastimessa on aina laadukkaita jääkuutioita, joita kaverini valmistavat Helsingin huippubaareille (jään laadulla on väliä, uskokaa pois).

Samppanjakaapin sisältö

Olen vahvasti sitä mieltä, että olen kasvanut enemmän viimeisen kahden vuoden aikana kuin sitä edeltävän kahdeksan vuoden aikana. Se on jännää, miten paljon kokemukset, niin hyvät kuin huonotkin, muuttavat maailmannäkemystä, asennetta ja koko ihmistä. Mietin useaan otteeseen tuleeko 30 vuoden kohdalla jokin ikäkriisi, mutta tällä hetkellä en usko, että tulee. Tietyllä tavalla olen rauhallisemmalla mielellä elämän suhteen kuin aikoihin, vaikka monesta ulkoisesta tekijästä johtuen olo voisi helposti olla päinvastainen. Sanon aina uudenvuoden aattona, että tulevasta vuodesta tulee parempi kuin yhdestäkään edeltävästä ja nyt haluan sanoa saman täytettyäni 30 – elämä jatkuu entistä parempana.

Olisi hienoa kuulla, oletko itse kokenut jonkinlaista ikäkriisiä (iästä huolimatta) tai tykkäätkö asettaa itsellesi tavoitteita syntymäpäivien mukaan. Tai oletko kenties huomannut, ettei sellainen kannata?

Mahtavaa syksyä kaikille! Muistakaa seurata Instassa, sillä pian sinne alkaa tulla kaikkea Qatarin businekseen, Tokioon ja luksushotelleihin liittyvää materiaalia!